Tee-se-itse "bottom up" -farkut

Blogimaailmassa on ollut aika suuresti esillä Liu Jo -farkut, jotka eivät litistä leikkauksenta takia kantajansa peppua. Siitäkin huolimatta, että nykyään aika harvat farkut on tehty sellaisesta kankaasta, että farkut jotain litistäisivät, ajatus on yksinkertainen ja aika toimiva. Olen kuitenkin tässä kevään mittaan huomannut, että muutkin farkkuvalmistajat ovat tehneet samaa. Ensimmäisenä törmäsin Mangon kokoelmista löytyviin vastaaviin ja viimeksi eilen törmäsin Miss Sixty -farkkuihin, joissa idea oli sama. Epäilemättä näitä on vielä enemmänkin, niistä vaan ei huudella yhtä paljon. Varmaan eroa on myös siinä, että noin kovalla huutamisella Liu Jo epäilemättä pitää mallia mukana tästä tulevaisuuteen, muilla nää todennäköisesti on vain satunnaisia vierailijoita.

Itse olen niin laiska etten housuja viitsi tähän hätään ommella, mutta muut tee-se-itse -ihmiset voivat tehdä fakkunsa itse vaikka käsityölehden kaavoja muokkaamalla. Tässä mun ajatus siitä, miten homman voisi yksinkertaisimmillaan tehdä. Eli siirretään muotolaskos housun sivuun. Voihan tuota väljyyttä ripotella miten sattuu, vaikkapa niin että puolet tuosta siirtäisi kaarrokkeeseen. Kannattaa varmaa huomioida muotolaskoksen siirto myös taskuissa jos omia bottom up -farkkuja tekee.

Kamalaa palvelua asoksella

Oon itsekin kovasti sitä mieltä että kaikesta ei tarvitse aina päästä halvimmalla, mutta jos voin ostaa selkeästi saman tuotteen halvemmalla jostain muualta kuin mistä olin alunperin ajatellut niin miksi ei? On mun mielestä eri asia ostaa vaikkapa valokuvaajan palveluja sieltä mistä saa halvimmalla kuin ostaa esim ghd sieltä mistä sen varmasti aitona saa halvimmalla.

Välillä kuitenkin miettii että miksi vaivautua tekemään asiat halvalla jos ne ei vaan tunnu menevän oikein. Oon pitkään ollut asoksen iloinen asiakas ja tottakai se on kiva asia, että heillä ei tällä hetkellä tarvitse maksaa postikuluja, mutta valitettavasti sen postikuluttomuuden alkaa huomata. Mulla ei ollut mitään ongelmia asoksen kanssa ennen kuin he alkoivat tarjoamaan postikuluttomia lähetyksiä, mutta heti kun näin kävi, tuntuu että paljon on mennyt pieleen.

Ensimmäinen ongelma oli kun minulle lähetettiin ihan täysin väärä tuote, ongelmat vaan alkoi siitä kun kerkesin laittaa asoksen asiakaspalveluun viestin, että nyt tuli muuten väärä tuote. Kun aloin katsoa tuotetta lähempää olisinkin halunnut pitää sen (ja tilata erikseen uusiksi sen alkuperäisen tuotteen). Asokselle ei kelvannut että olisin pitänyt tämän jo saadun vaan se piti lähettää takaisin, jotta he laittaisivat oikean tuotteen tilalle ja mun piti erikseen tilata se sama tuote, jonka jouduin lähettämään takaisin. Sekavaa, eikö. Toinen tapahtui siinä kun ostin itselleni aurinkolasit ja niiden mukana ei tullutkaan kuvassa ollutta kovan näköistä suojalaatikkoa vaan lörppä pussi. Laitoin viestiä asiasta ja minulle sanottiin että voin laittaa tuotteen takaisin ja he lähettävät uuden. Kysyin varmistukseksi että saisinko ihan oikeasti sellaisen kuin kuvassa vai sellaisen kuin jo sain, vastaus oli että kaikissa laseissa on samanlainen kotelo jonka olen jo saanut. Eivät selvästi uskoneet että villamainen pussi ja kiilto"nahkainen" kotelo ovat vähän eri asia.

