Ai mikä ihmeen vaatehuolto

Joo, munhan pitäisi tietää paljonkin vaatehuollosta, mutta aina sitä saa itsensä nolostumaan siinä vaiheessa kun nostaa pesukoneesta violetteja pyykkejä, vaikka on sinne laittanut vihreitä. Tai kyllähän minä tiedän, mutta en oo vaan tainnut sisäistää kovin montaa asiaa.

Mulle on nyt käynyt näitä noloja tilanteita pyykkiä pestessä tämän syksyn aikana enemmän kuin koko elämäni aikana ja minä sentään olen pessyt suurimman osan omasta pyykistäni suunnilleen puolet tähänastisesta elämästäni. Keksin heti monta ihmistä, joille 10 vuotta ei ole suuri aika, mutta kyllä siinä ajassa nyt pitäisi oppia pyykkiä pesemään ihan kunnolla.

Haluatte kuitenkin kuulla niitä epäonnistumisia. Tai vaikkette halunnutkaa niin kerron silti pahimmat.

Laitoin koneeseen violetteja pyykkejä ja takaisin tulee toki violetteja, mutta yksi niistä tekstiileistä oli kyllä ennen koneessä käyntiä ollut valkoinen -> muista lajitella pyykit niin ettei mikään ole jäänyt toisen pyykin sisälle.

Mun suosikkini on kyllä se kun laitoin koneeseen vihreitä ja turkooseja tekstiilejä. Laitoin mukaan myös mustat farkut ajatellen ettei niistä nyt ennenkään ole väriä lähtenyt tai jos lähteekin niin muuthan vaan tummuvat vähän. Paljastin jo sen yllätyosuuden, mutta mulle tuli yllätyksenä avata se pesukoneen kansi ja huomata että koneessa onkin ruskeita ja violetteja pyykkejä, vaikka en sen värisiä kyllä koneeseen laittanut. Syypääksi osoittautui farkut, ne olivat uudet ja ennen pesemättömät, nyt ne tosin näyttivät siltä ettei niissä väriä oikein ole ollutkaan ja jos onkin niin se on jotain ihan muuta kuin mustaa. Housut olivat päästäneet osan väristään ja tottakai muut pyykit värjääntyivät aika sitkeästi. -> Kannattaa noudattaa pesuohjeita ja ei nyt ainakaan ehkä ole paras ratkaisu laittaa aiemmin pesemättömiä housuja muun pyykin sekaan.

Tänään tuli vastaan toisenlainen ylläri. Käytän hyvin paljon pyykin pesussa pesupalloja, siis niitä sellaisia muovipalloja, joissa on sisällä jotain keraamisia(?) kuulia, ne on oikeasti ihan loistavia, mutta niistä ehkä joskus erikseen. Nää mun pesupallot on äiti ostanut joskus yhdeksänkymmenluvulla ja muovi oli ilmeisesti nyt ajan ja pesujen saatossa niin kulunut, että yhden suojapallo hajosi. Siinähän sitten imuroit pieniä keraamisia palloja pesukoneesta.

Väitän kuitenkin että mun veljeni on tän kisan voittaja: Samana päivänä kun tuskailin omaa tyhmyyttäni värjäytyneiden vaatteiden kanssa, hän ilmoittaa että heidän pesukoneessaa oli hehkulamppu. Niin juu, oli, ennen pesua, osaatte varmaan kuvitella mitä siellä oli pesun jälkeen.

Ehdotus puisevien aineiden opettajille

Mun on tässä pitänyt kiltisti lukea kokeisiin, mutta asia on niin kuivaa että viiden minuutin keskittymisen jälkeen on pakko pitää tauko ja vaikka käydä tarkastamassa olisiko jääkaappi täyttynyt itsestään. Niissä muutamassa monistesivussa on vain insinöörimäisiä kaavioita ja muistiinpanoja voi tehdä ainoastaan tunnilta tehdyistä muistiinpanoista. Niistä ei muuten saa mitään selvää kun on yrittänyt kirjoittaa niin nopeasti, että saisi kaiken muistiin ennen kuin opettaja vaihtaa kalvoa.

