Kalenterimuistutus

Halusin vaan muistuttaa, että vuoden paras joulukalenteri löytyy kosmetiikkablogeista. Käykäähän tänään tutkimassa ekoja luukkuja!

1. Nails1820 & Charlotta Eve

2. Henna V & High & Light

3. Smoky Eye Candy & Dazzling Glow

4. In this part of town & Hannamaria

5. In this Light & My personal Galaxy

6. All The Little Royals & Laura Salo

7. Pakolliset – tai ainakin melkein!

8. Kultainen kynsilakka & Blinger Shimmer

9. The Queen of Glitter & Deathlicious Kisses

10. The Diary of a Shopaholic & Neiti Minttukihara

11. Miss Aria & Ripsarit poskilla

12. Dioriina & Charming Nails

13. Kissis & Wasting Lifestyle

14. RiaG Beauty Blog

15. Life and Other Disasters & Beauty Highlights

16. DIXI & Polish This!

17. Gently Out Of Time

18. Nutturapää & Eyeshadow and Flame

19. Laurantaina

20. The Domino Effect

21. Better Nail Day & Nonnula

22. Keyword: Love

23.Elämää smykkinä

24.Yhteinen luukku

Materiaali ei kerro kaikkea

Liityin kirpputorille, jonka nimi viittasi vahvasti laadukkaisiin materiaaleihin. Ajattelin, että käyttäjät myyvät tuotteita, joista ovat kokeneet materiaalin laadukkaaksi, esim. nyppyyntymätön, hyvä värinkesto jne. Voin kuitenkin sanoa vähän pettyneeni kun "laatumateriaalit" tarkoittikin listaa erilaisista "hienoista" kuiduista tehtyjä tuotteita: esim. kashmir, nahka, luomupuuvilla...
Karu totuus on kuitenkin se, että materiaalin nimi ei oikeasti kerro laadusta yhtään mitään. Monesti hienonkin kuuloisissa materiaaleissa kuten kashmir on jossain tuotannon vaiheessa oikaistu tai säästetty. Enkä edes aloita luomupuuvillasta.

Kuvassa näkyy kaksi 100% merinovillaneuletta, lähtöhinta on kummallakin ollut lähes sama, hieman alle 200 euroa. Kumpi on ollut aktiivisessa käytössä kaksi viikkoa, kumpi kaksi vuotta?
Muodissa ihmiset käyttävät yleensä sanaa "sijoitus" kun ostavat kalliimpia tuotteita, kumpi näistä neuleista tuntuu sijoitukselta. Se jonka nimilapussa lukee J Crew vai se, jossa on tuntemattomampi IceBreaker.

Monesti olen miettinyt toimiiko sama myös kosmetiikassa. Vaatetusala on mulle tältä osin paljon tutumpi, mutta kyllä sitä väkisinkin välillä pohtii onko sama raaka-aine aina ihan samanlainen vai onko taustalla jotain, mitä ei pelkästä nimestä näe. Siis samaan tapaan kuin tuossa merinovillassa.

Onko mielipiteitä?

Vuoden paras joulukalenteri

Viime vuonna ostin itselleni LookFantasticin joulukalenterin enkä katunut hetkeäkään. Tällä kertaa vaan tuo matkabudjetti syö niin paljon rahaa, että ajattelin säästää tuon kalenterin hinnan vaikka sinne Sephoraan, joka meillä on käytännössä hotellin naapurissa. Katsoin kyllä uteliaana, mikä on tämänvuotisen kalenterin sisältö ja edelleen näyttää tosi hyvältä!

Mulla on kuitenkin teille ehkä maailman paras kalenteri tälle joululle, nimittäin kosmetiikkabloggaajien vuosittainen joulukalenteri! Joka päivälle on jotain uutta 1-2 luukussa, mukana on mm. tutoriaaleja ja arvontoja ja muuta kivaa. Parhaaksi tämän tekee se, että nurkkiin ei keräänny mitään ja kaikki on ilmaista!