Se ärsyttävin juttu kuitenkin tapahtui ihan hetki sitten. Ehkä maailman parhaat olkaimettomat rintaliivit (mulle ainakin) ovat Wonderbran ultimate strapless -liivit ja koska hinta suomenkielisissä kaupoissa on jotain 70 ja 80 euron välillä niin miksi en ostaisi niitä asokselta, josta olen sellaiset jo aiemmin ostanut ja jolla hinta tilaushetkellä oli 27 puntaa (n. 32 euroa). Vastaus tähän "miksi ei" -kysymykseen tuli kun sain paketin. Liivit oli pakattu asoksen muovipussiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun postinkantaja survoo ne postiluukusta sisään, kupit olivat murskautuneet muodottomiksi. Laitoin viestiä asokselle ja laitoin tuotteen palautuksen tai tässä tapauksessa vaihdon menemään. Kysyin vielä sähköpostilla ennen lähetystä että saisinko vaihtotuotteen varmasti laatikkoon pakattuna ja minulle sanottiin, että jos palautuksessa on jotain vikaa niin voin laittaa sähköpostia heille uudestaan.

Kuinkas kävikään. Postiluukku kolahti tänään ja arvatkaa miten vaihtoliivit oli pakattu. Jepjep. Siinä samanlaisessa muovipussissa kuin aiemmin. Luulisi että heillekin lopulta tulisi halvemmaksi pakata tuollaiset asiat pahvilaatikkoon kuin muovipussiin. Tällä kertaa en kyllä viitsi edes pyytä vaihtoa vaan tilaan liivini jostain muualta.

Täytyy sanoa että asiakaspalvelu on ihan oikeasti ollut hirveätä. Tiedättehän kun asos ainakin kehuskeli sillä, että asiakaspalvelusta vastataan viesteihin tunnin sisään? Se tunnin sisään vastaaminen tarkoittaa automaattista viestiä, joka sanoo, että viesti on tullut perille ja joku joskus vastaa siihen. Aika moni muu liike olisi kaiken lisäksi laittanut näistäkin töppäilyistä vaikka alekoodin sen sijaan että yritetään sanoa asiakkaalle, että oletpa puusilmä. En tiedä viitsinkö enää tilata asokselta yhtään mitään.

Mitä muut edellä, minä perässä

Moni bloggaaja hauskuttaa lukijoitaan niillä kaikilla hämmentävillä hakusanoilla, joilla blogiin on päädytty. Arvatkaas mitä? Huomasin että tuon tyyppiset tilastot ovat ihan vakiona Bloggerissa, joten minäkään en ole jäänyt ilman. Mulla ei tietysti kauheasti lukijoita ole, joten ei varmaan niitä hakujakaan, mutta yksi hämmentävä löytyi ihan kättelyssä. Mun blogiini pääsee hakusanalla "rupien peittäminen". Arvatkaa vaan olisinko keksinyt ton jos kuukkeli ei näyttäisi mihin noilla hakusanoilla olisi päädytty. Eli rupien peittäminen viittaa mun taannoiseen kuvausmeikkipostaukseen, jossa olen sitä mieltä, että rupia ei välttämättä kuvausta varten kannata lähteä häivyttelemään, sillä lopputulos saattaa näyttää vielä hirveämmältä ja sitä kautta vaikeammin photoshopattavissa olevalta.