Sen lisäksi, että materiaalien kemialliset käsittelytavat nyt on vaan aika puuduttavaa ja siinä ei ole mitään mihin tarttua niin mulla on päässä soinut sen matka maailman ympäri -piirretyn tunnari päässä, ei ole auttanut kyllä lukemista. Aika hyvin muuten muistaa sanat, vaikka ei ole sarjaa katsonut piiitkiin aikoihin. Opettajat sanoo aina, että meidän täytyy itse tehdä töitä oppiaksemme asioita, että opettajalla ei ole mitään tapaa vaan syöttää tietoa meidän päähämme. Hyräillessäni sitä tunnaria mietin että onpa! Opettajat voisivat yhdistää voimansa ja tehdä meille tarttuvia "tunnusbiisejä" aiheesta kuin aiheesta. Jos lähes kahden minuutin mittainen animaatiotunnari jää päähän vuosiksi niin miksi ei materiaalien esikäsittelyt ja palosuojaviimeistelytkin?

Tuskailin alkuviikosta kun piti yrittää muistaa jotain nippelitietoa etikettipukeutumisesta, se osoittautuikin aika helpoksi koska asiat voi piirtää, mutta yritäpä piirtää foulard-kone ja vielä niin että piirroksessa olisi jotain olennaistakin tietoja.

Voi vääryys

En tiedä miksi jaksan aina hämmentyä kaikesta niin paljon, mutta hämmennyin taas. Meillä oli yrityksen laskentatoimen kurssi, jossa käytiin aika pintapuolisesti esim. hinnoittelua, budjetointia, kirjanpitoa ja kaikkea läheltä liippaavaa. Tentti oli ja meni, tänään opettaja ilmoitti että ne on nyt tarkastettu ja kävi sitä hieman läpi meidän pyynnöstämme. Tarkastettuja tenttejä ei ilmeisesti meille edes viitsitä näyttää, mutta käytiinpähän pikaisesti kuitenkin opettajan kanssa kysymykset läpi.

Se mikä mua tänään hämmentää on opettajien arvostelukyvyttömyys ja itsekritiikin puute. Yhtenä tehtävä oli tehdä tase ilman numeroita, eli käytännössä laittaa sanoja kahdelle eri sarakkeelle. 19 hengen ryhmästä kuulemma ainoastaan kaksi oli saanut tehtävän oikein. Aika huono prosentti ettenkö sanoisi. Taseen tekeminen käytiin hyvin pintapuolisesti läpi, joten ei ihmekään että se ei mennyt ihan nappiin. Ennen tenttiä kaikki olivat ihan hukassa koko taseen kanssa. Opettaja ei kuitenkaan viitsinyt kyseenalaistaa omaa opettamistaan vaan oli sitä mieltä että asiaa oli käyty ihan tarpeeksi läpi.

Virheitä mulla oli taseessa tasan kaksi. Kuvittelin että sillä virhemäärällä voisi kuitenkin saada kakdenkymmenen pisteen tehtävästä ainakin puolet. Mitä vielä, sehän olisi jo suunnilleen hyväntekeväisyyttä. Opettajan pisteytys kyseisessä tehtävässä meni kuulemma niin, että pisteitä saa joko 0, 6 tai 20, välimuotoja ei ole. Ei sitten.

Eihän tää mun maailmaani kaada, mutta aina sitä saa hämmästellä. Huomenna on taas uudet murheet kun pitäisi ymmärtää miesten etikettipukeutumista.

Kylmä!

Se on musta aina ollut jotenkin hämmentävää, että toisessa paikassa pakkanen tuntuu paljon kylmemmältä kuin toisessa. Olin viikonloppuna Joensuussa ja siellä -7 ei oikeistaan tuntunut miltää, mutta heti kun astui Tikkurilan asemalle -6 tuntui siltä, että jäätyy paikalleen. Tällä kertaa kuitenkin tiesin syyn.

Meillä on koulussa menossa vaatetusfysiologian kurssi ja yksi hienoimmista oivalluksista kurssilla on ollut selitys tuohon. Tämä kuva selittää mun mielestä aika paljon (en valitettavasti löytänyt yhtään isompaa)
Eli koska tänään Vantaalla oli tuulta n. 5m/s ja pakkasta -6, se siis tuntui kuin olisi ollut -15 astetta pakkasta, kun taas Joensuussa tuulta ei ollut oikeastaan ollenkaan niin pakkanen ei tuntunut yhtään pahalta.

Tällä viikolla muuten kannattaa (ainakin pääkaupunkiseutulaisten) pukeutua johonkin tuulenpitävään, sillä luvassa on n. 7-10m/s tuulta ja pakkasta -5- -10 astetta. Katsokaa taulukosta mitä se vastaa. Tämä vilukissa taitaa huomenna mennä bussipysäkille gore-texiin verhoutuneena. :D

Valoa aamuun

Tiedätte ihan takuuvarmasti kun ennen lomaa yrittää saada jonkinlaisesta normaalista unirytmistä kiinni. Tänä vuonna kesäloman jälkeen yritys ei edes ollut kova. Hämmästyin itsekin kaksi viikkoa ennen koulun alkua herääväni puoli seitsemältä ihan virkeänä. Ainoa ongelma tässä taisi olla mun turhautuminen siihen, että kun kerrankin voisi nukkua niin miksi herään liian aikaisin ja huonohkosti kävi.

Koulun alku ei taas ollut paha, mutta aika pikaisesti huomasin, että se seitsemältä herääminen ei sovi ainakaan minulle, ei vaan millään meinannut jaksaa nousta. Päättelin että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että herätessä alkaa ollakin hämärää eikä suinkaan valoisaa.

Muutamia vuosia sitten näin mainoksia sarastusvalosta ja ihan oikeasti nauroin niille ja mietin että kukakohan noitakin muka käyttää. En todella naura enää. Siinä vaiheessa kun se aamuisin nouseminen alkoi olemaan todella tuskallista, aloin harkita koko hökötyksen ostamista. Hulluille päiville olisikin juuri tulossa se kivemman näköinen (ei ne silti mitään kauniita ole) malli lähes puoleen hintaan. Siltikin satanen jostain lampusta tuntui ihan järjettömältä, mutta jos se auttaa niin kai se on kokeilemisen arvoinen. Pihi minä kuitenkin jatkoi tutkimista, Anttilan nettikaupasta löytyisi vanhempi (ja rumempi) malli hintaan 59e. Neljä kymppiä on aina vähemmän, joten tutkin asiaa. Tämä olisi ilmeisesti poistuva malli, joten hinta on ihan kelpo. Nykyään tuntuu, että tämäntyyppisissä asioissa uudistukset ei suinkaan ole parannuksia vaan jotain ihan muuta, niin tälläkin kertaa, sillä uudessa mallissa ei voi vaihtaa lamppua ja lisäyksenä radio (joka rätisee kuitenkin). Se nyt kuitenkin on se, joka todennäköisimmin hajoaa pikapuoliin, joten todellakin haluan itse pystyä sen vaihtaamaan.



Tilasin lampun (ja muistin miksi olen aina kuvitellut nettikauppojen/postimyynnin olevan hidasta. Koska Anttilalla se tuntuu olevan erittäin hidasta). Mua katsottiinkin epäilevästi, että eikö riittäis että avaa vaan verhot. Njoo, auttaishan se. Tosin ihmettelijäkin tajusi aika pikaisesti kysymyksensä ongelman.

Kuukauden verran tuo on ollut käytössä ja ihan oikeasti herääminen on paljon mukavampaa. Alku oli vähän kivinen, koska pitää löytää sellainen säätö ettei herääkään heti kun valo napsahtaa päälle vaan herää vasta silloin kun on herätyksen päälle pistänyt. Mulla tosin varsinaisena herättäjänä on kännykän herätyskello, koska tiedän että alkaisin viikossa inhota sitä sarastusvalon omaa pimpotusta. Kuitenkin sen esiherättelyn tekee tuo valo.

Olen myös miettinyt sitä, että onko tää nyt jotenkin mukavampi herätä tämän kanssa kuin ilman kuin ilman. Vastaus tuli aika selkeänä kun tänään heräsin kännykän herätykseen ja valo oli pois päältä. Tänään heräsin paljon kankeammin ja koko päivä on väsyttänyt ihan eri tavalla vaikka nukuin muuten samalla tavalla kuin muinakin öinä.

Ja miksi ihmeessä sitten en käyttänyt sitä kun se on niin fiksu laite: Heti herätessäni muistin, että olin yöllä sammuttanut herätyksen. Muistin myös, että syy herätyksen poistoon vaikutti ihan pätevältä sillä hetkellä kun sen tein. Harmi vaan, että se ei vaikuttanut niin hienolta idealta enää oikeasti hereillä ollessa.

Onpa tylsää

Miksi ihmeessä ravintolat eivät älyä vaihtaa veitsiään? Erityisesti pitserioiden ongelma tuntuu olevan, että haarukalla leikkaa paremmin kuin sillä veitsellä. Tässä Pizza Hutin veitset. Kokeilin kahta ja katsoin ainakin kymmentä, kaikista oli hampaat niin kuluneet, että niitä tuskin näki.



Pizza Hutin pitsat oli muuten oikeasti aika hyviä. Mielikuva mulla on paikasta ja sen pitsoista ollut vähän sama kuin jostain Raxin pitsoista, eli peruslinjalla mennään. Yllätyin kuitenkin kovasti. Syömäni Rucola-pitsa vetsi vertoja Kampin sähkötalossa sijaitsevan Il Dueton pitsoille. Tai oikeastaan minun kokemattomat makunystyräni pitivät jopa Pizza Hutista vähän enemmän. En nimittäin ole ihan vielä sisäistänyt Il Dueton tuoremakkaraa ja chilisalamia. ;)

Kortti hukassa, rahat turvassa

Olin matkalla kotiin kun puhelimen näytöllä alkaa vilkkua minulle tuntematon numero. Voi ei, taas joku kauppias. Vastasin kuitenkin, ja hyvä niin. Soittaja oli pankista ja sanoi luottokunnan epäilevän, että "luottokorttini" (visa electron) tiedot olisivat päässeet vääriin käsiin. Mitään ei kuulemma kortilla oltu ostettu, mutta epäily on kuitenkin, joten kortti ilmoitetaan varastetuksi. Tässä kohtaa normaali ihminen olisi kai ihan kauhuissaan, mutta minä olin salaa tyytyväinen itseeni - no en ehkä ihan niin salaa, soittaja saattoi epäillä, että olenko ihan terve kun kuulostin turhan iloiselta. Soittaja kyseli, että olenko maksanut kortilla ulkomailla tai netissä. Netissähän minä korttia olen käyttänyt muutamien vuosien ajan.

Pari vuotta sitten uskalsin kokeilla netistä tilaamista kortilla, koska korttini voimaossaoloaika umpeutuisi muutaman viikon kuluttua, joten olisin kai aika turvassa. Kun uusi kortti tuli, huomasin, että oikeastaan mikään ei ollut muuttunut: Kortin numero oli sama, jopa kortin kolmilukuinen turvanumero oli täysin sama kuin edellisessä. Ainoa muuttunut asia oli voimassaoloaika. Pienessä päässäni mietin, että jos kortin numero (ja turvanumero) päätyvät jollekin muulle ja kortti ei ole enää voimassa niin mikä estää nettitilaajaa muuttamasta pelkkää voimassaoloaikaa, on kuitenkin aika yleisesti tiedossa kuinka usein kortti normaalitilanteessa vaihdetaan. Vielä epäluuloisemmaksi tulin kun huomasin tililläni oudon tilitapahtuman. Pitkän pähkäilyn jälkeen selvisi, että tilaus on ihan varmasti omani, pankkitietoihin jäävä nimi vain oli eri kuin liikkeen oma nimi. En kuitenkaan haluaisi vastaisuudessakaan, että oma tyhmyyteni johtaisi rahanmenoon ja sillon mulla todellä välähti.

