Revlon by Marchesa

Tarroja! Siis kynsitarroja. Joitain viikkoja sitten Nude-blogin Erika kyseli saako noita Revlonin kynsitarroja mistään. Joku sanoi, että eBay auttaa. Niin se auttoikin, vaikka ei pitänyt. :D Muutaman napauksen jälkeen olin ostanut kolme settiä tarroja tältä myyjältä. Tarrat saapuivat alle viikossa ja heti samana päivänä kokeilin yhtä tarraa, jonka sain jaettua kahdelle lyhyelle kynnelle.

Tarrat on olleet sormissa nyt 13 päivää, näkeneet jos jonkinlaisen hiustenpesun, hoitoainemuhittelun, kynsilakanpoistoaineen(!) ja tältä näyttää:

Lakat on muissa sormissa vaihdettu uusiin jo pariin kertaan, mutta tarra on silti siistin näköinen. Ensimmäisen päivän jälkeen kävi niin onnettomasti, että tuju siveltimenpuhdistusaine hulahti lakkojen päälle ja sotki ne täysin, otin lakat luonnollisesti pois ja olin jo valmistaunut luopumaan tarrastani, mutta se todella kesti myös kynsilakanpoistoainetta.

Aiemmin mulla on ollut jokunen tarra OPIlta. Tämä Revlonin versio oli mun mielestäni helpompi asettaa paikalleen eikä ilmakupliakaan tullut. OPIn vastaavat tuntuvat lörpömmiltä ja eivät kyllä mulla kestäneet näin kauaa.

Vaalean tukan pelastukset

Keväisistä hattaranvärisistä hiuksista jäljelle jäi blondi tukka. Tykästyin vaaleuteen. Olen aina näyttänyt ikäistäni vähän vanhemmalta ja vaaleilla hiuksilla jostain syystä näytän itseni ikäiseltä ja kuulemma näytän myös lempeämmältä. :D Olen toki muutenkin tykännyt olla oikeasti vaalea, tää on vaan omasta mielestä aika vaativa hoitaa. Tai ei lopulta sen kummempi kuin mikään muukaan, mutta näin reippaalla kädellä vaalennettu hius vaatii sen, että löytää oikeat hoitotuotteet. Uskoisin, että mulle sopivimmat tuotteet on löytyneet.

Shampoo:
Blondi tukka ja hopeashampoo on melkein välttämätön yhdistelmä. Jotkin hopeashampoot vaan tuntuvat pesevän liikaa ja kuivattavan tukkaa käsittämättömän paljon. Usein on niin, että niitä täytyy käyttää melkein joka pesukerralla. Oma suosikki on Fudgen Clean Blonde. Ei kuivata samaan tapaan kuin moni muu hopeashampoo, joten voi halutessaan käyttää vaikka joka pesussa. Pigmenttiä tosin on niin reilusti, että välttämättä jokaisella pesulla ei tätä voi edes käyttää ellei halua olla oikeasti harmaa.

Itse en niin välitä (sinisen)harmaista hiuksista ja käytänkin perusshamppoona jotain kosteuttavaa tai pehmentävää tuotetta vähän sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. :D Ei nyt kuitenkaan kannata mitään hirvittävän pesevää käyttää. Syväpuhdistavat ja tuuheuttavat jättäisin pääsääntöisesti väliin.

Hoitoaine:
Hopeashampoon kanssa kosteuttavia ja pehmentäviä poishuuhdeltavia aineita.

Yllärisuosikki erityisen karhealle hiukselle oli Keunen aurinkosarjan hoitoaine eli Sun Sublime Conditioner. Jos tätä läträä niin hiuksista saattaa tulla hyvinkin raskaat, mutta sileys on taattu! Olenkin käyttänyt tätä tuotetta tehohoidon tapaan silloin tällöin.

Sävyttäviä tuotteita käytän tarpeen mukaan. Käytössä mulla on vaihtelevasti  Redkenin Blonde Glam -sävytehoito Perfect platinum (Blonde glamissa on kolme erilaista hoitoainetta, joista yksi on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön ja kaksi muuta, sävytehoitoa, silloin tällöin käytettäväksi) ja KC Color mask Vanilla. Blonde glamia silloin kun tuntuu, että tukka on tunkkainen ja vanillaa silloin kun hius vaikuttaa liian viileältä. Color maskia käytän useammin, sillä se on tosiaan lämpöisempää, mutta ei sentään keltaista haluavan valinta. Color mask pehmentää hiusta mukavan tuntuiseksi, mutta ei lässäytä.

