Kerroin talvella kuorrutetuista popkorneista, mutta taisin jättää mainitsematta, että itsellä ainakin meinasi paikat lähteä hampaista kun seos jähmettyi jotenkin liian tahmaiseksi.
Kesän alussa tutustuin suklaan temperointiinAnu Hopian Kemiaa keittiössä -kirjan avulla ja aloin miettimään popkornikokeiluani uudemman kerran.
Muistin saaneeni joskus joululahjaksi kirjan, jossa on karkkiohjeita ja aloin tutkailla löytyisikö sokerista jotain samanlaisia jippoja kuin suklaasta. Löytyihän sieltä! Seos täytyy siis kuumenttaa tarpeeksi kovaan lämpötilaan (tässä tapauksessa ns. kovalle karamelliasteelle) eli noin 155 - 170 asteeseen. Aiemmin siis tein saman ilman lämpömittaria ja nyt veikkaisin että lämpötila jäi selkeästi alle 155 asteen.
Kokeilin popkornejani päivänä jolloin mikään ei onnistunut, joten tietysti tämäkin kokeilu meni vähän pilalle ja jäi popkornit tarjoamatta. Seokseni siis lämpeni lämpömittarin mukaan yli 180 asteen, joten mukaan tuli myös sellainen palaneen sokerin maku.
Siitäkin huolimatta, että onnistuin uuden kokeiluni saamaan "pilalle", olivat popkornit ihan mielettömän hyviä ja karkkipäällysteen koostumus oli mitä mainioin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uusin
Perfektionismin loppu
Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti