sunnuntai 18. huhtikuuta 2021
Perfektionismin loppu
torstai 8. huhtikuuta 2021
Meikkaajan viisi perussivellintä
Mua itseäni on aina kiehtonut meikit ja maskeeraus. En ole koskaan ollut mikään näyttävä meikkaaja arjessa - aikanaan kotona tuli sanomista jo keltaisesta kynsilakasta enkä ole ollut mikään kapinallinen. Olen siis oppinut siihen, että näyttävät meikit on vain kuvauksiin ja muihin erikoistilanteisiin. Olen silti aina ollut kiinnostunut aiheesta. Ei se käytännön tasolla yllätä yhtään, että tämä ei ole kaikkien kokemus meikkien maailmasta, mutta olin innoissani ja vähän hämilläni, kun kaverini halusi, että opastan häntä meikkaamisessa.
Kaverini kertoi, että oli katsonut paljon Youtube-videoita ja niiden perusteella siinä käsityksessä, että meikkipakin tarvitsee olla laaja ja nollasta aloittaminen tarkoittaisi muutaman sadan euron kertapanostusta. Oli kuulemma hieman vaikea aloittaa. Olin itse kasannut työpaikalleni pienen kuvausmeikkipakin paria vuotta aiemmin alennusaikaan pakin hieman alle 200 eurolla, joten otin tietysti haasteen vastaan. Saimme kasattua perussetin meikkejä ja siveltimiä reippaasti alle sadan euron - tosin tämä summa piti sisällään glittereitä joillain kymmenillä euroilla.
Mun nähdäkseni aloittaakseen ei tarvitse paljon:
1. Meikkivoide, joka on valittu oman ihon mukaan - mikäli aloittaa edullisesta, on hyvä testailla, miten voide toimii käytössä ja tarvittaessa vaihtaa uuteen näiden kokemusten perusteella.
2. Pieni puuterimainen paletti, joka sisältää muutamia perusluomivärejä ja lisäksi ehkä jotain mielenkiintoisia sävyjä, jotka tuntuvat omalta. Perusluomiväreiksi luokittelen luonnonvalkoisen, tummanruskean ja mustan. Kaikki muu on plussaa.
3. Ripsiväri - lämpimällä vedellä poistettavat on yleensä hyvinkin varmoja. Tällä hetkellä edullisin tapaus taitaa olla Tonymolyn ripsiväri.
4. Huulipuna joko neutraalissa "omat huulet, mutta parempi" -sävyssä tai vaikka kirkkaanpunaisena, mikä vain tuntuu eniten kiehtovalta ja omalta.
+ 5. Jos iho on rasvoittuva, saatat tarvita meikkivoiteen lisäksi puuterin. Tämä ei kuitenkaan kaikille tai kaikkien meikkivoiteiden kanssa ole pakollinen asia.
+ 6. Bonuksena poskipuna, mutta tämä voi olla yksi sävy siinä luomiväripaletissa! Tämä ei ole myöskään pakollinen, mutta tuo eloa iholle, joka on jo tasoitettu meikkivoiteella. Nurinkurista, tiedän.
Kaikki muut tuotteet kuten pohjustusaineet, "lakat" ja glitterit on täysin oman maun ja tarpeen mukaan käyttöön otettavissa olevia tuotteita.
Nämä kaikki tietysti vaatii hyvät levitysvälineet eli siveltimet. Kuten muihinkin meikkituotteisiin, siveltimiinkin voi halutessaan käyttää omaisuuden. Nykyisin kuitenkin myös edulliset synteettisestä karvasta (ei-eläinperäinen) tehdyt siveltimet on jo todella hyviä! Ostin kokeeksi H&M:n sivellinsetin, joka sisältää 5 erilaista sivellintä, hintaa pakkauksella oli alennuksessa 8,99 euroa.
Seuraava kuvasarja kertoo miten tuolla vähällä tuotemäärällä ja viidellä siveltimellä pääsee pitkälle!
Meikkivoidetta varten on jos jonkinlaista sivellintä ja applikaattioria, mutta oma suosikkini on levittää voide iholle ihan puhtain sormin. Puuterin levitys, mikäli sille on tarvetta, hoituu joko puuterivipalla tai poskipunasiveltimellä (kelaa alas).
Aloitetaan kuitenkin pienestä ja viistomaisesta siveltimestä ja luomiväripaletista. Luomivärin sävy valitaan omiin kulmiin sopivaksi, jotta saadaan myös kulmat kuntoon.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2021
Ei ulkomuoto vaan sisältö
perjantai 5. maaliskuuta 2021
Viherpesua vai ekologinen valinta? Puiset kosmetiikkapakkaukset syynissä
Tämä kirjoitus menee varmasti monelle kategoriaan "enpä ole koskaan edes tullut ajatelleeksi" ja aihe onkin ehkä vähän marginaalinen, mutta koska itse olen mieleltäni sellainen, joka haluaa selvittää pienimmätkin murheet, pohdiskelin sunkin puolesta! Sanonkin aina, että silloin kun muut katsovat kokonaisuutta, minä keskityn yksityiskohtiin. Kun taas muut tuijottavat yksityiskohtaa, minä tarkastelen isompaa kuvaa. Mieleni lienee siis vähän eri raiteilla kulkeva kuin monella muulla.
Olen aina ollut vähän tällainen sunnuntaisoturi, joka pyrkii ekologisiin vaihtoehtoihin ja toimimaan järjen rajoissa aina vain paremmin ympäristöä kohtaan, olematta kuitenkaan sellainen stereotyyppinen hippi. Olen samalla niitä ihmisiä, joita ohjaa myös jonkinlainen kauneuden tarve ja aina nämä asiat ei vaan voi mennä yksiin. Hetki sitten pohdiskelin kauniita puisia kosmetiikkapakkauksia, mutta olen päätynyt miettimään mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko puupakkaus vain kaunis kuori vai viestittääkö se jonkinlaisesta ekologisuudesta? Onko itse asiassa puupakkaus jonkinlaista viherpesua vai oikeasti parempi kuin meidän välttelemä muovi? En tiennyt mitä vastata, mutta koska aihe herätti täälläkin uteliaisuutta, juttelin erään insinöörin kanssa, joka työnsä puolesta on tutkinut mm. muovin hiilijalanjälkeä ja materiaalivalintojen merkitystä - ei toki kosmetiikkapakkauksissa, vaan isomman mittakaavan ajattelussa.
Sain sellaisen innostuneen selostuksen aiheeseen liittyen, että materiaalin käsittely itsessään vei jo hetken. Yritän referoida olennaisimmat osat niin kuin ne ovat. Jos jokin asia on mielestäsi väärin, kommentoi alle ja jatketaan keskustelua! Voi nimittäin olla, että referoin väärin. Vaikka asia voi olla vähän raskaskin, suosittelen kuitenkin lukemaan ja miettimään missä mennään.
Aloitettakoon kertomalla taustaa muun muassa kunnallisessa päätöksenteossa ja isoissa yrityksissä käytössä olevasta jätehierarkiasta. Mallia kuvataan kärjellään seisovalla kolmiolla: mitä ylempänä asia on, sitä tärkeämpää sen tekeminen on isossa mittakaavassa. Yksinkertaistettuna pyritään siihen, että ensisijaisesti pyritään toimimaan uusia hankintoja ehkäisevästi, vanhoja kierrätetään tai käytetään muuten hyödyksi. Lähtökohta on siis se, että tehdään kaikkensa, jotta tuote ei päädy sekajätteeseen tai kaatopaikalle. Tällöinhän kaikki käytetyt resurssit menisivät hukkaan (kolmion pienin osuus eli kärki). Halutessasi lisätietoa löydät hakusanalla jätehierarkia tai englanniksi waste hierarchy.
Kaikenlainen uusiokäyttö kuluttajapuolella tulee kuulemma jatkossakin olemaan triviaalia puuhastelua. Esimerkiksi jos joku tekee tyhjistä kahvipusseista kasseja, se on hieno asia, mutta isossa mittakaavassa muutama kahvipussikassi on aika merkityksetöntä. Tai jos minä keksin sille puiselle puuterirasialle kosmetiikan ulkopuolisen tarkoituksen, onhan se aika pieni juttu. Check. Lähtökohtaisesti tulisi siis löytää ratkaisuja, joissa uusiokäyttö ei ole itseisarvo, vaikka jätehierarkiaa ajatellen se kohoaakin korkeammalle. Vaikuttavuus vain on pientä.
