Punaa kynästä

En ole ikinä ollut mitenkään julkinen meikkaaja tai varsinkaan mikään huulipunaihminen. Oon kyllä aina ollut kiinnostunut kosmetiikasta ja meikkejä on tehty pitkään suljetussa vessassa, mutta äärimmäisen harva niistä on päässyt ulos. Yleensä olen vaan ihan liian laiska meikkaamaan jotain tilaisuutta tai vaikka koulupäivää varten.

Osa tätä on varmaan ollut sitä etten ole löytänyt oikeita tuotteita. Sellaiset perinteiset puikkohuulipunat esimerkiksi ovat olleet jotenkin tosi vastenmielisiä käyttää - aina tulee rumaa jälkeä. Pari vuotta sitten sain kuitenkin näytteenä muotoilurautani kanssa Benefitin lip stainin. Tajusin heti, että itse tuote tekee paljon. Väri oli helppo käyttää, sitä pystyi kerrostamaan ja mikä tärkeintä, se ei tahrannut. Tää johti tietysti kovempiin aineisiin ja tänä keväänä löysin huulipunakynät. Asoksen alelaarista nappasin Lord & Berryn huulipunakynät ja ne jäljessään ja kestävyydessään oli ihan ok, parempaa mihin olin huulipunissa tottunut. Innostuin ihan oikeasti näistä tuotteista. Punaisissa huulissa en edelleen ole uskaltanut mennä ulos, mutta neutraalimmat sävyt ovat päässet jopa ulkoilemaan. Löysin tällaisia kynämallisia huulipunia useita, mutta jostain syystä kiinnostuin erityisesti Narsin vastaavista. Valitettavasti Nars itse ei tunnu olevan kovin halukas tuotteitaan myymään, sillä hinnat ja postikulut ovat jotain ihan käsittämätöntä heidän euroopan nettikaupassaan. Keväällä kuitenkin HQhair alkoi toimittaa Narsia myös Suomeen (ei postikuluja, mutta toimitus pitkä, 10-15 päivää) ja alekoodin turvin kokeilin myös näitä. Nämä kyseiset tosin ovat enemmänkin huulikiiltoja, mutta pysyvyys ja jälki on silti ihan toista luokkaa kuin noissa halvemmissa Lord & Berryissa. Ja koska nää on enemmän kiiltomaisia, on ne myös aloittelijaystävällisempiä. Näistä kahdesta jopa se punainen on päässyt julkisesti käyttöön.

Joku kosmetiikkabloggaaja sanoi, että näissä menee paljon punaa hukkaan koska näitä täytyy teroittaa. Eihän huulipunaakaan pyyhitä jokaisen käyttökerran jälkeen niin miksi nämä pitäisi teroittaa joka kerta?

Saalis ja lahkeen lyhentäminen ilman ompelukonetta

En ole pitkiin aikoihin jaksanut koluta alennusmyyntejä a) niitten muitten ihmisten takia, en vain jaksa yrittää tunkea ihmisten läpi ja taistella tuotteista mummojen kanssa b) noloa myöntää, mutta mussa on vähän sitä sellaista luonteenlaatua, joka ostaa vaikka kymmenen kiloa multaa jos siinä on oikea nimi/nätti paketti ja hyvä aleprosentti. Pari päivää sitten joku vaisto ohjasi mut kuitenkin Jyväskylän Carlingsiin ja mitäs siellä alepöydällä olikaan. Farkut, joita olin pari kuukautta sitten katsonut ja joista ei löytynyt oikeaa kokoa. Ajattelin silloin että mun onni, sillä hintaa oli kuitenkin mun budjetilleni noin 130 euroa liikaa. Ne farkut jäi kuitenkin kummittelemaan ja nyt ne löytyivät, oikeassa koossa ja hinnalla 39,90, ei tarvinut kauaa miettiä, varsinkaan kun lompakossa oli pari kymppiä syntymäpäivärahaa.

Katsokaa nyt, ei voi olla ihastumatta näihin yksityiskohtiin!


No nyt omistankin sitten farkkuja ja housuja yleensä enemmän kuin olen varmaan elämäni aikana yhteensä omistanut.

Dieselemäisesti lahkeissa oli kuitenkin ylimääräistä ainakin kilometri pituutta, joten lyhennyst tuli eteen. Normaalisti en osta myöskään liian pitkiä lahkeita, sillä yleensä niissä myös polvi tippuu niin alas että malli muuttuu ihan törpöksi lyhentäessä, näissä kaikkia lisäpituus oli kuitenkin ilmeisesti laitettu polven alle, jei.

