Kaavoja omalla printterillä

Parin vuoden takainen mallistokuva. Mm. meikki on minun käsialaani.

Muhun iski joskus syksyllä ompelukärpänen. Eikä se into oikeastaan ole tässä päässyt laantumaan. Suurin syy innon syttymiseen oli suomalainen Named, joka myy valmiiden vaatteiden sijaan kaavoja ihaniin malleihinsa. Hieno oivallus on se, että kaavat tulostetaan pdf-tiedostoista omalla printterillä ja askarrellaan teipillä yhteen. Kun ompeluinnostus syttyy, saa kaavat ostettua ja tulostettua käytännössä samantien.

Itse tehdessä parasta on tietysti se, että voi tehdä juuri sellaisen kun itse haluaa. Enne joulua tekaisin itselleni mekon noilla kaavoilla. Mallina on viime kesän malliston Kielo-mekko. Tein kuitenkin muutamia muutoksia.

Sen verran vähän multa löytyy pituutta, että täyspitkässä mekossa näyttäisin ihan töpöltä, joten kevensin mekkoa lyhentämällä etuosaa. Lisäsin myös hihat ja solmin mekon liehukkeet taakse.

Kankaaksi hankin Kangastukun silkkitrikoon, joka koostuu puuvillasta, viskoosista ja pienestä määrästä elastaania. Materiaali on ihan uskomattoman pehmeä ja sileä. Parasta on tietysti se, että kangas ei kulahtanut heti ensimmäisessä pesussa. Inhottavinta nimittäin itse tehdessä on huonot materiaalit!

Namedin uusi kevät-kesä -mallisto muuten julkaistaan maaliskuun 3. päivä. En malttaisi odottaa!

Muita ompelijoita?

Jotain erilaista

Paremman puutteessa  Koska olen ollut laiska ja syysväsymys tuntuu iskeneen ennen aikojaan, näette jotain mikä tässä blogissa on aika ainutkertaista:

Viime perjantain (kylmä!) pukeutumista. Tosin hieman omaleimaisella otteella. Samalla halusin ylpeänä esitellä jakkua, joka on ainakin seuraavan joulun ja syntymäpäivän lahjat yhdessä. Kuvassa havaittavissa myös hiukset, joita en edellisen muutoksen yhteydessä olekaan vielä esitellyt.

Koulu siis alkoi ennen aikojaan eli viime torstaina 8.9. ja tuntuu että motivaatio on ihan nollassa. Johtuu varmaan osittain siitä, että pidin vain hätäisen kesäloman, meille tuli uusi jopa pelottava opettaja ja siitä, että on koko kesän saanut tehdä työt täysin itsenäisesti ilman kirjallisia suunnitelmia ja muuta ahdistavaa. En ole myöskään ihminen, joka erityisesti jaksaisi istua paikallaan, mutta varmasti myös siksi että oikeastaan tiedän etten haluaisi parturi-kampaajan töitä tulevaisuudessa sellaisenaan tehdä.

Viikonloppuna tosin eräissä häissä pääsin tekemään sitä mitä haluaisinkin. Tein morsiammelle (ja sulhaselle!) meikin ja kampauksen ja ennen kaikkea otin hääpotretit. Meikkaaminen ja kampaaminen oli huippua, mutta se kuvaaminen ja koneen ääressä kuvien hinkkaaminen on jotain niin paljon parempaa kuin kampaamossa kyhjöttäminen. Oikeastaan viikonlopun jäljiltä oli vielä vaikeampi taas palata kouluun kuin silloin torstaina. Kai tähän taas kohta sopeutuu.

Kiinaihmeet

Kiinassa tunnetusti kopioidaan kaikkea ja kaiken saa halvemmalla. Veikkaan että melkein kaikki on kuullut jonkun teettäneen hääpuvun/ylioppilasmekon/vanhojentassipuvun Kiinassa alle saman hinnan kuin mitä kankaat Suomessa maksaisivat. Tahdon ostaa vaatteeni laadukkaina. En yksinkertaisesti halua olla ostamassa ja heittämässä t-paitaa roskiin joka viikko, koska olen ostanut huonoa laatua halvalla. Suhtaudun kuitenkin hieman eri tavalla halpoihin yhden kerran asuihin, kuten vaikkapa vanhojentanssimekkoihin, sellaisen olisinkin voinut ostaa halvalla (ja mahdollisesti huonolla laadulla), koska sitä ei keskivertotanssija käytä kuitenkaan kuin kerran elämässään.

Toinen juttu taas on se istuvuus, vaikka halpa polyesterisatiini näyttäisikin hyvältä. Nää tilaajat ovat aina kehuneet kuinka mittojen mukaan tehdyt puvut ovat olleet just eikä melkeen, koska onhan puku tehty mittojen mukaan. Olen kuitenkin pariin kertaan oikeasti nähnyt näitä kiinaihmeitä ja ei voi kuin ihmetellä ihmisten istuvuuskäsitettä. Vai haluaisitko sinä että huonojen kaavojen takia näyttää siltä kuin nännit koko ajan nöpöttäisivät tai vatsalle tulee uusi makkara?

Se ongelmahan näissä on, että mittojen mukaan tehty ei tarkoita hyvää istuvuutta. Jos kahdesta naisesta otetaan samat mitat ja tehdään niillä kaavat mittojen mukaan niin todennäköisesti puku ei sellaisenaan istu kummallekaan. Tein havainnollistavan rautalankamallin asiasta:


Kummallakin hahmolla on sama kuvitteellinen rinnanympärys, toisella vain on pieni povi ja hieman kaarevat hartiat kun taas toisella on isommat rinnat ja parempi ryhti. Pystysuora viiva on vaan havainnollistamaan sitä miten sivusauma siirtyy eri ihmisillä. Huomaatte varmaan eron? Toinen tarvitsee selälleen enemmän tilaa ja toinen rinnoilleen. Jos kummallekin tehdään paita samoilla mitoilla ilman sovituksia, kumpaakin alkaa jostain kiristää. Jos vaate tehtäisiin trikoosta, ei välttämättä niin suurta ongelmaa olisi, mutta kuinka monella morsiamella on neuloshääpuku.

En siis halua tuomita näitä tilaa vaatteesi mittojen mukaan -puljuja, halusin vain korjata sitä käsitystä että mittojen mukaan tehty tarkoittaisi väistämättä hyvää istuvuutta. Mittojen mukaan tehty vaate istuu takuuvarmasti vasta sitten kun osaava kaavoittaja on päässyt tekemään kaavoihin muutoksia sovitusten jälkeen.

Iloa pienestä vaatekaapista

Kun viime kesänä muutin, iso vaatekaappi vaihtui todella pieneen kaappiin, johon oli saatava paljon muutakin tavaraa kuin vaatteet. Huomasin aika nopeasti, että niille kahdelle hyllylle mahtui kaikki olennaiset vaatteet (vanhempien luona on edelleen muutamia ns. mökkivaatteita ja esim. vanhojentanssimekko ja bleiseri, jota käytän vain hautajaisissa jne.). En ostanut tai tehnyt vaatteita - ainakaan mitenkään merkittävästi, joten pino pysyi pitkään hyvänä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että paha pesukone oli alkanut syömään reikiä paitoihin. Normaalisti keksisin jotain reikien päälle, mutta nyt niitä alkoi olla ihan liikaa, joten oli keksittävä vaihtoehtoja. Samalla huomasin kuinka puolet omistamistani housuistakin alkoi hajota päälle. Tykkäsin kuitenkin kovasti esimerkiksi nelisen vuotta sitten ostetuista Vero Modan "farkuista", joten pieni saumojen liestyminen ei ollu haitaksi, varsinkaan kun kukaan ei tuntunut huomaavan asiaa.

Alkoi vaatteiden metsästys, annoin itselleni luvan ostaa vaatteita ja niin alkoi vaatepino kasvaa ja lompakko tyhjentyä. Mitä kävikään vaatekaapille. No siellä se on paikallaan, mutta siellä on ihan liian paljon tavaraa. Ei pelkästään sen takia, että kaikki ei meinaa sinne mahtua vaan myös siitä syystä, että tajusinhan jo aiemmin kuinka vähällä vaatemäärällä pärjään ilman että edes kaipaan enempää.

Olin kuitenkin tehnyt yhden virheen, joka sai mut hieman paremmalle tuulelle: Olin laittanut ne rikkinäiset ja reikäiset vaatteet takaisin kaappiin, vaikka en niitä enää tulisi käyttämäänkään. Vai aikoisitko itse vielä kunnostaa housut, jotka ovat neljä vuotta vanhat, värjätty uudestaan varmaan kymmeneen kertaan, polvessa on iso näkyvä reikä ja kangas alkaa olla niin haurasta, että saumat hajoavat pelkästä katseesta ja koristevetoketjut irtoavat silkasta ajatuksesta?

