Ihmeneloset

Vaikka Marvel-tyttö oonkin niin Fantastic four on mennyt multa vähän ohi. Nyt kuitenkin sattui tälläinen ihmenelosten paketti, että ei voinut olla tykkäämättä.
BeautyBlender-jutut on muuten ollu mun luetuimpia juttuja ilman ompelukonetta tehtävän lahkeenlyhennyksen ohella, joten on kai ihan perusteltua kirjoittaa taas lisää. Varsinkin kun nää sienet on tulossa Suomeenkin!

I love me -messuilla BeutyBlenderin osastolla oli esillä myös söpöjä pikkublendereitä, nimeltään ilmeisesti BeautyBlender micro.mini. Messuilla mulle ei osattu kertoa milloin pikkusienet tulevat myyntiin tai missä niitä myytäisiin, joten suuntasin nettiin. Löysinkin sopivasti paketin, jossa saisin uudet blenderit vanhojen tilalle ja samalla vielä saippuan ja yhden pikkusienen.

Pikkublenderi on samanlainen märkänä käytettävä sieni kuin isosiskonsakin. Pikkusieni vaan on kokonsa takia aika pehmeä ja vähän lörppö, mutta luonnollisesti myös tarkempi kuin isot. BeautyBlender itse sanoo, että pikkusieni soveltuu erityisesti korostuksiin, varjostuksiin ja peiteaineille.

Huomasin samalla, että onpa edellinen blenderini tosiaan jo kulunut. Sen lisäksi, että vanha on haalistunut ja saanut kynnenjälkiä on sienen kimmoisuus ihan olematon verrattuna uuteen! 

I love me pikavauhdilla

Pikavauhdilla homma menee näin:
Budjetti: 0 euroa, tai hätätapauksessa muutama kymppi
Aikaraja: Neljä tuntia
Luvassa: Meikki Oriflamella
Tavoite: Selviytyä pienellä budjetilla ja tavata muita kosmetiikkaihmisiä

Lopputuloksena oli toisen ihmisen tekemä meikki, 24 euron rahanmenetys näihin ja muutama kävelty metri muiden kosmetiikkabloggaajien kanssa.

Saatoin vähän ihastua Zoyan PixieDusteihin Ilonan tuparilahjakassista. Zoyaa kun ei ole niin kovin yjksinkertaista hankkia, joten olin kyllä ihan vietävissä Zoyan osastolla. Selvisin kuitenkin aika vähällä. Muutama lakka jäi mietityttämään, mutta otin nämä ensihätään

Messuista selvisin vähällä rahalla sillä, että päätin suorittaa ostokseni vasta lähtövaiheessa, ettei tarvitsisi kantaa painavia kantamuksia, jos jokin tuote on loppu niin en varmaan kuole. Lopputuloksena tällä tekniikalla oli, että todella tuli harkittua mitä halusi, osan haluista kerkesin jo unohtaakin. Totesin, että kun kerran tietyt tuotteet unohdin ostaa niin en niitä kovasti kaivannutkaan.

Yleisesti messut oli ihan miellyttävä yllätys. Kävin I love me -messuilla viimeksi 2012 ammattilaispäivänä, jolloin koko ammattilaisosasto oli pelkkä vitsi ja kauneuspuoli keskittyi lähinnä kynsilakkoihin. Tällä kertaa ammattilaisosastoa ei ollut, mutta kauneuspuolella oli mun mielestäni monipuolisempi tarjonta vaikka messut sinällään olivat aika reilusti pienemmät. Muutkin osastot kävin katsastamassa, mutta yotesin vain, että ainakin minun ja I love me -messujen käsitys muodista on kyllä ihan eri maailmoista.

Kauneuspuolella kiinnostavia juttuja oli tällä kertaa paljon ja "uutuuksiakin" löytyi mm. Beauty Blenderin muodossa. Itse asiassa BB:tä lähdin messuilta hakemaan, mutta totesin, matkanvarrella, että pärjään hetken vielä vanhoilla. Olisin kyllä heti ostanut ne söpöt pikkusienet jos niitä vaan olisi ollut myynnissä! Ei voi vastustaa söpöyttä.

Kosmetiikkakaaos

Kaikki iloisesti sekaisin erilaisissa pusseissa ja pahvilaatikoissa. Jos ei olisi rahasta kiinni niin tässä taloudessa olisi työhuone ihan jo pelkästään kaikkien työvälineiden säilytykselle. Kuvassa on tosin jokunen henkilökohtainenkin tuote. Lopputulos näyttää kuitenkin niin karmealta, että tulee yöllä kummittelemaan.

Eräänä päivänä asialle vaan oli tehtävä jotain. Nyt tavaroita on vähän karsittu, niitä on saatu nätimmin pakettiin ja mikä tärkeintä, niillä on oma paikka!

Lipaston löytäminen muuttui aika vaikeaksi, sillä sen piti mahtua tiettyihin kokokriteereihin. Löytyi kuitenkin yksi sekundayksilö, jonka kasaamiseen meni valehtematta työpäivä, mutta paljon on siistimpää! Riitti noista laatikoista yksi ihan pelkästään omillekin tuotteille.

