2 in 1 sivellinpesuri

Mastradin silikoninen patakinnas on oikeasti parasta, mitä patalapuille on koskaan tehty. Lämpö ei tule läpi eikä levy varmaan liu'u käsistä. En minä kuitenkaan kokkaamisesta meinannut puhua, arvasittekin ehkä jo.

Joo, ehkä höpöin niksi, mitä niksi-Smykki on koskaan tehnyt, mutta en voinut pettää teitä. Olette varmaan törmänneet jos jonkinmoiseen silikoniseen sivellinpesuhanskaan, -munaan ja -mattoon.
Eräs bloggaaja mainitsi, että Ikean patalappu tuplaa toimintonsa hienosti sivellinpesurina. Juttu oli hauska ihan jo siksi, että olin katsellut omaa patakinnastani "sillä silmällä".

Kun Panda viime viikolla kysyi minulta olinko jakanut tuon ajatuksen, jouduin toteamaan että se oli toinen niksi-nainen eli Martina. Totesimme kummatkin kuitenkin, että ajatus patakintaan käyttämisestä sivellinten pesuapuna olisi ihan jotain, mitä minä voisin sanoa. Silloin tiesin, että en voi pettää teitä. Tässä siis sivellinpesurini!

Toimii - myös patalappuna. Tällä saa myös puristettua ylimääräiset vedet pois kätevästi. :D

Kauneusvinkki Tallinnaan

Tänään ihan näin lyhyesti. Jos käyt Tallinnassa, niin käy samalla vilkaisemassa Solaris-keskuksen Pillerkaar. Paikka myy pelkästään virolaista luonnonkosmetiikkaa!

Lista myytävistä merkeistä on aika vakuuttava: 

LUMI ja LUMIderm

Domina Elegans

Ingli pai

Green Nature

Jovely

Sohvy

Signe Seebid

Nurme

Hiiu Ihuhooldus

Turbliss

Gaia Cosmetics

Orto Puhas loodus

Ontic Minerals

JOIK

Naturaalia

Kokos

Mokk

Revitalefekt

LoodusSPA by Katti

Looduse pärl

Sõsar

Rosee

Yxes

Ehe Ilu

Mönus Mesi

NULKU

Vestige Verdant

MOSHI

Jollakin merkillä oli tosi kauniita puisia pakkauksia ja mukana oli söpö puinen spaattelikin. Hinta vaan oli liikkeessä myytävien tuotteiden kärkipäätä ~30+ euroa, joten jätin nätit pakkaukset hyllylle. Vielä kun muistais mikä merkin nimi oli! :D

Helpotusta kuumiin öihin

10 tunnin meikkikeikan jälkeen jalat tuntuvat aika turvonneilta ja painostavilta. Tykkään kyllä tällaisista hulinapäivistä ja pitkäkään työpäivä ei tunnu pahalta kun tekee mieluista työtä. Kuitenkin se kaikki seisoskelu alkaa illan aikana tuntua.

Muistin nukkumaanmennessä, että aidosti kokeilematta on vielä Herbinan virkistävä jalkasuihke. Voi kuinka mukavalta tämä tuntuikaan päivän seisseissä jaloissa! Fiilis on vähän sama kuin kylmägeeliä käyttäessä, mutta ei tietenkään ihan yhtä "syvälle" tunkeva tai tyly. Luonnollisesti tähän ei pakkausmuotonsa takia tarvitse koskea sormin, joten sormetkaan eivät tarkoituksettomasti tunnu jäisiltä.

Viileys oli sen verran mukavaa laatua, että tästa on ollut iloa myös sellaisina öinä kun tuntuu ettei kuumuuden takia oikeen saa edes unta. Toimii!

Tuote saatu

Nailed it!

Suunnilleen vuoden verran olen haaveillut magneettitaulusta, johon voisi laittaa esille päivittäin käytetyt meikkituotteet ja tuotteita, joita haluaisi pitää esillä, jotta niitä käytetään.

