Kymmenes kouluviikko

Maanantaina meillä oli permanenttikoulutus, joka tehtiin simin tuotteilla. Kokeiltiin myös saman merkin muotoilutuotteita. Permanenttituotteista on sanottava se, että vaikka sitä peruspermisaineen hajua ei saakaan pois niin oli silti paljon miellyttävämpi käyttää niitä simin tuotteita kuin koulussa muuten olevia Goldwellin hirveän hajuisia permisaineita. Jouduin tai pääsin tekemään osapermanentin koulutuspäällikölle ihan yksin kun muut tekivät jopa viiden hengen ryhmissä mummopermiksiä. Oli tavallaan pelottavaa siirtyä isosta ryhmästä pois ja tajuta että teenkin ihan yksin, mutta oikeasti se yksin tekeminen oli paljon kätevämpää eikä tarvinnut pahoittaa kenenkään mieltä sanomalla että tuo rulla on tehtävä uudelleen. Pelosta päästiin myös sillä että mulla oli kuitenkin kouluttaja ja opettaja tarvittaessa apuna, vaikka näiltä kahdelta tulikin aina ristiriitaiset ohjeet.

Tiistaina tapahtui niin paljon asioita, että loppupäivästä päivä alkoi tuntua superpitkältä juuri siitä syystä että aamupäivällä oli tapahtunut paljon. Meillä oli paloharjoitus, katsottiin kilpailuvideota, istuttiin hiustenpesussa ja -laitossa, pääsin leikkaamaan hiuksia, mun hiuksia ohennettiin ja loppupäivä tehtiin aina niin ihanaa permanenttirullausta, tällä kertaa ajatuksena kaksoirullaus ja kaksitasorullaus pitkiin hiuksiin.

Keskiviikkona leikattiin miespään hiuksia ja katsottiin kun opettaja leikkaa koneella lyhyttä hiusta. Meillä on oli myös mopotus, jota en ikinä ole ymmärtänyt, sitä paitsi jossain vaiheessa nää jutut alkaa käydä vanhaksi. Minusta se, että laitetaan ihmisten hiukset täyteen hiustuotteita ja piirretään niille viikset ja kulmakarvat ei ole mitenkään hauskaa. Mun huumorintajuni ei myöskään yllä siihen että ruokajonoon mennään elefanttimarssia laulaen ja pidellen käsiä jalkojen välissä, myöskään muu julkinen ukko-nooa ja ostakaa makkaraa -hoilotus ei ole mun käsitykseni hauskasta jutusta, varsinkaan kun tekemättä jättämisestä uhkaillaan sillä, että joutuu menemään takaisin kilometrin mittaisen ruokajonon päähän tai se, että mopottaja katsoo ylimielisesti kun ei osallistukaan tähän "hauskuuteen". Rehellisesti sanottuna olisin mieluummin tehnyt vaikka permanenttirullausta kuin tuhlannut kaikkien aikaa ja rahaa (hiustuotteita). Iltapäivä onneksi kuitenkin käytettiin hiusten pesemiseen, tosin värini kiitti siitä syväpyhdistavasta shampoosta ja siitä, että vielä illalla löysin silti päästäni vahaa/geeliä. Nyt jos jollakin on jotain niinkin nokkelaa sanottavaa, että tällaisista asioista ei kannata stressata niin aion vain sanoa, että olen kyllä lapsenmielinen, mutta lapsellinen ei tarvitse olla.

Torstaina taas leikattiin miespäätä ja harjoiteltiin miehekästä föönausta.

Perjantaikin meni miespäätä leikatessa, vanhoja juttuja kerratessa ja föönausta opetellessa. En tiedä johtuuko se mun nopeudesta, kokemattomuudesta föönin kanssa vai siitä että ohimennen sanoin, että kilpaileminen voisi kiinnostaa, mutta joka tapauksessa opettaja on viime aikoina tullut mulle hyvin tarkasti näyttämään föönausta kun taas joillekin on saanut riittää vain se yleinen fööniopetus, joka tosin tänään tuli vasta sen jälkeen kun opettaja oli minua ensin neuvonut.

