#jyväskylämiitti

Järjestimme Helenan, Pandan ja Marinan kanssa pienen "maakuntamiitin" Jyväskylään. Usein tapaamiset ja tapahtumat sijoittuvat jokseenkin eteläisempiin paikkakuntiin, joten haluttiin saada jotain myös tänne Keski-Suomeen.

Alkuperäisenä lähtökohtana oli tehdä toiminnallinen, mahdollisimman paikallinen miitti ja pienillä tavaramäärillä. Kaikki ei aina mene ihan kuin suunnittelisi, mutta saatiin ainakin erilainen juttu ja oli hienoa päästä taas tapaamaan uusia, aina niin samanhenkisiä ihmisiä.

Paikkana toimi keskustassa sijaitseva Sokos Hotel Alexandra. Sponsoreita oli enemmän kuin tarpeeksi. Oli ilo huomata kuinka moni halusia lähteä mukaan! Tässä jotain fiiliksiä.

Perjantain pakkailulle ei meinannut lähes 50 neliötä riittää. :D

Osa tuotteista tuotiin bussilla Helsingistä!

Viralliset tägit. :D

Järjestettiin saimaannorppien suojelemiseksi pieni keräys ja rahat laitettiin Suomen luonnonsuojeluliitolle. Mikä olisi suomalaisempaa kuin uhanalainen saimaannorppa?

Salla Seppälä (Omstart) piti meille pienen korupajan, jossa saimme tehdä itsellemme jotain vanhoista tavaroista. Minä tein lusikasta solmioneulan.

Oli meillä tosiaan pari muutakin yhteistyökumppania. Kiitos kaikille mukana olleille yrityksille ja bloggaajille!

Salla on muuten tehnyt sponsorilistan bannerin ja norppaluomivärin. Tuo norppa on ihan supersöpö!

Jos minä olisin luomiväripaletti...

Ihan tälleen normaaleja ajatuksia keskellä viikkoa:

Jos musta tehtäisiin luomiväripaletti, se näyttäisi varmasti kutakuinkin tältä.

Vai mitä sanotte?

Tässä luonnollisesti vain murto-osa näiden värimaailmojen asioista. Nää värit nyt on vaan tullu mun elämääni ja ei oo varmaan pois menossa!

Miltä sinä näyttäisit palettina?

p.s. Kosmebloggaajat on muuten monessakin mielessä ihan huippuja. Ei tietysti vähiten siksi, että ymmärrämme toistemme kiinnostuksia. Tämä koko juttuhan lähti tuosta mukista. Kiitos Heidi kosmebloggaajamukin diilaamisesta! Se vaan kuuluu kokoelmiini. ;)

Väriä kasvoilla

Täällä blogissa ei juuri meikkailuja minun kasvoillani näy, mutta mainitsen aina työjutut. Tässä olisi taas yksi parin viikon takaa. Monestit työjutut on ihan yhtä tylsiä esitellä kuin ne omat meikit, koska se meikki harvoin on kuvan pääasia. Nyt sai taas vaihteeksi vähän irrotella.

Ihastuin uudestaan Urban Decayn 24/7 Glide-on eye pencil -kyniin. Nämä on kyllä nimensä arvoiset kapistukset.

Kuvat Liisa Salonen, malli Suvi E Fashion unitilta

Muuten käytössä olleet (luomi)värit löytyi Sleekin Ultra Matts V1 ja V2 -paleteista. Nää on ehkä kätevintä pitkään aikaan: Yhdessä paletissa on kaikki tarvittava neutraali (V2) ja toisessa paletissa kaikki muu tarvittava eli ne värit. Pienessä paketissa saa keikalle kuljetettua tarpeeksi ja mahdollisesti enemmänkin.

Huulilla on kokeiltu jotain mahdollisesti jännää. Huulet on kauttaaltaan värjätty Make Up Storen Maria Montazami -rajauskynällä ja ylähuulella on lisäksi rajauksen saman merkin pinkki Fluffy, jota ainakin pyrin liukuvärjäysmäisesti häivyttelemään toisen kynän kanssa.