Kannattaa muuten aina kuivata hiukset ennen hoitoaineen levittämistä! Hoitoteho on parempi kun vesi ei pääse tuotetta niin kovasti laimentamaan eikä tuotetta edes tarvitse kerralla käyttää paljon. Kuivaus tuntuu turhalta välivaiheelta, mutta vaikuttaa merkittävästi ainakin mulla hiusten kuntoon.

Hiuksiin jätettävät tuotteet:

Jätettävä hoitoaine tai seerumi/öljy on melkein pakko jos haluaa kiiltoa ja sileyttä hiuksiinsa. Yksi omista suosikeistani on Paul Mitchellin vanha tuttu Super skinny serum. Tuoksu on kivan pehmeä eikä jää leijailemaan hiukseen. Tuotetta  saa käyttää aika paljon ennen kuin hiuksista tulee lähmäisiä eli övereitä ei kannata pelätä, vaikka toki kannattaa aloittaa pienellä määrällä ja lisätä tarvittaessa. Muita hyväksi havaittuja tuotteita on muun muassa Redkenin All Soft -öljy ja Simin Argan care -tuotteet. Similtä erityisesti tykästyin kiharan hiuksen muotoiluvoiteeseen, joka teki hiuksista supersileät.

Pääsääntöisestihän nämä oljyt ja seerumit ovat silikonia, jotka tekevät hiuksen pintaan sileän kalvon. Silikonit kuitenkin saavat hiuksen näyttämään ja tuntumaan paremmalta ilman sitä rasvaista fiilistä. Redkeniltä löytyy myös kaksi Diamond oil -öljyä, jotka eivät sisällä silikonia vaan ihan "oikeita" öljyjä. Tuote on ihan kiva, mutta hiuksista saa helposti pienelläkin määrällä vähän likaisen näköiset. Toimii varmasti paremmin kuin hyvin pidemmässä hiuksessa, omassa lyhyessä tukassani on kuitenkin vähän vaikeampi kontrolloida sitä, meneekö tuote pelkkiin latvoihin vai ei.

Erikoistilanteet:

Onpa tässä blondiaikanani käynyt hiuksille myös surkeiden sattumusten sarja, jossa osa tukasta meni purkkamaiseksi ja tippui koskiessa pois. Tämä siis todellakin oli surkeiden sattumusten sarjan lopputulos ja eniten kärsi luonnollisesti ne hennoimmat ohimoilla olevat hiukset ja ne, joita oli aiemmin jo raidoitettu ja muuten käsitelty paljon ennen blondiaikaani.

Saksiahan tuollainen tukka ensisijaisesti kaipaa, mutta sain avun joulualeista ostetusta Redkenin Extreme-sarjasta (olin utelias ja brittihinnat antoivat aihetta hamstraukseen). Extreme siis jäntevöittää sitä purkkamaista hiusta ja teki mulla oikeasti ihmeitä! Venyvä hius vähensi kosteana venymistä, jolloin tukkaa jäi enemmän päähän. Lopulta kyllä leikkuutin huonoja pois, mutta nämä tuotteet ihan oikeasti vähensivät katkeilua ja leikkauksen tarvetta. 

Tuotteet on siis tarkoitettu oikeasti rakennevaurioiselle hiukselle eikä esim. vähän karhealle vaalealle. Pääsäntöisesti vaalennettu hius tarvitsee vain kosteutta ja pehmeyttä, ei suinkaan lisäjäntevyyttä. Näillä tuotteilla et todennäköisesti saa perusvaaleaa hiusta sileäksi ja pehmeäksi, joten ei kannata verrata hoitotulosta ihan minkä tahansa tuotteen kanssa.