- Pakkaus on tehty kertakäyttöiseksi.
- Koska kaikella kosmetiikalla on jonkinlainen parasta ennen -päivä, puuterin käyttöikä on korkeimmillaankin vain pari vuotta.
- Pannun saa ehkä pienellä vaivalla irroitettua metallinkeräykseen, mutta puuta ei voida kierrättää.
- Toki rasialle voidaan keksiä vaihtoehtoisia käyttötapoja, mutta isossa mittakaavassa vaihtoehtoinen käyttö ei juuri näy.
- Pakkaus voisi kestää vaikka sen kymmenen vuotta, mikäli pannu olisi irroitettavissa ja yritys myisi täyttöpakkauksia.
- Ei voida tietää mistä päin maailmaa pakkaus tulee ja millainen tarina puulla on
- Sisällä on siis itsenäisestikin toimiva muovinen pakkaus. Puuhylsy on vain kuori, mikä tarkoittaa että huulipunaa varten on tuotettu kaksi pakkausta.
- Huulipunan parasta ennen -päivä tulee vastaan kuukausissa eli pakkaus on lyhytikäinen.
- Muoveja ei voi eritellä puukuoresta, eli jopa muovinen korkki menee sekajätteeseen kierrätyksen sijaan.
- Muoveja on ainakin kahta eri väriä, voivat olla samaa laatua. Kierrätettävyydestä ja erottelusta meillä ei kuitenkaan ole käsitystä.
- Kierrätykseen ei voi laittaa likaisia pakkauksia, joten vaikka muovisen hylsyn saisi eroteltua puupakkausesta, sitä ei voisi kierrättää puhdistamatta. Jos olet koskaan yrittänyt puhdistaa huulipunhylsyä niin tiedät, että se on likimain mahdotonta.
lauantai 20. helmikuuta 2021
Ihan kuin Strömsössä! Saippuaa tekemässä
Kerroin tammikuussa kuinka betasalpaajien aloittamisen jälkeen olen saanut viitseliäisyyteni takaisin. Olen aina ollut aikamoinen askartelija ja tekijätyyppi kaiken kaikkiaan. Yksi niistä asioista, joita olen tehnyt viime aikoina on saippua.
Kun puhutaan saippuan tekemisestä niin se voi tarkoittaa valmiin massan sulattamista muotteihin kuten yllä oleva shampoopioni. Se voi tarkoittaa myös alusta asti tekemistä eli "vanhaa kunnon" lipeäsaippuaa.
Melt and pour -nimellä kulkevat mikrossa sulatettavat valmismassat on ehdottomasti se helpoin kun haluaa itse tehdä saippuaa. Puolen kilon pakkaus maksaa noin kymmenen euroa ja massaa saa vaikka askartelutarvikeliikkeistä. Saippuaa voi sulattaa esimerkiksi tyhjiin jugurttirasioihin, jääpalamuotteihin tai saippualle tarkoitettuihin silikonimuotteihin. Pionin ostin Lahtisen vahavalimosta, mutta suomalaiset pienyrittäjien nettikaupat on näitä pullollaan ja esimerkiksi eBayssa voisi sanoa, että vain mielikuvitus on rajana, jos vain malttaa odottaa.
Mutta sitten päästäänkin siihen isompaa askartelua vaativampaan hommaan eli massan itse tekemiseen! Kaikessa yksinkertaisuudessaan saippuamassan tekoon vaaditaan aika vähän aineita: vettä, lipeää ja itse valittuja rasvoja. Lipeä saippuoi rasvat eikä lopullinen saippua enää sisällä syövyttäviä ainesosia, mutta koska lipeä sellaisenaan on oikeasti vaarallinen aine, on aiheeseen syvennyttävä ja ohjeita noudatettava. Onneksi pelottavuus vähän hälvenee siinä kohtaa kun voi todeta, että kaikkihan meni ihan hyvin.
