sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ensimmäinen blogihaaste

Sain Sonialta elämäni ensimmäisen blogihaasteen (vai tunnustuksen?) tai itse  asiassa niitä taisi olla kaksi.




Toisessa haasteessa oli tarkoitus kertoa viisi asiaa, jotka hankkisi jos raha ei olisi este eikä tarvitsisi potea minkäänlaista ostokrapulaa. Suurin osa asioista, joita oikeasti haluaisin on kuitenkin ihan pieniä juttuja, jotka pystyn pikkuhiljaa hankkimaan tai unohtamaan, joten ajattelin osittain yhdistää nämä kaksi haastetta. Seuraavat jutut eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. 
(saksien kuva löytyy nettikaupasta)

1. Olen syksystä asti haaveillut e-kwipin lilac -leikkuusaksista. Omat leikkaussakset osoittautuivat vähän heikoiksi pidemmällä käytöllä. Myönnän että näihin violetteihin hienouksiin ihastuin nimenomaan ulkonäkönsä vuoksi, mutta sen verran mitä olen näitä päässyt tukussa kokeilemaan, ne vaikuttavat hintansa arvoisilta. Kokovaihtoehtoja on kaksi ja olen todennut tykkääväni vähän pidemmistä saksista, joten valintani olisi 5,5'' malli.

2. Toinen asia, josta olen salaa ja ei niin salaa haaveillut on Alexander Wangin Kirsten clutch. Se harmaa versio, josta en tähän hätään löytänyt kuvaa. Harmaassa tykkään nimenomaan siitä että yksityiskohdat näkyvät paremmin kuin mustassa ja minähän tykkään niistä. Alexander taitaa muuten olla mulle jonkinlainen taikasana. Ei niin että tykkäisin kaikesta mitä vaikkapa Alexander Wangin tai Alexander McQueenin nimen alla tehdään, mutta silti tyylillisesti merkkeinä ne on kaks suosikkia. Eikä myöskään puhuta siitä ruotsalaisesta näyttelijästä... :D

3. Jos minulla olisi rahaa, sattuisin vaikka voittamaan lotossa niin en haluaisi jäädä kotiin makaamaan vaan perustaisin yrityksen, jossa pääsisin tekemään sitä kaikkea mitä osaan ja haluaisin. Jossain vaiheessa laskeskelin että 50 000 euroa sen perustamiseksi olisi ihan minimi ja ei mulla ole rohkeutta tai mahdollisuuttakaan lähteä sellaista lainalla tekemään. 

4. Toinen asia mitä tekisin jos minulla olisi Paljon rahaa on oikeastaan kieli poskessa tehty lupaus. Kävimme isäni kanssa viime kesänä kiertelemässä autokauppoja ja "lupasin" ostaa isälleni uuden auton heti kun voitan lotossa, vaikka lottoan itse ehkä kerran vuodessa. Vaikka tämä nyt olikin vain heitto niin olisi silti aika hienoa viedä isä autokauppaan ja yllätyksenä sanoa että toi on muuten sun.

5. Niistä kolmoskohdan jutuista kun mainitsin: Sen lisäksi että tällä hetkellä opiskelen parturi-kampaajaksi olen puolikas vestonomi ja kokonaista musta ei omasta halustani koskaan tulekaan. Olen myös valokuvaajan ammattitutkinnon suorittanut valokuvaaja, mutta mua nolottaa ettei se täällä blogissa näy yhtään vaikka uskon ja väitän olevani reippaasti keskivertoa parempi kuvaaja. Se mitä ne blogikuvia paremmat kuvat on jääköön vielä mysteeriksi.

6. Viitoskohtaan liittyen, olen hyvin ylpeä osaamisestani ja opintotaustastani - lukuun ottamatta sitä, että en halua antaa mitään kunniaa valokuvausosaamisestani sille opinahjolle josta olen valmistunut. Vestonomiopinnot puolestaan oli yksi parhaista asioista, mitä olen koskaan tehnyt vaikken niitä loppuun halunnut suorittakaan. Kun päätin lopettaa vestonomiopintoni, siis sen jälkeen kun olin jo pitänyt kaksi välivuotta ensimmäisen ja toisen vuoden jälkeen, pelkäsin ihan hirveästi miten opettajat suhtautuvat asiaan. Erityisesti minua pelotti eräs naisopettaja, joka muuten päätöksen kuultuaan halusi jutella kanssani. Sen sijaan että tämä opettaja olisi sen kummemmin kyseenalaistanut päätöstäni tai haukkunut kuinka olen tuhlannut kaikkien aikaa ja vienyt jonkun toisen opiskelijan paikan hän oli äärimmäisen kannustava ja toivotti onnea muihin juttuihin. Oikeastaan tämän jälkeen mulla ei ole ollut mitään katumusta tai epäilyksiä lopettamisen suhteen. Se mitä haluaisin vielä osata ja opiskella on miesten vaatteet ja niiden tekeminen. Niissä on vaan jotain äärettömän mielenkiintoista, varsinkin laadukkaat puvut ja istuvat miesten puvut on jotain mitä voisin ihailla loputtomiin. Hiiteen ne miehet siellä sisällä, tykkään enemmän puvuista. ;)

7. Olen äärimmäisen laatutietoinen ihminen. Olen saanut sellaisen kuvan että kaverini kuvittelevat minun törsäävän rahaa kalliisiin vaatteisiin tai nettiostoksiin. Mun mielestä totuus on kuitenkin se, että ostan määrällisesti vähemmän kuin keskivertonainen, mutta haluan maksaa laadusta. Hinta ei tietenkään kerro kaikkea, mutta olen löytänyt minun mielestäni laadukkaita merkkejä, jotka eivät maksa älyttömästi, mutta eivät ole laadultaan sitä kertakäyttökamaa.

En tällä kertaa halua haastaa ketään, sillä kumpikin näistä haasteista on jo pääsääntöisesti pyörinyt niissä blogeissa, joita luen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti