Iloa pienestä vaatekaapista

Kun viime kesänä muutin, iso vaatekaappi vaihtui todella pieneen kaappiin, johon oli saatava paljon muutakin tavaraa kuin vaatteet. Huomasin aika nopeasti, että niille kahdelle hyllylle mahtui kaikki olennaiset vaatteet (vanhempien luona on edelleen muutamia ns. mökkivaatteita ja esim. vanhojentanssimekko ja bleiseri, jota käytän vain hautajaisissa jne.). En ostanut tai tehnyt vaatteita - ainakaan mitenkään merkittävästi, joten pino pysyi pitkään hyvänä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että paha pesukone oli alkanut syömään reikiä paitoihin. Normaalisti keksisin jotain reikien päälle, mutta nyt niitä alkoi olla ihan liikaa, joten oli keksittävä vaihtoehtoja. Samalla huomasin kuinka puolet omistamistani housuistakin alkoi hajota päälle. Tykkäsin kuitenkin kovasti esimerkiksi nelisen vuotta sitten ostetuista Vero Modan "farkuista", joten pieni saumojen liestyminen ei ollu haitaksi, varsinkaan kun kukaan ei tuntunut huomaavan asiaa.

Alkoi vaatteiden metsästys, annoin itselleni luvan ostaa vaatteita ja niin alkoi vaatepino kasvaa ja lompakko tyhjentyä. Mitä kävikään vaatekaapille. No siellä se on paikallaan, mutta siellä on ihan liian paljon tavaraa. Ei pelkästään sen takia, että kaikki ei meinaa sinne mahtua vaan myös siitä syystä, että tajusinhan jo aiemmin kuinka vähällä vaatemäärällä pärjään ilman että edes kaipaan enempää.

Olin kuitenkin tehnyt yhden virheen, joka sai mut hieman paremmalle tuulelle: Olin laittanut ne rikkinäiset ja reikäiset vaatteet takaisin kaappiin, vaikka en niitä enää tulisi käyttämäänkään. Vai aikoisitko itse vielä kunnostaa housut, jotka ovat neljä vuotta vanhat, värjätty uudestaan varmaan kymmeneen kertaan, polvessa on iso näkyvä reikä ja kangas alkaa olla niin haurasta, että saumat hajoavat pelkästä katseesta ja koristevetoketjut irtoavat silkasta ajatuksesta?

Hieno juttu tässä tietysti on se, että huomaan kuinka vaatteeni ovat ihan sananmukaisesti niin puhkikuluneita, että niitä ei todellakaan enää kehtaa edes kirpputorille viedä. Hyvä minä, se nimittäin kertoo että olen jotain oppinut omasta pukeutumisestani ja siitä minkälaisia vaatteita kannattaa ostaa.


(Niin, ei niitä asioita edelleenkään voinut pois heittää, keräsin kaikki vetoketjut ja muut herkut talteen. Saa nähdä jäävätkö vain pyörimään jonnekin laatikkoon. Hamstraaja mikä hamstraaja.)