Pari viikkoa sitten löysin viimein Ikeasta tuon etsimäni taulun, laatikosta löytyi vielä magneetteja valmiiksi. Raahasin  taulun kotiin ja vilkaisin metallista pyykkikaappia. Koska kuitenkin meikkaan vessassa, olisin ihan yhtä hyvin voinut läntätä tuotteet tuohon kaappiin tai vaikka peilikaapin reunoihin.

Olin kuitenkin saanut tauluni. Hommahan meni ihan hyvin siihen asti kunnes liimaukset irtoilivat magneettien ja tuotteiden välistä. Tuotteet alkoivat siis yksi kerrallaan putoilla lattialle. Haluaako joku itselleen magneettitaulun? :D

Näillä räjäytetään finnit

Sain keväällä valita itselleni Lieracin Prescription-sarjasta muutaman tuotteen. Tuotteet on tarkoitettu aikuiselle, epäpuhtauksista kärsivälle iholle. Minulla kun näitä iho-ongelmia on, ei tarvinnut kauaa miettiä.

Toinen on epäpuhtauksia kuivattava, kaksiosainen tiiviste (kuten Lierac itse sanoo). Pienen pullon pohjalla on sakeaa "liejua" ja yläosa on kirkasta nestettä. Pumpulipuikko kastetaan pohjaan asti, jolloin kumpaakin tulee matkaan. Sitten vaan töpötellään tuote finnien päälle. Tuotteesta jää valkoinen jälki, joten sitä suositellaan käytettävän yöllä.

Sisältö näyttää tältä. 

Minä kärsin erityisesti ihonalaisista paiseista, joita ei saa oikein millään kuriin. Turhautuneena ja kosmetiikan väärinkäyttäjänä tuskastuin erääseen tällaiseen kumpuun ja sivelin siihen tavalliseen tapaan the Body Shopin laimennettua teepuuöljyä ja vielä tökkäsin päälle Lieracin tököttiä.

Aamulla odotti yllätys, nimittäin epäpuhtaudet olivat tulleet ihon pinnalle ihan oikeaksi finniksi. Voitte varmaan kuvitella kuin outoa on iloita finnistä, mutta ulos pulpahtaneet finnit eivät ole yhtään niin sitkeitä kuin ihonalaset finnit! Tällä yhdistelmällä sai siis räjäytettyä koko homman.

Toinen kokeilemani tuote oli saman sarjan puhdistusneste, joka oli mulle vähän turhan tuju. Toimi kuitenkin tuolla talouden toisella kärsijällä. Punakat epäpuhtaudet rauhoittuivat hetkessä.

Lierac-tuotteet saatu.

Pinnistä asiaa

Olen jo alkanut uskoa tätä.

Siis silloin kun niitä tarvitsee, ei näy missään. Mutta ootapa kun et pinnejä kaipaisi - niitä on kaikkialla!

Ikkunalaudalla.

Hississä?

Kauppakassissa !?

Pisteenä iin päällä: Pinnilaatikoiden välissä. Ei laatikossa tai niissä kolmessa muussakaan pinnilaatikossa. Välissä...

Nämä nyt vain tällä viikolla löytyneet. Ehkä tarkoitus oli muistuttaa tästä:

Mun vastaukseni tähän:

Katsotaanpa pinnejä lähemmin:

Neljä erilaista pinniä, joista kolme on käyristetty niin, että ne sopisivat paremmin pään pyöreähköön muotoon, jolloin röpelö ylöspäin! Muuten tulee lommoja tukkaan. Mutta tuo alin on ihan selkeästi suorempi ja siinä onkin järkeä laittaa se röpelöt alaspäin.

Verrataanpa:

Käyristetty pinni röpelöt alaspäin. Lommo tukassa, samalla lopun kaari nostaa hiukset vähän turhan huomiota herättävästi ylöspäin.

Käyristetty pinni röpelö ylöspäin. Istuu tukassa paljon paremmin, koska pinni on muotoiltu pään mukaan. Jättää tämäkin luonnollisesti pienen lommon, mutta ei mitään erityisen huomattavaa.

