perjantai 14. lokakuuta 2011

Kymmenes kouluviikko

Maanantaina meillä oli permanenttikoulutus, joka tehtiin simin tuotteilla. Kokeiltiin myös saman merkin muotoilutuotteita. Permanenttituotteista on sanottava se, että vaikka sitä peruspermisaineen hajua ei saakaan pois niin oli silti paljon miellyttävämpi käyttää niitä simin tuotteita kuin koulussa muuten olevia Goldwellin hirveän hajuisia permisaineita. Jouduin tai pääsin tekemään osapermanentin koulutuspäällikölle ihan yksin kun muut tekivät jopa viiden hengen ryhmissä mummopermiksiä. Oli tavallaan pelottavaa siirtyä isosta ryhmästä pois ja tajuta että teenkin ihan yksin, mutta oikeasti se yksin tekeminen oli paljon kätevämpää eikä tarvinnut pahoittaa kenenkään mieltä sanomalla että tuo rulla on tehtävä uudelleen. Pelosta päästiin myös sillä että mulla oli kuitenkin kouluttaja ja opettaja tarvittaessa apuna, vaikka näiltä kahdelta tulikin aina ristiriitaiset ohjeet.

Tiistaina tapahtui niin paljon asioita, että loppupäivästä päivä alkoi tuntua superpitkältä juuri siitä syystä että aamupäivällä oli tapahtunut paljon. Meillä oli paloharjoitus, katsottiin kilpailuvideota, istuttiin hiustenpesussa ja -laitossa, pääsin leikkaamaan hiuksia, mun hiuksia ohennettiin ja loppupäivä tehtiin aina niin ihanaa permanenttirullausta, tällä kertaa ajatuksena kaksoirullaus ja kaksitasorullaus pitkiin hiuksiin.

Keskiviikkona leikattiin miespään hiuksia ja katsottiin kun opettaja leikkaa koneella lyhyttä hiusta. Meillä on oli myös mopotus, jota en ikinä ole ymmärtänyt, sitä paitsi jossain vaiheessa nää jutut alkaa käydä vanhaksi. Minusta se, että laitetaan ihmisten hiukset täyteen hiustuotteita ja piirretään niille viikset ja kulmakarvat ei ole mitenkään hauskaa. Mun huumorintajuni ei myöskään yllä siihen että ruokajonoon mennään elefanttimarssia laulaen ja pidellen käsiä jalkojen välissä, myöskään muu julkinen ukko-nooa ja ostakaa makkaraa -hoilotus ei ole mun käsitykseni hauskasta jutusta, varsinkaan kun tekemättä jättämisestä uhkaillaan sillä, että joutuu menemään takaisin kilometrin mittaisen ruokajonon päähän tai se, että mopottaja katsoo ylimielisesti kun ei osallistukaan tähän "hauskuuteen". Rehellisesti sanottuna olisin mieluummin tehnyt vaikka permanenttirullausta kuin tuhlannut kaikkien aikaa ja rahaa (hiustuotteita). Iltapäivä onneksi kuitenkin käytettiin hiusten pesemiseen, tosin värini kiitti siitä syväpyhdistavasta shampoosta ja siitä, että vielä illalla löysin silti päästäni vahaa/geeliä. Nyt jos jollakin on jotain niinkin nokkelaa sanottavaa, että tällaisista asioista ei kannata stressata niin aion vain sanoa, että olen kyllä lapsenmielinen, mutta lapsellinen ei tarvitse olla.

Torstaina taas leikattiin miespäätä ja harjoiteltiin miehekästä föönausta.

Perjantaikin meni miespäätä leikatessa, vanhoja juttuja kerratessa ja föönausta opetellessa. En tiedä johtuuko se mun nopeudesta, kokemattomuudesta föönin kanssa vai siitä että ohimennen sanoin, että kilpaileminen voisi kiinnostaa, mutta joka tapauksessa opettaja on viime aikoina tullut mulle hyvin tarkasti näyttämään föönausta kun taas joillekin on saanut riittää vain se yleinen fööniopetus, joka tosin tänään tuli vasta sen jälkeen kun opettaja oli minua ensin neuvonut.

Ensi viikko onkin syysloma. Sitä onkin jo vähän odotettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...