Hieno juttu tässä tietysti on se, että huomaan kuinka vaatteeni ovat ihan sananmukaisesti niin puhkikuluneita, että niitä ei todellakaan enää kehtaa edes kirpputorille viedä. Hyvä minä, se nimittäin kertoo että olen jotain oppinut omasta pukeutumisestani ja siitä minkälaisia vaatteita kannattaa ostaa.


(Niin, ei niitä asioita edelleenkään voinut pois heittää, keräsin kaikki vetoketjut ja muut herkut talteen. Saa nähdä jäävätkö vain pyörimään jonnekin laatikkoon. Hamstraaja mikä hamstraaja.)

...ja taas vaatteiden pesusta, eikö se ikinä lopeta?

Kohta mun sanojani aletaan epäillä sen suhteen, että mun kiinnostukseni vaatetusalaan olisi vain harrastuksellinen, mutta menkööt: Usein sanotaan että paras vaatehuoltovinki on se, että lukee vaatteen hoito-ohjeet. Joo-o, se on hyvä alku, mutta niitä voisi varmaan myös yrittää noudattaa. Mulla on vaate, jonka hoito-ohjeissa lukee näin: "Hand wash in cool water using non-biological detergent." Mulla ei ollut mitään hajua mitä tuo voisi tarkoittaa, joten nakkasin vain pesuun* ja laitoin pesuaineet perään.



Myöhemmin aloin ihan toisesta syystä lukemaan pesuaineeni koostumusta ja aika nopeasti mulle selvisi mitä tuo teksti voisi tarkoittaa. Pesuaineessani yhdeksi osaksi oli mainittu entsyymit ja vielä tarkemmin sellulaasit. Noin niin kuin yksinkertaistetusti voisi sanoa, että entsyymit syövät tässä tapauksessa sitä kuitua, sillä viskoosi on kuitenkin selluloosapohjainen kuitu.

Jos entsyymien tekoset eivät ole tuttuja niin sanottakoon, että entsyymipesuilla tehdään esimerkiksi kulutuksia farkkuihin.

On hyvin kärjistettyä sanoa, että käyttämäni pesuaine pilaisi vaatteeni. Entsyymien toimintaan kuitenkin vaikuttaa niin monta asiaa ja todennäköisesti niitä ei edes kyseisessä pesuaineessa ole niin paljon että ne voisivat neuleeni turmella, mutta haluanko ottaa riskiä, en varmaankaan.




*Ymmärrän kyllä, että vaatteelle suositeltiin käsinpesua, mutta en nähnyt mitään ongelmaa konepesussa tuolla yhdistelmällä, varsinkaan kun käyttämäni pesukoneen käsinpesuohjelma on hellempi kuin oikea käsinpesu.

Oletko miettinyt millä peset pyykkisi, osa 2

Edellisellä kerralla huusin pesukoneen merkityksestä vaatteiden kestävyydessä. Tänään aion esitellä teille erään koulutehtävän osan. Alkusyksystä minun piti tehdä pieni selvitys siitä, mitä tahranpoistoaineet sisältävät, mitä ne lupaavat ja kaikkea muuta mitä purkenkyljestä lukemalla selviää. Oon aina miettinyt sitä, että jos esim. Vanish mainosten mukaan toimii hapella niin eikö riittäisi että tahraa liottaisikin vaikka soodavedessä ja innostuin kokeilemaan asiaa, joten tein pienen leikkimielisen testin asioilla, joita löysin kaapista.

Hieroin kangaspaloihin Elizabeth Ardenin hyttysmyrkyltä haisevaa värillistä huulirasvaa ja kokeilin kolmea eri ainetta: Sonett-sappisaippuaa (ikivanha versio, uusi ei mun mielestäni ole ihan yhtä hyvä), ruokasoodaa ja Vanish oxi action crystal white jauheena (miksi näillä pitää olla niin pitkät nimet). Kastelin kaikkki, hieroin yhtä sappisaippualla, muut laitoin Vanishin ohjeilla ja annoin kaikkien lillua vedessä Vanishin ohjeen mukaan 12 tuntia, joka olisi maksimiaika, tässä tulos, pahoittelen kuvan kammottavaa laatua:

Numero 1: pelkästään liotus vedessä
Numero 2: sappisaippua
Numero 3: ruokasooda
Numero 4: Vanish crystal white