Kosmetiikkabloggaajan päivä

Purkkimafia oli melkein yhtä mieltä siitä, että olisi kiva kuulla muiden päivistä. Tässä oma päiväni. Meinaan koko ajan viitata tähän päivään vapaapäivänä, vaikka ei se sitä ollut monessakaan mielessä.

Heräsin edellisen illan Breaking Bad -maratonin jälkeen vasta klo 12, koska ei ollut aamulla koulua tai töitä. Jokunen hetki meni koneella ennen minun pääni käynnistymistä.
Yksityiskohta päivän kotiasusta:

Sitten olikin aika kirjoitella työsähköposteja ja käsitellä muutamat kuvat loppuun.

Illalla olisi vielä töitä, joten piti käydä selvittelemässä pieniä käytännön asioita paikan päällä. Kahden aikaan oli siis aika vaihtaa yöpaita ja aamutakki johonkin vähän ihmisten ilmoille sopivampaan.

Työasioita selvitellessä  meni paljon luultua pidempään, joten skippasin nämä. Onhan tässä näitä päiviä koulutöillekin.

Tapani mukaan en taas ollut miettinyt päivän syömisiä valmiiksi, joten herkkuja luvassa siis.

Klo 16:20 on aika tehdä hätämeikki. Klo 17 jo valmiina töissä.

23:30 taas villasukissa.

Meinasin perääntyä tän jutun kanssa. Ajattelin ettei tässä nyt ole mitään järkeä. Tajusin kuitenkin kuinka paljon tein vapaapäivästäni töitä ja kuinka nimitän päivää vapaapäiväksi, vaikka niitä töitä oli kotona ja työpaikalla. Saatan ehkä tykätä mun töistäni.

Turhamaisuutta, arpia ja Kelo-cote

Nyt ollaan sellaisella aihealueella, että kuvat tulevat olemaan mahdollisesti epämiellyttäviä tai ainakin ällöjä. Jos ruvet, arvet ja leikkausasiat - enkä nyt puhu hiusten leikkaamisesta - ei tunnu miellyttävältä niin skippaa tämä juttu.

Sain talvella kuulla joutuvani/pääseväni leikkaukseen. Mun eka ajatukseni oli tietysti helpotus, että sitten ei tarvitse sairastella parin viikon välein. Se ajatus meni kuitenkin nopeasti ohi ja tilalle tuli epätoivo hyvin pinnallisten asioiden suhteen: Arvet. Mun ihoni on ollut hyvä ainoastaan mahasta, nyt siihen puhkottaisiin epämääräinen luku reikiä. Olin ja olen asian suhteen aika avoin. Puhuin asiasta paljon kaikkien kanssa, joilla oli vaan kiinnostusta kuunnella. Saatoin myös tehdä pari googlausta aiheesta arpien parantuminen ja niiden häivyttäminen.

Yleisimmin esille nouseva asia arvista ja niitten ulkonäöstä oli se, että arvet kuuluu elämään ja ne kertoo tarinoita.  Suurin osa leikkauksissa olleista sanoivat etteivät vaihtaisi arpiaan mihinkään vaikka ne saattoivat olla suuriakin. Toinen neuvo tuli sitten siitä, että arpien paranemiseen voi mahdollisesti itse vaikuttaa. Kuulemma proteiinien tankkaus ennen ja jälkeen leikkauksen antaa oikeita eväitä paranemisprosessiin. Tätä noudatin aika huonosti, joten sen avusta en osaa sanoa mitään, mutta ajatuksessa on järkeä.

Google taas antaa omat vastauksensa asiaan. Näkyvimmät hakutulokset tulee apteekkien nettisivuilta ja yleensä päätyvät tuotteeseen nimeltään Kelo-cote*. Tuotteesta oli kuitenkin tosi vähän käyttäjäkokemuksia ja kuvahaullakin esille taisi tulla lähinnä tuotteen markkinointimateriaalia. ACOn omilla tuotesivuilla sanotaan näin: "Kelo-cote – uusi, ainutlaatuinen silikonigeeli arpien hoitoon. Kelo-cote pehmentää ja tasoittaa arpia, lievittää kutinaa ja kihelmöintiä sekä vähentää arven punoitusta." Halusin tietysti ottaa kaikki vippaskonstit käyttöön, joten kysyin ACOlta saisinko tuotteen testiin ja sain haluamani. Mulle itselleni kuitenkin aidot - mielellään kuvalliset - käyttäjäkokemukset on hyvin tärkeitä ostopäätökseen vaikuttavia asioita, joten toivon, että tästä testauksesta on mahdollisesti apua muille asian kanssa painiskeleville!

Sain tuotteen käsiini hyvissä ajoin ennen leikkausta. Olin jo lukenut Kelo-coten esittelyn moneen kertaan (luulen, että teksti sivuilla on lisääntynyt sen jälkeen kun itse niitä keväällä lueskelin), mutta silti mulla oli kysymys. Jos tarkoitus on lähinnä suojata aluetta mekaaniselta rasitukselta niin miksi en vain käyttäisi laastaria? Miksi arpigeeliä pitäisi käyttää? Kysyin asiaa lääkärikaveriltani. Hän itse tutustui tuotteeseen vasta kysymykseni jälkeen, sillä oli aiemmin törmännyt vain silikoniseen arpilaastariin. Arpilaastari tekee kuulemma lievän paineen arpeen, joka vaikuttaa positiivisesti paranemisprosessiin. Epäily oli, että ajatus Kelo-cotessa olisi sama. Tavallisessa laastarissa tuota painetta ei muodostu, sillä tavallinen laastari olisi liian huokoinen. Lisäksi tietysti silikonigeelissä tarkoituksena on, että kalvo suojaa bakteereilta ja antaa arven parantua rauhassa. Kaiken kukkuraksi tuotteesta oli löytynyt artikkeleita arvostetuista alan lehdistä. Tämän perusteella tuote vaikutti kyllä vähintäänkin kokeilemisen arvoiselta.

