elämää smykkinä

Pääsin ylioppilaaksi keväällä 2007. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli vähän päälle seitsemän kirjoituksetkaan eivät menneet ihan putkeen, joten niistäkin arvosanoista tuli hyvin keskinkertaisia. Ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien kaikki yrittivät lohdutella stressaaja-smykkiä, että ei niillä arvosanoilla ole mitään merkitystä ja lupasinkin itselleni, että teen kaiken niin hyvin kun sillä jaksamisella pystyn tarkoittaen sitä, että toisiin aineisiin panostan enemmän ja toisiin vähemmän. Hyvin yksinkertainen periaate.

Myöhemmin sain tajuta, että jokainen, joka oli sanonut ettei lukioarvosanoilla ole myöhemmässä elämässä mitään merkitystä opiskeli yliopistossa, jonka pääsykokeisiin pääsee lähes kuka vaan lukiomenestyksestä huolimatta. Tiesin jo lukiossa, että yliopisto ei voi tarjota minulle oikein mitään, hainkin neljään ammattikorkeakouluun. Niin se totuus iski vasten kasvoja ja rajusti: En päässyt pääsykokeisiin, sillä koulumenestykseni oli ollut ilmeisesti ihan mitätöntä muiden hakijoiden numeroihin verrattuna. Mun onneni sinä syksynä oli, että olin hakupapereihin laittanut täytteeksi neljännenkin hakutoiveen. En tiennyt alasta mitään, valitsin sen vain sen takia, että koulutusohjelma oli suuntautunut vaatesuunnitteluun, joka minua silloin kiinnosti, mutta erityisesti siksi, että ennakkotehtävät vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tein ennakkotehtävät huvikseni ja pääsin pääsykokeisiin. Kaksipäiväisissä pääsykokeissa olin ihan pihalla, mutta niin vain kävi, että pääsin sisään - täysillä pisteillä.

Alahan ei minua kiinnostanut, joten päätin opintoni siellä lopettaa ja hakea ammattikouluun. Arvatkaas mikä tuli esteeksi myös ammattikouluun pääsyssä? Ne lukion arvosanat. Sillä n. 7,3 keskiarvolla päästiin kahteen paikkaan 6. varasijalle ja yhden pisteen päähän koulupaikasta. Kolmanteen paikkaan minua ei edes kutsuttu pääsykokeisiin (jota siis näissä kahdessa muussa ei ollut). Pari viikkoa ennen koulun alkamista kuitenkin sain peruutuspaikan ja täällä sitä ollaan.

Ei tämä tähän lopu, se lukion todistus on tullut kummittelemaan vielä kolmannenkin kerran. Ammattiopistostahan me sen joskus päätyttyä saamme lukion päättötodistusta vastaavan todistuksen ja siihen ikäänkuin hyväksiluetaan 40 opintoviikkoa lukiotodistuksesta. Osa todistukseen siirtyvistä asioista on pakolillisia juttuja (esim. äidinkieli, matikka, kemia, englanti) ja osa sellaisia joista saa itse valita (musiikki, kuvataide, liikunta). Lukion päättötodistuksessa mulla oli kaksi suorismerkintää eli kaksi numeroarvosanaa, jotka näkyivät todituksessa s-merkintänä. Toisen olin muuttanut ihan oikeasta syystä ja toisen vain sillä ajatuksella, että keskiarvoni paranee ehkä sadasosan verran. Kuinkas niille kävikään? Meidän piti hakea vanhasta lukiostamme todistus, jossa näkyy numeroarvosana ja se menee sellaisenaan siihen todistukseen, joka joskus täältä saadaan.

Se mitä yritän sanoa on, että joo, on siinä vähän perää ettei niillä arvosanoilla ole väliä, itsekin olen päätynyt sinne missä haluan olla, mutta jos mietit lukiossa että jäisitkö aamulla nukkumaan vai menisitko kuuntelemaan kuivaa kemian opettajaa niin suosittelisin tunnille menemistä. En sano että huonot tai keskinkertaiset arvosanat estäisivät mitään, mutta kyllä ne muakin ovat hidastaneet.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, olen kaikesta huolimatta täysin sitä mieltä että kahden vuoden harharetkeni Stadiaan/Metropoliaan oli mulle vain hyväksi, uskon vaan että mulla kävi oikeasti hyvä tuuri.