Mitä smykki tarkoittaa

 

Olen aloittanut tämän blogini 1.1.2010. Blogi on vähän muuttanut muotoaan silloin tällöin ja tekstejä on poistettu, piilotettu ja kirjoitettu lisää. Nimi on kuitenkin aina säilynyt.
Sain Sephora Box -postaukseen kysymyksen siitä mitä smykki tarkoittaa. En ole asiasta koskaan tainnut täällä puhua. Vuosi 2015 on aika mones vuosi blogille, joten on varmaan ihan perusteltua tässä vaiheessa kertoa mistä on kyse. :D

CMYK (eli suomalaisittain smykki), on värijärjestelmä, jossa kaikki sävyt muodostuvat kolmesta eri väristä, tätä käytetään yleensä painomaailmassa. C tulee sanasta cyan eli suomeksi syaani, M magentasta ja Y on yellow eli keltainen. Täydellisessä maailmassa nämä kolme väriä muodostavat myös mustan (K), joten siksi CMYK eikä CMY. CMY-värien vastavärit on muuten sininen, punainen ja vihreä eli melkein ne meidän "päävärit". Yleensä painotuotteet tehdään juuri näillä väreillä, mutta koska maailma ei ole täydellinen, varsinaisia musteita on neljä kappaletta eli CMYK.

Elämää smykkinä on siis tavallaan elämää väreissä. Smykkityttö puolestaan tulee siitä, että jossain vaiheessa kuljin varsin värikkäissä vaatteissa ja mies alkoi kutsua minua smykkitytöksi.

Oliko omia arvauksia? Olisi kiva kuulla!

Hattaraa!

Oon pidemmän aikaa sanonut, että olisin huono blondi kun en kestäis vaalennusta hetkeäkään, saati sitten sitä ainaista värin ylläpitoa ja valitusta "keltaisesta" tukasta. Silti oon jo jonkin aikaa halunnut olla hattarapää. Blondiksi tuleminen ei ollut yhtään hankalaa tai kirvelevää kuin olin kuvitellut. Toki usko meinas loppua ennen taittoväriä, mutta kiva tuli. Alkuperäinen lila lähti jo ensimmäisessä pesussa, mutta vaaleanpunaista oikeastaan kaavailinkin.

Lähtökohtaa en huomannut kuvata, koska viikkoja kaavailtu juttu toteutui aika yllättäen. Lähtökohta oli kuitenkin aavistuksen tätä Illumina-jutussa nähtyä lopputulosta tummempi.

Kiinnostuneille tiedoksi: vaalennus Sevenin ammoniakittomalla vaalennusaineella ja 3% hapetteella + toinen samanlainen kerta latvoille, vaalennusaineessa tujaus KC:n violettia PRISMia, päälle Simin purkinpohjilla taitto 10/16 ja 12/1, varsinainen väri KC:n plum Color Maskilla ja Simin SensiDo Matchilla, jotka kumpikin jo kuvassa pesujen jälkeen vähän levähtäneet.

Hups - Eli muutos numero kymmenen

Olin maanantaina koulun kautta näytösassistenttina hiusmuotinäytöksessä. Jostain mallikadosta johtuen kouluttajat iskivät silmänsä minun hiuksiini ja ei kai sitä voi muuten kuin suostua kun sen näköiset kaveri pyytää. :D Ei vaan, ajattelin että olishan se kiva kerran elämässä antaa vapaat kädet kampaajalle. Toki kysyivät joitain juttuja, mutta näytöksissä on se hyvä ja huono puoli, että mallia ei oikeastaan kuunnella (tai jos mallille ei saa oikein mitään tehdä niin malli lähetetään kotiin heti aamusta).

Assarointi vaihtuikin siis mallina olemiseen.