Ensi viikko onkin syysloma. Sitä onkin jo vähän odotettu.

the Porefessional

Sain aiemman Benefit-tilaukseni yhteydessä kaksi kertakäyttöistä näytettä, joista toinen oli the Porefessional meikinalusvoide.

En nyt varsinaisesti voi tai aio kertoa kokemuksia tästä tuotteesta, mutta tein yhden niin hämmästyttävän huomion, että se on pakko jakaa. Kokeilin tuotetta tänään ja yllätyin, sillä mun ihoni näytti pelkällä pohjustajakerroksella siltä kuin se olisi blurrattu Photshopissa. Itse en tuotetta kyllä kovin montaa päivää putkeen voisi käyttää, sillä nopealla vilkaisulla incin seitsemästä ensimmäisestä ainesosasta ainakin neljä oli silikoneja.

Yhdeksäs kouluviikko

Maanantai meni spriraalirullausta tehdessä. Pitkiin hiuksiin permanenttirullauksen tekeminen on aika aikaavievää hommaa ja kaiken lisäksi tein ilmeisesti vähän pieniä osituksia sillä mun harjoituspäähäni meni 141 rullaa ja mitä nyt muiden rullamääriä kuuntelin niin se oli tosi suuri määrä.

Tiistaina rullattiin lisää, tehtiin kaksoisrullausta ja toistemme hiusten värjäyksiä. Kaikki olivat ihan pihalla sillä lähes kaikki tekivät eri asiaa ja erilaisilla väreillä ja esimerkiksi minä en halunnut tehdä mitään väärin niin opettaja sai mut näyttämään ihan avuttomalta ja kädettömältä neuvomisellaan... Seuraava kerta sitten paremmin, vaikka itse lopputuloskin olikin onnistunut.

Keskiviikko meni oikeastaan siihen että meikattiin ja laitettiin hiuksiamme koulukuvia varten. Minä kuvasin kuvat joten päivä ei mulle ollut mitenkään pitkäveteinen, mutta muille se yhdeksän tunnin päivä saattoi olla vähän ankea. Tosin kaikille oli annettu rullaustehtävä, jota vain kourallinen teki, joten oma valinta sanoisin. Oli meillä myös käymässä tuote-edustaja. En ole vain oikein ymmärtänyt sitä että mitä iloa meidän on kuulla valmistajan tuotteista jos se mainosteksti on ainoa kosketus niihin perustuotteisiin. Esittelijä oli kuitenkin opettajan vanha luokkakaveri ja jyväskyläläisittäin ihan tunnettu heppu, joten tuote-esittelyä jatkettiin opettajan pyynnöstä vielä miehen omalla esittelyllä.

Torstai ja perjantai sitten leikattiin. Torstaina leikattiin vanhoja juttuja ja perjantaina uudenlaista porrastusleikkausta sekä kammanpäältäleikkausta.

Pääsin ylioppilaaksi keväällä 2007. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli vähän päälle seitsemän kirjoituksetkaan eivät menneet ihan putkeen, joten niistäkin arvosanoista tuli hyvin keskinkertaisia. Ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien kaikki yrittivät lohdutella stressaaja-smykkiä, että ei niillä arvosanoilla ole mitään merkitystä ja lupasinkin itselleni, että teen kaiken niin hyvin kun sillä jaksamisella pystyn tarkoittaen sitä, että toisiin aineisiin panostan enemmän ja toisiin vähemmän. Hyvin yksinkertainen periaate.