Suomeksi kaikki löytämäni materiaali oli mun mielestä vaikeaselkoista tai hyvin ylätasolla liikkuvaa, mutta tuntien selvitystyön ja lukemisen jälkeen löysin tieni The Things We'll Make -blogiin ja sen englanninkielisiin saippuaohjeisiin ja lipeävaroituksiin. Homma oli lopulta hyvinkin yksinkertaista ja ensimmäiseksi eräksi oman saippuan tekeminen meni mielestäni hyvin.
Ei toki nyt puhuta siitä, että saippuan kovettuminen meni mun massallani vähän pidempään kuin ohjeessa kerrottu yksi päivä, joten ulkomuoto ei ole mikään onnistunein. Tämä johtunee siitä, että kauppaan lähtiessäni en katsonut tarvittavan oliiviöljyn määrää, vaan päädyin ostamaan liian pienen pullon. Jouduin sitten käyttämään lisäksi sitä, mitä kaapista löytyi eli auringonkukkaöljyä oliiviöljyn ja kookosöljyn lisäksi. Ihan äärimmäisen hyvä saippua kyllä! Pesee riittävästi ja vaahto on ihanan runsas.
Kaverit nimesivät mun saippuani leikkisästi Vanhaksi Kunnon Liisan Lipeäsaippuaksi. Tässä siis Vanha Kunnon Liisan Lipeäsaippua, meni niin kuin Strömsössä edition!
keskiviikko 27. tammikuuta 2021
Kauniit kosmetiikkapakkaukset
Olen pitkään suosinut kosmetiikkaa, jonka pakkaukset on täysin tai vähintään osin kierrätettävissä. Esimerkiksi saippuoissa olen siirtynyt aika vahvasti vanhoihin kunnon palasaippuoihin. Ne kun yleensä pakataan pahvirasiaan ja pahvin voi hyvinkin helposti kierrättää. Samasta syystä en ole innostunut lasipakkauksista, koska suurinta osaa kosmetiikkalasipakkauksista ei vain voi heittää lasinkeräykseen.
Sitten on tietysti puu. Viime vuosien aikana puisia pakkauksia on tullut enemmän ja enemmän. Onhan ne kauniita. Olen helppo ja ihastus melkein mihin vain, mikä on pakattu puupakkaukseen. Jopa ne puulta näyttävät kosmetiikkapurkkien korkit on aika nättejä - vaikka en edes tiedä onko ne muovia vai oikeasti puuta.
Eräänä päivänä aloin kuitenkin pohtimaan, että eikö ole aika haaskausta tehdä puisia pakkauksia, jotka ovat kertakäyttöisiä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi puuvillaisen kassin hiilijalanjälki on niin kova, että se on itse asiassa pahempi kuin muovipussi ekologiselta näkökulmalta. Kangaskassia tulisikin käyttää tuhansia kertoja ennen kuin se on "edullisempi". Toki on parempi käyttää olemassa olevaa kangaskassia kuin ostaa uusia muovikasseja, mutta erikseen kangaskassin hankkiminen ei ole erityinen ekoteko. Miksei sama sitten pätisi puisissa kosmetiikkapakkauksissa. Ja mitä niille tapahtuu käytön jälkeen? Bioroskis ei taida olla oikea osoite mahdollisesti tuotejäämiä sisältävälle ja ehkä käsitellylle puulle. Eihän sille voi oikein mitään tehdä ellei sillä ole jatkokäyttöä esimerkiksi korurasiana, mutta huulipunahylsy ainakin on hyvin vaikea putsata, joten jatkokäyttö lienee enemmänkin kiva ajatus kuin oikea toimenpide. Sekajäte voi olla se ainoa vaihtoehto.
Tosi hyvä tietysti olisi jos puista pakkausta saisi käytettyä uudelleen ja uudelleen. Onhan meillä jo Guerlainin huulipunakotelot, joihin vaihdetaan vain varsinainen punan osuus tai Kjaer Weiss, jonka tuotteet taitaa öljyjä myöten olla sellaisia, jotka myydään täyttöpakkauksissa.
