Hattaraa!

Oon pidemmän aikaa sanonut, että olisin huono blondi kun en kestäis vaalennusta hetkeäkään, saati sitten sitä ainaista värin ylläpitoa ja valitusta "keltaisesta" tukasta. Silti oon jo jonkin aikaa halunnut olla hattarapää. Blondiksi tuleminen ei ollut yhtään hankalaa tai kirvelevää kuin olin kuvitellut. Toki usko meinas loppua ennen taittoväriä, mutta kiva tuli. Alkuperäinen lila lähti jo ensimmäisessä pesussa, mutta vaaleanpunaista oikeastaan kaavailinkin.

Lähtökohtaa en huomannut kuvata, koska viikkoja kaavailtu juttu toteutui aika yllättäen. Lähtökohta oli kuitenkin aavistuksen tätä Illumina-jutussa nähtyä lopputulosta tummempi.

Kiinnostuneille tiedoksi: vaalennus Sevenin ammoniakittomalla vaalennusaineella ja 3% hapetteella + toinen samanlainen kerta latvoille, vaalennusaineessa tujaus KC:n violettia PRISMia, päälle Simin purkinpohjilla taitto 10/16 ja 12/1, varsinainen väri KC:n plum Color Maskilla ja Simin SensiDo Matchilla, jotka kumpikin jo kuvassa pesujen jälkeen vähän levähtäneet.

Räpsyripset

Ohimennen mainitsin, että hammasrautojen myötä mulle on tullut jonkinlainen naisellisuuspuuska. Tämä yhdistettynä laiskaan meikkaamiseeni on tehnyt mun silmilleni jotain. 

En kuvitellut, että olisin itselleni ripsienpidennyksiä ottanut, mutta kun työkaveri ennen joulua näitä alkoi tekemään niin tottakai suostuin harjoituskappaleeksi. ;)

Ekat ripset olivat mun toiveestani paljon luonnollisemmat kuin nämä. Vaikka kuvassa nämäkin näyttää aika luonnollisilta! Olisin toki halunnut huollattaa edellisiäkin ripsiä, mutta raha on kumma juttu. ja Koska hieron silmiäni ja suunnilleen nukun naamallani eli olen ripsipidennysten kauhu. Eihän niiden voi siis olettakaan pysyvän minulla äärettömän pitkään, joten annoin ripsien rapistua sillä ajatuksella että joskus tulevaisuudessa saatan vielä ripset ottaa. 

Tapasin alkuperäisten ripsien tekijän viime viikolla ja hän kysyi, että haluaisinko vielä huollattaa ripsiäni. Kysymys sinällään oli aika kiltisti muoltoiltu sillä eihän mulla enää tainnut olla kuin kolme karvaa ristissä. Uudet ripset tehtiin tänään ja sanoin tekijälle, että tee sellaiset kuin itse haluat ja niin tehtiin. Nää on kyllä upeat ja ihan äärimmäisen tarkkaa työtä! Tekijä olisi vielä hionut ripsiä, mutta mulla itselläni oli kohtuullisen tiukka aikataulu. 

Muutos numero jotain

En muista enää ulkoa kuinka mones muutos mun hiuksissani on menossa ja kaikessa kiireessä kuvat on jääneet ottamatta. Mulla kuitenkin on normaalisti kiire ehkä kerran vuodessa.

Blogini kertoo, että olen viimeksi esitellyt kymmenennen muutoksen. Sen jälkeen hiuksia on siistitty mallin sinällään muuttumatta. Väri muuttui marraskuussa hieman vaaleammaksi. Väri oli näytöstukan jäljiltä  ja muuttunut ihan kauhean näköiseksi. Yritin korjata asiaa värjäämällä, mutta väri ei yksinkertaisesti meninannut luonnonhiukseeni tarttua ja siistimisleikkauksen jälkeen ainoastaan latvat latvat olivat tummat. Lopputulos näyttää 14-vuotiaalta hevaripojalta. Työssäoppimispaikassa oli Wellan Illumina-koulutus ja minähän en osaa noista mallipäähommista kieltäytyä. :D Ei vaan, tuli kyllä niin tarpeeseen värjäysehdotus. Mielelläni lähdin mukaan.

Vasemmalla lähtötilanne ja oikealla lopputulos.