Tulos varmasti olisi hieman parempi jos kangaspalat vielä heittäisi pesukoneeseen, mutta halusinkin nähdä mihin pelkkä liotus pystyy, sillä sen pitäisi olla riittävä. Ehdottomasti paras tulos siis tuli pääasiassa rasvaa sisältävän sappisaippuan kanssa, tässä tosin sappisaippualla oli tietynlainen etulyöntiasema tahran kanssa, sillä niin kuin yläasteen kemiakirjani sanoi: sillä se lähtee millä on tullutkin (puhui kai kynsilakasta). Se hienous tässä kuitenkin oli se, että melkein yhtä "hyvä" tulos tuli sillä Vanishilla ja pelkällä ruokasoodalla. Myönnän että onhan noissa ero, mutta joka tapauksessa jos tuo olisi vaate, se vaatisi lisää toimenpiteitä.

Tässä vielä vertailun vuoksi se, mitä Vanish ja sappisaippua sisältävät:
Vanish oxi action Crystal White
> 30% happea sisältäviä valkaisevia ainesosia
< 5% ionittomia tensidejä, anionisia tensidejä
entsyymejä
zeoliitti
optinen kirkaste
hajusteet

Sonett-sappisaippua (uuden version sisältö)
palmu- ja kookosrasvasta keitetty saippua, naudan sappi, klorofylli

Oletko miettinyt millä peset pyykkisi

Ootteko koskaan ajatelleet pesukonetta jolla pesette pyykkinne? Tiedän, kuulostaa aika mitättömältä asialta, mutta ei se nyt kuitenkaan ole. Ihan pelkästään sellainen yksityiskohta, että aina kun olen pessyt pyykkejäni tietynlaisissa pesukoneissa, vaatteisiin on alkanut tulla reikiä. Eikä kyse kuitenkaan ole siitä, että olisin laittaanut pyykkikoneeseen vetoketjuja tai hehkulamppuja. Oon vaan huomannu, että silloin kun pesen pyykkini kunnon koneilla, vaatteet pysyy ehjänä, mutta heti kun käyttää huonompia alkaa vaatteet näyttää kulahtaneilta oltermanneilta.

Mikä se "huonon" ja "hyvän" pesukoneen ero sitten mun mielestäni on?
- On ihan kivaa on jos koneeseen mahtuu enemmänkin tavaraa kuin yhdet sukat, ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
- Sellaiset halvat ja pienet pesukoneet pesee ihan tuhottoman pitkään, tälläkin hetkellä käytössäni oleva pesukone pesee normaaliohjelmalla melkein kolme tuntia! a) Yritäpä pestä normipäivänä useampi koneellinen pyykkiä niin etteivät naapurit hermostu ja oma järki säilyisi. b) Mieti mikä mekaaninen rasitus vaatteeseen kohdistuu kolmen tunnin pyörityksen aikana. Ei ihme jos vaatteet nukkaantuu (ja menettää värinsä) hetkessä.
- Kolmantena asiana mun on tehtävä maksamatonta mainostusta ja iloittava kennorummusta. Ei ole tullut yhden yhtä reikää vaatteeseen silloin kun olen pessyt vaatteeni vain kennorumpuisilla koneilla, mutta heti kun ei ollutkaan sitä mahdollisuutta niin johan alkoi sukkahousut muuttua verkkosukkahousuiksi koneessa.

Ja mikä ihme siinä on, että ihmiset ei halua käyttää taloyhtiön pesukonetta/kuivaushuonetta ja on ihan pakko ostaa se oma pesukone (ja inistä asuntonäytöissä kun pesukone ei mahdukaan kylpyhuoneeseen)? Jos mulla olis mahdollisuus käyttää jotain muuta kuin tuota hidasta, reikiä nakertavaa muoviläjää niin käyttäisin, mutta koska kaikilla on aina niin kova tahto hankkia se oma halpa muoviläjä niin ei ole mitään syytä ostaa taloyhtiölle kunnollista konetta. Arvatkaa mitkä ne syyt on olleet sille että ei halua pestä vaatteitaan yhteisessä käytössä olevassa koneessa tai kuivata vaatteitaan kuivaushuoneessa? Koska joku ihan varmasti tulee pysäyttämään koneen kesken kaiken ja nuuhkii pikkuhousuja kuivaushuoneessa. Mun pyykit on aina saaneet peseytyä rauhassa, kukaan ei ole nuuhkinut alusvaatteitani eikä mitään ole viety ja minä sentään olen pessyt pyykkejäni myös hoasin pesukoneissa.