Mun tuomioni: Ihan sama. Pinnit on erilaisia, ei välttämättä ole oikeeta tai väärää tapaa. Muista kuitenkin pinnejä lukitessasi, että röpelöt menevät samaan suuntaan, lukko on paljon tiukempi kuin silloin jos toinen pinni on "oikein" ja toinen "ylösalaisin". Tällöin röpelöt eivät hankaa toisiinsa ja pinnit saattavat liukua irti.

Ensimmäinen kuva, Grumpy cat ja Bobby pin 101 -kuvat tylyn rikollisesti linkattu muualta.

Suuri sivellintesti

Sivellintesti, joka on kestänyt aika tarkalleen kaksi vuotta. Edellisten opintojen aikana ostin Duroyn sivellinsetin koulutöihin ja itse asiassa siveltimet on olleet varsin hinta-laatusuhteeltaan päteviä.
Okei, lunttasin tuosta omasta postauksestani, että setissä hintaa yhdelle siveltimelle on tullut jotain 2-3 euroa kappaleelta, mutta yksittäin ostettunakin kuluttajahinnat on ihan kohtuullisia. Nämä siveltimet on olleet työkäytössä ykkössettinä, vaikka niitä muitakin siveltimiä saatan omistaa eli näihin on aidosti mukava tarttua.

Varsien värit selkeästi kertoo jotain laadusta tai hinnasta. Suurimmat "ongelmat" on olleet sinivartisissa siveltimissä. Liimaukset on irronneet joistakin ja joissain holkki nitkuu siihen malliin, että kohta irtoaa lisää. Ei kuitenkaan mitään, mitä ei voisi liimalla korjata. Tää ei kuitenkaan ole ehkä se ensimmäinen sarja, jota kannattaa havitella mikäli liimaamista haluaa vältellä. Siveltiminä nää on kuitenkin yllättäneet mut täysin. Jos törmäätte siveltimeen 11, kannattaa napata kiinni, on nimittäin superhyvä häivytyssivellin. Sivellin on tuuhea ja sen verran pehmeä, että ei tarvitse pelätä raapivansa ketään, lisäksi harjakset ovat jämäkät, mutta tämä ei ole liian napakka. Toinen mainitsemisen arvoinen on huulipunasivellin (hinta näyttäisi olevan 7,40 euroa). Punasivellin on tekokuitua ja se on muodoltaan varsin toimiva, kapeahko kärki, jolla saa tarkkaa jälkeä, mutta koko sivellin ei ole niin pieni etteikö sillä voisi levittää punaa kauttaaltaan.

Näissä puna-mustissa ei kyllä huonoja olekaan. Nämä on sekä laadukkaimman näköisiä, että oloisia. Holkkeja ei ole tarvinnut liimailla, enkä ole myöskään huomannut mitään nitkumista. Ripsikampa on ihan super! Duroy itsekin luonnehtii tätä tehokkaaksi. :D Metallinen ripsikampa erottelee hyvin - ja ehdottomasti paremmin kuin muovinen - eikä piikit ole niin terävät, että tarvitsisi pelätä sohivansa ketään silmään. Ei niin, että tökkisin ihmisiä ripsikammalla silmään, mutta tajuatte ehkä jutun. Viuhkasivellin ripsivärille on jämäkkä ja hyvin hommaansa soveltuva. Jos nyt joku miinus pitää sanoa, niin peseminen voi olla hankalaa, sillä harjakset ovat jotain luonnonkuitua. Tää nyt ei ehkä ole kotikäytössä tärkeä, mutta voishan tätä hyödyntää vaikka sairaana ollessaan, ettei ripsiväriin mene mitään ylimääräistä. Ajatus on siis se, että laitetaan ripsiväriä jonkinlaiselle paletille putkilosta ja tällä sitten paletilta ripsiin.

Rajaussivellin on luonnonkarvainen ja tosi, tosi ohut. tällä saa kyllä ihan huomaamattoman ohutta jälkeä tai tietenkin paksumpaa tulosta niin halutessaan. Myös kulmasivellin on tosi pieni ja tarkka, tykkään näistä itse ihan älyttömästi. Toimii hyvin niin puutereilla kuin voidemaisillakin tuotteilla.