Leikkaus itsessään meni helposti nukutuksessa. Herätessäni maha oli turvoksissa ja kaikkialla oli laastareita. Vanhoja kunnon laastarijälkiä tuli näkyviin vielä viikko leikkauksesta! Seuraavana päivänä sain luvan ottaa suojalaastarit pois ja tilanne näytti aika karulta. Maha oli tietysti turvoksissa, neljä eri leikkaushaavaa ja mustelmia niin kuin olisin jäänyt auton alle. Haavojen päällä oli pienet kuperat "navat", isoin leikkausjälki oli myös reilulla kuopalla. Viikon päästä leikkauksesta saisin kuulemma ottaa tikkien solmut pois. Leikkaushaavat oli tosi pahoissa paikoissa vaatteiden suhteen, joten suojelin niitä laastareilla tuon ekan viikon ajan. Ilmeisesti niin ei olisi saanut tehdä, olisi pitänyt antaa niiden hengittää paremmin. Ei varsinaisesti tullut mieleen olla käyttämättä laastareita kun vaatteet hankasivat tai jäivät törröttäviin tikkeihin kiinni. Haavat olivat jo tietysti sulkeutuneet, kehittäneet mehevät ruvet päällensä ja osassa ne ruvet alkoivat hankautua jo rikki, joten päätin aloittaa Kelo-coten käytön. Tämän lisäksi arvissa oli alkanut hillitön kutina ja laastarien liimat tekivät osansa lisätäkseen sitä arpien ympärillä.

Viikko leikkauksen jälkeen. Ulkoa kammottavan näköinen, sisältä todennäköisesti vielä kauheampi. Tuntui kuin lihakset olis olleet rullalla. Kipulääkkeetkin oli surkeita. :D

Aloitin tuotteen käytön ja se oli lunastanut paikkansa tässä tapauksessa ihan samantien! Kutina arvilla hävisi eikä tarvinnut kärsiä enää lastariliimojenkaan aiheuttamasta kutinasta. Pelkästään nää kaksi asiaa oli mulle hyvin olennaisia, se kutina on nimittäin ihan sietämätöntä! Ei voi edes raapia kun pelkää, että saa revittyä itsensä auki.

Olin tietysti jättänyt fiksuna tyttönä yhden vertailuarven. Sen lähtötilanne oli muita siistimpi, se ei varsinaisesti edes hankautunut mihinkään. Tähän yhteen arpeen käytin korkeintaan perusvoiteita yms. helpottaakseni kutinaa ja pitääkseni ruven pehmeänä. Kutinansa puolesta vertailuarpi oli paljon pahempi. Noin 60 käyttöpäivän kohdalla huomasin, että vertailuarpi oli paljon punaisempi kuin muut, isommat arvet. 

Sitten siihen ällöön osaan eli niihin arpiin. Nää näyttää suurennettuna vielä kamalammilta kuin ovatkaan. :D

Vertailuarpi viikko leikkauksen jälkeen. Tähän EI ole käytetty missään vaiheessa Kelo-cotea!

Vertailuarpi kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Tähän EI ole käytetty Kelo-cotea missään vaiheessa!

Kelo-cotea käytin itse noin 70 päivää aktiivisesti. Ensimmäisen kuukauden ajan käytin geeliä pääsääntöisesti kaksi kertaa vuorokaudessa, sen jälkeen kerran päivässä. Parantumista on tapahtunut ja tapahtuu tietysti koko ajan, mutta kun arvet alkoivat näyttää kohtuullisen siisteiltä käyttö alkoi unohtua. Yleisesti en voi mitenkään ylpeillä nopeasti paranevista jäljistä: mulla on vieläkin jälkiä n. 20 vuotta sitten tapahtuneista hyttysenpistoista ja kädessä komeilee heinäkuussa käteen tullut palovamma. Vastaavien palovammojen pitäisi kuulemma parantua noin parissa viikossa. Siihen nähden nuo mahassa olevat haavat näyttävät ihan uskomattoman hyvin parantuneilta! Napajälkeä ei muuten oikein edes huomaa ja se on aloittanut vaalentumisensa ihan eri tavalla kuin muut.

Halusitte tai ette, tässä vielä vertailukuvat muista.

Napa viikko leikkauksesta.

Napa 3kk leikkauksen jälkeen. Tätä ei meinaa edes erottaa enää!

Oikean puolen jälki viikko leikkauksesta. Lähtökohdat olivat tässä hankalimmat, aina joku vaatekappale on hangannut sitä ja ruvesta kolmasosa oli jo hankautunut irti.

Oikean puolen arpi 3kk leikkauksesta.