Kalenteri näyttää seuraavalta:

1. Nails1820 & Charlotta Eve

2. Henna V & High & Light

3. Smoky Eye Candy & Dazzling Glow

4. In this part of town & Hannamaria

5. In this Light & My personal Galaxy

6. All The Little Royals & Laura Salo

7. Pakolliset – tai ainakin melkein!

8. Kultainen kynsilakka & Blinger Shimmer

9. The Queen of Glitter & Deathlicious Kisses

10. The Diary of a Shopaholic & Neiti Minttukihara

11. Miss Aria & Ripsarit poskilla

12. Dioriina & Charming Nails

13. Kissis & Wasting Lifestyle

14. RiaG Beauty Blog

15. Life and Other Disasters & Beauty Highlights

16. DIXI & Polish This!

17. Gently Out Of Time

18. Nutturapää & Eyeshadow and Flame

19. Laurantaina

20. The Domino Effect

21. Better Nail Day & Nonnula

22. Keyword: Love

23.Elämää smykkinä

24.Yhteinen luukku

 

Minut löytää viime vuoden tapaan kalenterin loppupäästä. Kahtena aiempana vuonna olen antanut neuvoja valojen käyttöön blogikuvissa. Sen paljastan, että samalla teemalla mennään, vaikka valoneuvoja en enää annakaan. ;)

 

 

Keltanokka matkustaa

Olen huomenna lähdössä matkalle. Jännittää vähän.

Edellisen kerran olen ollut lentokoneessa 2006, maailma on muuttunut sen jälkeen kummasti. Kaukaisin piste, jossa olen tuon jälkeen ollut on Tallinna. Samalla mua vähän jopa nolottaa. Varsinkin lifestyle-blogeja lukiessa tulee sellainen mielikuva, että koko ajan ollaan rantalomalla Balilla tai shoppailemassa New Yorkissa tai milloin missäkin. Tuntuu että kaikille on normaalia matkustaa. Mulle taas normaalia on reissata vain Suomen sisällä.

Kaikki on ihan uutta ja lentoyhtiön sekä Finavian ohjeet on luettu sataan kertaan. En vieläkään tiedä onko mulla kaikki paperit ja jutut matkassa. Pakkaaminen ainakin on tätä kirjoittaessa kesken. Vihaan muuten kaikenlaista pakkaamista, en vain ymmärrä sitä. Se ehkä yksi näkyvimmistä muutoksista vuoden 2006 jälkeen matkustavalle on nesteiden määrän rajoittaminen. Tämä tietysti osuu vahvimmin kosmetiikkaan, vaikka Finavia yrittääkin muistuttaa, että nesteitä on mm. vanukkaat ja jogurtitkin. Nyrkkisääntönä annettiin, että kaikki mitä voi levittää on nestettä. Tästä voisi vaikkapa joku luomiväri-ihminen pillastua ja saada mielenkiintoisen keskustelun aikaan.

Lisäjännitystä luo tietysti se, että moni mun matkoistani on peruuntunut ennalta-arvaamattomista syistä. Muun muassa viime kesän matka Espanjaan tyssäsi siihen kun sain jonkun kammottavan taudin. Päästiin Helsingin rautatieasemalle ja luovutettiin. Se oli oikea päätös, vaikka harmitti.

Nyt oon kuitenkin vahvasti lähdössä. Suuntana on opintomatka ja Kalifornian Piilaakso. Saavutaan paikalle 24.11. eli kiitospäivänä ja ollaan paikalla black fridayn aikaan. Palataan vasta joulukuun alussa. Jännittävää, monella tavalla.

Onko viime hetken vinkkejä tai samassa tilanteessa olevia?

Puolipitkän tukan juhlakampaus

Ihan ensimmäisenä pahoittelut jos tulit otsikon perusteella ja tukkasi on perinteisen lyhyt polkka. Tässä on tulkittu "puolipitkä"-sanaa aika laajasti ja niin kuin useimmat sen ymmärtävät. Mun tukkani on juuri ja juuri hartioille ylettävä. Itse luokittelisin jo pitkäksi, mutta useimpien mielestä tämä on vain puolipitkä, mennään siis sillä. :)

Olin jokunen viikko sitten sukulaistyttöni kastajaisissa ja kerrankin sain käyttää aamun omia hiuksiani laittaen. Päädyin hollantilaiseen lettiin, josta lopputulos näyttää aika nutturamaiselta. Hollantilainenhan on ikään kuin ranskalainen ulospäin letitettynä. Ranskalaisessa lettiosa jää enemmän tukan sisään, hollantilaisessa korostetaan tätä jännempää puolta.

