Vaaleaksi jälleen

On ollut ihan kiva kun hiukset on olleet punakupariset ja toisaalta lähellä omaa väriä, mutta kotoisimmaksi olen jostain syystä tuntenut itseni vaaleilla hiuksilla. Okei, tykkäsin tästä väristä, mutta ainakaan mun hiuslaadullani se ei ole pidemmän päälle hyvä juttu. Eli ei ihan noin vaaleaa, mutta vähän vaaleampi olisi kiva.

Kampaajanakin menisin mielelläni kampaajalle ja teettäisin vaalennukseni siellä, mutta tällä kertaa tuli aika vastaan. Halusin hiukset kuntoon ennen kaverin häitä ja piti toimia itse. Pahinta on varmaan vaalennusten pitkät odottelut, jotain pitää siis keksiä. Tässä siis odotteluajan viihdettä. Älkää kuitenkaan huomioiko erityisen siististi levitettyä vaalennusainetta. :D

Hai:

Smurffi:

 Sushi-rulla:

Surkea-Pahatar:

Pikkupurkki poistoaineelle

Dixi-blogin Helenalla oli viime syksynä DIY-vinkki kynsilakanpoistopurkkiin. Nyt löysin itselleni sen sopivan purkin.

Tigerista sattui löytymään yksinäinen mautepurkki, halkaisija on n. 4 senttiä, hintaakin oli euro. Ihan täydellinen!

Kotoa löytyi valmiiksi myös käyttämätön permissieni.

Jotain kuitenkin vielä puuttuu. Kynsilakanpoistoaine pääsi juuri loppumaan. :D No nyt on ainakin purkki.

Jumissa omassa ihossa

Tänään taas vähän vakavampia juttuja. Jos haluat jotain keveämpää ja kivempaa, niin tässä on Pusheen. ;)

Meissä jokaisessa on joku juttu, jonka haluaisi/on halunnut muuttaa. Välillä toivon pidempiä jalkoja, erilaista kallon muotoa tai pienempää nenää. Niitä jalkoja voi pidentää vain kengillä ja oman nenänsäkin on todennut ihan sopivaksi. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Jos jotain saisin itsessäni muuttaa, se olisi iho.

Näppyjä 4 ja 5-vuotiaan kasvoilla

Ensimmäinen kerta kun muistan asiaa miettineeni oli jo päiväkoti-ikäisenä, 5-6-vuotiaana. Odotin äitiäni päiväkodin eteisessä ja katsoin itseäni peiliin. Mietin miksi minulla on aina jonkinlaisia näppyjä ihossa ja muilla ei. Minusta voi kaivaa ihan minkä tahansa kuvan tästä lähes 27 vuoden taipaleelta ja joka ikisessä ihossa on jonkinlaista näppyä tai ryhelmää.

Atooppinen iho ja akne eivät ole olleet mitenkään helppo yhdistelmä. Siinä kai ne suurimmat ongelmat. En varsinaisesti pidä siitäkään, että arpia syntyy helposti. Käsissäni on arpia jopa yli 20-vuotiaista hyttysenpistoista!

13-vuotiaana

Atooppinen iho on ilmeisesti pysyvä ominaisuus, joka on ilmennyt aikamoisen monella tavalla. Kaikenlaiset rasvat ja lääkevoiteet on siis tulleet tutuiksi.

Tähän kun vielä lisätään akne, niin oikein hyvä tulee! Oma akneni alkoi jossain 12 ikävuoden paikkeilla ja hoitona aloitettiin jos jonkinlaista lääkevoidetta ja hoitonestettä. Akne ilmeni mm. kasvoilla, rinnassa ja selässä kaikissa muodoissaan: löytyi räjähtäneitä finnejä, ihonalaisia paukamia ja kaikkea siltä väliltä.

Ekan lääkekuurini sain 14-vuotiaana, se oli tetrasykliinikuuri, josta oli hirvittävän vähän apua minun ihollani. Sitten vaihdettiinkin Roaccutaniin ja silloin oikeasti eron näki! Mun kokemat sivuvaikutukset rajoittuivat lähinnä kuiviin huuliin ja iho oli pitkästä aikaa siisti. Pari vuotta kun mentiin eteenpäin, iho alkoi taas olla kamala. Otettiin taas käyttöön Roaccutan - tai itse asiassa rinnakkaisvalmiste. Sitä syötiin muutama kuukausi ja mitään ei tapahtunut. Vaihdettiin jälleen aitoon kamaan eli toinen kuuri Roaccutania.

