sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Purkkimafia pienempi kuin kolme

Olen hetken aikaa miettinyt miten tämä juttu pitäisi kirjoittaa tai tarvitseeko sitä tehdä ollenkaan. Äsken tajusin, että helpompaa tapaa ei olekaan ja onhan tämä kirjoitettava!

Olen pienen elämäni aikana kokenut itseni aina vähän ulkopuoliseksi isommissa porukoissa ja tunne on ilmeisesti ollut molemminpuolinen sillä esimerkiksi illanviettoihin on ollut ihan turha odottaa kutsuja sen jälkeen kun ihmiset ovat tajunneet etten juurikaan juo (vaikka viihdyn kyllä paremmin kuin mainiosti colani kanssa päihtyneemmässäkin seurassa).

Olen vähän salaa hiipinyt kosmetiikkabloggaajien juttuihin mukaan ja olen löytänyt porukan, jossa ei ole tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Jännitin suunnattomasti ensimmäistä blogimiittiäni, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, olen hengissä ja ihmiset ottivat mukaan paremmin kuin hyvin. En tiedä olenko itse osannut näyttää innostukseni ihan oikeasti.

Ensimmäisessä miitissä puhuin Pumpulipupun kanssa. Esiteltiin itsemme ja kerroin omasta blogistani, johon Pumpulipupu innostuneena vastasi lukevani blogiani. Mielessäni hihkuin kuin pikkutyttö jotenkin näin: "Iik! Pumpulipupu lukee mun blogiani ja ihan oikeasti muistaa sen!". Ulospäin todennäköisesti näytin siltä kuinka tämä tieto olisi ollut yhtä tärkeä kuin edellisen viikon räntäsade.

Hauskaa on ollut huomata myös se kuinka blogin koolla ei ole ollut mitään merkitystä sen suhteen miten ihmisiin suhtaudutaan. Edelleenkin minusta tuntuu jotenkin oudolta kun joitain viikkoja miitin jälkeen Karkkipäivän Sanni moikkasi mua kuin vanhaa tuttua ohittaessaan minut kotikaupungissani. Ja taas jäädyin kuin mikäkin mörökölli vaikka olin ihan oikeasti otettu siitä, että minut oli muistettu.

Helenan puolestaan tapasin miittien ulkopuolella, mutta en osannut enää jännittää. Tiedätte varmaan sen jutun, että keskustelussa tulee taukoja noin 7 minuutin välein. No ei tullut Helenan kanssa! Ihan kuin vanhoja tuttuja oltaisiin oltu, meidät jopa ilmeisesti piti häätää kahvilasta ensitapaamisen jälkeen kun juttu vaan jatkui. :D

Voisin tietysti kirjoittaa tähän ihan jokaisesta tapaamastani tyypistä, mutta ihmisten määrän takia saattaisin naputella juttuani vielä ensi kuussa. Meinasin kirjoittaa ensi viikolla, mutta tajusin kellon olevan 22:11 sunnuntai-iltana, joten ajatus jäisi vähän vajaaksi...

Haluan kuitenkin mainita Eyeshadow and flame -blogin Ilonan, jonka kanssa olen kokenut jotain hengenheimolaisuutta. Johtuneeko siitä, että ollaan melkein päivälleen saman ikäiset vai mikä on saanut mielet kulkemaan jokseenkin samoja ratoja. En tiedä, mutta en miettinyt hetkeäkään lähtisinkö mukaan Ilonan tupareihin ja blogimiittiin. Tupareissa oli taas paljon porukkaa, jotka tuntuivat heti tutuilta, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan tai kerinnyt sen kummemin juttelemaankaan.

Mahtavaa kosmetiikkaihmiset Purkkimafia kun olette olemassa!

Jotta juttu ei jäisi ihan ilman kuvia, tässä "sponssittoman" blogimiitin tuliaiset ihan oikealla paikallaan - toissijaisena ja jutun lopussa.