Kun Sampopankilla oli keväällä 2008 paaaljon ongelmia, avasin itselleni kortillisen tilin toisesta pankista. Meinasi nimittäin Sampopankin takia jäädä ennakkotehtävät lähettämättä, kun en voinut postissa lähetystä maksaa enkä edes nostaa rahaa maksua varten. Tämä tili oli jäänyt aika vähäiselle käytölle ja tein siitä itselleni nettitilaustilin eli jos olen jotain tilaamassa, siirrän käyttötililtäni tälle tilille sopivan summan rahaa ja jos jotain tapahtuukin niin tilillä ei joko ole rahaa tai vahingot jäävät muutamaan kymmeneen euroon. En minä silti tyhmä ole ollut senkään jälkeen, nyt vaan olen erityisen tyytyväinen siihen, että mulla kerrankin välähti.

Suosittelen kyllä tätä tekniikkaa muillekin korttitilaajille, jos ei muuten niin väitän että moni turha ostos jäisi ostamatta ihan siitä syystä, että rahoja joutuu toisen pankin tilille odottamaan ainakin yhden pankkipäivän. ;)



Tuota kortin numeroa en ole tätä päivää ennen ihmetellyt suoraan pankille, mutta mun mielestä se on aika outoa, että käytännössä mikään kortissa ei muutu, mutta se silti vaihtuu. Olisikin varmaan hyvä jos tätä asiaa joku muukin ääneen ihmettelisi niin siihen voisi saada jonkinlaisen muutoksen. Tottahan se on, että minä itse päätän missä korttiani käytän ja lopulta minä otan sen vastuun jos jotain tapahtuu, mutta eikö se kuitenkin olisi kaikille parempi jos siinä jokin asia, edes se turvakoodi vaihtuisi.

Koulujuttuja

Tiedättehän kun lifestyle-bloggarit (kieltäydyn sanomasta muotibloggarit, sillä harva niistä oikeasti edes etäisesti koskettaa muotia) esittelevät mitä koulujuttuja ovat päivän aikana tehneet ja kuvituksena on ehkä muistiinpanoja, kirja ja jotain muuta - kaikki siististi esillä. Aloin tänään omia koulujuttujani katsellessa, että onkohan noi kuvat täysin lavastettuja ja mulle tuli pakottava tarve näyttää oma vastaava kuva.



Jotta kuva vähän aukenis niin kerron etten ole mitenkään järjestelmällinen siinä mielessä, että mulla saattaa olla kolme eri hommaa samalla kesken, vaikka kuinka keskittyisin vain yhteen kerralla. Jos uppoudun tekemisiini, niin yhtä hommaa voi tehdä vaikka päivän ja muut saavat odottaa, jos taas on tylsää ja mikään ei tunnu onnistuvan niin poukkoilen niitten kaikkien välillä. Tiedän, ei ole ehkä kaikkein fiksuin lähestymistapa.

Teen paljon töitä lattialla, pöytä on niin pieni, että hyvä kun kone mahtuu siihen ja sängylleni en mitään paperisilppua halua, joten ainoa vaihtoehto on lattia. Joogamatto saa olla kylmähköllä lattialla mun istuinalustani. Kuvassa mukana miesten malliston suunnittelutehtävä, sen kokoamisvälineet, siihen liittyvät värit, kangastilkut, paperisilppu ja suunnittelun teoriamonisteet. Kuvassa mukana myös oma ns. bagpod-viritelmä ja sen tekotarpeet. Ei tarvitse väheksyä myöskään niitä yrityksen laskentatoimen materiaaleja. Siinä ne tällä kertaa. Tuosta suunnittelutehtävästi irtoaa kovasti hupia ainakin silloin kun yrittää pitää sen kaiken paperisotkun ainakin samassa läjässä ja sitten tapahtuu jotain, jonka takia se silppu on levinnyt pitkin huonetta. Onneksi tämä on viimeinen työ, jossa homma tapahtuu edes osin käsin. Ensi kerralla ei enää tarvitse leikellä paljon mitään.