Rinnakkaisvalmisteissa on se hassu juttu, että niissä saattaa olla joku "merkityksetön" apuaine-ero. Eli toisin sanoen tuote toimii suurimmalla osalla ihmisistä ihan samaan tapaan kuin alkuperäinenkin, mutta pienellä osalla ihmisistä tuote ei toimikaan. Minä olen ollut aika herkkä näille muutoksille.

17-vuotiaana

Kahden Roaccutan-kuurin jäljiltä 17-vuotiaana iho oli ihan kiva. Muutama näppy siellä täällä, iho oli superrasvainen ja ihohuokoset lautasen kokoiset. Fiilis oli kuitenkin taas ihan hyvä. Kuva on vanhojentansseistani. Tämän jälkeen, lukion loppupuolella iho oli selvinnyt punaisista länteistä, mutta ihonalaiset paiseet yllättivät, edessä oli kolmas ja viimeinen Roaccutan-kuuri.

Lähes 27-vuotias iho ja sukulaispoika (jonka isä ei muuten aknesta tai näpyistä kärsinyt!)

Varsinainen akne on selätetty jossain kahdenkympin korvilla, mutta edelleen kärsin säännöllisistä finneistä, tukkeutuneista huokosista ja niistä ihonalaisista paiseista Ei ne lautasenkokoiset huokosetkaan ole mihinkään pienentyneet. Tilalle on kuitenkin tullut kuoppamaisia aknearpia ja muita jänniä merkkejä siitä, että iho on ainakin elänyt.

Usko tai älä, huono iho on vaikuttanut omaan itsetuntoon aika isosti ja kyllä se vieläkin säännöllisesti iskee, että ei ole koskaan omannut sitä täydellistä ihoa. Toisaalta joku voisi sanoa, että olen sinut ihoni kanssa, koska kuljen paljon ilman meikkiä. Olen nimittäin huomannut, että tähän ihoon on vaikea saada meikkiä niin, että se ei näyttäisi pahemmalta kuin lähtötilanne. Meikki siis usein jopa pahentaa tilannetta. Tästä syystä meikkaan julkisesti mieluummin muita kuin itseäni.

Ei niin, että nuo edelliset ei olisi riittäneet, mutta sen lisäksi ihosta löytyy kaikenlaista tiikeriraitaa eli ns. raskausarpia ihan vaan siitä, että olen kasvanut. Osa on vaalentunut, osa on vielä punaisia, mutta iho on ihan eri näköinen arpiensa kohdalta, joten peitän ne mieluummin vaatteilla.

Minä vaihtaisin ihoni jos voisin. Tällä hetkellä kerään lähinnä rohkeutta (ja rahaa) siihen, että pääsisin erikoislääkärin käsittelyyn. Ottaisin ihoa silottavan happohoidon vaikka heti!

Vaihtaisitko sinä jotain itsessäsi? Tai oletko kokeillut lääkärin tekemää happokuorintaa?

Puuterilla on väliä

Vuoden alusta ryhdyin seuraamaan kosmetiikkaostojani. Tarkemmin sanottuna päätin vähentää ostojani ja katsoa kuinka pitkälle pärjään nykyisillä tuotteillani. Aika hyvin tässä on pärjätty, mutta yksi ihan ehdoton tuote mulla pitää koko ajan olla saatavilla: Kuivashampoo.

Kun hikoilee kuin mies ja pää rasvoittuu alle päivässä on kuivashampoo ihan ehdoton. Hiuksia ei aina kykene pesemään joka päivä ja toisaalta päänahkani on kärsinyt liian useista pesuista, joten kuivashampoo on hyvä pelastus.

Olen todellakin yrittänyt pärjätä sillä, mitä löytyy valmiiksi. Olen käyttänyt kaikki minulle sopimattomat, kasvoille tarkoitetut puuterit yhtä lukuun ottamatta ja nyt totesin, että senkin voi ehkä heittää pois ja ostaa oikean kuivashampoon. Multa löytyi jättipurkki Grimasin puuteria, joka on valehtelematta lähes 15-vuotias. Purkki on aikoinaan ostettu yhtä projektia varten ja sitä oli käytetty ehkä 1/4. Koska sitä oli käytetty niin vähän, ei noin isoa purkkia kehdannut poiskaan heittää, joten se on pyörinyt menossa mukana. Kasvoille sitä on viimeksi käytetty varmaan 2000-luvun puolivälissä. Ajattelin, että tuon purnukan voisi saada käytettyä hiuksissa. Muuten ihan hyvä, mutta kyseessä oli jonkinsortin erikoispuuteri, jolloin hiuksiin jäi aina lähmäinen fiilis. Nyt purkki pääsee vihdoin pois minun kokoelmistani uusiin seikkailuihin...

Tilalle ostin Batisten kuivashampoon, joka on mukavan perus. Edellinen suosikkini Klippoteket tuntuu tällä hetkellä minulle liian tujulta (=muotoilevalta), joten päätin siirtyä eteenpäin. Toinen suosikkini on ollut KC:n Four Reasons -kuivashampoo. Se käy kuitenkin kohtuullisen tyyriiksi tällaiselle suurkuluttajalle, joten marssin Kicksiin alekuponkini kanssa ja valitsin Batisten Oriental-tuoksussa.

Oriental tuoksuu kivan kukkaiselta. Oon edelleen sen verran tuoksuherkkä, että saan migreenin liian vahvoista, mukana leijailevista tuoksuista. Tämä ei siis ole missään nimessä vahva. Tuoksu muistuttaa mua kovasti Lumenen 90-lopulla myymästä glittergeelistä, joka tuoksui superhyvältä.

Batistessa on muuten myös sellainen poikkeuksellinen asia, että se ei ainakaan mun tulkintani mukaan sisällä alumiinia! Kaverini kyseli alumiinitonta kuivashampoota ja asia tuli mieleen kun tätä purkkia olin ostamassa.

Puna nätisti kuluvaksi

Varsinkin voimakkaiden huulipunien kanssa pitää olla tosi tarkkana, ettei puna kulu rumasti ja koko ajan pitäisi olla lisäilemässä. Tässäpä tapa, jolla minä laitan punat, ettei tarvitse huolehtia siitä tuleeko huulille "reikiä" ja jääkö värit lasinreunaan.

Ensin puna levitetään ohueksi kerrokseksi vaikkapa sormella töpötellen. Jälki on siis hyvin kevyt ja vähän stainimainen. Tarvittaessa tässä kohtaa voi myös rajata huulet. Lisätään seuraava kerros normaalisti.

Kun toinen kerros on levitetty, pussataan paperinpalaa, jolloin pahimmat tahmat jäävät siihen.

Tämä kerros töpötellään vielä kevyesti tai vähemmän kevyesti tavallisella puuterilla.

Sitten vielä viimeinen kerros. Tämä saa olla ihan reilu, sellainen mitä normaalisti laittaisit vain sen yhden kerroksen.

Valmis! Koko homma vie ehkä puoli minuuttia pidempään kuin normaali levitys, mutta takuuvarmasti vähentää peiliinkatsomiskertoja. Punaa voi toki lisäillä päivän mittaan, mutta sitä ei tarvitse tehdä ainakaan sen takia, että puna kuluisi inhottavan näköisenä.

Huulilla NARS Lodhi ja Lancômen Rouge in love 322M.

Kesä on saapunut

Nuorempana aina tiesi kesän saapuneen kun koulusta alkoi kesäloma. Syksy taas alkoi samalla kuin koulukin. Nykyisin asia ei ole ihan niin suoraviivaista. Nykyisin kesä alkaa siinä kohtaa kun voi kaivaa kaikki kivat kesäkengät esille.

Minä nimittäin tykkään kengistä varmaan yhtä paljon kuin kosmetiikasta.

Takuuvarma kesän merkki on kuitenkin siinä, että kantapäihin tulee ekat hiertymät...
Vaikka olis kuinka hyvät, kivat ja käytetyt kengät, niin joka kesä joku niistä saa hierrettyä kantapäät rikki. Tämän tosiasian olen vain hyväksynyt. Mun kesäni alkoi toukokuun viimeisellä viikolla. Ajattelin, että kyllä tää nyt tässä menee, etsin sitten rakkolaastaria myöhemmin.