Paljon on tullut hoitotuotteita kotiin lisää tän blondiuden myötä, mutta kun omat tuotteet on löytyneet niin ei se niin kamalalta tunnu. Tai milloin kosmetiikka tuntuisi kamalalta? :D

Lopuksi vielä jotain, mitä en voi suositella:

En tosiaan suosittele vaalennussuihkeita eli nesteitä, jotka vaalentavat hiusta ilman värjäystä. Tuote on käytännössä laimennettua hapetetta eli samaa kamaa kuin se värin tai vaalennusaineen toinen osa. En ole itse käyttänyt, mutta olen asiakkaillani nähnyt tai heiltä kuullut miten suihke on vaikuttanut. Eräälläkin lyhythiuksisella asiakkaalla meinaa hiukset jäädä kammatessa käteen. Selviteltiin sitten asiaa ja kävi ilmi, että asiakas käyttää säännöllisesti kotona vaalentavaa suihketta muutenkin vaalennettuun hiukseen. Kunto parani kummasti ja hiukset on pysyneet päässä kun hän on jättänyt tuotteen kaappiin.

Kai tällainenkin vois hätätapauksessa olla ok kun haluaa vaikkapa pidentää tyvivärjäysten väliä, mutta silloin kannattaa todella kertoa kampaajalleen mitä hiukselle on värjäyskertojen välillä tehnyt.

Redken-painotteisuudesta huolimatta olen tuotteet ihan itse ostanut. Ihastuin vaan Redkeniin palavasti edellisessä työpaikassani.

Lapsuudesta tutut laastariliimat

Olin jo kuvitellut, että nuo laastarinjäljet oli vaan 90-luvun huonojen liimojen syytä ja niistä olisi jo päästy. Ei sitten.

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt hukkaan sairastaessa jotain mystistä tulehdusta. Tulehdusarvot on pahimmillaan ollut 390. Eihän tuo mitään ole minulle sanonut, mutta kuulemma terveen ihmisen tulehdusarvot on alle 10. Sairaalakin tuli kokeiltua ja olihan se kokemus, siitä kuuluisasta ruuasta en niin päässyt perille kun oma ravintoni oli enemmänkin nestemuodossa pääni yläpuolella. Täytyy muuten sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt paikan hoitajista. Ihan kuin joka ikisen hoitajan suurin murhe olisi ollut mun senhetkinen hyvinvointi. Tekisi mieli pistää kiitoskirje eteenpäin, mutta olisiko se ihan hölmöä? En kyllä kykenisi samaan. :)

No ne liimajäljet. Ihoon liimailtiin päivien aikana jos jonkinlaista laastaria ja anturia, joten kotiin päästessä iho näytti samalta kuin 6-vuotiaana eli aika liimaiselta.  Huomasin, että paras keino päästä eroon noista sitkeistä lähmistä on liottaa niitä hetki vedenkestävän meikin poistoaineella ja sitten kaapia ne irti.

Taas myöhässä - v10 plus -kuorinta

Vanha juttu mulle ja vanha juttu teille, mutta koneella on pyörinyt yksi kuva niin pitkään, että kai sitä voi olla käyttämättäkään.

V10 plus water base peeling vilahti keväällä usemmassakin blogissa ja omassa kaveripiirissäkin tuotteesta oli paljon puhetta, kaikki hyvää. Tuote on siis geelimäinen kuorintatuote. Ainetta laitetaan kasvoille, annetaan olla viitisen sekuntia ja hierotaan. Hieronnan aikana tuote muuttuu ryynimäiseksi. Kuvittelin siis oikeasti, että se on tuote, joka muuttuu ryynimäiseksi iholla vaikkapa ihon happamuuden tai lämmön ansiosta. Yhden kerran kokeilu todisti mulle, että ne ryynit on todellakin mun omasta ihostani.

Ensimmäisellä kerralla olin keskittynyt itselleni pahimpaan eli t-alueeseen ja leuka näemmä jäi vähän vähemmälle huomiolle, niinpä "ryynit" jäivät osittain paikalleen. Ei kun uusi kierros, jotta sain loputkin pois. Tämän jälkeen ei tosiaan tarvinut ihmetellä mitä tapahtuu.