Myöhemmin sain tajuta, että jokainen, joka oli sanonut ettei lukioarvosanoilla ole myöhemmässä elämässä mitään merkitystä opiskeli yliopistossa, jonka pääsykokeisiin pääsee lähes kuka vaan lukiomenestyksestä huolimatta. Tiesin jo lukiossa, että yliopisto ei voi tarjota minulle oikein mitään, hainkin neljään ammattikorkeakouluun. Niin se totuus iski vasten kasvoja ja rajusti: En päässyt pääsykokeisiin, sillä koulumenestykseni oli ollut ilmeisesti ihan mitätöntä muiden hakijoiden numeroihin verrattuna. Mun onneni sinä syksynä oli, että olin hakupapereihin laittanut täytteeksi neljännenkin hakutoiveen. En tiennyt alasta mitään, valitsin sen vain sen takia, että koulutusohjelma oli suuntautunut vaatesuunnitteluun, joka minua silloin kiinnosti, mutta erityisesti siksi, että ennakkotehtävät vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tein ennakkotehtävät huvikseni ja pääsin pääsykokeisiin. Kaksipäiväisissä pääsykokeissa olin ihan pihalla, mutta niin vain kävi, että pääsin sisään - täysillä pisteillä.

Alahan ei minua kiinnostanut, joten päätin opintoni siellä lopettaa ja hakea ammattikouluun. Arvatkaas mikä tuli esteeksi myös ammattikouluun pääsyssä? Ne lukion arvosanat. Sillä n. 7,3 keskiarvolla päästiin kahteen paikkaan 6. varasijalle ja yhden pisteen päähän koulupaikasta. Kolmanteen paikkaan minua ei edes kutsuttu pääsykokeisiin (jota siis näissä kahdessa muussa ei ollut). Pari viikkoa ennen koulun alkamista kuitenkin sain peruutuspaikan ja täällä sitä ollaan.

Ei tämä tähän lopu, se lukion todistus on tullut kummittelemaan vielä kolmannenkin kerran. Ammattiopistostahan me sen joskus päätyttyä saamme lukion päättötodistusta vastaavan todistuksen ja siihen ikäänkuin hyväksiluetaan 40 opintoviikkoa lukiotodistuksesta. Osa todistukseen siirtyvistä asioista on pakolillisia juttuja (esim. äidinkieli, matikka, kemia, englanti) ja osa sellaisia joista saa itse valita (musiikki, kuvataide, liikunta). Lukion päättötodistuksessa mulla oli kaksi suorismerkintää eli kaksi numeroarvosanaa, jotka näkyivät todituksessa s-merkintänä. Toisen olin muuttanut ihan oikeasta syystä ja toisen vain sillä ajatuksella, että keskiarvoni paranee ehkä sadasosan verran. Kuinkas niille kävikään? Meidän piti hakea vanhasta lukiostamme todistus, jossa näkyy numeroarvosana ja se menee sellaisenaan siihen todistukseen, joka joskus täältä saadaan.

Se mitä yritän sanoa on, että joo, on siinä vähän perää ettei niillä arvosanoilla ole väliä, itsekin olen päätynyt sinne missä haluan olla, mutta jos mietit lukiossa että jäisitkö aamulla nukkumaan vai menisitko kuuntelemaan kuivaa kemian opettajaa niin suosittelisin tunnille menemistä. En sano että huonot tai keskinkertaiset arvosanat estäisivät mitään, mutta kyllä ne muakin ovat hidastaneet.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, olen kaikesta huolimatta täysin sitä mieltä että kahden vuoden harharetkeni Stadiaan/Metropoliaan oli mulle vain hyväksi, uskon vaan että mulla kävi oikeasti hyvä tuuri.

Tänään olen punapää - muodonmuutos numero 3

Punainen on aina ollut kiva väri ja vaikka oma hiusvärini ihan kiva onkin niin ei se nyt punainen ole vaikka kuinka olisin halunnut sen olevan. Olen vältellyt hiusten värjäämistä siitä syystä, että nuorempana vanhemmat eivät sitä antaneet tehdä ja näin vanhempana en ole tahtonut päätyä siihen värjäyskierteeseen. Niinpä mun päässäni on ollut vain haalistuvia kevytvärejä tai muita nopeasti hiuksista lähteviä asioita. Näitä kaikkia on lähes poikkeuksetta yhdistänyt se, että värit ovat olleet luonnollisia. Olen kuitenkin aina halunnut punaiset, mieluusti sellaiset brittiläiset oranssit, mutta aina mua on kiehtonut myös sellainen "luonnoton" punainen.