No niin etsinkin. Menin nukkumaan ja näin koko yön unta rakkolaastareista kun hiertynyt kantapää hioutui lakanoihin. Aamulla suuntasin heti blogilahjuslaatikolle, jossa oli Compeedin* rakkolaastareita. Ei voi sanoa muuta kuin kiitos! Tarpeeseen tuli.

Edellä mainitusta syystä Compeed on tullut laastariensa kanssa ihan tutuksi. Olen kokeillut muitakin, mutta todennut, että Compeedit pysyy ainakin mulla paremmin kiinni kuin minkään muun merkin rakkolaastarit. Muiden merkkien laastarit on lähteneet rullautumaan heti kun kengän vaan saa jalkaan.

Olen ajatellut Compeed-rakkolaastareita sellaisina ovaalinmuotoisina ja vähän paksuina. Yllätyin kun avasin paketin ja huomasin, että laastarit olivatkin muuttaneet muotoaan ja niistä on tullut vähän ohuempia. Pysyvyys ei "kulmiensa" takia ole ihan yhtä hyvä kuin niissä vanhoissa ja paksummissa, mutta ei nämä kuitenkaan lähteneet heti rullautumaan kun kengän sai jalkaan. Suorittivat tehtävänsä ihan hyvin.

*Tuote saatu

Hyvät yhdessä

Viime kesänä esittelin Foreon kasvojenpuhdistuslaitteen. Laite on edelleen - enemmän tai vähemmän - aktiivisessa käytössä. Välillä on ollut hetkiä kun en laitetta ole käyttänyt ja sen on huomannut ihossa. Ei Foreo Luna Mini ole mikään tajunnanräjäyttävä musta aukko, joka imee itseensä kaiken inhan. Kuitenkin laite on ihan selkeästi tehnyt ihosta kirkkaamman ja kuorinnan tarve on käytännössä hävinnyt. Mitään ärsytystä en ole kokenut ja latauksenkin olen tehnyt vain kahdesti! Puhdistusaineena voi käyttää oikeastaan mitä tahansa rakeetonta ainetta.

Äitini on ihan uskomattoman huono ihonhoitaja, suurin osa tuotteista jää kaappiin kuolemaan. Tosin mikäs siinä - en tiedä johtuuko hoitamattomuudesta vai mistä, mutta iho näyttää tosi hyvältä ja ekat juonteetkin ilmeistyi 60-ikävuoden paikkeilla. Äiti kuitenkin koki jossain messuilla satunnaisen ihonhoitopuuskan ja osti Lily Alexandra Helsingin tuotepaketin. Itsensä tuntevana äiti tarjosi minulle muutamaa tuotetta, joita hän ei itse tulisi käyttämään.

Kotiinviemisiksi sain mm. puhdistusgeelin ja täytyy sanoa, että tämä on kuin tehty Foreon kanssa käytettäväksi. Laite liukuu iholla vieläkin paremmin! Nämä kaksi tuotetta on kuin tehty yhdessä käytettäväksi.

Pakkauksen koko herättää mussa vähän ihmetystä. 100ml pakkaus tuntuu aika pieneltä, varsinkin kun geeli on yllättävän juoksevaa. Plussaa kuitenkin siitä, että tuotteet on valmistettu Suomessa!

Jos minä olisin luomiväripaletti...

Ihan tälleen normaaleja ajatuksia keskellä viikkoa:

Jos musta tehtäisiin luomiväripaletti, se näyttäisi varmasti kutakuinkin tältä.

Vai mitä sanotte?

Tässä luonnollisesti vain murto-osa näiden värimaailmojen asioista. Nää värit nyt on vaan tullu mun elämääni ja ei oo varmaan pois menossa!