Tällaisia pohdintoja tänään. Jos sulla on tietoa puupakkausten ekologisuudesta niin kerro ihmeessä. Jos tiedät lisää täyttöpakkausperiaatteella toimivia merkkejä, nekin kiinnostaa!
torstai 21. tammikuuta 2021
Vähemmän ja parempaa edullisesti
maanantai 11. tammikuuta 2021
Syy blogin hiljenemisen taustalla
Heipä hei! Pitkästä aikaa. Elämää smykkinä -blogi on aina ollut vähän epäsäännöllinen ja muutama vuosi takaperin päätinkin, että en stressaa kirjoittamisesta tai kirjoittamattomuudesta, joten tauot on olleet sitäkin isompia. Tällä kertaa musta tuntuu, että asiat muuttuu ja osaan oikeasti keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että olen mielessäni jo kirjoittanut kymmeniä juttuja ja ideoinut vieläkin useampia. Miksi mikään muuttuisi, uudenvuodenlupaus? Ei suinkaan.
En ole blogissani koskaan antanut itsestäni ja elämästäni kovin paljon. Ammatillista osaamista toki, mutta olen aina jäänyt tarkoituksellakin taustalle. Esimerkiksi tyylijutut ja minun ajatukseni on aina kiinnostaneet teitä lukijamäärien perusteella, mutta en vain ole osannut kertoa kaikkea sellaiseen lifestyle-tyyliin. Nyt ajattelin vähän muuttaa asiaa ja kertoa missä mennään.
Kesällä 2017 päätin opintoni ja ehkä sen jälkeen mulla ei ole oikein ollut kiinnostusta, energiaa tai oikeastaan mitään keskittymistä siihen vapaa-aikaan. Varsinkaan kun viimeiset 2-3 vuotta olen kärsinyt uskomattomista niska- ja pääkivuista, migreeneistäkin. Kokonaisuus on ollut sanalla sanoen lamauttava.
Alkutalvesta tapasin sellaisen neurologin, jonka luona oli helppo olla. Ei tuntunut tyhmältä valittaa kivuistaan ja oloistaan. Tuo neurologi teki myös sellaisen oivalluksen, jota kukaan muu ei ole koskaan tehnyt: mun hermostoni käy koko ajan ylikierroksilla. Ja on ilmeisesti tehnyt niin aina. Lääkäri lähestulkoon kauhistui kun näki mun verenpaineen heittelyn ja laski kaikki oireet yhteen: Syke on ollut sadassa heti herättyä, hikoilen helposti, itken helposti, mulla on yliaktiivinen rakko ja olen pienestä asti kärsinyt unettomuudesta. Siitä verenpaineesta nyt puhumattakaan. En muista että multa olisi ikinä saatu terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla verenpainetta mitattua. Reagoin fight or flight -hengessä kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu.
Sain beetasalpaajia laskemaan verenpainetta ja rauhoittamaan hermostoa, sekä migreenin estolääkkeeksi. Niskakivut osoittautui migreeniksi ja ne alkaa olla tavalla tai toisella kurissa, mutta jo muutaman viikon jälkeen huomasin olevani paljon viitseliäämpi kaikessa. Vanhat jutut, kuten kaikenlainen askartelu, tulivat takaisin elämään ja iltaisin oli kiinnostusta tehdä muutakin kuin lojua ja katsoa telkkaria. Fiilistä on vaikea kuvata, mutta ehkä viitseliäisyyden lisääntyminen on lähin ilmaisu. Olo alkaa tuntua siltä, että on kiva tehdä uusia ja vanhoja asioita, kirjoittaminen yksi niistä.