Jos edelleen haluat omistaa sen oman pesukoneen niin siitä vaan, mutta mieti nyt ainakin minkälaisen ostat. Ei se rikkinäinen henkkamaukka-paita varmaan haittaa, mutta laitapa sinne koneeseen yhtään kalliimpia asioita ja mieti sitten kuinka hyvä valinta se halvin mahdollinen pikkukone oli. :>

.

Tulipahan vaan mieleen aamulla asia, jonka mun mielestä harmittavan harva tietää. Tiedättehän kun aika monessa vaatteessa lukee materiaalilapussa tai mainostekstissä "bambu" ja että bambu on antibakteerinen materiaali. No kerronpa mitä se tarkoittaa: se on ihan sitä samaa tylsää viskoosia kaikki. Yhdysvalloissa ei edes saa sanoa bambusta tehtyä viskoosia bambuksi vaan nimenomaan viskoosiksi, koska sitähän se on siitäkin huolimatta siitä tehdäänkö se bambusta tai vaikkapa kuusesta. Ja ne antibakteeriset ominaisuudet? Bambu sellaisenaan saattaa kasvaa paremmin ilman torjunta-aineita kun muut vastaavat, mutta sen valmiin bambuviskoosivaatteen ominaisuuksiltaan se on ihan yhtä vähän tai paljon antibakteerista kuin kaikki muukin viskoosi (poikkeuksena kaikenmaailman viimeistykset tms.). Ei mulla muuta kuin että kannattaa miksi ottaisi bambuvaatteen, josta maksaa 30 euroa eikä tismalleen samanlaista viskoosivatteetta, joka maksaa 10 euroa. ;)

Viime joulun viimeinen joululahja

Vaikkei sitä aina uskoisi niin en tykkää ompelemisesta. Tykkään kyllä asioiden kokeilusta, mutta kun ne housut on kerran kaavoittanut ja kankaat leikannut niin innostus loppuu siihen. Ompelen pääasiassa siitä syystä että en vaan löydä kaupasta sellaisia vaatteita joita haluaisin.

Tää joululahja menee tuohon tykkään asioiden kokeilemisesta -kategoriaan. Halusin tietää voiko aikuisen kaavaohjeita käyttää lapsen vaatteen ompeluun. Vastaushan on ihan ilmiselvä kyllä, mutta niitä pitää vähän soveltaa. Tai siis jos ohjeissa on jotain lisäyksiä ja poistoja niin osa niistä saattaa olla sellaisenaan ihan liian suuria tai pieniä. Poistapa pienen lapsen vyötärönympäryksestä kahdeksan senttiä, jep, ei se pienikään lapsi niin pieni ole.

Syksyllä koulussa kaavoitimme miesten liivin ainoastaan pienoiskoossa ja koska mua on aina kiinnostanut enemmän miesten vaatteet, halusin osata piirtää sen myös ihan oikeasti (njoo, seuraavalla kerralla ehkä ihan aikuisen ihmisen koossa ;) niin ajattelin kokeilla sen tekemistä kaksivuotiaalle kummipojalleni. Mun piti mitata kummipoika marraskuussa vierailun yhteydessä ja ommella liivi joululahjaksi. Sitä visiittiä ei vieläkään ole tullut, mutta pyysin joulukortissa mitat postin välityksellä ja pari viikkoa sitten sain viimein tehtyä liivin. Se onnistui yllättävän hyvin! Arvioin että normaaleista lisäyksistä ja poistoista käytän vain noin kolmasosaa ja silmiäni - jos vaikkapa muotolaskos näytti liian isolta tai pieneltä niin tein lisäyksen/poiston sellaisella määrällä että kaava ei näyttänyt ihan suhteettomalta. Jos joku aikoo ommella pikkuliiviä niin saa toki kysellä tarkempia ohjeita, mutta tässä kohtaa ne on varmaan aika tarpeettomat.

Tein tosiaan liiviin myös muotolaskokset taakse ja etupuolen muotolaskokset muutin leikkaussaumoiksi helpottaakseni omaa elämääni. Liiviin tuli myös vuori ja pieni tasku. Harmi vaan, en tajunnu ajatella liiviin mitään kasvunvaroja, mutta voihan sen jättää rennosti auki kun poika kasvaa napeista ohi. ;)

Ja tässä pari kuvaa, jotka sain viime viikolla. Kuvat ovat pieniä, koska ne on leikelty isommista kuvista. En vaan kokenut tarpeelliseksi esitellä teille räkää poskella ja taustalla olevia leikkejä. ;)



Ainiin, tulen vielä joku päivä valittamaan teille vaatteiden värittömyydestä, joten puolustaudun jo nyt, että liivi on musta ihan säästösyistä - kaapista sattui löytymään hyvän kankaan jämäpalat.