Sitten pari kaveria, jotka aiheuttivat epäilyksiä heti ensikättelyssä, mutta osoittautuivat ihan oiviksi. Poskipuna- ja puuterisivellin irrottivat kosteana sinistä väriä ja pudottelivat karvojaan. Ainakin minulla nämä "ominaisuudet" hävisivät parilla pesukerralla, mutta meinasi vähän säikäyttää. Siveltimet ei ole erityisen tuuheita, mutta tarpeeksi pehmeitä ja hoitavat hommansa. Poskipunasiveltimen hintakin näytti olevan alle kymmenen euroa.

Jälleen erikoismaininnan kaipaa perinteinen vaahtomuoviapplikaattori, jossa on vaihdettava pää. Kesken meikkauksen voi vaikka vaihtaa väriä valkoisesta mustaan tai huonoksi menevän pään voi vaihtaa uuteen. Vaihtopää hieman liikkuu holkissaan, mutta koska tämä ei muutenkaan ole tarkkaan työstöön, niin en ole kokenut asiaa ongelmaksi.

Sitten vielä setin paletti-/spaatteliosio. Kirkas paletti tuli setin mukana ja on ollut ihan toimiva sen jälkeen kun hioi muoviset röpelöreunat pois kynsiviilalla. Muoviin jää aina jonkinlaiset valujäljet ja tässä tapauksessa ne tekivät paletin vähän vaikeasti puhdistettavaksi. Samasta syystä vaihdoin sivellinsetistäni muoviset spaattelit metalliseen vastaavaan, jossa ei epähygieenisiä saumoja ole.

Selluliittikuppi

Selluliittia ei kuulemma erään suomalaisen kauneusalan kouluttajan mukaan ole olemassakaan. Selluliitti on hänen mukaansa lääketieteellinen diagnoosi eikä liity millään tapaa ns. appelsiini-ihoon. Mulle on oikeastaan ihan sama onko suomen kielessä sama sana kahdelle asialle, englanniksi vissiin kuitenkin cellulitis ja cellulite eli kaksi eri asiaa.

Oli miten oli, kyllä mun reisistäni tätä muhkuraa löytyy ja syksyllä mulle tarjottiin selluliittikuppia kokeiluun. Sarjassamme ihmeelliset vempaimet. Asian outous sai mut taas kiinnostumaan tuotteesta, kuppi ei koskaan saapunut perille enkä firmasta ole sen kummemmin kuullut, mutta kiinnostus oli jo herännyt. Tilasin sitten Amazonista omani.

Kuppia puristetaan hieman ja asetetaan iholle, kuppiin muodostuu alipaine ja sitä pyöritellään iholla. En ihan oikeasti osaa sanoa onko tällä ollut yhtään mitään merkitystä yhtään minkään suhteen, mutta ainakin reidet tuntuu vähemmän muhkuraisilta. Olipa tuo vaikutus päässä tai jaloissa, vinkeä laitos joka tapauksessa. Olen saanut tällä myös elämäni ensimmäisen fritsun, pakaraani. Ohjeissa käskettiin kokeilla myös kupin paikallaan pitämistä. Minähän kokeilin ja mainio mustelma siitä syntyi. :D

Tämän kanssa kannattaa käyttää jonkinlaista hierontaöljyä tai kosteusvoidetta, jotta kuppi liikkuu iholla helposti. Muutaman kokeilun jälkeen löysin laatikkoon hautautuneen Born to Bion Elixir Sublimant* -kuivaöljyn. Tuote on ihan huikea! Tuoksu on hennon vaniljainen ja tää imeytyy hyvin - erityisesti näiden kuppien kanssa, ei jää tahmaiseksi ja lopputulos on silkin sileä. Ilman näitä kuppeja olisin varmasti pistänyt nämä öljyt kiertoon! Hyvä löytö siis.

Joko tilasitte selluliittikupit? :D

*Tuote saatu

Operaatio kulmakarva etenee

Helmikuussa päätin ryhtyä kasvattelemaan kulmakarvojani. Tai en minä oikein tiennyt kasvaako niitä yhtään ylimääräistä.

