Kaikenmaailman renkaanpotkijat

Päätin lähteä jatkamaan vaatetusalan opintojani ja muutto on edessä. Osittain siitä syystä olen myynyt kaapeissa pyörivää tavaraa tai sellaista, jota ei kannata lähteä koonsa takia viemään. Mua hämmentää taas ihan suunnattomasti kaikenmaailman "ostajat". Olen myynyt tavaraa erilaisten foorumeiden ja huuto.netin kautta ja vastaan on tullut aika outoa porukkaa. Tässä muutamia esimerkkejä:

- Ihmiset, jotka eivät selkeästi ole jaksaneet lukea ilmoitusta ja kysyvät ilmiselviä asioita. Jos myyn punaista paitaa niin joku lähettää sähköpostia ja kysyy paidan väriä.

- Olen törmännyt myös ostajiin, jotka sanovat: "voisin olla kiinnostunut asiasta x" Mun mielestä on hyvin selvää tahtooko jonkun asian vai ei, jos tuo on vain joku taktiikka yrittää tinkiä niin pieleen mennään - aina löytyy joku muu kiinnostunut.

- Ne, jotka maksavat vain osan maksusta, jättävät syystä tai toisesta vaikkapa postimaksun maksamatta. Esimerkiksi huuto.nettiin kirjoitan aina jonkin postimaksun ja/tai tekstin "huutaja maksaa postikulut", jonka pitäisi olla aika selvä merkki siitä, että jos ei tule tuotetta hakemaan niin postikulut tulevat päälle. Lisäksi laitan aina koko summan tilinumeroa antaessa, siltikin nämä ihmiset maksavat vain osan summasta ja perään täytyy laittaa viestiä, että tuotetta ei muuten tule ennen kuin koko maksu on maksettu. Miksi tämä on niin epäselvää, kyse on kuitenkin muutamista euroista?

- Jahkailijat! "Maksan vielä tänä iltana" "Maksan alkuviikosta kun saan pankkitunnukset käsiini" ja lopulta maksua saa odottaa viikon. Eräänkin neidin kanssa odotin neljän viikon verran, että maksu tulisi. Jos levy ei olisi niin vaikeasti menevä en olisi odottanut kahtakaan viikkoa.

- Sitten on niitä jotka eivät jaksa ottaa itse mitään selville. Jos myyn jotain tietyn valmistajan tiettyä opetusmateriaalia niin varmaan tulee useita kyselyitä siitä, että mitä siinä on, vaikka jokainen joka jaksaa vähääkään ajatella itse osaa katsoa sen tekijän nettisivuilta, joista on ollut (samassa paikassa) puhetta moneen kertaan.

- Vielä täytyy mainita ne ihmiset, jotka haluavat välttämättä tulla katsomaan tuotetta vaikka ovat jo hyvin varmoja siitä, että eivät sitä voi ottaa. Myin tanssitankoni, koska se oli malliltaan sellainen, jossa on säätövaraa vain muutamia senttejä, olin laittanut mitat hyvin selkeästi myynti-ilmoitukseen. Eräässäkin tapauksessa sain soiton tytöltä, joka oli kiinnostunut ja halusi tulla katsomaan sitä. Ajattelin tietysti, että jos olen kuitenkin paikalla voi sitä kuntoa tulla katsomaankin (vaikka noissa se kunto ei kovin nopeasti muutu). Tyttö tuli poikaystävänsä kanssa katsomaan, tutki ja pähkäili hetken ja lopulta kysyi tangon pituutta ja sanoi: "No se nyt on ihan liian lyhyt. Muutan ensi kuussa ja siellä huonekorkeus on tällainen kun taas sinun tankosi on sahattu pituuteen x" Selvä pyy, mutta eikö se olisi selvinnyt jo siitä ilmoituksestakin. Kiitos kun tuhlasit omaa ja minun aikaani.


Nojoo, pääasiahan on että pääsen tavaroista eroon, mutta vähän vähemmätkin renkaanpotkijat riittäisivät.

Kuorrutetut popkornit - uusi yritys

Kerroin talvella kuorrutetuista popkorneista, mutta taisin jättää mainitsematta, että itsellä ainakin meinasi paikat lähteä hampaista kun seos jähmettyi jotenkin liian tahmaiseksi.