Ja sitten ehkä mua eniten epäilyttäneeseen ja tavallaan jopa pelottaneeseen jälkeen. Tämä oli leikkauksesta seuraavana päivänä (ja vähän pidempäänkin) jopa kaksi senttiä syvässä kuopassa! Osa tuota mustelmaa on siis vain kuopan varjoja. Jännitin kovasti mitä tästä tulee, siinä kun kaiken lisäksi oli vielä tuo ulostyöntyvä "nappi". Suurin mielessä pyörivä kysymys oli: "Jääkö mun maha tollaselle kuopalle ja jääkö siihen nappi? Tuleeko mulle toinen napa?"

Alavatsan jälki viikko leikkauksesta.

Alavatsan jälki 3kk leikkauksesta. Tämä on parantunut niin siistiksi, että jopa kuvan tarkentaminen kävi vaikeaksi. "Napista" ei ole tietoakaan ja kuoppa on tasoittunut kokonaan 2. ja 3. kuukauden välillä.

Muutamia huomioita Kelo-cotesta:

Kelo-coten mukana tulevat käyttöohjeet on rehellisesti sanottuna onnettomat, joten kannattaa ehdottomasti käyttöohjeiden lisäksi käydä lukemassa lisäohjeita tuotteen nettisivuilta ennen käyttöä! Kannattaa myös huomata, että suositeltu käyttöaika tälle on 60-90 päivää eli ihan parin viikon jutusta ei välttämättä ole kyse.

Käytön voi aloittaa kun iho ei ole enää rikki ja haavat on umpeutuneet.

Tuote on kohtuullisen hinnakas, mutta pieni 6g tuubi riittää aika pitkälle. Luinkohan Kelo-coten englanninkielisiltä sivuilta, että pikkutuubin pitäisi riittää n. 7cm mittaiselle arvelle 90 päiväksi. Itselläni arpien yhteenlaskettu pituus on aika tarkasti tuon seitsemän senttiä ja käytin pikkutuubia ehkä 70 päivää. Alussa kuitenkin annostelussa tapahtui ylilyöntejä, mikä tietysti vaikutti geelin ennenaikaiseen kulumiseen. Samoin taas loppupuolella annostelu kävi vähän hankalaksi kun viimeisiä tippoja yritti saada tuubista ulos, välillä kerralla tuli liikaa ja toisella kerralla liian vähän.

Geeliä tarvitsee kerralla ihan oikeasti vain vähän. Yliannostuksen huomaa siitä, että geeli jää kuivattelusta huolimatta tahmeaksi, silloin ylimääräisen voi vain sipaista pois.

Toivon tietysti, että vastaavia tilanteita ei tule, mutta mikäli tulee niin ostaisin tuotteen kyllä myös itse.

Lopuksi vielä halusin sanoa arpia pelkääville, että taisin jo ennen leikkausta olla vähän ylpeä tulevista arvistani. Onnistuin jotenkin imemään itseeni sen ajattelutavan, jossa arvistaan ei edes haluaisi luopua. Omat arpeni tosin ovat oikeasti niin siistit ja pienet, että ne näyttävät lähinnä ötökänpuremilta tai pieniltä nirhaumilta ja tästä ne vielä vaalenee. Ei ne arvet niin kamala asia ole. :)

*Tuote saatu

Takkutukkaharja

Tangle Teezer ei varmaan kellekään ole enää uusi juttu. Monet tykkää, toiset ei ymmärrä yhtään. Olen näitä lyhyen kampaajanurani aikana myynyt lukemattomia nimenomaan lapsiperheille. En ollut edes tajunnut, että hiusten harjaaminen voi olla niin kamala asia pienelle ihmiselle. Tangle Teezerillä harjaus on kuulemma muuttunut ihan mukavaksi.

Ei nää pelkästään lapsiperheille uppoa, olen itsekin höyrähtänyt. Ajattelinkin nyt vähän esitellä eri harjamallien eroja, näitä kun on.

Tangle Teezer Original. Ensimmäisen harjani ostin viisi vuotta sitten ja se on edelleen töissä käytössä värin levityksessä, selvitykseen se alkaa olla jo epäsiistin näköinen. Toimii kyllä hyvin, mutta värit on vähän kulahtaneet ja harjaksista uloimmat alkaa sojottaa sivuille. Tämä malli kerää sisälleen vettä, mutta onneksi sen saa auki. Sisällä voisi säilyttää vaikka pinnejä tai hiuslenkkejä.

 Tangle Teezer Salon Elite. Muotoilultaan hieman erilainen kuin Original eikä tätä saa auki, ei siis myöskään kerää vettä esim. pestessä. Tämä on vain mun epäilyni, mutta luulen, että harjakset ja koko rakenne on valmistettu vähän kovemmasta muovista kuin Original.

Tangle Teezer Compact Styler. Pienempi matkaharja, harjaksetkin on itse asiassa muutaman millin lyhyemmät kuin muissa harjoissa. Bonuksena "kansi", ettei harjakset väänny laukussa. Tää on niin pieni, että en ehkä suosittele ainoaksi harjaksi pitkähiuksisille. Omat hiukseni on lyhyet/puolipitkät ja näissä tää harja on hyvä.