Maltoin olla nyppimättä hajakarvoja noin kaksi viikkoa, sitten poistin kyllä kaikki, jotka olivat täysin muualla kuin niissä kulmissa. Kasvatus tuotti kuitenkin tulosta.

Ennen ja jälkeen -kuvat ei oo ihan vertailukelpoisia, sillä ennen kuvissa, mutta niitä voi tuon linkin takaa käydä kurkkimassa.

 Vaaleat ja onnettomat nää on edelleen, mutta ei ne nyt ihan niin ohuet ole kuin helmikuun alussa.

Oikea kulma kasvoi jokseenkin tuuheaksi alkupäästään, mutta muoto oli tuskastuttava, joten siistin sen kuitenkin suunnilleen samaan - ihan nättiin - muotoon kuin vasemmankin kulman. Kulmien väri tekisi kyllä terää.

Kyllä ne kulmakarvatkin kuitenkin kasvaa! Jei!

Bold metals

Real techniques ei ole koskaan oikeen kiinnostanut mua (sivellin)merkkinä. Siihen on kaksi syytä: 1. Mulla on ennakkoluuloja siveltimien tekokuitukarvojen suhteen. 2. Ne RT-siveltimet nyt on ihan uskomattoman rumia mun makuuni.

Bold metals teki kuitenkin ulkonäkönsä ansiosta vaikutuksen ja ne tekokuitukarvatkaan huonoja voi olla, koska RT:t on ehkä hehkutetuimpia siveltimiä vähään aikaan. Siveltimiä tulee kolmessa eri sarjassa. Keltakultaiset meikkipohjan työstöön, roseekultaiset kasvojen muokkaamiseen (onko tähän mitään fiksua suomenkielistä ajatusta?) eli poskipunalle ja varjostuksiin, hopeiset sitten silmämeikkiin.

Sain hetki sitten ahnaat tassuni näihin kaunokaisiin ja odotukset oli hintoihinsa nähden aika kovat. Esim. poskipunasivellin 24 puntaa, noin 35 euroa, iso luomivärisivellin 15 puntaa, noin 22 euroa. RT:n perussiveltimistä poskipunasiveltimen saa Suomesta alle 13 euron ja 22 eurolla saa jo käytännössä viiden silmämeikkisiveltimen setin.

Täytyy myöntää, että nää on kyllä vähintään yhtä pehmeitä kuin Herra Kissasen tassu. Karva nappaa puuterimaisetkin tuotteet ihan mukavasti mukaansa ja onhan nää nyt aika nättejä!

Miinukset antaisin kuitenkin siitä, että varret on oikeasti onttoa muovia, odotin vähän metallisia varsia. Varsi on muuten myös kulmikas! Ei se nyt ehkä miinus ole, mutta en kyllä kuvien perusteella tätä seikkaa tajunnut - ennen kuin nyt. Miinus on kuitenkin se, että varsinkin noissa kahdessa isossa kasvosiveltimessä painotus on päin metsää. Roseekultaiset kaunottaret ovat varsin etupainoisia, joten eivät ole kovin mukavat kädessä, otteen täytyy olla aika jämäkkä ettei sivellin luiskahda käsistä. Veikkaisin, että sama "vika" on myös niissä kultaisissa kasvosiveltimissä, joita en tällä kertaa ostanut.

Sen innoittamana, että ostin nyt lisää siveltimiä, luovuin jo muutamasta. Pitäisi vielä katsoa sivellinlaukku läpi jos vielä jonkun kykenis antamaan eteenpäin. Katsotaan nyt ensin millaiseen käyttöön nämä jää.

Hippi-minä

Paljastin haastejutussa, että muhun tarttuu kaikki ilot ja surut. Se ei koske vain yksittäisiä henkilöitä vaan myös isompia asioita. Koenkin aika usein tuskaa maailmasta ja omista tekemisistäni. Eräänä unettomana iltana, tekemisiäni surressani sain kuitenkin taas yhden tavan omalta osaltani pelastaa maailmaa.