Malli ei mitenkään radikaalisti muuttunut, mutta väri toki vaihtui kulahtaneesta kuparinruskeasta tosi tummaan ruskeaan. Vaikka aluksi vierastinkin värissä näin suurta muutosta niin täytyy sanoa, että olen tyytyväinen niin leikkaukseen kuin väriinkin. Ajattelin, että näin tummat hiukset vaativat huomattavasti vahvempaa meikkiä kuin joka aamuisen hätäisesti sutaistun pohja + ripsari -yhdistelmän, mutta ihan oikeasti ei vaadi kuin ehkä rajaukset lisäksi ja se ei vie aikaa sen kummemmin. Leikkaus sitä paitsi on sellainen, että jos hiuksia ei halua mitenkään laittaa niin ne silti asettuvat nätisti ja silloin kun niitä haluaa laittaa niin ne saa laitettua kätevästi ja ilman tuskailua.

En muista milloin oikeasti olisin ollut täysin tyytyväinen hiuksiini, mutta nyt on sellainen hetki. Miinuspuolena tässä tietysti on se, että nyt kun hiukset pitää uusia niin ei saa enää samaa tekijää.

Muutos numero yhdeksän

Enpä olekaan esitellyt, että heinäkuun lopulla multa muuttui väri ja mitä malliin tulee, niin niska saatiin leikattua niin kuin olin alunperinkin ajatellut.

Laitettiin kevytvärillä jokin ihan uskomaton sekoitus, koska oikeita värejä ei tuntunut liikkeessä olevan, päästiin kuitenkin siihen mitä olin ajatellut, että värissä on vielä vähän haalistumisvaraa, etuhiuksiin laitettiin kuparista palkkiraitaa Goldwellin vaalentavalla erikoisvärillä, joka siis vaalentaa ja värjää kerralla.

Niskaan siis jätettiin "keesimäisesti" pituutta ja sivut otettiin koneella yhdeksään milliin.

Suurin ongelma lyhyessä tukassa on, että se pitää leikata siistiksi aika usein. Mallia siistittiinkin jo perjantaina koulussa ja vaikka suurin osa ihmisistä onkin kehunut mallia niin siistijältä tuli aika tylyä kommenttia: "ihan tulee joku keskitysleiri mieleen kun naiselta leikataan hiukset koneella" tai "en kyllä yhtään ymmärrä että pitää tällein puliksi ottaa". Samalta leikkaajalta sain jostain ymmärryksen puutteesta myös lyönnin päähän kammalla. Siistitty tukka on muuten ihan ok, vaikka kolmen ja puolen tunnin leikkaamisen jälkeen takaosa on edelleen hieman epäsymmetrinen, mutta menköön, kohta se on ylikasvanut kuitenkin. Taidan silti seuraavalla kerralla ihan oikeasti mennä maksavaksi asiakkaaksi kampaamoon (ja todennäköisesti sille ihanalle kampaajalle, joka leikkasi kuvassa näkyvän tukan), en ole mitään paikallaan nököttäjätyyppiä, joten pitkät istumiset koulun kampaamossa saa mut lähinnä tuskastumaan.

Muistin virkistykseksi muutokset, jotka on tapahtuneet viimeisen vuoden aikana.

Muutos numero 8

Lukuvuoden viimeinen hiusmuutos:

