Iho pehmeäksi herkullisella vartalovoiteella

Tää on tää talvi vähän tällaista aikaa. Tykkään suunnattomasti siitä, että meillä on ihan näkyvästi eri vuodenajat. Talven suurimpiin miinuksiin kuitenkin kuuluu kuivuus ja se että koko ihmisen suurin elin eli iho on kuin hiekkapaperia. Omassa ihossani on vielä tällainen atopiaominaisuus, että kuivuus ei meinaa minkäänlaisilla tuotteilla kadota. Sen lisäksi kun teen koko ajan käsilläni jotain, niin joku vekki ja naarmu niihin tulee melkein päivittäin. Tietysti niitä naarmuja ei tulisi niin helposti jos kädet saisi pidettyä kosteampina. Muu kroppa vaan kutisee kuivuuttaan. Mutta kun tuntuu että niitä oikeita tuotteita ei vaan löydy.

Kävin ihan viattomasti lähi-Kicksissä ostamassa vain kuivashampoota. Pitihän ne muutkin hyllyt käydä tarkastamassa. Vakio-Kicksissäni on hylly, jossa on tuotteita, joita normaalisti Suomen liikkeistä ei saa muuten kuin tilaamalla. Tarkoitus on kai esitellä, että hei, meiltä saa maan mittapuulla erikoisiakin tuotteita. Se sisältää aina mm. Molton Brownia ja Laura Mercierin tuotteita. Laura Mercier kiinnostaa aina ehkä juuri sen takia, että merkkiä ei täältä saa. Olen aina ihaillut merkin vartalovoidepurkkeja, mutta lähes 70 euron hintaan olen jättänyt haaveilut vain haaveiksi. Nyt hyllyllä oli Laura Mercierin créme brûlée -vartalovoide puoleen hintaan, mieleni muistutti kutisevasta ihosta ja siitä, että olisihan se kiva saada kuntoon. Niinpä kuivashampoon lisäksi mukanani oli purkki kallista vartalovoidetta. Kotimatkalla aloin jo melkein katua ostostani, onhan niitä voiteita kotona vaikka kuinka paljon.

Illalla avasin purkin ja olin myyty. Ensinnäkin se tuoksu! Ihan kuin olisin avannut vanukaspurkin. Teki mieli syödä koko tuote. Samalla kun levitin tuotetta iholleni, haaveilin vanukkaasta. Tuote imeytyi hetkessä eikä iholle jäänyt tunnetta paksusta kalvosta. Iho tuntuu paljon sileämmältä ja kimmoisammalta. Jopa ne kädet ovat paljon paremman näköiset ja tuntuiset. Moni tuote kun tuntuu huuhtoutuvan pois ensimmäisellä käsienpesukerralla paljastaen sen hiekkapaperi-ihon. Olen löytänyt talven pelastajani. Se on niin, että ne muut vartalovoiteet saavat mennä niistä enemmän hyötyville, minä olen löytänyt kaverini.

Suurin miinus tässä on pakkaus. Se voisi olla helposti lasia ja metallia, mutta on tyydytty muoviin. Kierrätettävä lasipurkki tekisi tästä täydellisen. Ei voi edes sanoa, että purkki nostaisi hintaa, koska näin kalliissa tuotteessa muutaman euron hinnannousu ei tuntuisi missään.

Herättääkö Laura Mercier kiinnostusta?