Tämä kaikki lähti niinkin arkisesta asiasta kuin vanulaput. Vessan roskapussiksi oli päätynyt läpinäkyvä pakkauspussi ja tyrmistyin katsoessani siinä viruvia vanulappuja, joita olin käyttänyt kasvoveden kanssa. Jäin ilmeisesti alitajuisesti miettimään vaihtoehtoja aiheelle, sillä mieleeni tuli viskoosikankaan palat, jotka olivat jääneet vuosien takaisista ompeluksista. Palat olivat niin pieniä, että ei niistä kukaan mitään järjellistä saa aikaiseksi, mutta niin isoja, ettei ole osannut heittää poiskaan. Nyt niille tuli kuitenkin käyttöä. Kestovanulaput! Ei tämä googlailun perusteella mikään uusi juttu ole, mutta eipä ole aiemmin tullut mieleen.

Tein kokeeksi muutamia erilaisia, osa on leikattu ja saumuroitu, osa taas on leikattu askarteluun tarkoitetulla kuviostanssilla. Kuvioleikkurilla näitä tuli pienistäkin paloista nopeasti ja totesin, että niitä ei välttämättä tarvitse edes huolitella, vaikka takuuvarmasti nuo huolitellut kestävät pidempään. Idea kuoviostanssiin tuli äidiltäni (että jos olette koskaan ihmetelleet mun niksejä niin se niksipirkkameininki taitaa olla sukuvika, joka tulee tasaisesti kummaltakin puolelta).

Ei näistä ole edes lisävaivaa. Likaiset vanulaput vain heitän pesupussiin ja sopivan pyykkisatsin tullessa heitän pussin matkaan. Ja taas tulee vähän parempi mieli. En minäkään silti aio täysin luopua vanulapuista. Ei oikeastaan tulis mieleenkään tuhlata näitä vaikkapa kynsilakoille.

Käsirasvaa hiekkapaperikäsille

Vaikka en enää päivittäin kampaamotöitä teekään - eli en lutraa koko päivää veden ja shampoon kanssa - mun kädet on toisinaan ihan uskomattoman karheat ja tuntuu ettei mikään auta.

Taisin edellisestä blogimiitistä saada 3kpl käsirasvoja ja yhdet käsinaamiohanskat. En ollut kovin vakuuttunut, joten osa rasvoista lähti eteenpäin. Yksi tuote kuitenkin yllätti ja jäi. Dr. Scheller Calendula* käsirasva ei varsinaisesti loista ulkomuodollaan, mutta jos olet yhtään taipuvainen karheisiin käsiin, niin tässä on jotain taikaa. Tuote tuoksuu samalta kuin tuubi näyttää, mutta tätä jos laittaa illaksi käsiinsä, niin voin luvata, että kädet tuntuu ja näyttää siltä kuin ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Koostumus on jähmeä ja yliannosteltuna tuntu on käsissä vähän tahmainen. Tosin pieneen karheuteen riittää ehkä nuppineulanpään kokoinen nökäre. 

*Tuote saatu blogin kautta

Operaatio Kulmakarva

 Toisille on vaan annettu vähän enemmän sillä kulmakarvakauhalla kuin toisille. Olin ilmeisesti tukkajonossa kun muita pääkarvoja jaettiin. Omista kulmakarvoista loppuu väri kaaren jälkeen eikä noita karvojakaan niin ylettömästi ole. Pääsääntöisesti näyttää siis siltä kuin kulmakarvat loppuisivat  kesken. Huom. kulmat on värjätty päivää ennen kuvan ottoa.

Luonnollisesti olen nyppinyt kulmat suunnilleen samanlaisiksi ja siisteiksi. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla kuinka paljon niitä karvoja on paikallaan jos annan niiden vaan olla.

Näissä kuvissa kasvatustyötä on tehty "jo" viikko. Katsotaan miten käy.