Sitten on vielä Aqua Splash. Löysin tämän Hairstoren loppuunmyynnistä niin edulliseen hintaan, että se oli pakko kokeilla. Tämä on ehkä nerokkain näistä! Harja itsessään on taas jämäkämpi kuin aiemmat ja se on ontto putki. Selvitän tällä hiukseni suihkussa hoitoaineen kanssa ja se on sanalla sanoen mullistanut mun hiustenhoitoni. Tämän kanssa sen hoitoaineen nyt vaan saa levitettyä paljon paremmin hiuksiin, jotka vedessä muuttuvat yhdeksi majavanhännäksi. Huono puoli tässä on se, että ei se suihkussa oikeasti pysy pystyssä epämääräisen muotonsa takia. Se tosin on kokonaisuutta ajatellen pieni miinus.

Ja sitten vielä kaikki vakavasti otettavat harjat yhdessä, jotta näkee vähän kokoeroja.

Osa sanoo, että tällä saa hiukset vaan pahempaan takkuun. Tällä saa toki tehtyä hyvät tupeerauksetkin, mutta siitä ei nyt ole kyse. Olen katsonut jonkin verran sivusta kun ihmiset harjailevat hiuksiaan ja aika moni näyttää selvittävän hiuksiaan tyvestä latvaan päin. Näin tehdessä takku ei pääse aukeamaan vaan ennemminkin alkaa muodostaa jättitakkua alempana hiuksessa olevan mytyn kanssa. Voisiko ongelma olla siinä? Paras tapa hiusten selvittämiseen olisi pikku hiljaa latvasta lähtien alkaa aukoa takkua, jolloin hiuksella on mahdollisuus päästä selviämään.

Pyykkipäivä

Siveltimien pesu tuntuu olevan toisille hirveintä maailmassa kun taas joillekin se on ihan miellyttävää puuhaa. Itse olen pääsääntöisesti ollut aika ahkera sivellinten pesijä, mutta joskus se pesuväli saattaa vierähtää pitkäksikin. Onneksi on paljon siveltimiä! :D

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pesu hoituu näin:

1. Kostuta sivellin

2. Pyöräytä sivellin valitsemassasi pesuaineessa

3. Hiero sivellintä kevyesti kämmenellä (vaahtomuoviapplikaattoreita kannattaa puristella)

4. Huuhtele haalealla vedellä

5. Toista kunnes huuhteluvesi on kirkasta

6. Aseta siveltimet kuivamaan lappeelleen pyyhkeen päälle. Kylpyhuone ei välttämättä ole se paras kuivatuspaikka, koska siellä on enemmän tai vähemmän kosteaa. Itse kuivatan makuuhuoneen pöydällä.

Näiden kanssa lähden sivellinten kimppuun:

Tärkeimpänä on ehdottomasti sivellinsaippua. Itselläni on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on marseille-saippua. Se pesee hyvin, mutta sisältää rasvaa, joten on aika hellävarainen erityisesti luonnonkarvaisille siveltimille, sillä se ei poista kaikkea karvassa olevaa rasvaa. Iso Le chat -saippuapala maksoi Anttilassa keväällä kaksi euroa. Itse vielä leikkasin käyttöpalan (keskellä) erikseen ihan kätevyyden vuoksi. 

Pyöreässä purkissa on Beauty Blenderin Blender cleanser. Saippua, joka ei ole niin rasvainen kuin marseille-saippua, joten se pesee Beauty Blenderin vähän paremmin. Pesen oman Beauty Blenderini päivittäin, joten tahrat lähtevät hyvin tällä. Jos kuitenkin sieneen jää likaa niin otan avuksi Make up for everin Sponge shampoon. Sillä lähtee kaikki! Sponge shampoo vaahtoaa aika lempeästi ja irrottaa lian ihan uskomattoman hyvin. Vaahtoa ei synny niin paljon, että sen huuhtelu kävisi inhottavaksi. Mukava ja yllättävä tuote. En itsekään enää muista mitä kautta tämän löysin, mutta en suostu enää luopumaan!

Sitten on Fairy (tai joku muu astianpesuaine). Tällä pesen spaattelit, paletit ja kaikki muut pesua hyvin kestävät tarvikkeet. Tarvittaessa käytän tätä myös synteettisten siveltimien kanssa mutta luonnonkarvaiset siveltimet eivät Fairya näe. Astianpesuaine on tarkoitettu rasvan pesemiseen, joten se todellakin pesee kaiken rasvan karvoista. Näin siveltimistä saa kovia, raapivia, kuivia ja muutenkin hösöttäviä, lyhentää siis siveltimen käyttöikää. Ihan kuin pesisi hiuksiaan Fairylla joka kerta, pesee kyllä, mutta ei tee hyvää. Toki tällaisen käsittelyn jälkeen siveltimille voi käyttää myös hoitoainetta, mutta se saattaa liukastuttaa karvaa ja vaikuttaa siveltimen ominaisuuksiin. Astianpesuaine myös vaahtoaa niin reilusti, että huuhtelusta tulee tuskaa. Huomaatteko etten ihan tykkää? :D

Vaikka kuvassa sitä ei näykään, likaiset varret pyyhin yleensä kostealla liinalla tai jopa desinfiointiaineella jos niihin on tarttunut vaikka vahamaista peitevoidetta tai huulipunaa.

