Kukaan ei kertonut että Australiassa on kuuma

Vaihdoin hetki sitten mannerta tänne ylösalasmaailmaan. Olkoonkin kuinka kliseistä tahansa, mutta olen aina halunnut kokea Australian ja ei niinkään turistina, vaan asua ja ymmärtää paikkaa. Samaan tapaan kun me ihmeissään kysellään miksi joku tulee Suomeen, on multakin monesti kysytty miksi halusin nimenomaan tänne. En oikein tiedä. Ehkä se liittyy läheisesti siihen, että olen käytännössä kasvanut australialaisten nuortensarjojen parissa. Osaa en edes muista nimeltä, mutta osa on vielä niinkin tuoreessa muistissa kuin parin vuoden takaa. Yle on aina näyttänyt täkäläisiä sarjoja ja Areenasta löytyi muutama vuosi sitten lyhyt sarja nimeltään Slide, se on ehkä viimeisin tuttavuus.

Joka tapauksessa, teen tradenomin tutkintoni viimeisen työharjoittelun täällä. Ei ollut helppo löytää paikkaa ominpäin, joten käytin välitysfirmaa ja alle parin viikon mulle oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Sanoivat haastattelussa että olisivat halunneet minut jo eilen. Hieman yli viikon kokemuksella veikkaan edelleen, että minä ja paikka olemme ihan toisillemme luodut.

Tiesinhän minä että täällä on kesä ja helmikuun on vuoden kuuminta aikaa, mutta ei kukaan sanonut, että täällä on näin kuuma! Olen ollut Madridin kesässä hieman yli 40 plusasteen aikaan, mutta se tuntui ihan mukavalta, koska loppujen lopuksi Madrid on keskellä aavikkoa ja siellä on kuiva ilma. Täällä taas...Kosteusprosentit on lämpöasteisiin nähden aika huimia. Kun saavuin tänne pari päivää ennen harjoitteluani, täällä oli n. 40 astetta lämmintä ja kosteusprosentti jossain yli kahdeksankymmenen. Voin kertoa, että sieltä pakkasen keskeltä ja lentokonevarusteissa kuumuus tuntui. Ei sillein etteikö se tuntui edelleen, mutta onneksi lämpöasteet on vähän tippuneet. Täällä on kuulemma paikallistenkin mukaan ollut poikkeuksellisen kuuma kesä ja kaikki meinaavat sulaa.

Joka tapauksessa, olin kaukaa viisas ja tein Suomesta käsin paljon käytännön asioita ja toin ensimmäisten viikkojen varalle tärkeitä asioita, mm. nämä:

Joku siellä nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä toin aurinkorasvoja Suomesta kun niitä saa täältäkin. Vastaus: Aurinkosuojavoiteet on käden ulottuvilla ihan heti kun niitä tarvitaan (sitä paitsi, miksi olisin jättänyt kesällä avatut putelit kotiin?) eikä tarvitse ostaa sitä kalleinta ja helpointa mahdollista vaihtoehtoa heti lentokentällä.

Viime viikolla päätin että en edes yritä käyttää meikkiä, vaikka meikkaamisesta tykkäänkin. Ei vain olisi järkeä puunata itseään kun kaikki kirjaimellisesti sulaa heti pois. Nämä on kuitenkin ollut ihan ehdottomia. Suojakerroin 50 kasvoille ja herkimmille - ja siis aiemmin palaneille - alueille ja uskomattoman helppokäyttöinen Paul & Joe -aurinkosuojasuihke ei-niin-helposti-palaville alueille. Eucerin on jo aiemmin hyväksi todettu, joskin rasvaiseksi, mutta täällä jos jossain olen halunnut pelata varman päälle. Paul & Joe puolestaan on tuhottoman helppo saada iholle aamulla ja lisäillä päivällä. Kevyt ja ei-aurinkorasvalta-tuoksuva suihke on helppo levittää sotkematta käsiä. Tällaisia lisää!

Näin muuten myös ihan oikeita lohikäärmeitä! Pelkäsimme toisiamme, mutta kerkesin saada kuvan yhdestä, joka vahingossa tuli liian lähelle.

Englanniksi nimi on Australian water dragon, suomeksi jotain tylsempää. Lohikäärme on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi nimi, mennään sillä. Nämä kaverit olivat suunnilleen metrin mittaisia. Meinasi rinnassa viiltää kun nämä säikäyttivät.

Onko toiveita jutuista tai vinkkejä tuotteista?