Juttu on hyvin yksinkertainen, siis ilman peiliä tehdessä! Yritin tehdä tätä lettiä peiliin katsoen, mutta koko ajan meni vikaan. Lopulta menin sohvalle istumaan ja letittämään. Johan onnistui. Kun ei ajattele, niin kaikki on hyvin?

Pienen pienen hännän laitoin silikonilenkillä kiinni ja tökin sen letin sisälle niskaosasta. Lopuksi vielä vähän vedin lettioisioita muhkeammiksi ja kiinnitys parilla pinnillä, ettei kampaus aukea. Mun tukkani oli tähän ihan täydellisen pityinen, mutta vähän hankaluutta aiheutti tietysti se, että se on hyvin vahvasti kerrostettu ja lyhyitä osioita löytyy sen pidemmän lisäksi.

Sivulta katsoen letti on mun makuuni vähän alapainotteinen, mutta tykästyin tähän kampaukseen!

Mitäs pidätte?

Kun isi tekee - saa mitä haluu

Näin isäinpäivänä on varmaan ihan hyvä hetki jutulle, joka on aiemmin julkaistu mun jo-lopetetussa Stoori-blogissani.

Mun suuri paheeni on kengät. Voisi kai sanoa, että harrastan kenkiä. Etsin kauniita kenkiä ja hyviä diilejä. Käytettävyyttä ei saa unohtaa, vaikka omistan myös ei-niin-käytännöllisiä kenkiä. Kaikkien kenkien tulee kuitenkin olla käytettävissä. Säilytän kenkiä laatikoissaan silloin kun niille ei ole käyttöä. Laatikoissa säilyttämisen ongelma on kuitenkin se, että helposti tulee käytettyä niitä esillä olevia popoja useammin. Olen pitkään halunnut kenkähyllyn, jossa kengät olisivat siististi ja myös niitä erikoisempia tulisi käytettyä enemmän - sitä ne ansaitsevat. Hyllyn etsiminen on kestänyt useita vuosia. Juuri sopivaa mallia, sopivan kokoista, hintaista tai laatuista ei vaan löytynyt mistään.
Kieli poskessa väännetty sanonta "Kun itse tekee, saa mitä tulee" ei meillä kotona ole koskaan pitänyt paikkansa. Tulen perheestä, jossa tee-se-itse -henki on todella vahva. Minä olen niin paha perfektionisti, että mieluummin olen ilman kuin tyydyn johonkin. Ehkä siksi minulle sanonta kun itse tekee, saa mitä haluaa pitää paremmin paikkansa. Ollaan useamman vuoden aikana tehty isäni kanssa huonekaluja, lähinnä pöytiä. Tai siis minä olen suunnitellut, ehkä porannut jonkun reiän ja isä on tehnyt loput. Nyt tehtiin tällainen:

Tikashenkinen hyllykkö viidellä hyllyllä, puuta eikä mitään muovia. Hyllyssä on omat kauneusvirheensä tai "käsityön leima", mutta kokonaisuus on just eikä melkein. Olisittepa nähneet ne kaupan versiot, joista esittelykappaleetkin olivat niin vinksallaan ja huonosti tehty, että ei niitä kehdannut edes katsoa. Tämä on kaukana niistä!

Hyllykön viimeistelee viimehetken älynväläys eli ohuet pleksilevyt. Kiiltävä levy tekee viimeistellymmän fiiliksen ja antaa anteeksi myös pohjissa olevat hiekanmurut.
Kun isi tekee, saa mitä haluaa. Kiitos isi, oot tärkeä!<3 p="">

Ne pienet yksityiskohdat

En ole koskaan oikein matkustellut. Paitsi Suomessa on tullut liikuttua paljon. Sen kaiken liikkumisen peruteella olen huomannut, että hotelli on oikeasti minulle aika tärkeä. Tuntuisi inhottavalta käydä kavereiden luona vain nukkumassa kun kalenteri on jo muuten täynnä. Toisaalta hotelli on aina jonkinlainen elämys ja pakopaikka levähtää.

En minä suunnattomasti vaadi hotellihuoneelta. Huoneen pitää olla vähintään perussiisti, laseissa ei saa olla jo valmiiksi huulipunan jälkiä ja suihkun/vessan pitää olla sen verran siisti, että siellä uskaltaa käydä pelkäämättä jalkasientä tai jotain muuta ällöä. Ihan oikeasti olen ollut sellaisessa huoneessa, jossa perussiisti käsitettiin varsin leväperäisesti (ehkä kirjaimmellisestikin?) ja suihku oli niin karmean likainen, että päätin pestä itseni vasta seuraavana päivänä kun tiesin vaihtavani kaupunkia ja hotellia. Siihen suihkuun ei uskaltanut astua paljain varpain.

Hotelliaamiainenkin on aina hyvä, vaikka siinä ei mitään kummallista olisikaan. Kuitenkin kaikki eksta on aina isompi osa sitä elämystä. Esimerkiksi edellisessä hotellissa aamiaisella paistettiin tuoreita munakkaita halutuilla täytteillä tai rapsakoita vohveleita tilauksesta. Olen minä toki nauranutkin joidenkin hotellien aamiaisille. Jos ei muuten, niin kyllä se lautaselle kasattu kolmen riisikakun pino "gluteeniton"-tekstillä huvittaa. Tosin ei varmaan huvittais jos olis keliaakikko.

Tietysti ne kiinnostavimmat yksityiskohdat yleensä liittyy sinne kylpyhuoneen puolelle. On kiva kun huoneessa on hiustenkuivain, joka oikeasti kuivaa (sen sijaan, että se vain pöhisee ja polttaa), se on siististi esillä tai tietysti ne pienet kosmetiikkapullot.

Monesti hotellikosmetiikka on jotain ihan perusjuttua. Perusjutuissa ja niiden tarjoamisessa ei ole mitään vikaa, mutta on hauska jos pöydällä nököttää tuotteita, joista ehkä uskaltaa jotain toivoakin. Radisson Blu tarjosi thisworksia ja joskus aikaisemmin muistan tutustuneeni Anne Semonin -tuotteisiin. Erityisen mukava oli, että setti sisälti myös hoitoaineen. Se tuntuu monessa hotellissa olevan turhien kuluerien listalla.

Thisworks on tuoksuiltaan voimakas ja hyvin yrttinen, perustuoksu on aika unisex. Hotellikosmetiikka jatkoi merkin peruslinjaa. Tuoksu oli kuitenkin pienen totuttelun jälkeen kiva, eikä jäänyt kummasti pyörimään hiuksiin ja iholle. Koostumukset oli "peruskosmetiikan" tapaan aika kevyitä, mutta kyllä mun takkutukkani ainakin selvisi tuolla hoitoaineella. Ihan jees siis. Saippuapalan jätin kokeilematta, koska hotellissa oli myös paljon kätevämmin pakattu nestesaippua.

Onko hotelilla väliä?

Mitäpä jos ostaisit vähemmän?

En tuomitse, en arvostele, ihmettelen.

Eräällä kauneus- ja tyylifoorumilla verrattiin Suomesta ja ulkomailta tuotteiden ostamista. Moni sanoi suomalaisten hintojen olevan niin kalliita, että on pakko ostaa sieltä mistä saa halvimmalla. Ero voi toki olla suurikin, mutta moni sanoi suosivansa ulkomaisia nettikauppoja suomalaisten sijaan vaikka hintaero olisikin vaikka vain viisi euroa. Useat vetosivat opiskelijastatukseen. Samaan aikaan lukuisissa kuvissa esiteltiin isoja meikkikokoelmia.

Kun puhutaan pakosta ostaa halvemmalla, mietitäänkö samalla kuinka tarpeellisia nuo asiat ovat? Minä olen hamsteri. Minusta on mielenkiintoista kokeilla uusia tuotteita, ihailla kauniita kenkiä ja jopa itse ostaminen on joskus tuonut iloa. Olen ollut tunneshoppailija.