Ompelukonetta mulla ei kotona ole, mutta olen opetellut sellaisen piston housunlyhennyksiin, että siinä ei paljon koneita tarvita. Piston nimeä en muista, mutta se ei oikeastaan ole niin olennainen. Olennaista on se, että tällä pistolla voi lyhentää lahjetta leikkaamatta kangasta, joten mahdollinen seuraava käyttäjä voi ainakin periaatteessa vain avata pistot ja lyhentää itselleen sopivaksi, sillä nää ei oikein tehtynä näy ulospäin. Ihan parasta tässä on kuitenkin se, että se kestää ja kestää (erityisesti jos pistot jättää taitetun kankaan ja varsinaisen lahkeen väliin, ikään kuin sisäpuolelle). Pitemmittä puheitta, hienot, kahden minuutin piirretyt ohjeet asiaan. Perimmäisenä ajatuksenahan on se, että pisto tehdään ikään kuin takaperin.

Päivän ällöttävä ajatus

Tai ajatus sinällään tuli mun päähän jo pari vuotta sitten, mutta tänään luin jostain "blaablaa tehokas aurinkoöljy blaablaa". Ajatus on siis se, että kun ihminen käyttää aurinkoöljyä ruskettuakseen niin onko se vähän sama asia kuin että liha tirisisi pannulla rasvassa?

Jännä suomennos

Sain joku aika sitten lahjakortin Ekoloon ja koska olin halunnut kokeilla Elysambren kuorinta-ainetta ajattelin käyttää lahjakorttini siihen.

Kotiin päästessäni aloin miettimään että kuinkahan paljon ainetta mahtuu tuollaiseen pieneen täyttöpussiin enkä millään löytänyt tietoa pussin kyljestä. Aika pikaisesti tajusin, että se oli jäänyt suomenkielisten ohjeiden tarran alle. Suomenkielisissä ohjeissa sanottiin aika selkeästi suunnilleen näin: "Kuivalle iholle: pyöritellään kostealle iholle ja huuhdellaan pois. Normaalille- ja sekaiholle: pyöritellään kostealle iholle ja pyöritellään voimakkaammin t-alueelle, huuhdellaan pois." Ok, ei mitään outoa siinä. Kun yritin repiä ohjetarraa irti ja löytää tuotteen määrän (joka on muuten 40ml), huomasin että tuotteessa oli englanninkieliset ohjeet: "Morning and night, apply on a wet skin, wait 5 to 10 minutes before making light circular movements. Rinse with lukewarm water and dry." Selvä pyy. Mietin vaan että mistä suomentaja oli ohjeensa löytänyt...



Entäs se itse tuote? Suoraan sanottuna petyin täysin. Kuorinta vaikutti perusvoiteelta johon oli lisätty muutama musta piste luomaan illuusiota kuorinnasta. Suomenkielisillä ohjeilla tuote on täysin turha. Englanninkielisillä ohjeilla sentään sai mukavan pehmeän ihon. Kuorinnaksi en kuitenkaan menisi kehumaan.

Tee-se-itse "bottom up" -farkut

Blogimaailmassa on ollut aika suuresti esillä Liu Jo -farkut, jotka eivät litistä leikkauksenta takia kantajansa peppua. Siitäkin huolimatta, että nykyään aika harvat farkut on tehty sellaisesta kankaasta, että farkut jotain litistäisivät, ajatus on yksinkertainen ja aika toimiva. Olen kuitenkin tässä kevään mittaan huomannut, että muutkin farkkuvalmistajat ovat tehneet samaa. Ensimmäisenä törmäsin Mangon kokoelmista löytyviin vastaaviin ja viimeksi eilen törmäsin Miss Sixty -farkkuihin, joissa idea oli sama. Epäilemättä näitä on vielä enemmänkin, niistä vaan ei huudella yhtä paljon. Varmaan eroa on myös siinä, että noin kovalla huutamisella Liu Jo epäilemättä pitää mallia mukana tästä tulevaisuuteen, muilla nää todennäköisesti on vain satunnaisia vierailijoita.