Älä kokeile tätä kotona

Löytyykö muilta tällaisia? Tämä yksilö on kampaamon pyyhe, mutta on näitä löytynyt kotikaapistakin. Kuvassa siis ihan tavallinen puuvillainen pyyhe. Pyyhettä on käytetty kuivaamaan hiukset värikäsittelyn jälkeen. Sitä väriä jää aina jonkin verran hiukseen ja ne pienetkin määrät alkaa näyttää pyyhkeessä aika pahalta.

Vertailuin vuoksi kampaamokäyttöön tarkoitettu puuvillapyyhe ihan yhtä useiden käyttöjen jälkeen. Tässä mainio esimerkki siitä, että pelkkä tekstiilin tuotelappu ja materiaali ei takaa samanlaisia ominaisuuksia.

 

Joku valopää (tällä kertaa ihan oikeasti en ollut minä!) on joskus muinoin mennyt hankkimaan kampaamoon ihan tavallisia froteepyyhkeitä ja on aina yhtä noloa ottaa tästä pinosta pyyhe. Koulussa oli sama homma, oli niitä nättejä käyttötarkoitukseensa valmistettuja pyyhkeitä ja niitä uusia Finlaysonin peruspyyhkeitä. Jopa ensimmäisen käytön jälkeen ne peruspyyhkeet näytti ihan täplikkäiltä.

 

 Itse sain kouluaikaan pari omaa pyyhettä pahaan kuntoon ihan tajuamattani. Tosin yhden pyyhkeen oli "joku" mennyt jo aiemmin pilaamaan pyörän ketjuista lähtevällä rasvalla. Se ei muuten lähtenyt millään! Tai lähti se. Viime viikonloppuna tein pienen kloriittikäsittelyn, jotta sain laikut pois ja pistin omat, muuten hyvät, pyyhkeet muiden tekstiilien kanssa väripataan. Kyllä näitä nyt kehtaa käyttääkin!

NARS pure radiant tinted moisturizer - Finland ja Terre Neuve

Esittelin viime syksynä Narsin sävyttävää päivävoidetta sävyssä Finland. Totesin, että se on pikkuisen liian keltainen minulle, mutta olen oppinut käyttämään sitä niin, että sävy on hyvä. Olen siis ihan oikeasti tykännyt tuotteesta ja sen pitkäkestoisuudesta. Tietenkin on tilanteita, jolloin meikkivoide on parempi ratkaisu, mutta minulle tämä tuote on arkikäytössä ollut hyvä. Parhaan lopputuloksen saan kun levitän tuotteen meikkivoidesiveltimellä. Ei tosin millä tahansa, vaan sillä kuuluisalla Shiseidon mallilla. :)

Ensimmäinen tuubini alkaa olla muutamaa käyttökertaa vaille tyhjä ja totesin haluavani jatkoksi saman tuotteen. Käyttämäni sävy oli joistain nettikaupoista loppu, mutta huomasin Finlandia etsiessäni, että tuotteelle on tullut uusia sävyjä. Yksi sävyistä on vaalea Terre Neuve. Pienen meikkiblogikierroksen jälkeen selvisi, että Terre Neuve ei olisi niin keltainen kuin Finland, joten päädyin tähän uuteen sävyyn.

Vasemmalla Finland, oikealla Terre Nueve.

Ero Finlandiin ei ole mitenkään erityisen suuri. Totesin, että kummatkin sävyt käyvät iholleni vallan mainiosti. Sokkotestiin osallistunut kanssa-asuja ei nähnyt näissä kahdessa sävyssä ihollani eroa (levitin toiselle kasvojeni puolelle Finlandin ja toiselle Terre Neuven). Finlandin rajoja kanssa-asuja kuitenkin näki nenänpielissä oikein kovasti pinnisteltyään ja n. 20 sentin katseluetäisyydeltä sen sijaan Terre Neuvesta sama henkilö kysyi, että onko kasvoillani mitään. Terre Neuve on hyvä, mutta niin on Finlandkin.

Siveltimen uusi elämä

Joskus käy huonosti. Vaikka kyseinen sivellin ei mun suosikki olekaan, en haluaisi heittää sivellintä poiskaan vain huonojen liimausten takia. Niinpä päätin korjata tämän + pari muuta siistimistä kaipaavaa sivellintä.