Niin kuin kaikki hiuksiaan joskus kasvattaneet varmaan tietävät, jossain vaiheessa se kasvatus alkaa tuntua tuskalliselta ja hiukset lyhenevät. Sivut leikattiin sormien välistä melkein konelyhyeksi ja päälliosa jätettiin hieman keesimäisen pitkäksi, pitkäksi jätettiin myös etuhiukset etten näyttäisi ihan pojalta. :D
Takaa keesimäisyys lähti kun hiuksia korjailtiin vielä myöhemmin ja en osannut leikkaajalle selittää mitä halusin. Takaosa on kuitenkin nyt leikattu koneella lyhyeksi ja olen ihan tyytyväinen. Mun piti olla värjäämättä hiuksia, mutta päädyttiin nyt kuitenkin laittamaan väriä, sillä oma väri tuntui jotenkin liian vaalealta siihen nähden mitä se on ollut. Värin halusin kevytvärinä siltä varalta etten välttämättä väristä innostuisi ja ettei tyvikasvu olisi niin suuri. Suurin särmä väristä on tietysti jo tähän mennessä haalistunut, mutta edelleen tykkään siitä. Päälliosaan laitettiin Goldwellin 7GB ja sivuille 6BN. Etuosaan tehtiin vielä vaaleaa raitaa vaalennusaineella jonkinlaisessa baanaanimuodostelmassa. Tää on kyllä ehdottomasti yksi suosikeista vaikka onkin lyhyt. Mulle käy aina niin että haluan kasvattaa pitkät hiukset, mutta kuitenkin leikkaan lyhyet ja tykkään niistä kovasti. Jos saankin kasvatettua pitkät hiukset niin totean etten oikein viitsi tehdä niille mitään ja luonnonkihara hiukseni nyt näyttää väistämättä huonokuntoiselta ja pituus korostaa sitä.

Tässä vanhaan tapaan vielä edelliset.

Viidestoista kouluviikko

Maanantai: Oma opettaja oli sairaana, joten saatoimme ehkä saada jotain opetustakin eli käytiin läpi ripsien ja kulmien värjäys ja pareittain saatiin tehtyä värjäys toiselle puolelle parista. Hämmästyin kuinka hyvin sain piirrettyä kulmat jollain pelkällä muovitikulla. Loppupäivä tutustuttiin Goldwellin uuteen green-sarjaan ja kasattiin satulatuoleja.

Tiistai: Mun vaistoni oli aamulla oikeassa. Asiakaspalvelupäivä eikä mulle ollut tulossa asiakasta, joten tein sitten jonkinlaista solmukampausta harjoituspäälle. Päivä jäi lyhyeksi, sillä opettaja oli edelleen poissa. Meidän piti saada etätehtävä, mutta ei sitä ainakaan ole näkynyt...

Asiakaspalvelun aikana yritin käyttää aikani hyödyksi myös testaamalla Cloud Nine micro-rautaa. Täysi pettymys. Lisäkokemukset asiasta siirsin tähän postaukseen.

Keskiviikko: Opettaja on edelleen kipeänä, mutta päivän tehtävänä on jatkaa ripsien ja kulmien värjäystä ja kokeilla Stargazer-suoravärejä. Stargazereita oli kokeiltu jo viime keskiviikkona, mutta koska en ollut paikalla pääsin testaamaan värejä nyt. Olin isossa ryhmässä, mutta koska meillä ollaan aika vastahakoisia tekemään mitään, mitä on jo kerran kokeiltu niin itse värjäyksen sain käytännössä tehdä yksin, vaikka jotain värinsekoittajia ja foliontuojia mulla olikin apuna. Tällä kertaa ihan kiva, onnistuneista töistä otan mielelläni kunnian vain itselleni. ;)




Lähtökohtana oli vaalea harjoituspää, jolle oli tehty ihmeellinen vihreä mohkäle Stargazereilla. Käytäntö on opettanut että suoravärit eivät hiuksesta mihinkään lähde, vaikka purkin kyljessä sanotaankin, että väri lähtisi pesussa pois. Käytännössä väri siis peittyy ainoastaan toisella värillä tai lähtee kokonaan hiuksesta vain leikkaamalla. Päällevärjäämisessä nimittäin on se ongelma, että se suoraväri on siellä hiuksessa edelleen ja saattaa aiheuttaa ylläreitä esim. värinpoistossa. Suoravärit nimittäin eivät käytännössä muutu miksikään edes vaalennuksella tai värinpoistolla.