Kesän alussa tutustuin suklaan temperointiinAnu Hopian Kemiaa keittiössä -kirjan avulla ja aloin miettimään popkornikokeiluani uudemman kerran.

Muistin saaneeni joskus joululahjaksi kirjan, jossa on karkkiohjeita ja aloin tutkailla löytyisikö sokerista jotain samanlaisia jippoja kuin suklaasta. Löytyihän sieltä! Seos täytyy siis kuumenttaa tarpeeksi kovaan lämpötilaan (tässä tapauksessa ns. kovalle karamelliasteelle) eli noin 155 - 170 asteeseen. Aiemmin siis tein saman ilman lämpömittaria ja nyt veikkaisin että lämpötila jäi selkeästi alle 155 asteen.

Kokeilin popkornejani päivänä jolloin mikään ei onnistunut, joten tietysti tämäkin kokeilu meni vähän pilalle ja jäi popkornit tarjoamatta. Seokseni siis lämpeni lämpömittarin mukaan yli 180 asteen, joten mukaan tuli myös sellainen palaneen sokerin maku.

Siitäkin huolimatta, että onnistuin uuden kokeiluni saamaan "pilalle", olivat popkornit ihan mielettömän hyviä ja karkkipäällysteen koostumus oli mitä mainioin!

Kannattiko pihistellä, joku ei vaan opi ikinä

Sehän on jo vanha viisaus, että useasti halvin tulee lopulta kalliimmaksi. Joku idiootti ei vaan ilmeisesti halua sisältää sitä.

Mun vanha epilaattorini veteli viimeisiään, joten jotain oli tehtävä. Varaosia kyllä on olemassa, mutta niitä ei tunnu saavan mistään! Luovutin varaosien etsinnän ja päätin ostaa uuden, halusin tiettyjä ominaisuuksia, joten vaihtoehtoja ei ollut monia. Braunin mallit 7781 ja 7681 vaikuttivat parhailta. Itse asiassa ne vaikuttivat jopa samanlaisilta.

Koska Braunilla ei ole suomalaisia tai edes suomenkielisiä nettisivuja, mallien vertailu meni turhan hankalaksi. Pitkään pohdin sitä, että otanko 100 euroa maksavan 7781 vai 130 euroa maksavan 7681:n (joka näemmä on uudempi malli). Vaikkei se nyt kovin suuri hintaero ole niin pihi minä päätti ottaa mallin 7781, eli ilmeisesti se vanhempi, jossa ei näyttäisi käytännössä olevan mitään muuta eroa tuohon toiseen malliin kuin väri. Olin myös äärimmäisen ovela, sillä tuo vanhempi malli sanoo ottavansa jopa 2mm pitkät karvat kun tuo uudempi malli ottaa lyhimmilläänkin 5mm pituiset karvat.

Laitetta oli tietysti heti kokeiltava. Heti kun sain laitteen ulos laatikostaan ja pistokkeen seinään tajusin mikä se kolmenkymmenen euron ero oli. Se, että laite on ladattava ei automaattisesti tarkoita sitä että se toimii myös verkkovirralla. Jep, eli nyt minulla on laite, joka toimii ainoastaan ladattuna, silloinkin 40 minuuttia kerrallaan, kun akku menee rikki, laitetta ei voi enää käyttää kun taas tuossa toisessa mallissa lukee ihan selkeästi erikseen sen olevan ladattava ja verkkovirralla toimiva. Omaa puusilmäisyyttä ja piheyttä tää oli, mutta kyllä se silti vähän nyppii (eh heh). Onhan tuossa laitteessa kahden vuoden takuu, joten ainakin siksi aikaa on jotain luvassa, mutta entäs sen jälkeen.

Jeejee. Olipa taas pidemmän päälle hyvä hankinta. Veikkaan että tuo 40 minuutin aikakin alkaa jossain vaiheessa ärsyttää, sillä epilointi ei ole niin nopeaa puuhaa kuin mitä bloggaajat Philipsin kisassa yrittivät sanoa. Noh, jää nähtäväksi.