Itse olen niin laiska etten housuja viitsi tähän hätään ommella, mutta muut tee-se-itse -ihmiset voivat tehdä fakkunsa itse vaikka käsityölehden kaavoja muokkaamalla. Tässä mun ajatus siitä, miten homman voisi yksinkertaisimmillaan tehdä. Eli siirretään muotolaskos housun sivuun. Voihan tuota väljyyttä ripotella miten sattuu, vaikkapa niin että puolet tuosta siirtäisi kaarrokkeeseen. Kannattaa varmaa huomioida muotolaskoksen siirto myös taskuissa jos omia bottom up -farkkuja tekee.

Kamalaa palvelua asoksella

Oon itsekin kovasti sitä mieltä että kaikesta ei tarvitse aina päästä halvimmalla, mutta jos voin ostaa selkeästi saman tuotteen halvemmalla jostain muualta kuin mistä olin alunperin ajatellut niin miksi ei? On mun mielestä eri asia ostaa vaikkapa valokuvaajan palveluja sieltä mistä saa halvimmalla kuin ostaa esim ghd sieltä mistä sen varmasti aitona saa halvimmalla.

Välillä kuitenkin miettii että miksi vaivautua tekemään asiat halvalla jos ne ei vaan tunnu menevän oikein. Oon pitkään ollut asoksen iloinen asiakas ja tottakai se on kiva asia, että heillä ei tällä hetkellä tarvitse maksaa postikuluja, mutta valitettavasti sen postikuluttomuuden alkaa huomata. Mulla ei ollut mitään ongelmia asoksen kanssa ennen kuin he alkoivat tarjoamaan postikuluttomia lähetyksiä, mutta heti kun näin kävi, tuntuu että paljon on mennyt pieleen.

Ensimmäinen ongelma oli kun minulle lähetettiin ihan täysin väärä tuote, ongelmat vaan alkoi siitä kun kerkesin laittaa asoksen asiakaspalveluun viestin, että nyt tuli muuten väärä tuote. Kun aloin katsoa tuotetta lähempää olisinkin halunnut pitää sen (ja tilata erikseen uusiksi sen alkuperäisen tuotteen). Asokselle ei kelvannut että olisin pitänyt tämän jo saadun vaan se piti lähettää takaisin, jotta he laittaisivat oikean tuotteen tilalle ja mun piti erikseen tilata se sama tuote, jonka jouduin lähettämään takaisin. Sekavaa, eikö. Toinen tapahtui siinä kun ostin itselleni aurinkolasit ja niiden mukana ei tullutkaan kuvassa ollutta kovan näköistä suojalaatikkoa vaan lörppä pussi. Laitoin viestiä asiasta ja minulle sanottiin että voin laittaa tuotteen takaisin ja he lähettävät uuden. Kysyin varmistukseksi että saisinko ihan oikeasti sellaisen kuin kuvassa vai sellaisen kuin jo sain, vastaus oli että kaikissa laseissa on samanlainen kotelo jonka olen jo saanut. Eivät selvästi uskoneet että villamainen pussi ja kiilto"nahkainen" kotelo ovat vähän eri asia.

Se ärsyttävin juttu kuitenkin tapahtui ihan hetki sitten. Ehkä maailman parhaat olkaimettomat rintaliivit (mulle ainakin) ovat Wonderbran ultimate strapless -liivit ja koska hinta suomenkielisissä kaupoissa on jotain 70 ja 80 euron välillä niin miksi en ostaisi niitä asokselta, josta olen sellaiset jo aiemmin ostanut ja jolla hinta tilaushetkellä oli 27 puntaa (n. 32 euroa). Vastaus tähän "miksi ei" -kysymykseen tuli kun sain paketin. Liivit oli pakattu asoksen muovipussiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun postinkantaja survoo ne postiluukusta sisään, kupit olivat murskautuneet muodottomiksi. Laitoin viestiä asokselle ja laitoin tuotteen palautuksen tai tässä tapauksessa vaihdon menemään. Kysyin vielä sähköpostilla ennen lähetystä että saisinko vaihtotuotteen varmasti laatikkoon pakattuna ja minulle sanottiin, että jos palautuksessa on jotain vikaa niin voin laittaa sähköpostia heille uudestaan.

Kuinkas kävikään. Postiluukku kolahti tänään ja arvatkaa miten vaihtoliivit oli pakattu. Jepjep. Siinä samanlaisessa muovipussissa kuin aiemmin. Luulisi että heillekin lopulta tulisi halvemmaksi pakata tuollaiset asiat pahvilaatikkoon kuin muovipussiin. Tällä kertaa en kyllä viitsi edes pyytä vaihtoa vaan tilaan liivini jostain muualta.

Täytyy sanoa että asiakaspalvelu on ihan oikeasti ollut hirveätä. Tiedättehän kun asos ainakin kehuskeli sillä, että asiakaspalvelusta vastataan viesteihin tunnin sisään? Se tunnin sisään vastaaminen tarkoittaa automaattista viestiä, joka sanoo, että viesti on tullut perille ja joku joskus vastaa siihen. Aika moni muu liike olisi kaiken lisäksi laittanut näistäkin töppäilyistä vaikka alekoodin sen sijaan että yritetään sanoa asiakkaalle, että oletpa puusilmä. En tiedä viitsinkö enää tilata asokselta yhtään mitään.

Mitä muut edellä, minä perässä

Moni bloggaaja hauskuttaa lukijoitaan niillä kaikilla hämmentävillä hakusanoilla, joilla blogiin on päädytty. Arvatkaas mitä? Huomasin että tuon tyyppiset tilastot ovat ihan vakiona Bloggerissa, joten minäkään en ole jäänyt ilman. Mulla ei tietysti kauheasti lukijoita ole, joten ei varmaan niitä hakujakaan, mutta yksi hämmentävä löytyi ihan kättelyssä. Mun blogiini pääsee hakusanalla "rupien peittäminen". Arvatkaa vaan olisinko keksinyt ton jos kuukkeli ei näyttäisi mihin noilla hakusanoilla olisi päädytty. Eli rupien peittäminen viittaa mun taannoiseen kuvausmeikkipostaukseen, jossa olen sitä mieltä, että rupia ei välttämättä kuvausta varten kannata lähteä häivyttelemään, sillä lopputulos saattaa näyttää vielä hirveämmältä ja sitä kautta vaikeammin photoshopattavissa olevalta.

Huomasin myös, että hakusanalla "makuvesi" pääsee kirjoitukseeni koskien mitäs muuta kuin makuvesiä. Harmi vaan että tuo on oikeastaan jo vähän vanhettunutta tekstiä. Ei sen osalta että olisin muuttunut jotenkin alkoholistiksi vaan siksi, että Mixtec ei enää toimita makusiirappejaan henkilöasiakkaille ja yrityksenkin täytyy olla ravintola-alan yritys, kokeiltu on. Pitkän etsinnän jälkeen löysin Kokkimanin, jossa on tälläkin hetkellä ihan hyvä valikoima Modon makusiirappeja. Lisäksi ainakin Jyväskylässä Mestarin Herkussa (S-market) on muutamia makusiirappeja. Näitä en voi kyllä varauksettomasti suositella sillä en ole kokeillut.




Kuten sanottu, ei näitä edes ole paljon eikä ne ole oikeastaan edes hauskoja, mutta sitä olen viimeisen puolen vuoden aikana miettinyt että miten ihmeessä mun kotisivuilleni on päädytty haulla "backstreet boys" vaikka sivut sisältävät vain pari kuvaa (kaikesta muusta kuin backstreet boysista) ja mun yhteystietoni. Toivottavasti hakija edes löysi etsimänsä, tosin varmaan jostain muualta kuin minun sivuiltani.

Iloa pienestä vaatekaapista

Kun viime kesänä muutin, iso vaatekaappi vaihtui todella pieneen kaappiin, johon oli saatava paljon muutakin tavaraa kuin vaatteet. Huomasin aika nopeasti, että niille kahdelle hyllylle mahtui kaikki olennaiset vaatteet (vanhempien luona on edelleen muutamia ns. mökkivaatteita ja esim. vanhojentanssimekko ja bleiseri, jota käytän vain hautajaisissa jne.). En ostanut tai tehnyt vaatteita - ainakaan mitenkään merkittävästi, joten pino pysyi pitkään hyvänä. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että paha pesukone oli alkanut syömään reikiä paitoihin. Normaalisti keksisin jotain reikien päälle, mutta nyt niitä alkoi olla ihan liikaa, joten oli keksittävä vaihtoehtoja. Samalla huomasin kuinka puolet omistamistani housuistakin alkoi hajota päälle. Tykkäsin kuitenkin kovasti esimerkiksi nelisen vuotta sitten ostetuista Vero Modan "farkuista", joten pieni saumojen liestyminen ei ollu haitaksi, varsinkaan kun kukaan ei tuntunut huomaavan asiaa.