Miltä sinä näyttäisit palettina?

p.s. Kosmebloggaajat on muuten monessakin mielessä ihan huippuja. Ei tietysti vähiten siksi, että ymmärrämme toistemme kiinnostuksia. Tämä koko juttuhan lähti tuosta mukista. Kiitos Heidi kosmebloggaajamukin diilaamisesta! Se vaan kuuluu kokoelmiini. ;)

Kestävät kiharat

Nyt kun kesä ja kesän juhlat lähestyy, niin tässä olisi jokunen vinkki kestäviin kiharoihin. Jokainen hius on vähän erilainen ja kihara kestää joissain hiuksissa paremmin kuin toisissa. Mun kokemuksella jokaisen hiuksen saa kuitenkin kestävälle kiharalle!

Aloitetaan ihan alusta, siis pesusta.
Pesutuotteina kannattaa käyttää ihan perustuotteita, ei mitään liian hoitavaa tai sellaista, joka tekee hiuksen turhan raskaaksi. Joskus käytän pesuun syväpuhdistavaa shampoota, jotta saan kaikki kuivashampoot ja liat varmasti pois, mutta ihan tavallinen shampoo riittää. Hoitoainetta käytän lähinnä selvittämiseen, liika hoitoaine tai liian hoitava hoitoaine tekee hiuksen niin raskaaksi, että kihara ei jaksa pysyä. Näitä kestäviä kiharoita yleensä tehdään vain satunnaisesti, joten saatan jättää hoitoaineen kokonaan poiskin. Kerta ilman hoitoainetta ei varmasti saa kenenkään tukkaa hengiltä.

Kosteaan tukkaan lisään vielä sopivan määrän itselleni soveltuvaa muotovaahtoa. Kuivaus tapahtuu joko niin, että annan hiusten edellisenä iltana kuivua ihan itsestään tai niin, että kiharrus ei tapahtu ihan heti föönikuivauksen jälkeen. Föönauksenkin jälkeen tukkaan jää jonkin verran pesusta tullutta kosteutta. Mikäli tukan kihartaa välittömästi föönauksen jälkeen, kihara todennäköisesti lähtee suoristumaan ennenaikaisesti. Hiusten täytyy siis kiharrusvaiheessa olla täysin kuivat!

Kiharat saa joko lämpörullilla tai jonkinlaisella lämpölaitteella esim. perinteisellä kihartimella tai muotoiluraudalla.

Lämpörullilla homma toimii näin: Hiukset kostutetaan hyvin kevyesti jollain pitoa tuovalla muotoilunesteellä esim. lämpösuoja. Huomioi tuotetta valitessasi, että haluat kiharoita, etkä suoraa tukkaa. Vaikkapa Goldwellilla on kaksi samantyyppistä muotoilutuotetta, joista toinen on kiharoille ja toinen suoralle hiukselle. Suoralle hiukselle tarkoitettu tuote tekee hiuksesta hieman raskaamman, jolloin kihara ei välttämättä jaksa pysyä kiharana. Lämpörullat tulee lämmittää ihan reilusti, liian lyhyt lämmitysaika ei tee parasta lopputulosta. Hiukset rullataan niin, että rullattava osio on suunnilleen samankokoinen kuin itse rulla. Sitten tulee se tärkein osuus: Anna rullien jäähtyä täysin! Rullat tai hius ei saa olla poistovaiheessa yhtään lämmin. Kun hius on jäähtynyt, rullia voi alkaa irrottaa niskasta alkaen. Samalla jokaisen osion voi käydä keskivahvalla lakalla läpi. Avaa kaikki rullat, muotoile kampaus ja viimeistele lakalla.

Kihartimilla tukan muotoilu tapahtuu seuraavasti: Hiukset voi käydä kauttaaltaan läpi lämpösuojalla, jonka tarkoitus ei niinkään ole suojata lämmöltä, vaan toimia muotoilevana tuotteena. Tämä antaa kiharalle kestävyyttä ja kiiltoa. Osiot kannattaa poimia raudan levyisinä, näin laitteen ei tarvitse kerralla yrittää lämmittää turhan isoa määrää hiuksia ja kihara muodostuu parhaiten. Kampaa osio läpi ja suihkauta osioon tarvittaessa vielä raudan alle sopivaa lakkaa juuri ennen kiharrusta. Kiharruksen jälkeen asettele hiusosio paikalleen ja annan jäähtyä! Älä näpelöi hiusta yhtään, ennen kuin se on täysin viileä.