Ai niin, Braunin eduksi on muuten sanottava, että se erikoispää joka epilaattorin mukana tulee antaa ihan oikeasti kivuttomamman lopputuloksen kuin esimerkiksi se ns. starter-läpyskä, joka tuli laitteen mukana.

Ekologisuus vaatteissa ja ne veijarit mainosihmiset

Luin tänään jännittävän sanaparin "orgaaninen puuvilla".

Hetken mietin, että olisiko lukemassani jutussa ollut kyse vain käännösvirheestä. Hämmentyneenä pistin Googleen "orgaaninen puuvilla" ja yllättäen se on sitten useamman ihmisen väärä käännös jos siitä on kyse. Jutusta toki tajusin että kyseessä on jonkinlainen ekologinen puuvilla, mitä sillä sitten tässä kohtaa tarkoitetaankin.

Mua vaan jaksaa hämmentää mainostajien kekseliäisyys ja se kauhea häikäilemättömyys mikä ainakin tällaisissa tapauksissa on niin läpitunkevaa että yököttää. Tai siis tuo "orgaaninen puuvilla" näin niin kuin järjellä ajatellen voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, sillä onhan puuvilla orgaaninen (=eloperäinen) aine - vai kiveksikö se jossain käsittelyvaiheessa muuttuu?

Siitä markkinoinnista vielä sen verran, että tiesittekö muuten mikä on ekopuuvillan määritelmä? No sitä ei ole, se tarkoittaa jokaiselle yritykselle vähän eri asiaa, esimerkkejä ekopuuvillasta (kirjasta Tekstiilioppi kuituraaka-aineet, Irma Boncamper, HAMK 2004, 2. painos):
-Käsin poimittu puuvilla. Käsin poimittaessa ei tarvita vihreitä osia kuivattavia aineita ja poimittu kuituaines on puhtaampaa.
-Osin tai kokonaan luonnonmukaisesti viljelty.
-Puuvillan valkaisussa ei käytetä klooripitoisia aineita.
-Ei käytetä haitallisiksi tunnettuja väriaineita.
-Taataan tuotteelle hyvä värinkesto käytössä.

Siis ihan oikeasti hyvä värinkesto tuotteessa ja luomuviljely on rinnastettu niin että puuvillaa saa kutsua ekopuuvillaksi vaikka vain toinen noista täyttyisi ja käsittääkseni tälle ekonimitykselle ei ole mitään kummempia standardeja joten kai mitä tahansa voi sitten kutsua ekopuuvillaksi tai vaikkapa siksi orgaaniseksi puuvillaksi.

Tosin on ne luomupuuvillatkin ja niiden sertifikaatit yleensä aika mielen räjäyttäviä. Niistä ehkä myöhemmin. :)

Turhauttavaa rahanmenoa

Varmaan kaikilla on joskus sellaisia tilanteita, että rahaa vaan menee saman päivän aikana sellaisiin asioihin joista ei suoraan ilahdu. Mulle ilahtumista aiheuttava ostos on vaikka koru, vaatekappale tai joku muu materialistin unelma, siis sellainen jota voi hipelöidä, mutta joskus asiat menee vähän päälaelleen.

Maanantai oli tässä suhteessa ihan möllö päivä. Viimeinen viisaudenhammas poistettiin leikkaamalla joten se oli yli 200 euroa suoraan tililtä pois. Voisihan sitä ajatella niin että eipä enää tarvitse kärsiä niistä leuka- ja päänsäryistä, mutta silti se rahanmeno tuntuu pahalta.

Kauhea kulutus ei tietenkään loppunut tähän vaan leikkauksen jälkeen oli suunnattava apteekkiin, jossa taas muovinen kortti vingahti joitain kymppejä.

Lisäksi vielä ruoat. Kaikki mitä sain parin ensimmäisen päivän aika syödä oli käytännössä nestemäistä, joten ne kaapissa olevat leivät yms. jäivät sinne odottelemaan.

Tietenkin samaan aikaan myös kasvoputsari oli lopussa ja sekin oli hankittava.

Paljon rahanmenoa, mutta ei mitään kivaa. Onpa tylsää.

Noh, joskus näin.