Alkoi vaatteiden metsästys, annoin itselleni luvan ostaa vaatteita ja niin alkoi vaatepino kasvaa ja lompakko tyhjentyä. Mitä kävikään vaatekaapille. No siellä se on paikallaan, mutta siellä on ihan liian paljon tavaraa. Ei pelkästään sen takia, että kaikki ei meinaa sinne mahtua vaan myös siitä syystä, että tajusinhan jo aiemmin kuinka vähällä vaatemäärällä pärjään ilman että edes kaipaan enempää.

Olin kuitenkin tehnyt yhden virheen, joka sai mut hieman paremmalle tuulelle: Olin laittanut ne rikkinäiset ja reikäiset vaatteet takaisin kaappiin, vaikka en niitä enää tulisi käyttämäänkään. Vai aikoisitko itse vielä kunnostaa housut, jotka ovat neljä vuotta vanhat, värjätty uudestaan varmaan kymmeneen kertaan, polvessa on iso näkyvä reikä ja kangas alkaa olla niin haurasta, että saumat hajoavat pelkästä katseesta ja koristevetoketjut irtoavat silkasta ajatuksesta?

Hieno juttu tässä tietysti on se, että huomaan kuinka vaatteeni ovat ihan sananmukaisesti niin puhkikuluneita, että niitä ei todellakaan enää kehtaa edes kirpputorille viedä. Hyvä minä, se nimittäin kertoo että olen jotain oppinut omasta pukeutumisestani ja siitä minkälaisia vaatteita kannattaa ostaa.


(Niin, ei niitä asioita edelleenkään voinut pois heittää, keräsin kaikki vetoketjut ja muut herkut talteen. Saa nähdä jäävätkö vain pyörimään jonnekin laatikkoon. Hamstraaja mikä hamstraaja.)

...ja taas vaatteiden pesusta, eikö se ikinä lopeta?

Kohta mun sanojani aletaan epäillä sen suhteen, että mun kiinnostukseni vaatetusalaan olisi vain harrastuksellinen, mutta menkööt: Usein sanotaan että paras vaatehuoltovinki on se, että lukee vaatteen hoito-ohjeet. Joo-o, se on hyvä alku, mutta niitä voisi varmaan myös yrittää noudattaa. Mulla on vaate, jonka hoito-ohjeissa lukee näin: "Hand wash in cool water using non-biological detergent." Mulla ei ollut mitään hajua mitä tuo voisi tarkoittaa, joten nakkasin vain pesuun* ja laitoin pesuaineet perään.



Myöhemmin aloin ihan toisesta syystä lukemaan pesuaineeni koostumusta ja aika nopeasti mulle selvisi mitä tuo teksti voisi tarkoittaa. Pesuaineessani yhdeksi osaksi oli mainittu entsyymit ja vielä tarkemmin sellulaasit. Noin niin kuin yksinkertaistetusti voisi sanoa, että entsyymit syövät tässä tapauksessa sitä kuitua, sillä viskoosi on kuitenkin selluloosapohjainen kuitu.

Jos entsyymien tekoset eivät ole tuttuja niin sanottakoon, että entsyymipesuilla tehdään esimerkiksi kulutuksia farkkuihin.

On hyvin kärjistettyä sanoa, että käyttämäni pesuaine pilaisi vaatteeni. Entsyymien toimintaan kuitenkin vaikuttaa niin monta asiaa ja todennäköisesti niitä ei edes kyseisessä pesuaineessa ole niin paljon että ne voisivat neuleeni turmella, mutta haluanko ottaa riskiä, en varmaankaan.




*Ymmärrän kyllä, että vaatteelle suositeltiin käsinpesua, mutta en nähnyt mitään ongelmaa konepesussa tuolla yhdistelmällä, varsinkaan kun käyttämäni pesukoneen käsinpesuohjelma on hellempi kuin oikea käsinpesu.

Laukkua etsimässä

Mulla on kestoetsinnässä hyvänkokoinen, kivan näköinen ja kohtuuhintainen laukku. Tutkin taas vaihteeksi vaihtoehtojani netistä ja löysinkin taas muutamia kivoja ja ihan kivoja, mutta en edelleenkään sitä mun vaatimusteni laukkua.