Huomasin myös, että hakusanalla "makuvesi" pääsee kirjoitukseeni koskien mitäs muuta kuin makuvesiä. Harmi vaan että tuo on oikeastaan jo vähän vanhettunutta tekstiä. Ei sen osalta että olisin muuttunut jotenkin alkoholistiksi vaan siksi, että Mixtec ei enää toimita makusiirappejaan henkilöasiakkaille ja yrityksenkin täytyy olla ravintola-alan yritys, kokeiltu on. Pitkän etsinnän jälkeen löysin Kokkimanin, jossa on tälläkin hetkellä ihan hyvä valikoima Modon makusiirappeja. Lisäksi ainakin Jyväskylässä Mestarin Herkussa (S-market) on muutamia makusiirappeja. Näitä en voi kyllä varauksettomasti suositella sillä en ole kokeillut.




Kuten sanottu, ei näitä edes ole paljon eikä ne ole oikeastaan edes hauskoja, mutta sitä olen viimeisen puolen vuoden aikana miettinyt että miten ihmeessä mun kotisivuilleni on päädytty haulla "backstreet boys" vaikka sivut sisältävät vain pari kuvaa (kaikesta muusta kuin backstreet boysista) ja mun yhteystietoni. Toivottavasti hakija edes löysi etsimänsä, tosin varmaan jostain muualta kuin minun sivuiltani.

Iloa pienestä vaatekaapista

Kun viime kesänä muutin, iso vaatekaappi vaihtui todella pieneen kaappiin, johon oli saatava paljon muutakin tavaraa kuin vaatteet. Huomasin aika nopeasti, että niille kahdelle hyllylle mahtui kaikki olennaiset vaatteet (vanhempien luona on edelleen muutamia ns. mökkivaatteita ja esim. vanhojentanssimekko ja bleiseri, jota käytän vain hautajaisissa jne.). En ostanut tai tehnyt vaatteita - ainakaan mitenkään merkittävästi, joten pino pysyi pitkään hyvänä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että paha pesukone oli alkanut syömään reikiä paitoihin. Normaalisti keksisin jotain reikien päälle, mutta nyt niitä alkoi olla ihan liikaa, joten oli keksittävä vaihtoehtoja. Samalla huomasin kuinka puolet omistamistani housuistakin alkoi hajota päälle. Tykkäsin kuitenkin kovasti esimerkiksi nelisen vuotta sitten ostetuista Vero Modan "farkuista", joten pieni saumojen liestyminen ei ollu haitaksi, varsinkaan kun kukaan ei tuntunut huomaavan asiaa.

Alkoi vaatteiden metsästys, annoin itselleni luvan ostaa vaatteita ja niin alkoi vaatepino kasvaa ja lompakko tyhjentyä. Mitä kävikään vaatekaapille. No siellä se on paikallaan, mutta siellä on ihan liian paljon tavaraa. Ei pelkästään sen takia, että kaikki ei meinaa sinne mahtua vaan myös siitä syystä, että tajusinhan jo aiemmin kuinka vähällä vaatemäärällä pärjään ilman että edes kaipaan enempää.

Olin kuitenkin tehnyt yhden virheen, joka sai mut hieman paremmalle tuulelle: Olin laittanut ne rikkinäiset ja reikäiset vaatteet takaisin kaappiin, vaikka en niitä enää tulisi käyttämäänkään. Vai aikoisitko itse vielä kunnostaa housut, jotka ovat neljä vuotta vanhat, värjätty uudestaan varmaan kymmeneen kertaan, polvessa on iso näkyvä reikä ja kangas alkaa olla niin haurasta, että saumat hajoavat pelkästä katseesta ja koristevetoketjut irtoavat silkasta ajatuksesta?

Hieno juttu tässä tietysti on se, että huomaan kuinka vaatteeni ovat ihan sananmukaisesti niin puhkikuluneita, että niitä ei todellakaan enää kehtaa edes kirpputorille viedä. Hyvä minä, se nimittäin kertoo että olen jotain oppinut omasta pukeutumisestani ja siitä minkälaisia vaatteita kannattaa ostaa.


(Niin, ei niitä asioita edelleenkään voinut pois heittää, keräsin kaikki vetoketjut ja muut herkut talteen. Saa nähdä jäävätkö vain pyörimään jonnekin laatikkoon. Hamstraaja mikä hamstraaja.)