Värihän ei tunnetusti vaalenna väriä, mutta Illuminalla on jossain määrin väriä vaalentava taipumus ja sillä saatiinkin vähän tuota tummaa vaalennettua ja latvat jopa vähän vaalentumaan yli! Muuta merkillepantavaa oli tuo otsatukka, joka veden takia on alkanut vihertämään ja sitä vihreyttä ensisijaisesti poistettiin. On sanomattakin selvää, että lopputulos on lähtötilannetta paremmin, mutta halusin vielä korostaa, että tykkäsin väristä kovasti. Itse asiassa en vielä tuon jälkeen ole joutunut hiuksiani värjäilemään, mutta leikattu taas on ja malli on jokseenkin sama.

Tahtoisin taas pitkät kupariset hiukset, mutta saa nyt nähdä alanko tästä oikeasti kasvattamaan vai en. Viihdyn lyhyttukkaisena ja lyhyet sopii mulle, mutta pitkät olis ainakin ajatuksena kivat.
Muutenkin mulle on iskenyt joku naisellisuuspuuska näitten hammasrautojen kanssa.



Pitää vielä kehua Wellan värikouluttajaa! Kouluttaja puhui ihan oikeasti väreistä ja värjäämisestä kun taas moni muu puhuu vähän asian vierestä. Kouluttajan nimeä en muista millään, mutta tyyppi oli ollut alalla muistaakseni yhtä pitkän aikaa kuin minä olen ollut olemassa (noin 25 vuotta) ja osaamista oikeasti oli muille jaettavaksi. 

Hups - Eli muutos numero kymmenen

Olin maanantaina koulun kautta näytösassistenttina hiusmuotinäytöksessä. Jostain mallikadosta johtuen kouluttajat iskivät silmänsä minun hiuksiini ja ei kai sitä voi muuten kuin suostua kun sen näköiset kaveri pyytää. :D Ei vaan, ajattelin että olishan se kiva kerran elämässä antaa vapaat kädet kampaajalle. Toki kysyivät joitain juttuja, mutta näytöksissä on se hyvä ja huono puoli, että mallia ei oikeastaan kuunnella (tai jos mallille ei saa oikein mitään tehdä niin malli lähetetään kotiin heti aamusta).

Assarointi vaihtuikin siis mallina olemiseen.

Malli ei mitenkään radikaalisti muuttunut, mutta väri toki vaihtui kulahtaneesta kuparinruskeasta tosi tummaan ruskeaan. Vaikka aluksi vierastinkin värissä näin suurta muutosta niin täytyy sanoa, että olen tyytyväinen niin leikkaukseen kuin väriinkin. Ajattelin, että näin tummat hiukset vaativat huomattavasti vahvempaa meikkiä kuin joka aamuisen hätäisesti sutaistun pohja + ripsari -yhdistelmän, mutta ihan oikeasti ei vaadi kuin ehkä rajaukset lisäksi ja se ei vie aikaa sen kummemmin. Leikkaus sitä paitsi on sellainen, että jos hiuksia ei halua mitenkään laittaa niin ne silti asettuvat nätisti ja silloin kun niitä haluaa laittaa niin ne saa laitettua kätevästi ja ilman tuskailua.

En muista milloin oikeasti olisin ollut täysin tyytyväinen hiuksiini, mutta nyt on sellainen hetki. Miinuspuolena tässä tietysti on se, että nyt kun hiukset pitää uusia niin ei saa enää samaa tekijää.

Muutos numero yhdeksän

Enpä olekaan esitellyt, että heinäkuun lopulla multa muuttui väri ja mitä malliin tulee, niin niska saatiin leikattua niin kuin olin alunperinkin ajatellut.

Laitettiin kevytvärillä jokin ihan uskomaton sekoitus, koska oikeita värejä ei tuntunut liikkeessä olevan, päästiin kuitenkin siihen mitä olin ajatellut, että värissä on vielä vähän haalistumisvaraa, etuhiuksiin laitettiin kuparista palkkiraitaa Goldwellin vaalentavalla erikoisvärillä, joka siis vaalentaa ja värjää kerralla.

Niskaan siis jätettiin "keesimäisesti" pituutta ja sivut otettiin koneella yhdeksään milliin.