Tai no, pienenä materialistina törmäsin uusimpaan Italian Vogueen. Pakkohan sellainen on kerran vuodessa hankkia. Oi niitä ihania kuvia ja nättejä mainoksia. <3

Häikäilemätöntä mainontaa

Olen viime aikoina miettinyt paljon mainontaa ja sitä kuinka paljon mainoksissa on (saa olla) kaikenlaista asiaa, joka ei tuotteeseen paljon liitykään. Eniten mua ehkä hämmästyttää se, että tuotteita mainostetaan samalla nimellä, mutta vaikuttava aine on Euroopan markkinoille jenkkiversiosta muutettu ja silloinhan kyseessä on oikeastaan eri tuote.

Pari esimerkkiä:

Proactiv. Kaikki meistä on nähneet tän tuotteen jossain tv-shopissa ja puolet meistä on ihan varmasti sitä joskus ajatellut - niin minäkin. Aloin tutkimaan asiaa vähän lisää, sillä ainakin hintaa tuotteella on aika roimasti ja tietysti kaikki mainostavat omaa tuotettaan maailman parhaaksi. Sitäpaitsi käytin jo silloin Cliniquen kasvovettä, joka sisältää salisyylihappoa, halusin tietää mikä se ero olisi.

Selvisi, että eurooppalaisessa versiossa se vaikuttava aine on salisyylihappo, joka on kyllä mainoksessakin sanottu. Se, mitä mainoksessa ei ole sanottu on, että tuo salisyylihappo ei ole alkuperäisen Proactivin vaikuttava osa, siinä se on bentsoyyliperoksidi (? benzoyl peroxide), joka ainakin Suomessa on vain resepti/apteekkikamaa. Mun pienessä päässäni ajateltuna sen täytyy olla tietyllä tavalla vahvempaa tavaraa, koska sitä ei voi käyttää miten vaan. Kuitenkin meidänkin mainoksissa pyörii kaikenlaisia julkimoita, jotka kehuvat tuotetta maasta taivaisiin. Mutta eiväthän ne kehu sitä tuotetta, jota täällä myydään! Silti tuotteella on samat mainoskasvot, silti tuotteella on täysin sama nimi ja ei ole muuten paljoa tuosta korvatusta ainesosasta huudeltu. Ylläri.

Enormous Lash. Tästä tuotteesta en olisi kuullutkaan, ellen olisi selaillut Ostolakossa-blogia. Tuote siis lupaa kasvattaa ripsiä sillä että ainetta sivellään ripsien tyveen eyelinerin tapaan. Alkuperäisellä versiolla on vuoden tyytyväisyystakuu, jos ei ripset kasva, saa rahat takaisin. Suomalainen maahantuoja ei kuitenkaan tätä tyytyväisyystakuuta anna, joten jos olet kuluttanut tuotteeseen sen ~100 euroa ja tuote ei toimikaan niin voivoi, se on mennyttä se. Alkuperäisellä tuotteella ilmeisesti takuu on kuitenkin ihan syystä, sillä se sisältää prostaglandiinia, joka kuulemma toimii jonkin hormonin tapaan ja saa ripset kasvamaan.

Mitä onkaan taas tehty euroopan markkinoille? Noh, eurooppalaisen lainsäädännön takia kosmetiikkatuotteisiin ei edelleenkään saa laittaa niitä reseptiaineita (tässä tapauksessa se prostaglandiini) ja kumma juttu että tuote ei toimikaan kun vaikuttava ainesosa on otettu pois. Jälleen kerran tuotteella on sama nimi, samat lupaukset ja silti vaikuttava aine on vaihdettu tehottomampaan / otettu kokonaan pois.

Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että mainostajat ovat aika häikäilemättömiä, mutta ihan oikeasti, näissä tapauksissa kuitenkin voisi sanoa olevan kaksi eri tuotetta.

Proactivin tiedot täältä (Proactic, Suomi), täältä (Proactiv-blogi) ja täältä (Proactiv rapakon takana).

Enormous Lashin tiedot on otettu täysin Ostolakossa-blogista, jossa sen käyttöä on kokeiltu, pohdittu ja pohjustettu vähän enemmänkin.