Tänään meillä oli värjäyspäivä. Nopean aikataulun ja viime viikolla laitetun permanentin takia mulle ei pitänyt tehdä mitään, mutta koska aikaa jäi niin päätettiin kokeilla mulle poispeseytyvää vaahtoväriä. Värihän on siis Goldwellin vaahtosävyte 7KG (tummuusaste seitsemän, värinä kupari ja kulta).


Tässä vielä kaikki tähän mennessä tehdyt asiat:


Ensimmäinen kuva on hiuksista, jotka mulla oli koulun alkaessa.
Toinen kuva on ensimmäinen muutos, jossa mallia siistittiin ja hiuksiin laitettiin kevytväri. Käytettyjä värejä en muista mitenkään, mutta ajatuksena oli, että väri olisi tummuudeltaan asteen tummempi.
Kolmas on sitten viimeviikkoinen permanentti. Väriin ei varsinaisesti tehty muutoksia, mutta edellisen kuvan kevytväri oli kyllä jo haalistunut pois, lisäksi permanentin kiinnitysaine sisältää pienen määrän vetyperoksidia, joten omasta mielestäni väri oli hieman vaaleampi kuin omani.
Neljäs on sitten vain tämä vaahtoväri.

Toinen muodonmuutos - permanentti

Saatoin viime viikolla mainita sanan permantti ja juu, tässä se nyt on, omassa päässäni. Mun mielikuva permanentista muuttui kyllä pikkuisen kun lukion viimeisellä sellaisen pitkiin hiuksiini otin, mutta tänä syksynä ollaan menty siitäkin mielikuvasta ainakin sata harppausta.

Kun olin tajunnut että permanentteja voi tehdä monella tapaa ja ettei se tarkoita vain mummopermiksiä tai kasarikiharoita niin lupauduin koulussa, että mun hiuksiani voi käyttää esimerkkinä. Tietysti tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että omat hiukseni ovat niin liukkaat ja lasimaiset että niissä ei pysy mikään ja niitä ei vain voinut hallita. Oma permanenttini muodoistui aikalailla 1900-luvun alkupuolen tyylisiksi ja koska 1900-luvun alkupuoli on tyylillisesti mun mieleeni niin tykästyin tähän kovasti vaikka kampaajan tuolissa lopputulos vähän alkoi pelottaakin. Mallia ei enää permiksen teon jälkeen leikelty sillä hiukset olivat ihan hyvässä kunnossa ja haluaisin kokeilla vaihteeksi vähän pidempää.

Permanenttia ei muuten tarvitse tehdä koko päähän. Viime viikolla teimme koulussa osapermanentteja niin että halukkaiden koekaniinien pahimmat pyörteet taltutettiin tai saatiin takaraivolle lisää muotoa. Permis on oikeasti todella monipuolinen juttu, harmi vaan että se viime viikolla mainitsemani tv-juttukin mainosti vanhalla materiaalillaan sellasia permanentteja, jotka olivat ajankohtaisia viimeksi joskus ennen minun syntymääni. Jutussa huomasi aika hyvin toimittajan mielipiteet asiaan. Pätkän esittelykin viittasi siihen, että permanentti ei yrityksistä huolimatta ole tullut takaisin muotiin, samaan aikaan videossa näytetään niitä hirveitä kasaripermiksiä. Ei ihme jos ketään ei kiinnosta kun permanenttia esitellään vain vanhana ja rumana asiana. Moni asia jäisi takuuvarmasti kaupan hyllylle jos niitä myytäisiin vain 30 vuotta vanhoilla kuvilla ja mainoksilla.

Kahdeksas kouluviikko

Kahdeksas kouluviikko tosiaan lähti käyntiin permanentin teolla, siitä lisää myöhemmin.

Tiistaina tehtiin permisaineella tyvikohotuksia ja pyörteiden taltuttamisia. Iltapäivällä opeteltiin spiraalirullausta pitkään tukkaan.

Keskiviikko meni vanhojen ryhmätöiden ja kokeen purussa. Jee, sain kolmosen kokeesta vaikka tein pieniä virheitäkin. En oo kovin moneen kertaan saanut noin hyvää arvosanaa mistään kokeesta. Vaikka en edelleenkään pidä numeroarviointeja mitenkään kivoina niin kyllä mieli silti parani sen huonosti menneen permanenttirullauskokeen jäljiltä.

Torstai oli ihan turha päivä. Käytiin läpi teoriaa, joka jo oltiin kerran käyty. Illalla meillä oli ns. kotiväen ilta, jossa tehtiin vanhemmille joko hilseharjausta tai haudehoitoa. Pääasiassa päivä siis koostui odottelusta ja vanhan kuuntelusta.

Perjantaina leikattiin lyhyttä tasamittaista tukkaa.

Tällaisten tylsien viikkojen jälkeen jo oikeastaan odottaa sitä syyslomaa. No ei siihenkään ole enää kuin kaksi viikkoa.

Benefit b.right!

Ensikosketus Benefitin tuotteisiin mulle tuli kun ostin ensimmäisen ghd-rautani, sen mukana tuli pieni paketti Benefitin tuotteita. Erityisesti Benefitin stainit on olleet kivoja. Uusinta en ole päässyt kokeilemaan, mutta nuo kaksi muuta on tutumpia. Mun ihonhoitotuotteeni alkoivat olla lopussa ja jotenkin törmäsin b.right-tuotteisiin ja ostin pienen kokeilusetin.

Kaikki tuotteet tuntuivat ihan mukavilta, mutta erityisesti kaksi niistä on jäänyt käyttämättä, sillä aina kun käytän niitä, minulle tulee sellaisia kipeitä isoja tukkeumia. Syytän muuten silikonia, sillä näin käy aina sitä (runsaasti) sisältävillä ihonhoitotuotteilla, pari päivää on ihan ok, mutta käytäpä tuotetta edes muutamaa päivää pidempään niin aina on naama tukossa. Jos lopetan näiden tuotteiden käytön niin tukkeumat saadaan pois, mutta heti kun otan tuotteen taas käyttöön niin tukkeumia tulee, sattumaa? Niin kauan kuin näin käy, en luota siihen kivaan ajatukseen että silikoni ei voisi tukkia ihoani. Nämä kaksi tuotetta olivat Total moisture facial cream ja it's potent -silmänympärysvoide.

Yksi tuote kokeilupakkauksessani oli kuitenkin ylitse muiden. Kun otin nämä tuotteet käyttöön niin ensimmäinen ajatus (ennen niitä tukkeumapäiviä) oli, että onpa mun ihoni siistin ja jotenkin hohtavan näköinen. Sain kuulla saman muilta ihan ilman kysymistä. Jotenkin onnistuin huomaamaan, että ihoni hehkui nimenomaan silloin kun olin käyttänyt refined finish -kuorintaa. Tätä tuotetta muuten tällä hetkellä löytyy täysikokoisena - aina niin "mukavan" asiakaspalvelun - asokselta hintaan 11,25 puntaa, normaalihinta on 17,50. Suosittelen ehdottomasti. Benefitin omilta nettisivuiltakin saa tilattua, mutta heillä on nykyään ihan tuhottoman suuren noin 20 dollarin postikulut. Näitä kyllä löytyy lähempääkin, ainakin FeelUnique ja LookFantastic myyvät Benefitiä.

Hiusvesi muillekin kuin miehille?

Ennen tätä syksyä en ollut kuullutkaan hiusvesistä. Tai siis olin, mutta olin kuvitellut niitten olevan vain epätoivoisia yrityksia päästä eroon vanhojen miesten hiustenlähdöstä. Onhan ne sitäkin jossain määrin.

Mun ihoni on aina ollut vähän oikukas ja hetki sitten se alkoi taas tehdä jäyniään. Kyynärtaipeet muuttuivat punaiseksi ja kutiseviksi, luomet alkoivat hilseillä ja päänahka kutiaa huolimatta siitä mitä sille tekee ja millä hiuksia pesee. Koska nää kaikki oireet tulivat suunnilleen samaan aikaan ja koska mikään niistä ei ole mitenkään uusi niin uskon että ne liittyvät jotenkin toisiinsa.

Miten tää kaikki sitten liittyy niihin hiusvesiin? Nimensä vastaisesti ne on pääsääntöisesti tarkoitettu hiuspohjan hoitoon ja tällä kertaa päätin kutisevan pääni takia turvautua kammottavan kalliiseen hiusveteen. Hajusteettomuutensa vuoksi valitsin Goldwellin geelimäisen hiusveden (Sokoksella n. 22euroa, sama puteli esim Beautybaysta n. 15 eurolla postikuluineen). Tämä desinfioi ja kosteuttaa ja sitä kautta rauhoittaa hiuspohjaa. En usko että hiuksillakaan on tähän mitään vastaansanomista, mikäpä hius kosteutuksesta huononisi. ;)


Miksi en käynyt apteekissa hakemassa jotain hiuspohjan hoitoon tarkoitettua tuotetta? Koska olen kokeillut monia niistä ja lopputulos on aina ollut täysin olematon sen takia että ne jättävät jälkeensä rasvaisen pinnan ja likaisen näköiset hiukset jolloin hiukset on melkeinpä pakko pestä jos ei halua näyttää saastaiselta. Ainakin kokeilemani Goldwellin hiusvedet inner effect regulate calming lotion ja tämä dualsenses scalp specialist sensitive soothing lotion ovat sellaisia että kuivuttuaan hiukset näyttävät ihan puhtailta, siis olettaen että aine on laitettu puhtaaseen päähän. :)

Noita vesiähän on monella merkillä ja monenlaisia, mutta tykkään näistä Goldwellin hiusvesien hieman geelimäisestä koostumuksesta jolloin aine on helppo levittää. Plussaa myös tämän tuotteen hajusteettomuudesta, vaikka olihan inner effectin jouluisen mausteinen tuoksukin ihan ok, mutta joidenkin makuun vähän liian miesmäinen. Itse en tahdo myöskään läträtä liioilla hajusteilla.

Yllätys, pääset uutisiin

Tiedätte varmaan sen jutun että täytyy pitää koko ajan siistejä ja nättejä alusvaatteissa siltä varalta että joutuu onnettomuuteen niin näyttää siltä että ajattelee asioita? En nyt menisi ihan noin pitkälle, mutta sain vaan tylyn muistutuksen siitä, että ehkä se puolen minuutin mineraalimeikin nassuun pyörittäminen ei ole niin suuri homma.

Olin lupautunut koulussa erään kemiallisen käsittelyn koekaniiniksi pari viikkoa sitten. Tänään kun homma oli tarkoitus suorittaa, opettaja ilmoittaa että YLEltä tulee toimittaja ja videokuvaaja tekemään juttua uutisiin aiheeseen liittyen. Olen aika laiska ehostamaan itseäni aamuisin, erityisesti nää aikaidet aamut tekee tiukkaa ja koska koulukaverit ovat jo nähneet mut räjähtäneimmillään niin raahustin kouluun ilman meikkiä, naama punaisena ja silmäluomet punottaen. Jepjep, sitten tulee videokuvaaja ja kuvaa uutisiin. Onneksi ne olivat vaan paikallisuutiset eikä mun tarvinnut lisänolostukseksi edes puhua kameralle. Löysin itsestäni turhamaisuuden ja loppukuvaa varten pyysin opettajaa tekemään jotain silmänalusilleni, onnistuin näyttämään melkein ihmiseltä.

Tästä lähin turhamainen Smykkityttö aikoo kyllä herätä viisi minuuttia aiemmin, sillä näemmä koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Pitäkää peukkuja ettei kovin moni sukulainen ja tutuntuttu uutispätkää näe. Ei pelkästään sen takia että näytin väsyneeltä vaan myös sen takia, että kovin moni sukulainen ja tutuntuttu ei tiedä minun opiskelevan parturi-kampaajaksi ja se, että ne tajuavat tarkoittaa lisää selittämistä ja alanvaihdon puolustamista. Inhoan sitä.

Ensimmäinen haukkaus norsusta, Kall(i)o

Tämä teksti on vanhasta blogistani, jota kirjoitin kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Siistin tuota blogia ja ajattelin siirtää pari pientä juttua tänne.

En koskaan ollut halunnut asua Helsingissä, toisin kuin useimmat ikäiseni. En tuntenut kaupunkia ja entuudestaan en tuntenut kuin äitini pari ikäloppua sukulaista ja minä en ole ikinä ollut mitenkään sukurakas. Uusi kaupunki, koti-ikävä, kaverit ja poikaystävä jäivät melkein 300 kilometrin päähän ja muutenkin kaikki tuntui vähän oudolta, myös koulu jonne pääsin puolivahingossa. Äiti antoi minulle ohjeen, että älä yritä syödä koko norsua kerralla vaan aloita pienistä jutuista. Ekan viikon vietin neljän ihmisen kommuunissa johon päädyin äitini työkaverin sukulaisen kautta. Tykkäsin jopa siitä, mutta viikko oli kuitenkin vähän liian lyhyt aika sopeutua, sain silti eräältä kanssa-asujalta hyvän neuvon: "Helsingin oppii tuntemaan vain kävelemällä paikasta toiseen." Niin minä tein, kävelin joka paikkaan ja haukkasin pieniä paloja. Ensimmäinen asuntoni oli Kallion ja Hakaniemen rajalla (Kallion eduksi) oleva ylihintainen vuokrayksiö, joka oli juuri remontoitu tarkoittaen sitä että pari seinää oli maalattu. Tämä oli siis mun ensihaukkaisuni Kallioon:

Kallio on aika yksinkertainen paikka. Asuintalojen lisäksi Kallio on vain seksiliikkeitä ja räkälöitä. Niin ja koska on räkälöitä, on myös paljon humalaisia ihmisiä. On hyvin hämärää aamulla lähteä kouluun, huomata rappukäytävässä joku möykky, joka osoittautuukin nukkuvaksi ihmiseksi. On todella hienoa kun kävelee ulkona ja joka paikassa haisee kusi enkä nyt tarkoita sellaista hentoa kissanpissiä vaan ihan ehtaa tavaraa.

Ei Kallio kuitenkaan ole paha paikka, mun mielestä täällä on ihan kiva asua. Kai senkin takia että koulu on ihan vieressä. Vaikka itä-Helsingin maine olisikin liioiteltu, en silti haluaisi muuttaa sinne vaan asuisin mieluummin täällä. Kallio on nätti paikka, vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja. Lisäksi vieressä on Hakaniemi, josta löytyy ihan kaikki oleellinen. Hakaniemestä taas ei ole pitkä matka keskustaan edes kävellen, metrollakin matka kestää suunnilleen kaksi minuuttia.

Kaikkihan me tiesimme että en mitenkään voisi itse maksaa lähes 700 euron vuokraa ja ne ensimmäiset kolme kuukautta vuokraa maksoivatkin pääasiassa vanhempani. Sainkin hoasin soluasunnon joulukuussa Vuosaaresta, niin, sieltä itä-Helsingistä jonne en ikinä muuttaisi. Vuosaari osoittautui oikeasti mukavaksi paikaksi. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että asuin (meri-)Rastilassa, joka on kuulemma se pahin paikka Vuosaaressa eikä sekään millään mittapuulla paha ollut ja meroonkin oli matkaa ehkä 50 metriä. Kämppiksetkin olivat kivoja. Vuoden Helsingissä oleskeltuani sitten lopetin sen koulun ja palasin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Toisinaan poden jonkinlaista Helsinki-ikävää ja nyt siellä on kasa hyviä kavereita, ystäviä ja suuri osa niistä silloin "maalle" jääneistäkin on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Silti pääkaupunkiseudun pitkät välimatkat ovat asia josta en niin välitä.