Mulla on niin paljon ajatuksia ja mielessä valmiiksi kirjoitettuja juttuja, että olen itse asiassa aika innoissani! Että tervetuloa vuosi 2021 myös tänne blogiin. Moi vaan!
tiistai 1. joulukuuta 2020
Vähän erilainen kampaaja
TAAS mulle tuli se hassu tunne, että olen vähän tällainen valekampaaja. No miksi? Siitäkin huolimatta, että olen koulutettu parturi-kampaaja, en ole se perinteisin mahdollinen tekijä. Keväällä tulee kymmenen vuotta täyteen kun opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Tuolloin kymmenen vuotta sitten olin valokuvaaja ja monesti tuntui, että jotain puuttui. Pitäisi pystyä tekemään meikit ja laittaa hiuksia ainakin sen verran, että ei aina tarvitse 1-2 tyyppiä lisää kuvauksiin. En oikeastaan koskaan kuvitellutkaan tekeväni perinteistä parturin työtä.
Opiskelin Jyväskylän ammattiopistossa - nykyinen Gradia - jossa meikkaus oli parturi-kampaajan koulutuksessa aika iso painotus, joten sain kerralla opin hiuksista ja meikeistä. Kumpikin toki vaati opintojen aikana ja sen jälkeen aikamoista harrastuneisuutta, mutta ei onneksi ennen opintoja.
Itse opiskelin linjalla, jonne tuli lukiopohjaiset tai jo ammatin itselleen opiskelleet, joten opinnot kestivät kokonaisuudessaan kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen näin ilmoituksen, että iso ketju etsii kesätyöntekijöitä. Hain kesätöihin. Mua jännitti ja pelotti, mutta totesin itselleni, että tottakai ensimmäinen työpaikka pelottaa aloittaisipa siellä milloin tahansa. Koetyön aikana mua jännitti niin paljon, että sormet ei meinanneet mennä kamman yli kun kädet tärisi. Lopputulos oli se, että arvioiva taho jaksoi vielä kuukausia myöhemmin kertoa kuinka näppärä olin ja otteet oli kuin vanhalla tekijällä! Eli sain kesätyöpaikan. Ketjuliikkeessä karttui erityisesti rutiini tekemiseen ja viikon jälkeen jokainen työ onnistui kirjattuun tavoiteaikaan, esim. max 30 minuuttia, max 45 minuuttia jne. Olisin saanut jatkaa pidempäänkin, mutta homma ei tuntunut omalta.
Samana syksynä ryhdyin osuuskuntayrittäjäksi eli tein yrittäjänä, mutta takana oli osuuskunta, jolloin ei tarvinnut huolehtia kuin omista tekemisistään, byrokratiasta piti huolen muut. Tein keikkatöitä: kampauksia pienille ryhmille, laitoin hiuksia ja meikkejä kuvauksiin. Samalla pääsin myös kokeilemaan siipiäni kampaamoyrittäjänä koululta vuokratussa liiketilassa. Toisen vuoden kevät on varattu aika pitkälti opintojen viimeistelyyn eli näyttöihin ja työssäoppimiseen. Työssäoppimisen sain tehdä omassa "yrityksessäni" eli tein parturi-kampaamotöitä ja meikkailin porukkaa.
Jossain kohtaa ryhdyin tekemään sitä osuuskuntamme byrokratiaa eli hoitamaan päivittäistä rahaliikennettä ja palkkojen maksua. Tämä oli vain lisä muuhun omaan työhön, mutta aloin miettiä, että voisin kaivata lisäeväitä yrittäjyyteen. Koska vuokrasopimukseni olisi kuitenkin loppumassa, hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi.
Kesällä 2017 valmistuin tradenomiksi ja olen tehnyt alani töitä markkinointitoimistossa. Pääsääntöisesti päivätyökseni teen itse asiassa sitä byrokratian pyörittelyä. Huikeita on tietysti ne päivät kun pääsen olemaan mukana vaikkapa videokuvauksissa tai mainoksen teossa hiusten ja meikkien parissa. Kesäisin puolestaan voin tehdä häämeikkejä ja -kampauksia vain silloin kun tuntuu siltä. Siis siinä mielessä, että kaikki mitä teen (nykyisin laskutuspalvelun kautta) on bonusta eikä tarvitse täyttää päiväänsä jos ei halua. Voin halutessani tehdä kuvauspaketteja, joihin kuuluu meikki ja kampaus, mutta minulla on vapaus lähteä vain niihin projekteihin, jotka aidosti kiinnostaa.