Onko olemassa täydellisiä kenkiä

Ainakaan nämä Melissan Ashantit eivät olleet täydelliset. Siis ihan täydellisen näköiset, kokoiset, väriset, hyvät kävellä ja ties mitä. Nää saisivat kouluarvosanan 10 MUTTA koska ne on hajustettu hienosti jollain esanssilla niin en mä niitä kykene käyttämään. Musta on tullut niin hajuherkkä että en voi käyttää edes hiuslakkaa. Olen vanha.

Joskus sitä vaan tekee turhaa työtä

Tein jokin aika sitten erään kuvankäsittelytyön. Mun piti korjata kuva ja irrottaa taustastaan. Bändillä ei ollut aikaa lähteä studioon, joten taustaksi oli kyhätty, jokin valkoinen kangas hurjan monella saumalla ja ajatuksena oli irrottaa henkilöt taustastaan ja liittää johonkin julistepohjaan. Minä tein työtä käskettyä ja omasta mielestäni todella huolella teinkin. Jossain vaiheessa mietin, että näin tarkkaa työtä kukaan ei tule edes arvostamaan, mutta en minä voi huonompaakaan tehdä.

Tänään näin valmiin julisteen ja järkytyin. Katsokaa itse. Vasemmalla puolella oleva on minun irroittamani (keltainen tausta vain erottumisen vuoksi) ja oikealla puolella on sama osa valmiista julisteesta.



Ainakin mulle maksettiin.

Meikkipakki, jihuu

Oon nyt muutaman vuoden halunnut itselleni meikkipakkia. Ei sen takia, että mulla olis jotenkin suuri määrä meikkejä vaan ihan sen takia että saisin kaikki samaan paikkaa ja siksi että tuo vanha viehepakkimikälie on ihan liian pieni ja sen lokeroita ei voi muutella yhtään. Viimeisen puolen vuoden aikana mua on todella alkanut ärsyttämään se, että kaikki tavarat ovat kyllä siististi pienissä pusseissa, mutta kun niitä pieniä pusseja on joka paikassa ja aina täytyy löytää se oikea pieni pussi.

Olen käyttänyt ihan tuhottoman paljon aikaa oikeanlaisen pakin etsimiseen. En varsinaisesti osaa sanoa aikoja, koska kaikki tutkiminen on kuitenkin tapahtunut pieninä annoksina tylsinä hetkinä. Silti, olen mittaillut omia tavaroitani, olen muutellut tuumakokoja senteiksi, olen etsinyt paikkoja jotka noita myyvät ja olen tutkinut toimittavatko niitä edes Suomeen, ja millä hinnalla. Ja koska tiesin että tämä tulee olemaan aika iso hankinta, en haluaisi tyytyä siihen, että saisin sellainen sinnepäin mallin vaan halusin täydellisen käytännöllisen - kuitenkin vaan ärsyttäisi jos olisin ostanut halvemman mallin, joka ei ole sellainen kuin tarvitsisin kun se parempi maksaisi vain muutaman kympin enemmän. Vaihtoehdoissa muuten oli myös eräs Bauhausin metallinen työkalupakki, jossa oli siirreltävät lokeritkot, mutta Bauhausia ei täältä katsoen ole lähelläkään ja kuvien perusteella tämä jäi siihen sinnepäin-osastoon

Jonkin pitkän pohdinnan jälkeen päädyin sellaiseen pakkiin, jota myi muun muassa yazmo.com, siinä kaikkea pystyi muuttamaan ja tarvittaessa sinne voisi lisätä omia väliseiniä. En kuitenkaan tiennyt paikasta yhtään mitään ja en löytänyt oikeastaan minkäänlaisia ostokokemuksia puljusta. Jossain vaiheessa huomasin, että sama yritys myy pakkejaan myös amazonissa ja päädyin tilaamaan ostokseni sitä kautta, siltä varalta että jokin menisikin pieleen. Postikulut muuten olivat amazonin kautta tilattuna muutaman dollarin pienemmät, mutta säästö se on pienikin säästö. Eniten kuitenkin ajatuksena häiritsi se, että maksaisin postikuluja saman verran kuin mitä maksan itse laukusta. Toisaalta loppusumma olisi aika tarkalleen sellainen jonka olin valmistautunut maksamaaan. Olin jopa valmis maksamaan tulleja, mutta ostokuiteissa summat olivat niin oudot että tullia ei minun onnekseni kiinnostanut (ilmeisesti tämä oli lähetetty suoraan valmistajalta, jolloin kuittiin oli laitettu Yazmon maksama summa, mene ja tiedä).