Yllä kerroin jo miten peruspesu tapahtuu. Astianpesuaineen kanssa toimin kahdella tavalla riippuen likaisuudesta ja käytetyistä tuotteista. Vaihtoehto 1 on vähän kevyempi käsittely: Laitan muutaman tipan astianpesuainetta pieneen kuppiin, täytän kupin vedellä. Dippaan siveltimen saippuaveteen ja loppu onkin samaa kuin saippuankin kanssa.
Vaihtoehto 2: Oikein likaisille siveltimille, joilla on käytetty esim. vahamaisia aineita, ripsivärejä tms. saatan käyttää astinapesuainetta vähemmän laimennettuna. Tippa pesuainetta kostealle kämmenelle ja  siitä vaan siivoamaan.

Hyvän huuhtelun jälkeen ylimääräiset vedet puristellaan kevyesti pois, muotoillaan sivellin omaan muotoonsa ja laitetaan lappeelleen kuivamaan. Vanha tieto, mutta lappeellaan kuivaessa vesi ei pääse valumaan siveltimen sisään eikä liimaukset lähde haurastumaan. Isot siveltimet (puuteri- ja poskipunasiveltimet) kopautan vielä varrestaan kyynärtaipeeseeni ennen muotoilua, näin sivellin saa reilusti paremmin oman muotonsa takaisin kuin vain muotoilemalla.

En ole koskaan ihan ymmärtänyt pienenpieniä pyyhkeitä, jotka on kai tarkoitettu kasvojen kuivaamiseen. Niitä on kuitenkin kaappini eksynyt, joten käytän niitä mielelläni siveltimien kuivausalustana.

Harjako? - Foreo Luna Mini

Ostolakossa-blogissa otettiin esille Cliniquen uusi kasvojen puhdistusharja ja minulle tuli mieleen jotain vähän vastaavaa, mistä en olekaan kertonut. Tämä on nimittäin kasvojen puhdistukseen tarkoitettu harja, ulkomuoto tosin saattaa pettää.  Tai oikeastaan valmistaja ei sano laitteen olevan harja, mutta kilpailee kuitenkin puhdistusharjojen kanssa. 

Oon aina kärsinyt monenlaisista iho-ongelmista. Muistan jo viisivuotiaana katsoneeni päiväkodin peiliin ja miettineeni miksi minulla on aina ihossa näppyjä ja muilla ei. Ei ongelmat edes siihen loppuneet. Pahinta on kai ollut paha akne. Vaikka akne sinällään on selätetty, siitä on muistona kuoppa-arpia ja edelleen ihoon tulee ihonalaisia paiseita, tukkeutuneita huokosia, lautasenkokoisia ihohuokosia unohtamatta, joten kaikki mikä edes väittää auttavansa on jossain vaiheessa kuulostanut mielenkiintoiselta. 

En tiedä milloin kiinnostuin ajatuksena Clarisonic-puhdistusharjasta. Minua estämässä oli monta asiaa kuten hinta ja vaihdettavat harjat, jotka luonnollisesti nostaisivat hintaa käytön aikana. Löysin puolivahingossa ruotsalaisen (tuotteet, yllätys yllätys, valmistetaan Kiinassa) Foreo Luna Minin, joka on samantyyppinen kuin Clarisonic, mutta pestävänä ilman vaihdettavia harjoja. Mietin pitkään, luin blogeja, turrutin aivoja ostos-tv -tyyppisillä mainoksilla ja vaikka mitä. Lopulta viime talvena sain LookFantasticin alennuskoodin ja päätin kokeilla. Jos ei yritä niin ei voi tietää.

Mitä huomasin? Saatoin tietysti taas odottaa jotain samaa kuin vaikkapa kosmetologin ultraäänipuhdistuksen jälkeen, mutta tietenkin se odotus oli mahdoton. Tämähän ei kuitenkaan ole mikään ultraäänipuhdistin vaan sonicmikälie silikonipäällysteinen värisevä möhkäle. Sitä paitsi kosmetologin laitteet on hinnoiltaan ihan toisissa lukemissa kuin tämä noin satasen mötkylä, joten tietenkään samaa lopputulosta ei voi odottaa.

Olen kuitenkin huomannut tässä noin puolen vuoden aikana, että ihoni on puhdistunut ihan oikeasti paremmin kuin aiemmin pelkästään käsin hieroen. Olen myös havainnut, että niinä ajanjaksoina kun tämä on jäänyt peilikaappiin on ihoni "kukkinut" enemmän kuin niinä jaksoina kun tätä käytän.

Pehmeinkin harja hankaa aina jonkin verran, tällä ihoa ei hangata, joten mitään ärsytystä en ole tämän kanssa huomannut.

Kokonaisuudessaan tykkään tästä laitteesta, iho on kiistämättä puhtaampi. Ainoa miinuspuoli on kuitenkin se, että joku mainoksista taisi valehdella minulle. Foreo Luna Mini on kuulemma niin tyylikäs, että sitä voi pitää esillä. Njoo, onhan se tavallaan tyylikäs, mutta ensimmäinen mielikuva tästä nyt ei kuitenkaan ole mikään ihonhoitolaite...