Yksi söpöistä laukuista on tässä, tääkin on liian pieni, mutta en voinut olla esittelemättä, katsokaa nimittäin hintaa. Antoivat mulle selvästi jonkun huonon asiakkaan hinnan kun en kertaakaan tuolta ole mitään ostanut. :(

Kirjaston hienous

Kuinka moni teistä muistaa aina kirjaston olemassaolon? Itse ainakin meinaan aina unohtaa sen. Joissain blogeissa on nyt esitelty Riitta Vaaran Meikki itselle ja ammatiksi -kirjaa. Osa esittelijöistä taisi jopa purnata yli viidenkymmenen euron hintaa. Koska minulla ei ole mitään halua laittaa mihin tahansa kirjoihin noin paljon rahaa niin tarkastin josko kirja löytyisi kirjastosta ja siellähän se oli. Piti tosin tehdä seutuvaraus ja kirjan saapumisessa meni lähes kaksi viikkoa ja maksoin varauksestani euron, eihän se oma tuolla eurolla ole, mutta ainakin sillä saa tutkia kirjaa ilman, että tarvitsee siihen laittaa sen kummemmin rahojaan kiinni.

Täytyy sanoa, että se euron maksaminen oli fiksu veto. Kirjassa on esitelty kaikkea vähän, mutta mielestäni ei oikein mitään kunnolla. Jos hintaa kirjalla oli alle kaksikymppiä, voisin harkitakin sen ostamista sellaiseksi perusteokseksi, josta voi katsoa nopeasti esim. eri (1900-luvun) vuosikymmenten "tunnusmeikkejä". Kirjassa yritetään päästä myös värioppiin, mutta osio on omasta mielestäni niin typistetty, että asiatkin meinaavat mennä vinoon. Varsinainen meikkiosuus on aika iso, mutta musta tuntuu, että jutut on niin perushuttua, että kirja vaikuttaa vain vanhan toistolta. Olisin oikeastaan toivonut enemmän sitä "meikki ammatiksi" -osuutta, jossa annetaan neuvoja meikin laittamiseen toiselle. Siis ihan sellaisia juttuja, että miten kättä voi tukea toista meikatessa yms. (tai olihan tätäkin, mutta mielestäni aika vähän).

Mulle jäi jotenkin erityisen paha maku suuhun valoa ja väriä käsittelevän osuuden yleistykset.

Seuraava kuva on suoraan kyseisestä kirjasta, sivulta 58, huomaatteko jotain erikoista? Kuvaa saa isommaksi klikkaamalla.


Samalla sivulla tekijä siis sanoo, että värilämpötila ja värintoistoindeksi eivät ole sama asia, mutta siltii yhdistää ne. No ok, ilmeisesti tässä on sellainen juttu, että useinmiten värilämpötilaltaan 5000 - 6500 Kelvinin lamput ovat värintoistoindeksiltään siellä sadan lähituntumassa, mutta joka tapauksessa tuo juttu antaa ymmärtää että kaikki 5000 - 6500 Kelvinin lamput olisivat hyviä. Samalla ihmettelen myös sitä, että mitä tapahtui tuossa kuvan oikealla puolle sille 99 ja sadalle (olkoonkin ehkä vain teoreettisia lukuja, mutta ei niitä voi silti unohtaa).

Niin ja mikä mua nyppi siinä väriopin puolella? No se, että väriympyrä oli laitettu puoliksi ja ilmoitettu, että toinen puoli (punainen, keltainen ja oranssi) olisi lämpimiä värejä ja toinen (sininen, violetti, vihreä) olisitvat kylmiä. Tavallaan ymmärrän sen, mitä tässäkin on yritetty sanoa, mutta eihän se nyt kuitenkaan noin mene, on myös kylmää punaista ja lämmintä violettia, noin niin kuin esimerkkinä.

Tavallaanhan nää on vaan ihan pieniä juttuja, mutta ei se tarkoita etteivätkö ne olisi ainakin huonosti ilmaistu ja mun silmissä tollaiset virheet syövät myös uskottavuutta muulta kirjalta. Sama ei välttämättä koske muita kiinnostuneita, kehoitankin vain kokeilemaan kirjastosta ennen kuin lähtee ostamaan koko kirjaa.

Täytyy vielä sanoa, että oli kirjassa jotain ihan oikeastikin mielenkiintoista ja se oli muutaman sivun mittainen kosmetiikan historiasta kertova listaus. Aluksi hyppäsin koko listan ohi, sillä ei minua varsinaisesti kiinnostanut minne ja milloin Helena Rubinstein perusti ensimmäisen hoitolansa. Osuudesta kuitenkin löytyi oikeasti hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja vai eikö muka ole jännä tieto, että Yves Rocher aloitti tekemällä peräpukamavoidetta? :D