Tilasin pakkini 1.3. ja saapumisaika-arviona oli joku huhtikuun puoliväli. Sain postitusilmoituksen 3.3. ja paketti oli perillä jo viime maanantaina 8.3.! Tämä jos mikä oli nopeaa. Tässä se nyt on, puoliksi avattuna:



Pienen mittausvirheen (tai oikeastaan mittaamattomuuden) takia oon miettiny että olisko sittenkin ollut fiksumpi vaihtoehto ottaa sellainen malli, jossa ylhäällä on kummallakin puolella kaksi tasoa, mutta tehty mikä tehty ja tykkään kauheasti. Ainoa ongelma vain on se, että nyt tuntuu siltä että omistaa liikaa kosmetiikkaa. Ei ketään kiinnostaisi muutaman kerran kokeillut tai käyttämättömät meikit ja siveltimet? ;)

Oon muuten nyt pitäny aika pitkää taukoa kuvaamisesta, oon kuvannu vaan silloin tällöin ja musta tuntuu että se oli ihan hyvä strategia. Nyt mulla on taas hurjasti kuvausideioita, joista osan voi tosin toteuttaa vasta kesällä. Onpahan silti jotain odotettavaa!

Kuinka kävikään ostolakon

Nyt alkaa mun ostolakkoni olla viime metreillä ja ajattelin kertoa miten se on sujunut. Sen voin ainakin todeta että se päämäärätön nettikauppojen selailu on vähentynyt, muiden blogeihinkaan en kuluta enää niin hurjasti aikaa. Sen sijaan aikaa muuhun meni esimerkiksi näyttötöiden kasailuun ja pariin aikaavievään asiakastyöhön. Ihan hyvä niin, toivottavasti jotain tällaista myös jatkossa.

Tammikuun olin todella kiltisti lukuun ottamatta sitä että lähes jokainen kuviteltavissa oleva päivittäiskosmetiikka sattui loppumaan tammikuun aikana. Toisaalta nää on asioita, joita ois joutunut ostamaan kuitenkin eikä mun lakkoni tarkoitus ollut se, että käyttäisin mahdollisimman vähän rahaa vaan yksinkertaisesti vähentää kaikenlaisia heräteostoja (mistä ihmeestä tääkin sana tulee?).

Helmikuussa olinkin vähemmän kiltisti.

En ole perinteisesti käyttänyt kosmetiikkaan kovinkaan paljon rahaa, yleensä se käyttö (ostelu) on rajoittunut pakollisiin puhdistustuotteisiin ja ehkä ripsiväriin. Oon kuitenkin huomannut että mitä enemmän panostan siihen että nenä ei punota niin sitä parempi mieli mulla on. Tiesin kyllä olevani turhamainen, mutta lisäksi se on myös sitä, että kuvaajana ei voi näyttää siltä että olisi roskakorista herännyt, koska kuvaaja nyt vaan sattuu olemaan asiakaspalvelija. Muita syitä tähän mun (yhteen hairahdukseen) Benefit cosmeticsin pakettiin oli se, että ne olivat pitkään suunniteltuja ja Jenkeistä kun tuotteet tulevat, toimitusajaksi luvattiin noin 6 viikkoa niinpä saisin ne käyttööni vasta maaliskuussa (tosin lopulta toimitusaika oli alle kaksi viikkoa).

Muita sortumisiani olivat muun muassa Paparazzin kauan himoitsemani lehtilaukku, joka sattui olemaan tupla-alennuksessa, voitto!