En silti sano, että mun lattiani näyttäisi yhtään järkevämmältä seuraavan työn aikana. ;)

Smykin ohjelmatärpit

Kaikki aina valittavat että eivät katso Ylen kanavia, koska niiltä ei tule mitään. Tuleepas! Lähdetään vaikka siitä True Bloodista, joka näytettiin keväällä/kesällä. Yle vaan ei mainosta omia ohjelmiaan, joten suuri osa niistä hyvistä jutuista menee ohi tai ne huomaa vasta viimeisiä hetkiä katsellessa. Asiaa ei myöskään auta ne Ylen käsittämättömät lähetysajat - eikä varsinkaan se, että Ylellä on tapana muuttaa niitä lähetysaikoja. Areena kuitenkin jeesaa, sillä sieltä löytyy paljon myös ulkomaisia sarjoja. Katseluaika tosin on lyhyehkö, mutta eipä tarvitse olla niiden 00.40 aikojen kanssa niin tarkkana. :)

Tässä pari oudon huumorin loistosarjaa:

Ykköseltä Omid Djalili shown toinen tuotantokausi.
Eli stand-upia ja sketsejä. TV1 lauantaisin kello 22.00. Tämäkin valitettavasti jo puolessa välissä, mutta ainakin puolet vielä tulossa! :)

Flight of the Conchords. Edelleen hämärää huumoria, komediaa Uusi-Seelantilaisista muusikoista New Yorkissa. TV2 torstaisin n. klo 00.40.

Niin ja vielä muille netti-tv:n katselijoille. Käytän itse telkkarille.com-palvelua, josta
löytyy suoraan eri kanavien netti-tv:ssä olevat ohjelmat eikä tarvitse itse miettiä, että mikähän sen nelosen tai kolmosen palvelun nimi olikaan. Suosittelen.

Ruotsia äänikirjalta

Oon aina ollut aika huono kielissä. Syytän sitä, etten koskaan ole oppinut suomeakaan mitenkään hienosti. Sitä on aina opetettu vähän miten sattuu ja lukion ensimmäisen ja toisen vuoden välissä mulla diagnosoitiin lukihäiriö, se ei ole varmaan ainakaan auttanut.

Kuitenkin olen halunnut oppia kieliä. Englantia olen oppinut oikeastaan vain tankkaamalla ja muutaman viime vuoden aikana olen löytänyt englanninkieliset kirjat. Tuntuu että niiden lukemisen jälkeen on oikeasti oppinut paljon enemmäin kuin hetkessä. Tai mistäs minä tiedät, mutta ainakin siltä se tuntuu. Ruotsi on ollut aikamoinen murheenkryyni. En vaan tajua. Ruotsi on mulla mennyt aina läpi "tää kuulostaa oikealta" -meiningillä, eikä se nyt aina kuulosta oikealta. Jopa espanja on aina onnistunut paremmin, vaikka sitä olen elämäni aikana opetellut paljon vähemmän kuin ruotsia.

Ruotsi on siitäkin hankala että sitä ei kuule samaan tapaan kuin vaikka englantia, päätinkin kokeilla tuota kirjatekniikkaa myös ruotsin kanssa. Tosin huomasin, että pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy loistava valikoima myös ruotsinkielisiä äänikirjoja. Otinkin kokeiluun aiemmin englanniksi lukemani Om jag kunde drömman, eli siis sen paljonpuhutun Twilightin. Ei nyt puhuta siitä onko se jonkun mielestä ihan kauheaa roskaa vai ei, puhutaan nyt siitä mitä sain eteeni.

Hain äänikirjani kirjastosta ja aloin innokkaana kuuntelemaan sitä. Alku kuulosti ihan tutulta, se kohta jossa Bella miettii kuolemaa. Seuraavaksi alkoi kuitenkin ihan "outo" osuus. Tottumaton korva ei ihan pysy mukana ja luulee kuulleensa jotain Edwardista ja siitä kuinka Edward kertoo muiden ajatuksista. Siis häh? Eihän kirjassa puhuttu Edwardista ainakaan ekassa kappaleessa, kaiken lisäksi tää kuulostaa siltä keskeneräiseltä Midnight Sunilta, joka on Twilight Edwardin näkökulmasta.

