Blogiarvioiden suurin ongelma

Koen että blogien arvioinnissa on yksi varsin vakava ongelma. Se ongelma on aika. Kun bloggaaja saa uuden tuotteen testiin - joko omilla rahoilla ostetun tai saadun - sen haluaisi esitellä mahdollisimman nopeasti. Lyhyellä käytöllä ei kuitenkaan kaikista tuotteista voi saada ihan kattavaa kuvaa. Olen havainnut ongelman monissa lukemissani blogeissa ja on sitä nähty täälläkin.

Muistatteko hammasharja-arvioni Foreo Issasta? Olen ottanut laitteen uudelleen aktiivikäyttöön.
Australiaan otin mukaani nimenomaan Issan, mutta en perinteistä Oral B:n sähköhammasharjaa. Tiesin että Oral B:n akkua täytyy olla lataamassa koko ajan ja olisin taas tarvinnut yhden adapterin, jotta saan Eu-sähköpistokkeen Australiassa toimimaan. Foreon taas voin ladata tietokoneeni USB-portissa. Latasin muuten lähes puolen vuoden aikana harjani vain kerran.

Noin kuukauden asumisen jälkeen aloin käyttämään perinteisen harjan sijaan pelkästään Foreota. Mukanani minulla oli pieni hybridipää, joka sekoittaa silikoniharjaksia ja perinteisiä nylon-harjaksia.
Pieni koko taas sopii minun suuhuni paljon paremmin kuin harjan mukana tuleva iso harja. Kaikki meni tosi hyvin. Hampaat tuntuivat erityisen puhtailta ja ienongelmia ei ollut nähtävissä.

Harjaspää oli lähtiessä ollut noin kuukauden verran käytössä. Australiassa kolmen kuukauden käytön jälkeen aloin ihmetellä jotain kovaa suussani. Pelkäsin että hampaastani oli lohjennut pala. Pala osoittautui kuitenkin turkoosiksi ja harjaspäästä näytti puuttuvan yksi harjas. Yksitellen harjakset näyttivät irtoavan. Lisäksi nylon-harjasten tyvi alkoi näyttää likaiselta. Okei, täytyyhän harjaspäät vaihtaa kaikissa harjoissa, ajattelin.

Aloin laskemaan hybridipääni käyttöaikaa, noin neljä kuukautta. Foreo lupaa, että harjaspää täytyy vaihtaa vain kerran vuodessa. Hybridipäissä nykyisin lukee, että harjan käyttöaika on 6kk. Omani käyttöaika oli 4kk. Olen aina pitänyt Oral B -harjaspäitä kalliina. 4 kappaletta harjoja maksaa noin 20 euroa, viisi euroa per pää. Uusi vaihdetaan noin neljä kertaa vuodessa. Kokonaishinta n. 20 euroa/vuosi. Foreon harjaspäät taas maksavat 20 euroa kappale ja niitä pitäisi tällä vauhdilla vaihtaa kolmesti vuodessa, yhteensä 60 euroa/vuosi. Valmistajan mukaan vaihto pitäisi tehdä harjaspäästä riippuen 1-2 kertaa vuodessa, hinta 40-60 euroa vuodessa. Kalliiksi tulee!

Ostin uuden harjaspään Foreooni. Tällä kertaa alkuperäisen silikonipään, joka pysyy hygieenisempänä, joten sen voisi vaihtaa vain kerran vuodessa. Arvatkaas mitä? Alkuperäisessä arvostelussa pääosassa olleet ienongelmat palasivat. Silikonipää ei selvästi sovi minulle.

Miten tämä kaikki liittyy siihen alkuperäiseen ongelmaan eli blogiarvosteluihin? Sillä, että sain harjan reippaasti yli vuosi sitten ja nyt olen mielestäni ihan aidosti päässyt kokeilemaan harjaa ja näkemään tarpeeksi. Jos olisin sanonut harjan antaneelle elevenille, että arvioita voi odottaa puolentoista vuoden kuluttua, olisivatkohan edes antaneet harjaa? Toisaalta jos haluaa esitellä uutuustuotteita, on vähän myöhässä näin pitkällä testiajalla.

Tietenkään blogiarvioita ei voi lukea ihan kritiikittömästi tai kuvitella että yhdelle sopiva tuote olisi toiselle nappivalinta. Silti, tuntuuhan se bloggaajanakin vähän typerältä käydä "korjailemaan" omia mielipiteitään.

Mitä ajatuksia asia herättää?

Maailman tehokkain hopeashampoo

Fudgen hopeshampoo on jo legenda omassa sarjassaan. Tykkään tuosta vanhasta tutusta suunnattomasti. Shampoo poistaa kaikki merkit lämpimistä sävyistä eikä kuivata valmiiksi kuivaa vaaleaa tukkaa.

Vaikka mun tukkani ei tällä hetkellä mikään platinablondi olekaan, australialainen vesi sai hieman tummemmankin blondin kellertämään. Fudge oli loppu ja silmiin osui Briten make me pastel purple shampoo. Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä ei varsinaisesti ole hopeashampoo, vaan pastellisen tukan sävyn ylläpitoon tarkoitettu tuote. Shampoossa on kuitenkin ihan sama periaate kuin missä tahansa hopeashampoossa. Ajattelin että ei-platinalle vähän tujumpi väri on varmasti ihan paikallaan.

Voi pojat! Platinablondi muuttuisi yhdellä käytöllä varmasti pastellivioletiksi. Minun tukastani tuli juuri sellainen viileä, jota olin kaivannutkin. Kuivattavuudesta en rehellisesti osaa sanoa. Vesi oli muutenkin niin kuivattavaa, että en tiedä eroa. Toisaalta väri on niin tuju, että tätä tarvitsee käyttää ehkä kerran kuudessa pesussa, muuten alkaa sinertää.

Fudge ylhäällä, Brite alhaalla

Sävyltään Brite on Fudgea vähän sinisempi, joten siltäkin osin toimii paremmin tällaiselle vähän tummemmalle blondille eli hieman oranssihtavalle, ei ihan keltaiselle.

Brite on merkkinä vegaaninen ja cruelty free. Tosin jännänä yksityiskohtana valmistusmaa.
PRC-lyhenteellä ehkä yritetään hämätä cruelty free -ajatuksen takia tai sitten siitä syystä, että tällä pyritään saamaan ajatukset kohti luksustuotetta, Kiinahan on valmistusmaana tunnettu aika tylysti kosmetiikasta, jonka sisältöä ei tiedetä ja saattaa sisältää vaikka rakennuslaastia. Niin, PRC on People's Republic of China. Brite myy tuotteitaan lähinnä Australiassa. Verkkokauppa myy kansainvälisesti mm. Suomeen, mutta voiko Kiinassa valmistettu olla eläimillä testaamaton? En tiedä, en ole edes tajunnut selvittää.

Ihan superhyvä tuote. Tarkkana cruelty free -käyttäjänä saatat kuitenkin haluta selvittää lisää.

Iittalaa keittiöstä meikkipöydälle

Melbournen David Jones -tavaratalossa koin hetken, jossa olin erityisen ylpeästi suomalainen. Hienojen lasi- ja keramiikkamerkkien vieressä oli iso Iittalan osasto. Kiersin osaston läpi ja huomasin muutaman vuoden takaisia Issey Miyake x Iittala -tuotteita. Tykästyin jo aikanaan hieman erikoisiin muotoihin, mutta tuotteet olivat sen verran kalliita, että jätin ostamatta. Kävin Melbournessakin sen verran pienellä budjetilla, että en viitsinyt ottaa riskiä keraamisten tuotteiden kuljettamisesta lentokoneessa.

Yllätyin iloisesti kun löysin tuotteita taas Jyväskylän Palokan Iittala Outletista. Pari vaaleanpunaista Issey Miyakea oli hankittava. Miinukseksi voidaan toki kaiken rehellisyyden nimissä laskea, että varsinaiset tuotteet on valmistettu Suomen sijaan Thaimaassa.

Käynnillä sain mukaani myös Iittalan uutuuden, pienen lasisen Aalto-kulhon. Myyjä esitteli kuinka kulhoa voisi käyttää karkeilla, pähkinöillä ja jälkiruoilla. Minä näin pienen kulhon jo meikkipöydälläni. Mihinkä sitä kosmetiikkaintoilija friikkeydestään pääsisi?

Kulho on muuten myös tehty Suomessa.

Oletko tuotteiden "väärinkäyttäjä"? :D

Blondi tukka kuntoon osa 2

Muut kuin Fudge, All Soft ja Brite saatu.

Jokunen viikko takana Australiasta paluusta ja hiukset on saatu enemmän tai vähemmän kuosiin. Ehkä se latvojen leikkaaminen ei nyt tulekaan heti tarpeeseen. Kerkesin tässä välissä jo tehdä parin viikon työmatkan tuolle kaukaiselle mantereelle ja jo siinä parissa viikossa hiukset sai taas kyytiä. Ihan uskomatonta mitä se kloorivesi tekee!

Ihan korvaamattomiksi on osoittaunut vanha suosikki Redken All Soft, jonka löysin jättikoossa järkihintaan Sokoksen kesäalennuksista. Myös Fudgen hopeashampoo on kellertyneelle blondille enemmän kuin tarpeellinen. Pr-tuotteiden seasta on löytynyt muutama mielenkiintoinen, tärkeä ja osa on vielä kokeilematta. Olen aiemmin käyttänyt Redkenin Extreme -sarjaa kun mulla aikanaan oli pinkki hattaratukka. Nyt koostumus ja pakkaus on muuttuneet niin, että Extremet olivatkin uusia tuttavuuksia. Varsinkin Megamask on ollut ihan jokaisen pisaransa arvoinen. Extreme-sarjan tavoitteena on tuoda tukea hiukseen, ettei se venyisi, vanuisi ja katkeaisi niin helposti. Uuteen, kaksiosaiseen naamioon on myös lisätty jotain pehmentävää, jolloin hiukset selviävät helposti ja oikeasti tuntuvat hoidetuilta.

Brite on uudehko tuttavuus Australiasta. Kun nyt kävin siellä toisen kerran, hamstrasin pari pulloa pastellishampoita. Ajatuksena näissä on, että saa ylläpidettyä pastellisävyistä väriään helposti, mutta tämä pastellivioletti toimii meille normaaliblondeille ihan uskomattoman hyvänä ja hopeashampoona.

Brite merkkinä ansaitsee vielä oikeankin postauksen, mutta sitä ennen kannattaa tutustua firman omiin sivuihin. Merkki on cruelty free, vegaaninen ja toimittavat tuotteensa ihan kohtuullisilla postikuluilla myös Suomeen!

Painepullot oikein kiertoon

Olen todistetusti saanut ainakin yhden ihmisen kierrättämään vanhat kynsilakkapullonsa oikein, joten miksi lopettaa nyt.

Painepulloissa tuleva kosmetiikka on mulle vähän kauhu. Jossain vaiheessa käytin jopa vain ponneaineetonta hiuslakkaa (on muuten yleensä vähän turhan tymäköitä kun näin jälkikäteen miettii). Täysin tyhjänähän alumiiniset painepullot on täysin kierrätettävissä metallinkeräyksessä. Mutta mitäs sitten kun tuote ei toimikaan, kukaan ei halua ottaa sitä käyttöönsä ja pullo jää keräämään pölyä hyllyyn. Sellainen purnukka pitäisi taas viedä sinne ongelmajätteeseen.

Yleensä yritän luovuttaa minulle sopimattomat tuotteet eteenpäin. Joskus olen myös suhutellut jämät ulkona, jotta voin pistää alumiinit kiertoon. Mutta entäs sitten ne "tyhjät", joista ei enää lakkaa/kuivashampoota/jotainmuuta tule, mutta ponnekaasu pihisee? Olen pusertanut viimeisetkin kaasut menemään, se vie vähän aikaa ja hermoja, mutta mitä löysinkään Australiasta! Ausseissa on paljon japanilaisia (ja korealaisia) tavarataloja, joissa myydään asioita, joita et ole koskaan osannut edes kuvitella. Miten olisi esimerkiksi sukat tuolinjaloille tai kertakäyttöiset alushousut matkalle? Yksi mun suosikkilöydöistäni on tämä:

"Purkinavaaja", jolla painetaan reikä purkin alareunaan, ponneaineet suhahtaa pois ja kierrättäminen on astetta helpompaa. Ei tämä tietysti varsinaisesti ratkaise puolitäysien pullojen ongelmaa, mutta jos oikeen haluaa reikiä tehdä, niin ei niidenkään tyhjennys mahdotonta ole.


Miten ratkaiset puolitäysien pullojen ongelman?

Hiustuotteet kampaamosta vai marketista?

Joku kymmenisen vuotta sitten Tre Semme toi hiustuotteensa Suomeen ja mainosti kovasti kuinka saisi salonkilaatua markettihintaan. Suunnilleen samoihin aikoihin Franck Provost -tuotteita mainostettiin suunnilleen samoilla sanoilla. Kyllä sitä aina miettii, että mikä se suuri hintaero on kampaamosta ja marketista ostetuilla tuotteilla.

Spoiler alert: jos joku tuote sopii sinulle ja saat haluamasi lopputuloksen, on ihan sama mistä se on ostettu tai mikä se litrahinta on.

Kyllä minä kampaajana muiden hiuksia pestessä erotan onko tuote fructishyllyltä vai joku supereko, mutta se tieto on täysin epäolennainen. Okei, käyttäjänä huomaan monesti että ruokakaupan shampoo on paljon vetisempi koostumukseltaa kuin vastaava kampaamotuote. Toisessa vaan litrahinta on pienempi, koska tuote on yksinkertaisesti laimennettu reilummin sillä edullisimmalla ainesosalla.

Mutta arvatkaas mikä on se suurin ero? Se miten tuote meille markkinoidaan.

Viime talvinen käynti Jenkeissä paljasti sen, että se meidän kampaamo vs. marketti -taistelu on vähän erilaista muualla. Samassa hyllyssä voidaan pitää vierekkäin pantenet ja redkenit. Ausseissa asuessa huomasin saman asian, mutta se mikä oli erityisesti silmiinpistävää - se Provost on ihan oikeasti "salonkilaatua". Kun meillä Provostit myydään ruokakaupan hyllyillä ja ehdottomasti korkeimmalle arvostetut tuotteet myydään kampaamoissa, esim. Kerastase + Redken -parivaljakkona. Piti vähän hieraista silmiä kun näin, että Provost-kampaamossa toisena, ei-yhtään-mainostettuna merkkinä oli Kerastase.

Tämä ei luonnollisesti vähennä yhdenkään tuotteen arvoa, mutta niin kuin näette, näin meille vaan markkinoidaan tuotteita tietyllä tavalla.

Että ihan sama mistä ne hiustuotteet on ostettu, kunhan olet tyytyväinen.

Kamalat kauneustavat

Tiedättehän kun kauneusalan ammattilaisena pitäisi tietää paremmin. Sitä antaa ohjeita miten tukkaa kannattaa hoitaa ja kuinka pitäisi tehdä sitä ja tätä. Sitten itse oletkin vain laiska. Ihminen.

Kampaajana tietysti tiedän, että paremmin hoitoaineet toimii silloin kun ne laitetaan pyyhekuivaan hiukseen. Mites sitä yleensä käykään kotona? Vähän puristelen hiuksia ja lätkin hoitoaineet. Hyvä minä.

Mun kynnet on yleensä tosi siistit. Ei ne välttämättä ole mitenkään lakatut tai muuten laitetut, mutta siistit. Varpaankynnet sen sijaan ei koskaan ole ihan samassa kuosissa. Leikkaan kynnet silloin kun ne alkavat hiertää naapurivarpaat verille, mutta en minä niihin panosta. Enkä koskaan lakkaa varpaankynsiäni. Koen jalat aina jotenkin vähän likaisina, myös juuri pestynä, joten en voisi kuvitella käyttäväni samaa tuotetta varpaankynsissä ja sormissa. Ottaen vielä huomioon mitä myrkkyjä lakat sisältävät, tämä on täysin hölmöä.

Mun ehkä kamalin tapa on hiusten "nyppiminen".  Mulla on senhenkinen hiuslaatu, että hiukset katkeaa helposti, välttämättä niihin ei edes tule kaksihaaraisia, vaan pieniä "helmiä". Kun latvasta ottaa kevyesti kiinni, karva napsahtaa helmen kohdalta poikki. Kun latvat tuntuvat karheilta ja nään niitä kamalia helmiä ja kaksihaaraisi, nappaan sakset ja yksitellen leikkelen niitä latvoja irti. Monesti harhaudun tekemään tätä ajatustyön ohella. Mulla onkin työkoneen vieressä ihan omat pikkusakset tähän asiaan. Joskus on käynyt niinkin, että olen meinannut avata Netflixin tai telkkarin, mutta näytön kirkkaassa valossa nuo inhottavat haarat paljastuu ja jään leikkelemaan hiuksiani vaikka tunniksi. Tai kahdeksi. Tämä on minulle jonkinlaista meditaatiota.

Jos nyt totta puhutaan, niin edellistäkin pahempi tapa on aurinkosuojien unohtaminen.  Olin kaksi kuukautta Australiassa ennen kuin nahka oli poltettu, mutta Suomessa vaadittiin vain yksi lämmin kesäpäivä ja se oli siinä. Miten nyt näin? Australiassa olin erityisen tarkka. Joka aamuisin päivärutiineihin kuului, että levitin aurinkovoidetta ennen kuin puin päälle. Varauduin hyvin, koska porottava aurinko oli helppo nähdä. Jopa sinä päivänä kun onnistuin polttamaan itseni, en polttanut niitä kohtia, jotka yleensä mulla palavat ensimmäisenä. Täytyy saada sama rutiini kotona.

Surprise Nails ja muut älynväläykset

Suomalaiset usein suorastaan pelkäävät puhua englantia. Saman olen kokenut minäkin, mulla on pitkään ollut elämässä sellainen henkilö, joka korjaa jopa klara vappenit, joten tein puhumisesta itselleni lukon. Jos ei osaa englantia sen vertaa, että kukaan ei saa selvää, koko ajan täytyy toistaa tai kuunnella korjauksia ääntämisestä, niin miksi edes vaivautua, ajattelin. Todellisuus oli kuitenkin toinen, ulkomaalaisten kanssa tulin aina ymmärretyksi ja koska esim kampaamossa muut aina liukenivat paikalta englantia kuullessaan, minä pääsin vähä vähältä kammostani.

Australiassa tuo tuttu kammo lähinnä nauratti. Tietysti maassa on paljon porukkaa, jonka äidinkieli on muu kuin englanti, mutta aussienglanti kuulostaa kielioppinatsille ihan väärältä jopa natiivien puhumana. Siellä jokainen lause, sana tai sanonta lyhennetään jos vain mahdollista. Yleensä se lyhentäminen on mahdollista vaikka et olisi uskonut. Oman lisänsä tietysti tuo kaikenlaiset "good eat chinese" -kyltit ja mainokset, jotka tavallaan tekevät virheestä totta. Tämä kaikki tietysti vain rohkaisee puhumaan, sillä virheiden tekeminen on sallittua. Lisäksi maahanmuuttajia on niin paljon, että jokaisella on jonkinlainen aksentti ja englantia äidinkielenään puhuvia tulee joka paikasta, joten tajuaa aidosti ettei ole yhtä ja ainoaa tapa ääntää. Musta tää kaikki on sellaista, josta meidän pitäis oppia.

Ei se silti tarkoita etteikö välillä tulisi hassuja sattumia ja tulkintoja!

Miten ois esimerkiksi kynsipaikka Surprise nails? Saakohan sieltä myös sitä mitä on pyytänyt? Onko yllätys tekijälle, asiakkaalle vai kummallekin?

Onhan se kiva, että hitaatkin lapset huomioidaan ilmoittamalla niistä!

Mitä tapahtuu vapaana syöville lapsille laivan lähdön jälkeen?

Mieleen jäi myös ruokarekan keulassa roikkunut "liikennemerkki"

CAUTION

CHILDREN

Johan siinä aikuiset ihmiset pelkäsivät lapsia kun oikein muitakin varoittelivat.

Että ihan oikeasti, ei pidä pelätä, virheetkin on ihan ok. Tärkeintä on että tulee ymmärretyksi, eiköhän noista kylteistäkin löytynyt se pointti, vaikka ne voikin lukea myös hauskasti!

Sitten on tietysti se, että australialaiset väittävät koululaitoksensa tekevän ihmisistä vähän tyhmiä ja laiskoja. Joskus mietin onko näissä jutuissa perää.

Mutta ei se mitään, fiilis oli molemminpuolinen kun keskellä luontopolkua törmää tähän:

Palasin muuten tuolle paikalle ihmettelemään paikallisen eläjän kanssa. Emme voineet vastustaa kiusausta painaa tuota nappia. Ei ollut nappi. Myöhemmin selvisi, että paikka on entinen sotilastukikohta, josta on jätetty tiettyjä osia. Yksi niistä osista oli siis tiiliportti, josta tämä kyltti löytyi. Portti vaan ei johtanut mihinkään.

Onko pelkääjiä? :)

Käänteinen kulttuurishokki

Matkustamisen yhteydessä puhutaan monesti jonkinlaisesta kulttuurishokista. Australiassa ainoat shokit olivat kyllä kuumuus ja eräs tapaamani metrin mittainen lisko. Muuten oli todella helppo hypätä elämänmenoon. Toki paikallinen kertakäyttökulttuuri tuntui vähän pahalta ja ihmettelin paikallisten kummastelua siitä kuinka kävelin kahden kilometrin matkan töihin. Kuten sanottu, jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolensa. Mistään shokista nyt ei kuitenkaan edes liioitellessa voi puhua.

Lähtiessä kotiin oli outo fiilis. Samaan aikaan olisin halunnut jäädä Ausseihin ja palata Suomeen. Olen tavallaan koko ajan Suomessa ollessani tuntenut  jotain kaipuuta takaisin. Olen jutellut aiheesta muutamien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet pidempiä aikoja ulkomailla. Moni on sanonut, että paluu on vaikeaa kun tavallaan arki lävähtää kasvoille. Tämä on varmaan monessa tapauksessa totta, mutta minähän elin ihan oikeaa arkea viimeiset puoli vuotta. En siis siinä mielessä voi itse allekirjoittaa. Kotona ollessani taas en vielä ole ihan edes päässyt arkeen kiinni kun on pitänyt muuttaa, hoitaa asioita ja juhlia häitä (ei omia).

Liisasta tuli äärimmäisen helposti Lisa tai Lissa. Luulivat kai, että kirjoitin nimeni aina väärin! :D

Varmaan noissa on kuitenkin samoja juttuja taustalla. Tajusin, että ehkä kyse oli nyt siitä kuuluisasta kulttuurishokista! Kun täytyy opetella uudestaan mihin suuntaan katsoo kun ylittää tien, kasvikset punnitaan tai ei punnita itse ja ei olekaan ihan "normaalia" hymyillä kaikille vastaantulijoille, on elämä vähän raiteiltaan. Samalla ne aiemmin itsestäänselvyytenä otetut puhdas vesi ja digitaaliset palvelut tuntuu itsestäänselvyyksiltä ihan suoraan. Kummallisinta on jotenkin myös se sosiaalinen puoli, kun elämä on jatkunut täällä ilman minua.

Serkkuni asui vuosia Skotlannissa ja juteltiin aiheesta. Hän sanoi tunnistavansa myös fiilikset siitä, että samalla haluaisi olla kotona ja jossain muualla. Kuulemma kaikki helpottaa noin kuukaudessa. Kai se siitä!

Onko muita ajatuksia aiheesta?

Blondin kosto - vaalea tukka kuntoon

Mitä tekee viisi kuukautta Australiaa tukalle? Vastaus lyhyesti: pahaa.