Itse lähdin sijaisen suosituksesta peittämislinjalle, vihreän päälle laitettiin haluamani väri (sekoitus magentaa ja shokkipinkkiä, jossa enemmän magentaa). Väriä laitettiin reippaasti ruman vihreän päälle samoin kuin vihreä oli alunperin hiukseen laitettu, jolloin noin sentti tyvestä jäi ilman väriä. Värin laitoin lapuilla pystyosioissa. Vihreän ympärille laitoin värin jonkinlaisena liukuvärjäyksenä, että latvasta tulee tummempi ja hius jossain määrin vaalenee tyveä kohti. Vaikutusaika oli pidempi etuosissa kuin takasivulla. Lopuksi vielä sipaisin etuosan tyven päälle hieman väriä ettei lopputulos olisi niin tympeä. Lopputuloksesta tuli hyvä, sanoisin että hätäisesti otetut kuvat eivät kerro koko hienoutta. :)


Torstai: Mummopermis asiakaspalvelussa. Olin taas työparina, vaikka työparinikin sanoi, että tein melkein enemmän kuin hän itse (jolle asiakas oli ajan varannut), mutta merkinnän opettajan tilastoihin sai vain työparini. Taas. Eikä asiaan tunnu tulevan muutosta, sillä aikojen varaajat ovat sanoneet, että eivät viitsi miettiä kelle ajat laittavat. Tällä "ajattelemattomuudella" lopputulos on se, että esimerkiksi tämänpäiväinen työparini saa joka kerta töitä sillä on aakkosten alkupäässä, mutta minä en saa ikinä, sillä olen aakkosten loppupäässä ja onhan se hankalaa kelata varaussivu sinne loppupäähän.

Perjantai: Goldwellin värien teoriaa. Lyhyt päivä, mutta nää päivät tuntuu erityisen pitkältä, sillä puolet luokasta tuntuu aina olevan jotenkin kestoväsyneitä etteivät jaksa kuunnella ja tekevät muuta, kikattelevat ja suoraan sanottuna häiritsevät tarpeettomasti. Onneksi päivä on ohi ja ensi viikon väriteoriatunteja ei ole vaan meillä on etäpäivä. ;)

Väripäivä

Pitkästä aikaa koulu alkoi kahdeksalta ja nyt kun alkoi uusi jakso niin siihen pitää totutella. Niin kuin siihenkin että koulu ei aina lopukaan aikaisin vaikka alkaisikin kahdeksalta. Väsytti ja satoikin kovasti. Onneksi olin viime kerralla muistanut tuoda keltaiset kumpparini vanhempien luota. Ei voi olla tuntematta itseään virkeäksi pirteän värisissä asusteissa ja kivan sateenvarjon kanssa! Jopa se idiootti autokuski, joka ajoi liian lujaa ja räiskäisi lätäkön päälleni ei haitannut.


Noita keltaisia kumppareita etsittiin muutama vuosi kissojen ja koirien kanssa kunnes lopulta tärppäsi. Merkki siis Hunter ja noita keltaisia saappaita näyttäisi edelleen olevan myynnissä, tosin ainakin kolmekymmentä euroa suurempaan hintaan kuin mitä minun saappaani pari vuotta sitten maksoivat, vaikka nämäkin sain lopulta joululahjaksi vanhemmiltani.

Vihreä laukku taas löytyi keväällä, merkkinä Cambridge satchel company. Tää on ihan loistava koululaukku ja aina joku tulee sitä kehumaan, viimeksi näin teki erään kaupan myyjä. Haju oli kyllä kuvottava ja olen sen takia tehnyt laukulle kauheuksia kuten heittänyt sen kolmeen kertaan pesukoneeseen. Ajatuksena oli että se on kuitenkin käyttökelvoton jos se löyhkää pendoliinolta. Laukulle ei pesuissa käynyt mitenkään huonosti, nahka ainoastaan aavistuksen pehmeni, mutta se olikin liian jäykkää ennen pesuja.