Erikoinen säästövinkki

Olen nyt vuoden verran väittänyt julkisesti olevani materialisti. Kaveri kuitenkin pari viikkoa sitten ihmetteli että en minä mikään materialisti ole. Aloin miettimään asiaa uudestaan ja totesin että materialisti on ehkä vähän väärä sana. Olen enemmänkin välineurheilija tai jonkinlainen hifistelijä. Välineurheilun opetti äiti, joka on aina ollut sitä mieltä että lapselle ei saa antaa vaikkapa huonoja vesivärejä jos lasta sellainen kiinnostaa sillä huonoilla välineillä kaikki into varmasti lopahtaa nopeasti.

Tää kaikki pitää tietysti pitää kohtuuden rajoissa. En tee yhtään mitään vaikkapa huippuveitsillä tai laadukkailla öljyväreillä. Eikä mua kiinnosta pistää sisustusta uusiksi joka viikko. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Tämä kaikkea ei tarvitse omistaa -ajattelu on iskenyt muhun erityisesti vaatteiden kanssa ja se on ihan loistavaa. En ole ostanut vaatteita pitkään aikaan vaikka ihan oikeasti tarve uusille perusvaatteille on ollutkin. En vaan tahdo ostaa jotain t-paitoja, joissa saumat alkavat kiertää ekassa pesussa.

No mikä se säästövinkki sitten on? Opettele jonkinlainen materiaalituntemus ja mielellään vähän pidemmälle kuin se perinteinen "puuvilla on luonnonkuitu ja polyester tehdään muovipusseista", koska se on jokseenkin hyödytöntä. Täytyy mennä pintaa syvemmälle niin sanotusti. Annanpa esimerkin: Olen etsinyt ohutta villatakkia, jota voisi käyttää takin alla, mutta olisi sen verran kivan näköinen että sitä voisi käyttää muutenkin, neuleen pitäisi olla konepesun kestävä (vaikka ehkä tiedättekin että villaa tarvitsee pestä aika harvoin) ja mielellään sen pitäisi olla sellainen ettei nyppyyntyisi kovin helposti. Tää viimeinen juttu on hankalin asia nähdä kaupassa, sen yleensä huomaa vasta käytössä ja silloinhan on jo liian myöhäistä.

Sain hetki sitten vinkin ohuista neuleista, joissa konepesu on sallittu, hintaa neuleilla oli ihan käsittämättömästi, mutta nyrkkisääntönä olen voinut pitää sitä, että johonkin pisteeseen asti hinta kertoo laadusta. Selailin puljun nettisivuja ja löysin aika mielenkiintoisen jutun materiaalin kuvauksesta, viesti meni kutakuinkin näin: Käyttämämme villa on luonnontuote ja siksi nukkaantuu käytössä, tämä kuuluu villan luonteeseen. Nukkaa voidaan poistaa neuleen pinnalta eikä neule kärsin sen poistamisesta. Voi tietysti olla että myyjällä on jotain tietoja, jota minulla tai materiaalituntemuksen opettajalle ei ole, mutta tuo viimeinen "neule ei kärsi nukan poistamisesta" sai mut oikeasti epäilemään yrittääkö myyjä vain sanoa, että asiakkaalla ei sitten ole valitusoikeutta vaikka kallis neule nukkaantuukin hetkessä.

Tämän myyjän muljautuksen ansiosta säästin vähintään kuukauden vuokrani verran rahaa (sanottakoon että asun kimppakämpässä ihan kohtuulliseen hintaan). Voihan olla että nyt multa menee hyvä villatakkia sivu suun, mutta en halua riskeeratakaan, sillä mun tiedossani on, että villasta saa aika kätevästi estettyä nyppyyntymistä esim. langan tiukalla kierteellä ja kaikenlaisilla viimeistyksillä. Nämä asiat tekevät tietysti materiaalin ja sitä kautta tuotteen kalliimmaksi, mutta voisin olettaa että muutamien satojen eurojen neuleessa hintaa tulisi muustakin kuin sanasta Kashmir. Haluan kaiken lisäksi ajatella että pelkästään maalaisjärjellä ymmärtää, että tottakai villa kärsii siitätä kun nukka otetaan pois: Villa nyppyynttyy -> otetaan nypyt pois -> villa ohenee, sillä osa siitä on nyppyyntynyt ja poistettu.