Moni sinne suunnalle muuttanut suomalainen ihmettelee tukan ohenemista. Mun oma tulkintani perustuu omaan kokemukseen ja se on yksinkertaisesti sitä, että tukka katkeilee huonon kuntonsa ansiosta. Miten se huono kunto sitten syntyy? Itsekin lähdin todella hyväkuntoisella tukalla, olinhan saksinut tukastani 5-7 cm ennen lähtöäni.

Saavuin Ausseihin sillä hetkellä kun kesä (siellä) oli pahimmillaan. Porottava aurinko, lämpö kuumuus ja kosteus teki sen, että tukkaa piti olla pesemässä jollain tapaa koko ajan. Kaikki kai tiedetään, että tukka vaalenee porotuksessa, mutta sen lisäksi vesijohtovedessä vaanii ylläri. Vesi on niin klooripitoista, että se veti tekstiileistä värit, en siis epäile hetkeäkään etteikö se olisi vaikuttanut myös mun hiuksiini. En edes uskalla ajatella, mitä kloorivesi pitkällä aikavälillä tekee sisuskaluille.

Lopputulos on kuitenkin se, että tukka vaaleni ja siitä tuli uskomatonta hamppua. Turhauduin ja vetäisin kaksihaaraisia pois aika ronskilla kädellä. Nyt tukka on ihan malliton ja silti aika karhea. Ei ehkä se paras veto varsinkaan kun yrittää saada hiuksia kasvatettua.

Haluaisin kuitenkin, että tätä nyt ei tarvitsisi ihan siiliksi vetää. Meinasin lähteä kokeilemaan kaikki tuotteet ja vippaskonstit, että tukka saisi kasvaa ja voisin tehdä niitä nättejä kampauksia.

Matkalla kohti siistiä tukkaa on kaksi päähaastetta:
1) Saako tuotteilla siistin tukan vai näytetäänkö sille vain saksia
2) Vaalea tukka tarkoittaa perinteistä blondiongelmaa: aina on liian lämmin sävy, joten lämpöä täytyy saada pois.

Tästä se alkaa. Nyt saa veikata milloin tukka ja sakset kohtaavat jälleen!

Huulipuna joka takuulla pysyy

Minä laahaan taas trendejä jäljessä, mutta eipä ole muutenkaan mun tapaistani olla kopioimassa juttuja - ainakaan siellä etunenässä. En tiedä viineistä juuri mitään, mutta viime talvena näin harjoittelupaikkani Instagramissa Chateau Labiotte -viinipullot ja ihastuin. Kyseessähän on nestemäinen huulipuna, joka ikään kuin tahraamalla huulet saa luotua pysyvän punan. Väri lähtee kulumalla, mutta ei ole esimerkiksi tahmainen ja jää lasinreunaan kiinni. Mun suosikkilaatuani siis!

Tahramaisia punia on ollut piiitkään ja yksi mun suosikeistani on Benefitin perinteinen Benetint, mutta tutustuin näihin aikanaan Make Up Storen tuotteen kautta. Vastaavanlaisia tuotteita löytyy siis melkein merkiltä kuin merkiltä.

Viinipullot olivat hauska juttu, mutta ei niin jännä, että olisin lähtenyt netistä niitä ostamaan. Nyt kun pullo sattui korealaisessa meikkikaupassa vastaan, niin tietysti se oli kokeiltava. Kaiken lisäksi sain täysikokoisen pullon kanssa pikkupullon toista sävyä.

Täytyy sanoa, että pigmenttiä on ja tuote Pysyy. Se on oikeastaan myös aika ongelmallista. Jos ja kun teet virheen, se myös näkyy. Korjailu aiheuttaa vain saman ketjureaktion kuin siipirajausten tekeminen. Kohta näyttää siis siltä kuin olisit saanut jonkin kauhean ihotaudin tai yritit punata huuliasi pahimmasta mahdollisesta turbulenssista kärsivässä lentokoneessa.

Hauska tuote siis ja todella kauniit sävyt, mutta ei tätä ainakaan kiireessä käytetä. Joko tahrapunainto meni ohi?