Pitkän illan pelastajat

En juhli paljon, mutta olen sotkeutunut erääseen urheiluseuraan, joka pitää ehdottomasti parhaat bileet. Silloin kun niitä on, on melkein pakko olla paikalla. Pääsääntöisesti ilta loppuu aina kovaan tanssimiseen (tai "tamppaamiseen" riippuen dj:stä ja "oikeiden" tanssijoiden määrästä), jossa nykyisin meikki kestää pidempään kuin kampaus.

Olen löytänyt pari ihan korvaamatonta tuotetta tämäntyyppisille illoille. Saatan toistaa itseani, mutta enää ei ole mihinkään menemistä ilman Urban Decayn all nighteria tai näin kesäisin saman merkin de-slickiä. joka on tarkoitettu rasvoittuvammalle iholle.

Toisena illan pelastajana sattumalta jostain alennuspäiviltä tarttunut One-Step Facial Cleanser. Yleensä kotiin palatessa on niin väsy, että meikkien puhdistus tuntuu kammottavan raskaalta asialta. Tällä kaverilla saa kuitenkin pikapelastuksen. Poistaa samalla meikin ja jättää iholle mukavan raikkaan fiiliksen. Jättää jälkeensä myös pienen öljymäisen pinnan, mutta oljyisyys katoaa iholta muutamassa minuutissa. Tällä selviän ainakin tarkempaan aamupesuun asti!

Eroon asioiden haluamisesta

Olen tässä blogissa aika moneen otteeseen puhunut rahasta tai sen kuluttamisesta. Ihan ensimmäinen kirjoituksenikin käsitteli rahaa ja jopa melkein pakonomaista ostamista. En muista milloin ensimmäisen kerran luin esimerkiksi tyyli- tai lifestyleblogeja, mutta tiedän, että niiden lukeminen on saanut minut kuluttamaan enemmän. Halusin sitä tai en. Haluaisin uskoa olevani immuuni kaikelle mainostamiselle ja päättäisin täysin itse mitä ostan, mutta en tietenkään ole. Ei sitä nyt yksinkertaisesti halua myöntää. Enkä ihan oikeasti usko, että tämä on vaikuttanut vain minuun. Tiedostan toki itse kirjoittavani blogia, joka osaltaan ehkä kannustaa ostamaan, mutta olen silti sitä mieltä, että en kuitenkaan voi varsinaisesti syyttää blogeja. Houkutuksia on joka tapauksessa kaikkialla ja niitä on osattava oikeissa kohdissa vastustaa.

Minulle nettikauppojen selailu on ollut ajanvietettä, kohteet vain ovat kausittain muuttuneet. Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa. Ahdistus tuli monesta asiasta. Siihen vaikutti muun muassa se, että rahat alkoivat kulua ostoksiin, postinkantaja virnuili kiikuttaessaan ovelleni ehkä viikon viidettä pakettia tai vaikka se, että ei ollutkaan tehnyt vapaa-ajallaan mitään muistettavaa - nettikauppojen selaamista ei voi ajatella ainakaan kehittävänä tekemisenä eikä edes rentoutumisena jos se johtaa jonkinlaiseen tuskastumiseen.

Keväällä luin Helsingin Sanomien tiedeartikkelin addiktioista ja vähän äärimmäisestä esimerkeistä huolimatta jutussa tuntui olevan järkeä ja asia tuntui tutulta. Olin nimittäin aiemmin kavereideni kanssa aloittanut jonkinlaisen kuntokuurin ja koska vapaa-aikaani tuli jotain muuta sisältöä, en edes ollut kiinnostunut nettikaupoista tai ostamisesta. Tuntui paremmalta lähteä salille kuin istua koneella tekemässä ei mitään.

Toki olen tehnyt töitä asian eteen aiemminkin ja sitä on asian suhteen luvassa jatkossakin. Halusin kuitenkin jakaa muutaman ajatuksen, joista on ollut aika paljon hyötyä ostamisen hillitsemisessä.

Poista kaikki uutiskirjetilaukset
Jos asia tuntuu vaikealta niin kannattaa miettiä miksi tilaa uutiskirjeitä. Alekoodien ja tarjousten takia?
Kun saat uutiskirjeen (sisälsipä se trenditietoutta tai alekoodeja) lähdetkö helposti selaamaan kirjeen lähettäjän nettikauppaa? Moni meistä ostaa jotain sanalla sanoen tarpeetonta, koska sen saa alennuksella tai löytää selailulla jonkin uuden mielenkiinnon kohteen tai vaikkapa laukun, jota on "halunnut jo ikuisuuden", niin kuin blogimaailmassa näköjään moni muukin. Olen huomannut, että silloin kun jotain tarvitsee niin niitä alekoodeja löytyy tosi usein ihan vaan googlettamalla.

Poista korttisi verkkokaupoista ja PayPalista
Kuinka usein on oikeasti niin kiire ettei kerkeäisi kortin tietoja naputella tilaushetkellä?
Mulle ainakin valmiiksi käytössä oleva kortti on huono juttu, koska sitä on liian helppo käyttää. Kortin tietoja naputtelemalla tulee ostostaan myös miettineeksi vähän pidemmälle ja jos korttitietojen kirjoittaminen tuntuu työläältä niin on hyvä miettiä onko ostoskaan sen arvoista.