On helppo ostaa uusi nätti huulipuna, sädehtivä kynsilakka tai vaikka hyvältä kuulostava hoitoaine, mutta mitä sitten? Tuotteita löytyy jo monen kotoa niin paljon, että loppujen lopuksi jotain jää käyttämättä - pahimmillaan kosmetiikkakin pilantuu nopeasti. Monen kosmetiikkavarastot oikein pursuavat, enkä ole mikään poikkeus! Laatikossa homehtunut meikkituote tai koostumustaan muuttava hoitoaine tulee lopulta aika kalliiksi kun sen tuotepaljouden keskellä unohtaa.

Viime talvena löysin vlogit. En muista mitä kautta päädyin katsomaan Christine Kobzeffin declutter-videoita. Hän siis hyvin avoimesti vähentää omaa tavaramääräänsä ja lahjoittaa niitä eteenpäin enemmän tarvitseville. Sain jotain kummallista iloa katsoessani tavaran vähenemistä ja ryhdyin itse samaan. Oma vähennysprojektini ei ole ollut ihan niin raju kuin Christinellä, mutta nuo videot saivat jotkit aivosolut keskustelemaan.

Myös KonMari-kirja oli aidosti mielenkiintoista luettavaa. En voi sanoa imeneeni kaikkia KonMarin oppeja, mutta suurin opetus oli kuitenkin se, että jokaiselle tavararyhmälle täytyy olla yksi oma paikkansa, jotta ne pysyisivät järjestyksessä. KonMari on saanut myös äitini ajattelemaan ja vähentämään turhaa.

Vähentäminen on tietysti vain tapa "siirtää vahinkoa eteenpäin", mutta jos se auttaa ajattelemaan, niin se on loistava lähtökohta. Kun jouduin heittämään vanhentunutta kosmetiikkaa roskiin, harkitsemattomia vaateostoksia vaatekeräykseen ja tili oli tyhjä jatkuvasta ostamisesta, tajusin kuinka ostoksia kannattaa aidosti miettiä etukäteen. Se mikä jää kauppaan, on jo säästetty.
Muistatteko itsenäisyyspäin kohun Touko Aallon kengistä?

Moni tuohtui siitä kuinka mies oli laittanut nelinumeroisen summan kenkiin. Onhan se yksiselitteisesti paljon rahaa, mutta Aalto ostikin itselleen elämänkumppanit. Mieti kuinka monesti olet ostanut edulliset kengät, joita on lopulta tullut käytettyä kerran tai pari, ajattele kuinka monta epäsopivaa vaatetta olet antanut eteenpäin ja laita noiden kaikkien hutiostosten ostohinnat yhteen. Et ehkä ole laskenut, mutta ajattelemattomista pikkuostoksista tulee hyvin nopeasti yllättävän iso loppusumma.

Arvosta itseäsi

On niin hirveän helppo vähätellä itseään ja tekemisiään. Aina voisi tehdä enemmän ja isommin. Aina voisi olla parempi ja menestyä isommin.

Olen varmaan kertonutkin teille tarinan sellaisesta hyvästä kateudesta. Kertaan nyt kuitenkin. Minä kadehdin kampaajaystävääni, koska hänen tekemänsä kampaukset olivat aina niin täsmällisiä, uskomattoman sileitä ja muhkeita. Eräänä päivänä avasin suuni ja kehuin kuinka hyvää työtä hän tekee, sanoin jopa kadehtivani sitä. Ystäväni totesi, että kadehtii minun kampauksiani, jotka eivät ole ehkä ihan vastakohtia tuolle kuvailulle, mutta erilaisia, rennompia. Niinpä kateus meni ristiin. Nykyisin tehdään kummatkin ihan tyytyväisinä omaa juttuamme.

Erityisesti blogini kanssa olen tuntenut jotain alemmuutta ja pientä surkeutta. Voisin kirjoittaa useammin, voisin kirjoittaa tavoitteellisemmin, voisin pyrkiä kasvattamaan blogiani, voisin tehdä enemmän yhteistyöjuttuja. Voisin kaikennäköistä, mutta olen kuitenkin pohjimmiltani ihan tyytyväinen tähän hommaan.