Itse olen näiden liimaamiseen käyttänyt kaikenlaisia turhankin juoksevia ja tujuja liimoja. Tällä kertaa käytin kynsiliimaa, joka sekin on kyllä aikamoista tököttiä. En jaksanut mennä tukkuun etsimään siveltimellistä kynsiliimaa, joten käväisin Sokoksella, sieltä löytyi pieni Kiss-pullo. Liima levitetään pullon omalla siveltimellä samaan tapaan kuin kynsilakka. Liima ei siveltimen kanssa valu samoin kuin se suoraan pullosta kaadettaessa valuisi.

Vanha juttu sinällään. Uutta mulle itselleni oli uudenlainen pullo.

Geelikynsien jälkeen osa 2

Menin jo iloitsemaan kuinka kynnet olivat hyvässä kunnossa geelien jäljiltä. Noh, sanotaanko ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Olin siis iloitsemishetkelläni poistanut geelit oikeakätisenä onnistuneesti kaikista vasemman käden kynsista ja oikeasta peukalosta. Sitten jatkoin viilailua. Hion hyvin karkealla viilalla pahimpia geelimöhkäleitä. Pidin pienen tauon ja tein jotain ihan normaalia kuten nostin hihaani ja se tuntui äärettömän kipeältä muutamassa sormessa. Huomasin viilanneeni keskisormeni kynnen ihan liian ohueksi ja nimettömässäkin tuntui pieni ohut kohta. Enää oli pikkurilli jäljellä, joten päätin noudattavani erityistä huolellisuutta sen kanssa ja ei aikaakaan kun huomaan senkin menneen osittain liian ohueksi.

Päätin leikata kynteni mahdollisimman lyhyeksi, ettei ohueksi mennyt kynsi repeäisi vahingossa. Toki vaara oli edelleen olemassa, mutta halusin kuitenkin olla varma ettei pidempien kynsien kanssa käy mitään hallitsematonta vahinkoa. Suunnitelma vaikutta muuten hyvältä, mutta pikkurillin kynsi oli joistan kohdin ihan lörppö. En tiennyt mitä tekisin ja miten selviäisin sen ajan, että saan kasvatettua ohuet pois.

Hetken mietittyäni päätin kokeilla ihan normaalia kynsilakkaa, sehän kovettuu oikeasti aika kovaksi. Omat kynsilakkani tosin ovat lähinnä sinisiä, vihreitä ja sinivihreitä, jotka vaan kiinnittäisivät huomiota tällä hetkellä aika rumiin kynsiini. Löysin sitten Anttilasta ihan täydellisen lakan tähän hommaan: Essien Ballet Slippers. Ostin sitten varmuuden vuoksi vielä Mavalan kynnenkovettajan ja lykkäsin sitä noihin muutamaan ylihiottuun kynteen ja lakka päälle.

Jos tää ei ole nudelakka niin sitten ei ole mikään. Peittoa on, mutta silti kynnet näyttävät oikeasti luonnollisilta.

Nyt kun lakka on täysin kova niin kynnet ei tunnu yhtään pahalta ja uskon, että tästä vielä selvitään. :)

Geelikynsien jälkeen

Meillä oli koulussa geelikynsikurssi, jossa siis tehtiin toisillemme kynnet. Mulle tehtiin vain geelaus omiin kynsiin. Mua oikeastaan vähän pelotti, että geeli vahingoissaisi mun omaa kynttäni, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla.

Eihän ne kauaa mulla pysyneet. Koristeet irtosivat tällaisella varomattomalla ihmisellä vielä saman päivän aikana. :D

Onneksi pienen viilailun jälkeen kynsi näyttää taas tältä:

Ei siis paha. Toki tarvitsisin vielä ainakin yhden viilan lisää, että saisin pinnan nätiksi. Tosin kynsi näyttää kameran läpi paljon karummalta kuin mitä se näyttää oikeasti. Homma meni siis paremmin kuin uskoinkaan. :)