Hämmentyneenä hain Houkutuksen kämppiksen kirjahyllystä ja katsoin mistä se alkaa. Ei todellakaan Edwardista! Etsin käsiini tuon Midnight Sunin ja sehän se oli! Äänikirjan alussa on ihan oikeasti ruotsiksi käännetty Midnight Sun! (Se varsinainen Om jag kunde drömma alkaa muuten raidasta 12). Siis se osuus, jota ei koskaan oikeen saatu valmiiksi? Vai saatiinko?

Vaikka en ihan kaikesta saakaan selvää niin en mää niin huono ruotsissa olekaan kuin olen kuvitellut. Ansaitsisin tästä huomiosta ainakin suoritusmerkinnän ruotsin valmentavalle kurssille. Eiku. ;)

Kulttuuria kerran vuodessa: Fashion Photo Helsinki

Olen varmaan pilannut kaiken taiteen kaikenmaailman kulttuurin itseltäni sillä, että olen ollut kiinnostunut siitä "liian aikaisin". Enää ei vaan jaksa kovin usein kiinnostaa. Toisaalta taas kaikki mielenkiintoisimmat asiat ovat aina tuntuneet olevan pääkaupunkiseudulla, yllätys.

Nyt sattui niin, että se Helsinki ei enää muuton myötä olekaan ihan niin kaukana ja Design-museossa sattui olemaan kiinnostavan kuuloinen näyttely, siellä olisi Daniela Talvitien muotikuvia. Daniela Talvitie on mulle kuvaajana aika uusi nimi, mutta on ollut selkeästi yksi niistä kiinnostavimmista suomalaisista (muoti)kuvaajista. Sen verran mitä kuvia olen netissä nähnyt, lähdin mielelläni katsomaan näyttelyä. Odotin (paljon) hienoja kuvia.

Näyttelyn ensimmäisen kuvan saattoi hypätä yli jonain kieroutuneena vitsinä, sillä en löytänyt siitä kuvallisesti tai muotiin liittyvästi mitään jännää. Seuraavat kuvat taas olivat sitä, mitä olinkin odottanut. Uspenskin katedraalissa otetut Jukka Rintalan hääpukuvat näyttivät musta hyvin nätiltä Vogue-matskulta, tosin tässäkin suurin viehätys oli kai taustassa, ei niinkään kuvassa.

Jatkoin matkaani, mitä näinkään, kauhean räpsyn IvanaHelsingin koltusta. Siis ihan oikeasti kuva oli täynnä ö-luokan photoshoppausta ja huolimattomuusvirheitä. Se, että joissain aiemmissa kuvissa tökerö kuvankäsittely näkyy ehkä vain toiselle kuvankäsittelijälle tai josta voi yrittää syyttää huonoa painoa niin tässä kuvassa oli selvästi jäänyt leikkaa ja liimaa -hommat pahasti kesken.

Monessa sarjassa mulle tuli olo, että olin nähnyt saman kuvan jotenkin paljon mielenkiintoisempana aiemminkin, ja niin olinkin. Ne olin aiemmin nähnyt netissä toisena kuvasarjana samoista kuvauksista ja musta ne olivat ihan oikeasti mielenkiintoisempia kuin näyttelyyn valitut. Toki nää on hyvin pitkälle makukysymyksiä, mutta sanonpahan vaan.

Koko näyttely oli mulle pikkuisen pettymys, huonosti valitut kuvat ja huono kuvankäsittely ei vakuuttaneet, laatu ei korvannut määrää eikä toisinpäin. Samalla mua häiritsi kovasti se, miltä mallit näyttivät kuvissa, eivät olleet edes eläviä vaateriipuksia vaan ihan elottomia vaatehenkareita. Ilmeet ja asennot tuntuivat väkisin väännetyiltä, opituilta tai muuten vaan huonolla hetkellä otetuilta. Tää ei siis ole pelkästään näiden kuvien "ongelma" vaan löytyy monenkin mainoksen tai lehtien kuvista, mistä lie tullut tämäkin.

Seuraavan kerran Daniela kun järjestät näyttelyä, palkkaa mut kuvankäsittelijäksi. ;)