Töissäkin projektit on saattaneet olla viisinumeroisen summan maksaneen videon meikkaus, pienen some-postauksen meikki tai ison artistin puuterointi keikkajulisteeseen. Se on voinut olla kuvapankkikuvissa mukana olemista isojen kansainvälisten firmojen kuvapankkeihin. Ja kaikkea tältä väliltä.
Että kyllä, minä olen vieläkin kampaaja. Olen vain vähän erilainen tekijä.
torstai 19. marraskuuta 2020
Vuoden paras Black Friday -tarjous
Nelisen vuotta sitten satuin olemaan San Franciscossa juuri Black Fridayna. Tosin päivän kulutin muissa jutuissa ja shoppailuille jäi aikaa vasta illasta. Mielenkiinnolla odotin millainen tämä tarunomainen tarjouspäivä olisi paikan päällä. Kaikki hohto ja mystiikka hävisi kun tajusin, että itse asiassa ihmisiä on liikkeellä niin, että kadulla kuljettiin kirjaimellisesti kylki kyljessä ja tarjoukset oli -20% luokkaa. Ilmeisesti suurimmat tarjoukset, tungokset ja tappelut(!) olisivat tapahtuneet heti aamuhämärässä kun edellisenä iltana paikalle majoittuneet jonottajat pääsivät sisälle ovien avautuessa. Black Friday on jo pitkään ollut Suomessakin juttu, mutta yhden päivän sijaan musta perjantai saattaa olla Black Friday -viikonloppu,-viikko ja varmaan kohta kuukausi. Kaikenlainen hohto ja kiinnostus on muuttunut lähinnä huvitukseksi.
Toisaalta samalla minusta on ehkä tullut äänekkäämpi tiedostava kuluttaja - turha ostaa vain hypen ja painostuksen takia - osta osta vain tänään ei vaan saa mitään ostoajatuksia liikkelle. Black Friday -tarjoukset on parhaimmillaan sitä, että löytää tuotteet edullisemmin, jotka muutenkin ostaisi.
Nyt kuitenkin osui sellainen Black Friday -kampanja, joka sai munkin mielen liikahtamaan: Ikea ostaa käytettyjä tuotteitaan takaisin hyvin hinnoin. Näin mainostaa Ikean #buybackfriday:
“Tänä vuonna Black Friday on erilainen. Valtavien tarjousten sijaan aiomme edistää kiertotaloutta ja ostaa vanhat IKEA-huonekalusi!
Uskomme, että tekemällä pieniä kestäviä ratkaisuja jokainen meistä voi elää hieman ympäristöystävällisemmin. Haluamme auttaa sinua ja maapalloa, ja siksi annamme tuhansille huonekaluille toisen (tai kolmannen tai neljännen) elämän. Yhden kalusteen kierrättäminen voi tuntua pikkujutulta, mutta yhdessä voimme olla osa suurempaa muutosta.
Myy meille IKEA-huonekalut, joita et enää tarvitse, ja me etsimme niille uudet omistajat.”
No nyt ollaan Ikean kanssa samalla aaltopituudella! Multa löytyy yksi Ikea-tuoli, jota on vain 1kpl, mutta todellinen tarve olisi 2. Kerran jo ostin tuolille kaverin, mutta kyseisen tuotteen muotoilussa on aikojen saatossa tullut pieniä muutoksia, joten eri aikakauden tuolit ei enää olleetkaan pari. Tämä tuoli pitäisi laittaa kiertoon ja ostaa kaksi samanlaista kerralla tai löytää sille samanlainen kaveri. Tarjouksen aikana Ikea maksaisi tuolista - käytetyssä kunnossaan - arviolta 51 euroa, siis sehän on melkein puolet siitä hinnasta, jonka tuolista aikanaan maksoin! Harmikseni huomasin, että tuote on väärää korkeutta eikä olekaan kampanjan piirissä, mutta iloitsen silti joka kerta kun Black Friday valjastetaan muuhunkin kuin päättömään kuluttamiseen.
Mitä tunteita herättää Black Friday?
sunnuntai 23. elokuuta 2020
Parempaa valoa meikkaajalle
Uusin
Perfektionismin loppu
Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...