Suurin ongelma lyhyessä tukassa on, että se pitää leikata siistiksi aika usein. Mallia siistittiinkin jo perjantaina koulussa ja vaikka suurin osa ihmisistä onkin kehunut mallia niin siistijältä tuli aika tylyä kommenttia: "ihan tulee joku keskitysleiri mieleen kun naiselta leikataan hiukset koneella" tai "en kyllä yhtään ymmärrä että pitää tällein puliksi ottaa". Samalta leikkaajalta sain jostain ymmärryksen puutteesta myös lyönnin päähän kammalla. Siistitty tukka on muuten ihan ok, vaikka kolmen ja puolen tunnin leikkaamisen jälkeen takaosa on edelleen hieman epäsymmetrinen, mutta menköön, kohta se on ylikasvanut kuitenkin. Taidan silti seuraavalla kerralla ihan oikeasti mennä maksavaksi asiakkaaksi kampaamoon (ja todennäköisesti sille ihanalle kampaajalle, joka leikkasi kuvassa näkyvän tukan), en ole mitään paikallaan nököttäjätyyppiä, joten pitkät istumiset koulun kampaamossa saa mut lähinnä tuskastumaan.

Muistin virkistykseksi muutokset, jotka on tapahtuneet viimeisen vuoden aikana.

Muutos numero 8

Lukuvuoden viimeinen hiusmuutos:

Niin kuin kaikki hiuksiaan joskus kasvattaneet varmaan tietävät, jossain vaiheessa se kasvatus alkaa tuntua tuskalliselta ja hiukset lyhenevät. Sivut leikattiin sormien välistä melkein konelyhyeksi ja päälliosa jätettiin hieman keesimäisen pitkäksi, pitkäksi jätettiin myös etuhiukset etten näyttäisi ihan pojalta. :D
Takaa keesimäisyys lähti kun hiuksia korjailtiin vielä myöhemmin ja en osannut leikkaajalle selittää mitä halusin. Takaosa on kuitenkin nyt leikattu koneella lyhyeksi ja olen ihan tyytyväinen. Mun piti olla värjäämättä hiuksia, mutta päädyttiin nyt kuitenkin laittamaan väriä, sillä oma väri tuntui jotenkin liian vaalealta siihen nähden mitä se on ollut. Värin halusin kevytvärinä siltä varalta etten välttämättä väristä innostuisi ja ettei tyvikasvu olisi niin suuri. Suurin särmä väristä on tietysti jo tähän mennessä haalistunut, mutta edelleen tykkään siitä. Päälliosaan laitettiin Goldwellin 7GB ja sivuille 6BN. Etuosaan tehtiin vielä vaaleaa raitaa vaalennusaineella jonkinlaisessa baanaanimuodostelmassa. Tää on kyllä ehdottomasti yksi suosikeista vaikka onkin lyhyt. Mulle käy aina niin että haluan kasvattaa pitkät hiukset, mutta kuitenkin leikkaan lyhyet ja tykkään niistä kovasti. Jos saankin kasvatettua pitkät hiukset niin totean etten oikein viitsi tehdä niille mitään ja luonnonkihara hiukseni nyt näyttää väistämättä huonokuntoiselta ja pituus korostaa sitä.

Tässä vanhaan tapaan vielä edelliset.

Muutos numero 7

Tehtiin tosiaan jokin aika sitten omien hiusten värjäystä koulussa ja koska mua kiusasi häiritsevä tyvikasvu, jota ei kyllä kovin moni muu mun lisäkseni nähnyt niin värjättiin minunkin hiukseni. Kokeiltiin Simin värejä kevytvärinä. Koska meillä koululla ei normaalisti Simejä ole niin meillä oli vain muutamia näytteeksi annettuja tuubeja väriä ja jokaista eri hapetetta vain vähän niin kävipä niin, että ensin meiltä loppui mun hiuksiani laitettaessa väri ja sitten vielä hapete. Sovellettiin niin, että epäilin jo, että mitähän tästä tulee. Lopputuloksesta tuli paljon tummempi kuin mitä oli ajateltu, mutta tykkään silti ja kevytvärithän nyt yleensä vähän haalistuvat.

Laitettiin siis päähän vähän kaikenlaista, mutta tarkoitus oli, että 7/0 on pääväri ja toiselle puolelle laitetaan punaista raitaa. Raitojen ympärille laitetaan vielä vähän punertavampaa seiskaa ettei ero 7/0:n välillä ole mitenkään ruma.



Pidennykset otin tosiaan värjäystä varten pois ja tarkoitus on laittaa ne vielä uudestaan kiinni kunhan tämä uusi väri vähän vaalenee. Malli hiuksissa on siis aika karu, sillä yritän kasvattaa pidempää ja silloin sitä rumaa vaihetta on vähän turha aina leikata pois. Katsotaan nyt mitä tästä kasvatuksesta taas tulee.

Muutos numero 6

Meillä kävi Simin edustajat esittelemässä tuotteitaan ja päivän päätteeksi he esittelivät Balmainin pidennysraitoja. Koska kaikkea voi kokeilla niin suostuin malliksi. Mulle laitettiin hyvin vaalea raita ja innostuin sen verran että kävin ostamassa tukkaa vähän lisää ja leikkasin ne sopivaksi. Nyt ei ole koloja sivuilla. Jos en yrittäisi kasvattaa hiustani niin leikkaisin niskaa lyhyemmäksi, jotta malli olisi vieläkin selkeämpi a-linja.


Vanhaan tapaan, tässä vielä kaikki tämän lukuvuoden puolella tapahtuneet muutokset.

Muutos numero 5

Olin tosiaan pari viikkoa sitten opettajien Sassoon-koulutuksessa mallina. Mitään hurjan radikaalia ei tapahtunut. "Otsatukka" leikattiin niin että jakauksen saa jompaan kumpaan sivuun. Mallia myös leikattiin vähän kulmikkaammaksi. Näkyvin muutos on kai se että massaa lähti pois.

Ja vielä kaikki yhdessä:

Muutos numero 4

Olin tänään koulussa kolmosten värikoulutuksessa mallina. Tällä hetkellä on sellainen olo, että ei olisi pitänyt olla.



En sano että itse väri olisi huono, se nyt vaan ei ole yhtään sitä mitä halusin. Värin olisi pitänyt olla jotain suunnilleen mun oman värini läheltä, ainakin samaa tummuusastetta. Kun minulta kysyttiin mitä pidän, sanoin että väri on liian tumma. Kouluttaja yritti itsepintaisesti sanoa, että eihän se ole yhtää liian tumma kun mun kulmakarvatkin ovat tummat(!). Värin etuhiuksien latvoissa piti olla samaan tyyliin laitettu kuin mitä tein itselleni color bugilla, värin vain olisin halunnut violetiksi, lämpimäksi violetiksi. Mun ajatukset siitä että saisin oikeanlaista violettia etuhiuksiini kariutuivat siihen kun olin kymmenen minuuttia tapellut värikouluttajan kanssa siitä, että on olemassa kylmä ja lämmin violetti ja minä haluan lämpimän, kouluttaja oli sitä mieltä että kaikki maailman violetit ovat kylmiä. Jollain kompromissilla saatiin päätettyä, että väri tehdään lämpimästä punaisesta, johon laitetaan violettia sekaan. Tässä nyt vaan kävi niin, että se violetti näytti jäävän matkasta.

Lopputulos on siis paitsi väreiltään ihan väärä, myös ihan peruukin näköinen. Tällä kertaa olen iloinen siitä, että väri on sentään kevytväri ja haalistuu jonkin verran. Tänään onkin edessä syväpuhdistava shampoo, ehkä pahin tummuus lähtee pois sillä.

Tässä vielä kaikki edelliset:

Ajatushan on, että kuvaan kaikki hiuksilleni koulun aikana tehdyt muutokset. Syväpuhdistavaa shampoopesua (joka saattaa haalistaa väriä) tai muita perusjuttuja ei lasketa. :)

Tänään olen punapää - muodonmuutos numero 3

Punainen on aina ollut kiva väri ja vaikka oma hiusvärini ihan kiva onkin niin ei se nyt punainen ole vaikka kuinka olisin halunnut sen olevan. Olen vältellyt hiusten värjäämistä siitä syystä, että nuorempana vanhemmat eivät sitä antaneet tehdä ja näin vanhempana en ole tahtonut päätyä siihen värjäyskierteeseen. Niinpä mun päässäni on ollut vain haalistuvia kevytvärejä tai muita nopeasti hiuksista lähteviä asioita. Näitä kaikkia on lähes poikkeuksetta yhdistänyt se, että värit ovat olleet luonnollisia. Olen kuitenkin aina halunnut punaiset, mieluusti sellaiset brittiläiset oranssit, mutta aina mua on kiehtonut myös sellainen "luonnoton" punainen.

Tänään meillä oli värjäyspäivä. Nopean aikataulun ja viime viikolla laitetun permanentin takia mulle ei pitänyt tehdä mitään, mutta koska aikaa jäi niin päätettiin kokeilla mulle poispeseytyvää vaahtoväriä. Värihän on siis Goldwellin vaahtosävyte 7KG (tummuusaste seitsemän, värinä kupari ja kulta).