Lakkaa selailemasta verkkokauppoja muuten vaan
Suosittelen myös miettimään miksi luet tiettyjä blogeja. Olen itse vähentänyt mielenkiinnon puutteesta tietynlaisten blogien lukemista ja olen keksinyt paljon vähemmän tuikitarpeellisia pakko saada -tuotteita. Samalla olen voinut keskittyä paremmin niihin blogeihin, joista olen oikeasti kiinnostunut.

Mieti ostoksiasi yön yli
Usein hetken miettimällä tajuaa, ettei jotain tarvitse ihan oikeasti ja rahat jää muuhun käyttöön
jos tuote on loppunut yön aikana voit miettiä omia fiiliksiäsi. Yleensä voi ajatella, että kohtalo puuttui peliin. ;)

Tutki omia varastojasi
Minulla ainakin on esimerkiksi kosmetiikkavarastoissa uskomattomia määriä tavaraa, jotka kannattaa käyttää pois ihan jo siksi, että eivät pilaantuisi. Kannattaa luonnollisesti käydä läpi myös vaatteet ja kengät ja vie kirpparille tai keräykseen ne, joita ei enää käytä tai jotka tuntuvat tyyliltään jo kaukaiselta.

Laatu ennen määrää
Opettele tuntemaan itsellesi sopivat ja sinulle sopiva laatu esimerkiksi vatteissa. Kun tietää mitä arvostaa ei tavaraa kasaannu niin helposti ja rahaakin säästyy jättäessä pilaantuvan kosmetiikan tai väriltään ihanan, mutta täysin epäsopivan vaatteen kauppaan. Haluan myös painottaa, että kallis merkkivaate ei aina ole laadukas ja edullinen halpahallivaate ei välttämättä ole kertakäyttöinen. Myöskään materiaaali (esim. puuvilla, kashmir) ei suoraan sano sitä, että tuote olisi laadukas. Kirpparit on aika loistavia paikkoja bongata laadukkaita tuotteita tai merkkejä. Käytetty vaate on kuitenkin käytetty. Silti en kuitenkaan usko, että minun vaatteista näkisi, että ne on ostettu käyttynä, koska ne ovat aidosti laadukkaita. Minulle laatu on sitä, että vaikkapa vaatteet näyttävät hyvältä, melkein uusilta vielä vuosien käytön jälkeen. Olen muutamia vuosia sitten ostanut talvitakin ja jokaisena kolmena käyttötalvena olen samoilta ihmisiltä kuullut kysymyksen onko takkini uusi.

Opettele jättämään asioita hyllyyn
Tämä on toki sukua yön yli miettimiselle, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla voi nopeasti päättää, että tämä jää jollekin muulle ostettavaksi. Kun päätöksen on tehnyt ei asiaa välttämättä edes myöhemmin muista.

Tuntuuko yhtään tutulta? Onko muita vinkkejä?

Pelleperuukki tai jotain muuta

Kampaajana mua välillä vähän surettaa kun ihmiset pettyvät hiustuotteisiinsa tai lyttäävät ne huonoina vaikka ovat tuotteesta kuulleet kehuja kavereiltaan, lehdistä tai blogeista. Totuushan on se, että jokaisen hiuksilla on omat tarpeensa ja jokaisella on toiveensa siitä, mitä hoitotuotteiltaan haluaa.

Olen muutamaan kertaan kertonut millaisia tuotteita käytän omaan tukkaani, mutta en ole koskaan tainnut oikeasti kertoa lähtökohtaani tai toiveitani asian suhteen. Tästä lähdetään.

Tukkaani on vaalenneltu rajusti, värjäilty jos jonkinlaisilla onnistuneilla ja epäonnistuneilla kokeiluilla. Viimeiset puoli vuotta hiusta on lähinnä raidoitettu. Huonokuntoinen hius imee vettä kuin sieni ja takkuuntuu. Koska omat hiukseni on käsittelyjen seurauksena vaurioituneet hurjasti niin ne kastuessaan muodostavat ison rastan. Eipä pidä unohtaa tuota kiharanpoikastakaan. Märkänä tukka on kuin naamiaiskaupan pelleperuukki - punainen väri vaan puuttuu.

Mitä sitten haluan tuotteiltani? Määrällisesti hiusta on sen verran, että lyhyt tukka näyttää ohentamattomana vähän turhan mummotuuhealta. En halua mitään lisävolyymia, en myöskään välitä siitä kiharasta, joten en käytä tuotteita, jotka varsinaisesti auttaisivat siinä kiharan pysymisessä. Myös suoraksi harjaaminen on mulle tärkeä hoitovaihe. Tahdon tuotteiltani sitä, että hiukseni näyttävät ja tuntuvat pehmeiltä, sileiltä ja kiiltäviltä.

Kun valitset itsellesi hoitotuotteita niin kannattaa pitää mielessä kysymykset: Missä kunnossa hiukseni aidosti ovat pari kaksihaaraista pitkissä hiuksissa ei ole merkki siitä, että tarvitsisit välttämättä superhoitavia tuotteita ja mitä tahdon hiustuotteiltani. Nyrkkisääntönä muuten kannattaa pitää mielessään, että shampoo valitaan hiuspohjan mukaan ja hoitoaine hiusten kunnon mukaan.