Kiitos kuitenkin myös sponsoreille, tällaisena pikkubloggaajana on oikeasti mukava saada tuotteita kokeiltavaksi! Kuvasta melkein koko saalis. ;)


14 kommenttia:

  1. Tiiätkö mulla oli aivan sama tunne kun tavattiin, vaikka mäkin osaan olla välillä kova jännittäjä niin ihan kun oltais vaan aina tunnettu! :D Purkkimafia ja hengenheimolaisuus <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Niin oli! On tosi mukava saada blogille ihan oikeat kasvot, vaikka ne tavallaan onkin tutut. :)

      Poista
  3. Minäkin tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, ja joskus olen miitissäkin tuntenut, jos on ollut todella paljon ihmisiä. En vain viihdy todella suurissa porukoissa, ja jäädyn sitten vain paikoilleni seuraamaan toisten juttuja. Se taas johtuu siitä, että olen ns. hitaasti lämpeävä, ja myös jännittäjä ja ujo. Eräs henkilö humalapäissään juuri taivasteli (EI tosiaan kukaan Purkkimafian jäsen) miten annan itsestäni koppavan kuvan, kun vain istua möllötän itsekseni, kun toiset on äänessä. Teki mieli sanoa, että well hello, ehkä jos olisin itsekin kahden promillen humalassa :D Jokainen tavallaan. Nykyään en tunne itseäni enää ollenkaan ulkopuoliseksi miiteissä, vaan lähes kaikkien kanssa koen juurikin hengenheimolaisuutta. On ihan huippua, että on saanut harrastuksen kautta tutustua niin mahtaviin ihmisiin! <3 Oli kivaa taas nähdä! :) Ilonan miitti oli minusta kaikin puolin todella onnistunut ja lämminhenkinen.

    Ps. Muistan myös miten hauskaa oli, kun esim. Pumpulipupu muisti minut ja blogini :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa tutulta! Välillä olen kadehtinut kavereitani, jotka on vastaavissa tilanteissa ihan kotonaan, haluaisin osata olla samanlainen. Onneksi on kuitenkin tällaisia porukoita, joissa on heti helppo olla.
      En olisi paremmin osannut Ilonan miitistä sanoa! Oli mukava nähdä ja vieläkin muistelen sun tukkaasi, joka näytti siltä kun olisit sitä laittanut pidempäänkin. :D

      Poista
    2. Hih, mä olin kyllä niin otettu sun tukka-kommentista! :')

      Poista
  4. Vastaukset
    1. <3

      Blogger ei muuten hyväksynyt yhdistelmää sellaisenaan otsikkoon, sillä luuli <3 olevan rikkinäinen koodinpätkä.

      Poista
  5. Mulla on huomiselle ajastettuna postaus, jonka otsikko on melkein identtinen. En edes kokeillut sydäntä, koska arvasin, että Blogger käsittää sen otsikossakin väärin, koska se ei käy blogitekstiinkään. :D En siis kopioinut sulta, se on ajastettu jo hetki sitten, sorry. :D Mutta asiaan, mun mielestä sä olet purkkimafiassa kotonasi, osa tätä suurta kosmetiikkahörhölaumaamme. :) Mutta en tajua, miten sulle voi tulla olo, että "oo, toi lukee mun blogia" kun mun mielestä sulla on ollut blogi ikuisuuden ja kyllähän nyt tätä kaikki mafialaiset lukevat. :D En ees osais lunttaamatta sanoa, onko sun blogi mun blogia vanhempikin. *lunttaa* On. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitääh!? Ei voi olla totta! Piti oikeesti ite mennä kattomaan, että miten niin mun blogi on vanhempi kuin sun. :D
      Musta kun tuntui, että oon lukenut sun blogia ennen omaani. Kai se ajatus nuoremmasta blogista tulee siitä, että ei tää on ollut alkujaan ihan muuta kuin kosmetiikkaa ja osaltaan sun blogisi on vaikuttanut tämänkin sisältöön.

      Toi mun "oo, toi lukee mun blogia" -fiilis tulee kai siitä, että vaikka luen hurjasti eri blogeja niin oon huono kommentoimaan ja se, että joku "eksyy" tänne tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Hyvin pitkään mulla kuitenkin oli se ajatus, että kirjoitan nimenomaan itselleni. Olen ilmeisesti ollut ajatuksineni vähän yksin, kiitos tästä! :D

      Mutta otsikkohan on oikein mainio ja onhan se nyt selvä, että aiheesta tulee useampikin juttu. ;)

      Poista

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...