Tässä vielä kaikki tähän mennessä tehdyt asiat:


Ensimmäinen kuva on hiuksista, jotka mulla oli koulun alkaessa.
Toinen kuva on ensimmäinen muutos, jossa mallia siistittiin ja hiuksiin laitettiin kevytväri. Käytettyjä värejä en muista mitenkään, mutta ajatuksena oli, että väri olisi tummuudeltaan asteen tummempi.
Kolmas on sitten viimeviikkoinen permanentti. Väriin ei varsinaisesti tehty muutoksia, mutta edellisen kuvan kevytväri oli kyllä jo haalistunut pois, lisäksi permanentin kiinnitysaine sisältää pienen määrän vetyperoksidia, joten omasta mielestäni väri oli hieman vaaleampi kuin omani.
Neljäs on sitten vain tämä vaahtoväri.

Toinen muodonmuutos - permanentti

Saatoin viime viikolla mainita sanan permantti ja juu, tässä se nyt on, omassa päässäni. Mun mielikuva permanentista muuttui kyllä pikkuisen kun lukion viimeisellä sellaisen pitkiin hiuksiini otin, mutta tänä syksynä ollaan menty siitäkin mielikuvasta ainakin sata harppausta.

Kun olin tajunnut että permanentteja voi tehdä monella tapaa ja ettei se tarkoita vain mummopermiksiä tai kasarikiharoita niin lupauduin koulussa, että mun hiuksiani voi käyttää esimerkkinä. Tietysti tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että omat hiukseni ovat niin liukkaat ja lasimaiset että niissä ei pysy mikään ja niitä ei vain voinut hallita. Oma permanenttini muodoistui aikalailla 1900-luvun alkupuolen tyylisiksi ja koska 1900-luvun alkupuoli on tyylillisesti mun mieleeni niin tykästyin tähän kovasti vaikka kampaajan tuolissa lopputulos vähän alkoi pelottaakin. Mallia ei enää permiksen teon jälkeen leikelty sillä hiukset olivat ihan hyvässä kunnossa ja haluaisin kokeilla vaihteeksi vähän pidempää.

Permanenttia ei muuten tarvitse tehdä koko päähän. Viime viikolla teimme koulussa osapermanentteja niin että halukkaiden koekaniinien pahimmat pyörteet taltutettiin tai saatiin takaraivolle lisää muotoa. Permis on oikeasti todella monipuolinen juttu, harmi vaan että se viime viikolla mainitsemani tv-juttukin mainosti vanhalla materiaalillaan sellasia permanentteja, jotka olivat ajankohtaisia viimeksi joskus ennen minun syntymääni. Jutussa huomasi aika hyvin toimittajan mielipiteet asiaan. Pätkän esittelykin viittasi siihen, että permanentti ei yrityksistä huolimatta ole tullut takaisin muotiin, samaan aikaan videossa näytetään niitä hirveitä kasaripermiksiä. Ei ihme jos ketään ei kiinnosta kun permanenttia esitellään vain vanhana ja rumana asiana. Moni asia jäisi takuuvarmasti kaupan hyllylle jos niitä myytäisiin vain 30 vuotta vanhoilla kuvilla ja mainoksilla.

Ensimmäinen muodonmuutos

Musta on aina tuntunut että parturi-kampaaja(opiskelija)t muuttaa hiustyyliään varmaan joka viikko. Meillä oli kiva koulupäivä maanantaina: Istuimme kakkosvuoden opiskelijoiden tuoliin ja saimme mallinmuutoksen ja värin. Ensimmäinen kerta oli ilmainen.

Sen lisäksi että halusin kerätä tänne kaikki edistymiseni ja rahanmenetykseni, ajattelin myös dokumentoida kaikki muodonmuutokset. Tässä lähtökohta ja ensimmäinen muutos.
Malli leikattiin vanhaan ja tuttuun, joka on perusmalliltaan a-linjainen edestä pitkä, takaa lyhyt. Halusin niskan aika korkealle, päälle laitettiin Goldwellin kevytväri (en tiedä sävyä), mutta ajatuksena aste lisää tummuutta ja vähän lämpimyyttä. Väristä tuli ihan kiva. Mallista ja leikkauksestakin tykkäsin siihen asti kunnes näin kuvat sivusta ja erityisesti niskasta. Enää en ole niin tyytyväinen. Kunhan saan taas rahaa, taidan mennä moikkaamaan "luottokampaajaani".