Itsensä arvostaminen on ehkä vähän sellainen juttu, että joskus tarvitsee sitä ulkopuolista apua, että ymmärtää arvostaa itseään. Näin on nyt käynyt blogin kanssa tämän syksyn aikana. Ensimmäinen tuuppaus oikeaan suuntaan oli kun juttelimme kauneusbloggaajien kanssa blogien kävijämääristä varsin avoimesti. Olen ajatellut olevani vähän pieni ja onneton. Enhän minä toki niitä tyylibloggaajien kymmeniä tuhansia viikkolukijoita tavoita, en millään, mutta kävi ilmi, että omassa kauneusgenressä olen oikeasti ihan näpsäkän kokoinen ja mulla on ehkä maailman parhaimmat ja sitoutuneimmat lukijat.

Sen sijaan meinasin hypätä tuoliltani kun Indiedays halusi  asettaa minut ehdolle vuoden somevaikuttajaksi Indiedays Blog Awardsissa. Ehdolla on toki pari muutakin bloggaajaa, mutta silti, onhan tämä nyt aikamoinen kunnia. Jotain olen tehty oikein kun tulee huomioiduksi edes ehdokkuuden verran 500 muun Indiedays--bloggaajan joukosta. Kai se oma juttu on oikeasti ihan jees.

Jos haluat äänestää minua, voit tehdä sen täällä. Helpoiten minut löydät kun valitset vasemmasta yläreunasta Indiedays-kategorian, löydyn heti toisesta rivistä. Äänestysaikaa on viikon loppuun asti.

Meinasinkin tässä nyt haastaa teidät kertomaan yhden asian, mitä arvostat itsessäsi.

Kaloriton ja luonnollinen kauneusjuoma

Kesällä 2015 järjestimme pienellä kauneusbloggaajaporukalla miitin Jyväskylässä, vanha juttu. Teille uutta on ehkä se, että meille lopulta tarjottiin useampaa upeaa paikkaa jutun järjestämiseen. Valittiin luonnollisesti vain yksi, joka parhaiten koonsa puolesta sopi meidän laumalle. Totesin kuitenkin itselleni, että haluaisin kirjoittaa niistä muistakin Jyväskylän helmistä. Sitä en saanut aikaiseksi, mutta nyt asia etenee puolivahingossa. Ihana Teeleidi kutsui jyväskyläläisiä bloggaajia tutustumaan teehuoneeseensa, otin kutsun ilolla vastaan.

En juo kahvia. En kykene, perusmaku vaan on niin hirveän tympeä! Tee on aina ollut tavallaan pakollinen paha, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole ja vihreä tee on ollut karmea kokemus. Lämmintä nurmikon makuista nestettä, ei kiitos.

Tuona samaisena kesänä 2015 päädyin Teeleidin teenmaisteluun ja maailma muuttui. Tee maistui joltakin, mutta se joku ei ollutkaan mansikkaesanssi tai nurmikko. Minusta tuli teeihminen. Enää ei pala kieli ja peruskahvilankin bulkkitee maistuu astetta paremmalta. Teen taika löytyy oikeasta haudutuslämpötilasta. Kun teepussin kyljessä lukee haudutuslämpötilaksi 100 astetta, tottakai sen hauduttaa siinä lämpötilassa. Kuitenkin vaikkapa se vihreän teen tympeä maku johtuu siitä, että lehti "palaa" noin kovassa lämpötilassa, kun sen oikea haudustulämpötila on yleensä reilusti alle 80 astetta. Ei siitä sen enempää, kokeilkaa joskus asiantuntevasti haudutettua teetä. Se voi mullistaa jonkun muunkin maailman!

Tee on kuulemma myös aikamoista kauneusjuomaa antioksidantteineen eikä siinä ole ylimääräistä energiaa, niin kuin monessa vaihtoehdossa, jota tarjotaan kahvia tai teetä juomattomalle. Oikeastaan kun teehen pääsee käsiksi, sen terveellisyys on sivuseikka. Parhaimmillaan tee on niin hyvänmakuista, että vaikkapa toffeeseen vivahtava maustamaton tee saa makeanhimonkin katoamaan tai niin raikas, että janokin katoaa.