Ei kun materiaalitietoutta kouraan. Onhan se välillä vähän turhauttavaakin tajuta, että et välttämättä voikaan aina nähdä tai ennustaa miten materiaali tulee käyttäytymään, mutta musta on hyvä olla varautunut.

Ai mikä ihmeen vaatehuolto

Joo, munhan pitäisi tietää paljonkin vaatehuollosta, mutta aina sitä saa itsensä nolostumaan siinä vaiheessa kun nostaa pesukoneesta violetteja pyykkejä, vaikka on sinne laittanut vihreitä. Tai kyllähän minä tiedän, mutta en oo vaan tainnut sisäistää kovin montaa asiaa.

Mulle on nyt käynyt näitä noloja tilanteita pyykkiä pestessä tämän syksyn aikana enemmän kuin koko elämäni aikana ja minä sentään olen pessyt suurimman osan omasta pyykistäni suunnilleen puolet tähänastisesta elämästäni. Keksin heti monta ihmistä, joille 10 vuotta ei ole suuri aika, mutta kyllä siinä ajassa nyt pitäisi oppia pyykkiä pesemään ihan kunnolla.

Haluatte kuitenkin kuulla niitä epäonnistumisia. Tai vaikkette halunnutkaa niin kerron silti pahimmat.

Laitoin koneeseen violetteja pyykkejä ja takaisin tulee toki violetteja, mutta yksi niistä tekstiileistä oli kyllä ennen koneessä käyntiä ollut valkoinen -> muista lajitella pyykit niin ettei mikään ole jäänyt toisen pyykin sisälle.

Mun suosikkini on kyllä se kun laitoin koneeseen vihreitä ja turkooseja tekstiilejä. Laitoin mukaan myös mustat farkut ajatellen ettei niistä nyt ennenkään ole väriä lähtenyt tai jos lähteekin niin muuthan vaan tummuvat vähän. Paljastin jo sen yllätyosuuden, mutta mulle tuli yllätyksenä avata se pesukoneen kansi ja huomata että koneessa onkin ruskeita ja violetteja pyykkejä, vaikka en sen värisiä kyllä koneeseen laittanut. Syypääksi osoittautui farkut, ne olivat uudet ja ennen pesemättömät, nyt ne tosin näyttivät siltä ettei niissä väriä oikein ole ollutkaan ja jos onkin niin se on jotain ihan muuta kuin mustaa. Housut olivat päästäneet osan väristään ja tottakai muut pyykit värjääntyivät aika sitkeästi. -> Kannattaa noudattaa pesuohjeita ja ei nyt ainakaan ehkä ole paras ratkaisu laittaa aiemmin pesemättömiä housuja muun pyykin sekaan.

Tänään tuli vastaan toisenlainen ylläri. Käytän hyvin paljon pyykin pesussa pesupalloja, siis niitä sellaisia muovipalloja, joissa on sisällä jotain keraamisia(?) kuulia, ne on oikeasti ihan loistavia, mutta niistä ehkä joskus erikseen. Nää mun pesupallot on äiti ostanut joskus yhdeksänkymmenluvulla ja muovi oli ilmeisesti nyt ajan ja pesujen saatossa niin kulunut, että yhden suojapallo hajosi. Siinähän sitten imuroit pieniä keraamisia palloja pesukoneesta.

Väitän kuitenkin että mun veljeni on tän kisan voittaja: Samana päivänä kun tuskailin omaa tyhmyyttäni värjäytyneiden vaatteiden kanssa, hän ilmoittaa että heidän pesukoneessaa oli hehkulamppu. Niin juu, oli, ennen pesua, osaatte varmaan kuvitella mitä siellä oli pesun jälkeen.

Ekologisuus vaatteissa ja ne veijarit mainosihmiset

Luin tänään jännittävän sanaparin "orgaaninen puuvilla".

Hetken mietin, että olisiko lukemassani jutussa ollut kyse vain käännösvirheestä. Hämmentyneenä pistin Googleen "orgaaninen puuvilla" ja yllättäen se on sitten useamman ihmisen väärä käännös jos siitä on kyse. Jutusta toki tajusin että kyseessä on jonkinlainen ekologinen puuvilla, mitä sillä sitten tässä kohtaa tarkoitetaankin.