Kiharan voi myös jättää viilenemään pienellä klipsillä "rullalle". Kun kihara on jäähtynyt, suihkauta hieman keskivahvaa lakkaa ja avaa seuraava kerros. Muotoile kampaus ja viimeistele lakalla. Pitkän hiuksen voi vielä tarvittaessa "päällystää" jollain voidemaisella tuotteella, jotta kihara varmasti pysyy koko päivän. Tai latvoihin voi laittaa kevyesti jotain silottavaa tuotetta.

Kiharat aina aukeavat jonkin verran, joten lähtökohtaisesti on hyvä tehdä vähän liian tiukka kihara, kuin liian löysä. Toisaalta on hyvä muistaa, että oikein pitkässä (ehkä lapaluiden alle menevä) ja paksussa tukassa on niin paljon painoa, että on lähes mahdotonta saada kestävä kihara ihan koko pituudelle.

Kampauksen voi vielä viimeistellä ohuella kerroksella kiiltosuihketta. Muista kuitenkin, että liika kiiltosuihke saattaa liuottaa lakkaa auki. Mutta pieni määrä ei yleensä haittaa.

Sitten vaan kokeilemaan!

John Frieda, Kevin Murphy, Big Sexy Hair ja Rich -tuotteet saatu

Pinnistä asiaa

Olen jo alkanut uskoa tätä.

Siis silloin kun niitä tarvitsee, ei näy missään. Mutta ootapa kun et pinnejä kaipaisi - niitä on kaikkialla!

Ikkunalaudalla.

Hississä?

Kauppakassissa !?

Pisteenä iin päällä: Pinnilaatikoiden välissä. Ei laatikossa tai niissä kolmessa muussakaan pinnilaatikossa. Välissä...

Nämä nyt vain tällä viikolla löytyneet. Ehkä tarkoitus oli muistuttaa tästä:

Mun vastaukseni tähän:

Katsotaanpa pinnejä lähemmin:

Neljä erilaista pinniä, joista kolme on käyristetty niin, että ne sopisivat paremmin pään pyöreähköön muotoon, jolloin röpelö ylöspäin! Muuten tulee lommoja tukkaan. Mutta tuo alin on ihan selkeästi suorempi ja siinä onkin järkeä laittaa se röpelöt alaspäin.

Verrataanpa:

Käyristetty pinni röpelöt alaspäin. Lommo tukassa, samalla lopun kaari nostaa hiukset vähän turhan huomiota herättävästi ylöspäin.

Käyristetty pinni röpelö ylöspäin. Istuu tukassa paljon paremmin, koska pinni on muotoiltu pään mukaan. Jättää tämäkin luonnollisesti pienen lommon, mutta ei mitään erityisen huomattavaa.

Mun tuomioni: Ihan sama. Pinnit on erilaisia, ei välttämättä ole oikeeta tai väärää tapaa. Muista kuitenkin pinnejä lukitessasi, että röpelöt menevät samaan suuntaan, lukko on paljon tiukempi kuin silloin jos toinen pinni on "oikein" ja toinen "ylösalaisin". Tällöin röpelöt eivät hankaa toisiinsa ja pinnit saattavat liukua irti.

Ensimmäinen kuva, Grumpy cat ja Bobby pin 101 -kuvat tylyn rikollisesti linkattu muualta.

Suuri sivellintesti

Sivellintesti, joka on kestänyt aika tarkalleen kaksi vuotta. Edellisten opintojen aikana ostin Duroyn sivellinsetin koulutöihin ja itse asiassa siveltimet on olleet varsin hinta-laatusuhteeltaan päteviä.
Okei, lunttasin tuosta omasta postauksestani, että setissä hintaa yhdelle siveltimelle on tullut jotain 2-3 euroa kappaleelta, mutta yksittäin ostettunakin kuluttajahinnat on ihan kohtuullisia. Nämä siveltimet on olleet työkäytössä ykkössettinä, vaikka niitä muitakin siveltimiä saatan omistaa eli näihin on aidosti mukava tarttua.