Teeleidi on tunnelmaltaan varsin lempeä, kotoisa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tunnelmallinen. On helppo unohtua Teeleidiin ja havahtua siihen, että on juonut litroittain teetä ja huomaa istuneensa paikallaan useamman tunnin. Toisaalta paikan päällä on muun muassa kirjoja jos ei omat sattuneet mukaan. Suosikkini on Kanna itsesi kauniisti, joka sisältää ohjeita ja mainoksia naisille 1900-luvun alkupuolelta. Osa ohjeista on vanhanaikaisuudessaan jo melkein absurdeja ja ehkä siksi hauskoja, osa puolestaan sisältää ihan nykyihmisellekin sopivaa sisältöä. Tai siis ainakin tarina siitä, että ei saisi ostaa kauniita kenkiä kun tarvitaan käytännöllisiä kenkiä olisi varmaan ihan oikea ohje myös tässä ajassa.

Oletko löytänyt teen?

Teeleidi löytyy Jyväskylän Lutakosta osoitteesta Schaumanin puistotie 2.

"Pro Green"

Tarvitsin ”askarteluihini” hapetetta. Muistelin, että Biozell on fiksuksti myynyt kuluttajille pientä vaalennusainejauhepakkausta ja erillisiä hapetteita voimakkuuksiltaan 3-9%. Hapetepulloja ei löytynyt, mutta silmäni kiinnittyivät 3 euron väripakkaukseen. Siinä nyt luonnollisesti on hapetekin mukana, tuolla hinnalla saisi kelvata. Laimennan sitä kuitenkin varmuuden vuoksi, värin voi sitten hyödyntää myöhemmin.

Kotona mies naureskeli ”Pro Green” -merkinnälle. Siis vitsinä heitti, että vihreäksikö meinasit hiuksesi värjätä. Naureskelin hetken samalle jutulle, mutta nauru loppui lyhyeen kun aloin lukemaan, mitä tuo teksti oikeasti yritti sanoa. Pro Green yrittää varmaan viestittää siitä, että värissä ei ole ammoniakkia, PPD:tä tai parabeenejä. En varsinaisesti ymmärrä miten tämä on jotenkin vihreämpää. Jutun tekee kuitenkin varsin irvokkaaksi koko hiusvärien markkinointi. Tämä ei siis koske vain tätä hiusväripakkausta, vaan samaa sontaa se on melkein kaikilla merkeillä. Nimittäin kun laatikon kääntää kyljelleen, tulee vastaan pakolliset varoitukset: ”Contains Phenylendiamines (toluenediamines)”.

Niin siis paketti sanoo, että väri ei sisällä PPD:tä, joka on lyhenne nimestä paraphenylendiamine ja värin sisältämä aine on käsittääkseni sen johdannainen eli jos käyttäjä on herkistynyt tai allergisoitunut aineelle, oireita on aika suurella todennäköisyydellä luvassa.

Toinen mikä minua aina huvittaa on tuo ammoniakkikauhu. Ammoniakki on tässä tuotteessa korvattu toisella aineella (incissä ethanolamine), joka on itse asiassa herkistävä aine, kun ammoniakki on ennemminkin vain ärsyttävä. Ojasta allikkoon, niin sanotusti.

En nyt ole sanomassa, että joku tietty aine on paha ja sitä ei pitäisi käyttää, halusin vain oikeasti ihmetellä mikä järki tässä hiusvärien markkinoinnissa on ja ”hyviä” vaihtoehtoja ei olekaan. Muutama vuosi sitten eräskin iso merkki sanoi, että nyt on hiusväri, jota PPD-allergisetkin voivat käyttää. No ei ollut, johdannaisia oli siinäkin. Välillä homma vaan tuntuu jotenkin tosi vastuuttomalta. Kyllä minäkin satunnaisesti värjään hiuksiani, mutta tiedostan samalla, että herkistyminen voi iskeä ihan millon tahansa ja silloin ei naurata.