Mua vaan jaksaa hämmentää mainostajien kekseliäisyys ja se kauhea häikäilemättömyys mikä ainakin tällaisissa tapauksissa on niin läpitunkevaa että yököttää. Tai siis tuo "orgaaninen puuvilla" näin niin kuin järjellä ajatellen voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, sillä onhan puuvilla orgaaninen (=eloperäinen) aine - vai kiveksikö se jossain käsittelyvaiheessa muuttuu?

Siitä markkinoinnista vielä sen verran, että tiesittekö muuten mikä on ekopuuvillan määritelmä? No sitä ei ole, se tarkoittaa jokaiselle yritykselle vähän eri asiaa, esimerkkejä ekopuuvillasta (kirjasta Tekstiilioppi kuituraaka-aineet, Irma Boncamper, HAMK 2004, 2. painos):
-Käsin poimittu puuvilla. Käsin poimittaessa ei tarvita vihreitä osia kuivattavia aineita ja poimittu kuituaines on puhtaampaa.
-Osin tai kokonaan luonnonmukaisesti viljelty.
-Puuvillan valkaisussa ei käytetä klooripitoisia aineita.
-Ei käytetä haitallisiksi tunnettuja väriaineita.
-Taataan tuotteelle hyvä värinkesto käytössä.

Siis ihan oikeasti hyvä värinkesto tuotteessa ja luomuviljely on rinnastettu niin että puuvillaa saa kutsua ekopuuvillaksi vaikka vain toinen noista täyttyisi ja käsittääkseni tälle ekonimitykselle ei ole mitään kummempia standardeja joten kai mitä tahansa voi sitten kutsua ekopuuvillaksi tai vaikkapa siksi orgaaniseksi puuvillaksi.

Tosin on ne luomupuuvillatkin ja niiden sertifikaatit yleensä aika mielen räjäyttäviä. Niistä ehkä myöhemmin. :)

Paljettiunelmia

Jostain syystä lähes aina karsastan uusimpia trendejä tai ainakin ajattelin että tuossa on kyllä asia, jota en pistäisi päälleni vaikka maksettaisiin. Lopulta hyväksyn nekin asiat ja yleensä siinä vaiheessa kun ketään muuta ei enää kiinnosta. Tämä siis ei tarkoita sitä että en tahtoisi pitää samoja asioita kuin muut, vaan sitä että niitä asiotia ei enää löydä suoraan kaupasta ja on pakko myllätä kaikki kaupat ja huomata kuinka olen pakotettu unohtamaan koko asian tai tekemään itse.

Tällä kertaa tuo oudoksumani asia on kaikki paljeteilla kuorrutettu. Tai siis nyt olen alkanut jo löytää ne. Ostin aiemmin talvella vaalean paljettimyssyn, olisin halunnut myös mustan, mutta löysin ainoastaan liian lörppöjä ja huonolla kuvioinnilla tai en halunnut maksaa myssystäni 20 euroa.

Joulun jälkeen löysin H&M:n alesta jonkin jonkin paljettihirvistyksen. Välittömästi ajattelin että tästä saan tehtyä sen myssyni, vähän vain puretaan paljetteja saumakohdista ja ommellaan yhteen. Sen ei pitäisi minulle olla suuri homma.

Kotiin päästyäni aloin katsomaan paljettipötkylää uudestaan ja sain päähäni ajatuksen, että voisin tehdä itselleni korkeavyötäröisen minihameen. Tosin mitäpä minä minihameella tekisin, koska en käytä minihameita enkä nyt oikeastaan hameita yleensäkään, tosin menisihän se legginssien kanssa. Toisin kuin mun piirrokseni, olen liian käytännöllinen pukeutuakseni noin, mutta ehkä vielä joskus. :)

Tulin siis järkiini ja aloin tekemään myssyäni. Homma ei ollut mitenkään niin helppo kuin olin kuvitellut, helppohan niitä paljetteja olisi poistaa jos ne olisi kiinnitetty kudottuun kankaaseen, mutta tässä ne oli kiinnitetty johonkin neuloshärpäkkeeseen, josta niitä ei meinannut saada irti mistään. Yritin kuitenkin ommella paljettien päältä - jos ei kerran muu onnistuisi. Noin kuuden katkenneen neulan jälkeen sain reunan ommeltua kiinni ja kokeilin sitä päähäni. Siitä tuli niin pieni, että päätäni kiristää vieläkin puolen tunnin jälkeen. Käyttäkää hyvät ompelijat niitä nuppineuloja, niin minäkin tästä eteenpäin.