Varsien värit selkeästi kertoo jotain laadusta tai hinnasta. Suurimmat "ongelmat" on olleet sinivartisissa siveltimissä. Liimaukset on irronneet joistakin ja joissain holkki nitkuu siihen malliin, että kohta irtoaa lisää. Ei kuitenkaan mitään, mitä ei voisi liimalla korjata. Tää ei kuitenkaan ole ehkä se ensimmäinen sarja, jota kannattaa havitella mikäli liimaamista haluaa vältellä. Siveltiminä nää on kuitenkin yllättäneet mut täysin. Jos törmäätte siveltimeen 11, kannattaa napata kiinni, on nimittäin superhyvä häivytyssivellin. Sivellin on tuuhea ja sen verran pehmeä, että ei tarvitse pelätä raapivansa ketään, lisäksi harjakset ovat jämäkät, mutta tämä ei ole liian napakka. Toinen mainitsemisen arvoinen on huulipunasivellin (hinta näyttäisi olevan 7,40 euroa). Punasivellin on tekokuitua ja se on muodoltaan varsin toimiva, kapeahko kärki, jolla saa tarkkaa jälkeä, mutta koko sivellin ei ole niin pieni etteikö sillä voisi levittää punaa kauttaaltaan.

Näissä puna-mustissa ei kyllä huonoja olekaan. Nämä on sekä laadukkaimman näköisiä, että oloisia. Holkkeja ei ole tarvinnut liimailla, enkä ole myöskään huomannut mitään nitkumista. Ripsikampa on ihan super! Duroy itsekin luonnehtii tätä tehokkaaksi. :D Metallinen ripsikampa erottelee hyvin - ja ehdottomasti paremmin kuin muovinen - eikä piikit ole niin terävät, että tarvitsisi pelätä sohivansa ketään silmään. Ei niin, että tökkisin ihmisiä ripsikammalla silmään, mutta tajuatte ehkä jutun. Viuhkasivellin ripsivärille on jämäkkä ja hyvin hommaansa soveltuva. Jos nyt joku miinus pitää sanoa, niin peseminen voi olla hankalaa, sillä harjakset ovat jotain luonnonkuitua. Tää nyt ei ehkä ole kotikäytössä tärkeä, mutta voishan tätä hyödyntää vaikka sairaana ollessaan, ettei ripsiväriin mene mitään ylimääräistä. Ajatus on siis se, että laitetaan ripsiväriä jonkinlaiselle paletille putkilosta ja tällä sitten paletilta ripsiin.

Rajaussivellin on luonnonkarvainen ja tosi, tosi ohut. tällä saa kyllä ihan huomaamattoman ohutta jälkeä tai tietenkin paksumpaa tulosta niin halutessaan. Myös kulmasivellin on tosi pieni ja tarkka, tykkään näistä itse ihan älyttömästi. Toimii hyvin niin puutereilla kuin voidemaisillakin tuotteilla.

Sitten pari kaveria, jotka aiheuttivat epäilyksiä heti ensikättelyssä, mutta osoittautuivat ihan oiviksi. Poskipuna- ja puuterisivellin irrottivat kosteana sinistä väriä ja pudottelivat karvojaan. Ainakin minulla nämä "ominaisuudet" hävisivät parilla pesukerralla, mutta meinasi vähän säikäyttää. Siveltimet ei ole erityisen tuuheita, mutta tarpeeksi pehmeitä ja hoitavat hommansa. Poskipunasiveltimen hintakin näytti olevan alle kymmenen euroa.

Jälleen erikoismaininnan kaipaa perinteinen vaahtomuoviapplikaattori, jossa on vaihdettava pää. Kesken meikkauksen voi vaikka vaihtaa väriä valkoisesta mustaan tai huonoksi menevän pään voi vaihtaa uuteen. Vaihtopää hieman liikkuu holkissaan, mutta koska tämä ei muutenkaan ole tarkkaan työstöön, niin en ole kokenut asiaa ongelmaksi.

Sitten vielä setin paletti-/spaatteliosio. Kirkas paletti tuli setin mukana ja on ollut ihan toimiva sen jälkeen kun hioi muoviset röpelöreunat pois kynsiviilalla. Muoviin jää aina jonkinlaiset valujäljet ja tässä tapauksessa ne tekivät paletin vähän vaikeasti puhdistettavaksi. Samasta syystä vaihdoin sivellinsetistäni muoviset spaattelit metalliseen vastaavaan, jossa ei epähygieenisiä saumoja ole.