Se kaikkein suurimman loven rahapussiini tehnyt ostos olivat uudet talvisaappaat. Edelliset ovat olleet mulla käytössä kolmisen talvea ja ne ovat niin kuluneet kuin mahdollista, viime aikoina niillä on ollut myös todella huono kävellä joten uudet kengät oli saatava. Lähdin etsimään saman tyylisiä kuin nuo edelliset, sillä tykkäsin hurjasti mallista. Kiilakorot ovat turhamaiselle, mutta käytännölliselle ihmiselle ihan mielettömän hyvä ratkaisu. Sen lisäksi tietenkin, etten ikinä ole käsittänyt miksi talvikengiksi valmistetaan piikkikorkoja, joilla kuulemani mukaan kukaan ei kykene talvella kävelemään.
Kengät olivat myös valomallina Peppiä kuvatessa, joten niistä on kuvakin.


Mitäs nyt kun lakkoni on ohi? Meinasin pitää itselleni vielä yhden rangaistuskuukauden, mutta en usko, että siitä olisi varsinaisesti mitään hyötyä. Sen sijaan lupasin itselleni, että ennen kesäkuuta saan tehdä kolme isompaa (tarkoitun harkittua) ostosta. Mulla on jo pitkään ollut suunnitteilla kaksi näistä asioista, mutta ei mun siltikään tarvitse niitä ennen kesää tehdä. Yhteen noista kyllä palaan ihan varmasti. ;)

No mitä iloa tästä lakosta nyt sitten oli. Rahaahan en varsinaisesti usko säästäneeni, mutta kärsivällisyyttä väitän oppineeni siinä mielessä että olen jaksanut odottaa asioiden ostamista, sillä olen huomannut, että ei jokainen asia lopu kaupasta ihan heti tai ei jokainen ostomahdollisuuksista ole jotain ainutkertaista.

Kuorrutetut popkornit

Eilisessä Myytinmurtajat-jaksossa yritettiin kovasti saada tehtyä popkorneja ties millä räjähdyksillä. Mun päähäni kuitenkin räjähti muisto lukioaikaisesta ihastuksestani Mr. Bobcornista. Mr. Bobcornista sai suolaisia ja makeita maustettuja popkorneja, ehdottomia suosikkejani olivat ne sokerikuorrutteiset. Jossain vaiheessa se, kuten kaikki muutkin pienet liikkeet, lopetti ja jäin ilman popkornejani. Tiedän että ainakin Helsingin Tennispalatsista saa hervottomia ämpäreitä noita ihania popkorneja, mutta valikoimissa ei taida olla kuin muutamaa makua. Oli miten oli, Helsinkin on vähän liian kaukana pelkästään popkorninhakureissulle.

Yritin etsiä saisiko noita popkorneja ostettua netistä tai olisiko lähellä jotain liikettä, joka myisi niitä. No eipä löytynyt. Pieni keittiökemisti minussa kuitenkin sai idean: Jospa saisin päällystettyä popkornini itse! Ja kyllähän se sokerin ja makusiirapin avustuksella onnistuikin.

Resepti on aika summittainen, koska olen aikamoinen Tee ensin, ajattele sitten -kokkaaja. Testisatsini oli myös aika pieni, mutta eiköhän jokainen osaa laskea nämä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. :)


Kuorrutetut popkornit

valmiita popkorneja (itse tein omani puolesta desistä jyviä, jotta valmiiden suola ei olisi ongelma)

1dl sokeria

1/2dl vettä

2rkl makusiirappia


Valmista popkornit, asettele ne leivinpaperin päälle. Liuota sokeri kiehuvaan veteen, lisää makusiirappi, keitä niin kauan että seoksesta tulee paksua ja tahmeaa.

Kaada ja sekoita seos popkornien päälle. Anna seoksen jähmettyä.

Ja todellakin, anna jähmettyä! Itse erehdyin maistamaan jähmettymätöntä ja uskokaa pois, se lähmä tarttui hampaisiin niin pahasti, että hampaat tarttuivat kiinni toisiinsa. Tuo sokerimöhnä muuten riittäisi ihan varmasti ainakin tuplamäärään popkornia.

Yritin etsiä apua ohjeeseen myös netistä ja joitain ohjeita löysinkin, osassa ohjeista popkornit laitettiin seoksen lisäyksen jälkeen vielä noin 150 asteisessa uunissa muutamia minuutteja. Itse jätin tuon kohdan väliin, sillä olisin kuitenkin vain polttanut tekeleeni.