Tuote osoittautui ihan mahtavaksi ja nyt mulla onkin jo toinen tuubi menossa. Kummallakin kerralla olen omani ostanut jostain nettiapteekista, sillä lähimpään sarjaa myyvään apteekkiin on mulla matkaa yli 100 kilometriä. Ensimmäinen paikka toimitti lähetyksen pakettiautomaattiin, toinen postiin. Postin virkailija päätti pakettia ojentaessaan ilmoittaa minulle ja 20 muulle paikalla olleelle suunnilleen seuraavasti: "Paketti nettiapteekista, ole hyvä!" Katseista päätellen kosmetiikan ostaminen apteekista ei ole se ensimmäinen mielikuva. ;D

Mitä pinseteille tapahtuu kun ne viskaa kylpyhuoneen lattialle?

Et varmaan ole ylläolevaa kysymystä koskaan miettinyt, mutta jos olet niin minulla on vastaus:

Jännite lähtee pinseteistä käytännössä kokonaan.

Jos pinseteissä on terävä kärki, niistä voi tulla myös täysin käyttökelvottomat, kas näin:

Myönnetään, ihan ne kyllä sattuivat tippumaan.

Vartalovoiteesta käsivoiteeksi

Syksy alkaa näkyä mun käsissäni kuivuutena, mutta onneksi olen löytänyt siihen vastalääkkeen.

Viime keväänä kädet näytti ihan raastetuilta ja tuntuivat raastinraudoilta. Eräänä päivänä kuitenkin jäin Premier-tuotteita myyvän miehen ansaan ja kokeilin heidän myymäänsä tuotetta käsilleni. En ostanut mitään, mutta palasin tiskille myöhemmin ostamaan tuon tuotteen. Peruskäsirasvat tuntuvat mun käsilläni hyviltä juuri sen hetken kun tuote on paikallaan, mutta sitä täytyy lisätä välittömästi jos käsiä pesee ja totuushan on, että ainakin tällä kampaajalla päivästä suuri osa kuluu käsiä tai päitä pesten. Tämä vartalovoide  kuitenkin pelasti mun kädet eikä sitä tarvitse olla joka välissä lisäämässä.

Purkki kuitenkin on kaikesta hienoudestaan kömpelö tähän käyttöön ja toisaalta mua inhottaa ajatus siitä kuinka paljon törkyä tällainen tuote kerää käsistä. Spaattelisi olisi tietysti vaihtoehto, mutta se on tällaiselle mukavuudenhaluiselle vähän työlästä. :D

Niinpä keksin purkittaa pienen määrän kerrallaan pieneen pumppupulloon. Miksei mikä tahansa pienempi purkki olisi tähän ok, mutta pumppu on kuitenkin aika kätevä asia!

Hampaiden kiristelyä

Ihan siis tosissaan hampaiden kiristelyä. Kerroin joulukuussa saaneeni hammasraudat ja lupasin kertoa asiasta lisää, nyt yhdeksän kuukauden jälkeen on jo jotain kerrottavaa.

Mennäänpä ajassa taaksepäin kevääseen 2011: Olen aina kärsinyt kovista päänsäryistä, mutta tuona keväänä mulla oli ollut muutamia monen viikon jaksoja, jolloin särkyä oli käytännössä taukoamatta. Korvakin vihloi kovasti ja luulin päänsäryn olevan oire vaikkapa korvatulehduksesta. Tapojeni vastaisesti lähdin käymään lääkärillä ja aika nopeasti kävi selväksi, että korvakipu ja päänsärky johtuivat leukanivelestä ja sen perinteisen Burana-reseptin lisäksi kehotettiin ottamaan yhteyttä hammaslääkäriin, jotta saisin kiskot. Palaset oikeastaan loksahtivat kohdilleen. Hammaslääkärit olivat aina kysynyneet narskuttelenko hampaitani (en ole koskaan tiennyt/tajunnut sitä tekeväni), hampaita olen purrun niin, että niitä on lohkeillut ja nuo kaikki pään alueen säryt.

Tyly totuushan on, että vaivaan hoitona on nuo kiskot, jotka estävät mekaanista kulutusta ja päänsärkyihin + leukajumituksiin tarjotaan suun alueen lihasten hierontaa. Hoidetaan siis oiretta, ei vaivaa. Kokeilin muutamia (erikois)kiskoja ja totesin, että ihan kiva, mutta ajattelin pitäisikö mun yöllä pureskella jotain muovia.Tutun hammaslääkärin kautta kuulin kuitenkin siitä, että narskuttelua (ja noita kaikkia kivoja juttuja) aiheuttaa pielessä oleva purenta ja sitä voisi korjata tietynlaisella tekniikalla, joka vaatii hammasrautoja. Hampaat mulla siis on ihan miellyttävän suorat eli mistään esteettisestä pikkuoperaatiosta ei ole kyse.

Muutamien kuukasien jälkeen huomasin, että poskissani on ihan oikeasti lihasta kun aiemmin olin kuvitellut, että kivikovissa poskissani on vain jotain poskiluita. Nyt ollaan vielä alle puolen välin, mutta olen silti jo mielestäni saanut jonkinlaista apua ongelmaani.

Ei nuo telaketjut itsessään mitenkään kauniit ole, mutta en minä ole niitä oikeastaan jaksanut tällä iällä huomioidakaan. Mulla oli kyllä jo 12-vuotiaana hammasraudat, sillä yhdelle hampaalle piti tehdä pieneen leukaan tilaa. Silloin raudat olikin vähän kovempi kolaus. Vaihtoehtona olisi nyt ollut nykyaikaisemmat ja näkymättömämmät kojeet, mutta pidempi hoitoaika ja nelinumeroinen lisäsumma ei varsinaisesti houkuttaneet. Sitä paitsi, on näillä tähän mennessä ollut jo mun ulkonäköön vaikuttava seikka:

Mun ylähuuleni on ollut vähän kapea alahuuleen verrattuna (vasemman puolen muotovirhe johtuu huonosta meikkivoiteen levityksestä, en vain löytänyt parempaa kuvaa asiasta)

Tällä hetkellä ylähuuli näyttää tältä

Vaikkei mun huulet edelleenkään ole mitkään kosmetiikkabloggaajan täyteläiset muiskuhuulet, nyt sentään ylä- ja alahuuli on samaa paria. :D

Mielenkiinnolla odotan, mitä jatkossa hammasrautojen kanssa tapahtuu.

Kääk! Tigi oatmeal & honey

Ylläolevien tuotteiden valmistus lopetettiin muutamia vuosia sitten ja aika moni sitä jäi kaipaamaan.

Päivällä postiluukusta kolahtaneessa Pinni-lehdessä oli ilmoitus, että nuo suosikkituotteet tekisivät paluun. En tietysti tiedä onko sisältö muuttunut ja onko se hoitoaine (jota itse jäin kaipaamaan) niin hyvä kuin muistin ja ennen kaikkea, sopiiko se enää mun hiuksilleni, sillä paljon niissä itse hiuksissa on muuttunut.

Lisäys 27.9.2013: Ei kannata innostua kauheasti, ei ole samaa tavaraa kuin tuo kaipaamani hoitoaine. Uuden tuotteen INCI näkyvissä täällä.

Juhana Tampere -kuvauksissa

Kuva: Ahti Kaukoniemi

Eräänä kesäisenä iltana matkasin Tampereelle töihin, kunhan päivän muut työt oli hoidettu. Työaika Tampereella oli kutakuinkin 19:00-05:30, tosin erityisesti viimeisinä tunteina oma panokseni oli häviävän pieni. Varsinainen työni koostui kahdesta kuvausmeikistä ja hiustenlaitosta, toissijaiset työt olivat selvästi mm. syöminen, vesivahingon välttäminen ja nuokkuminen.

Kyseessä oli Juhana Tampereen Kide-malliston kuvaukset.
Olosuhteet meikin tekemiselle olivat vähän haastavat, sillä meikkitilassa oli valoa hyvin vähän. Majoittauduin toki sen suurimman ja valoisimman ikkunan viereen, mutta eipä nuo loppukesän illat enää kauhean valoisia ole. Päivän yllätyksiä olivat tuon valon lisäksi mallien ihot, naismalli oli polttanut rinnustansa ja näissä asioissa kohtuullisen kokemattomana meinasi mennä sormi suuhun. Sain kuitenkin ihon omasta mielestäni näyttämään tosi hyvältä. Miesmalli taas oli ollut ulkomailla puolisen vuotta, joten väriä kasvoihin oli aiempiin mallikuviin verrattuna tullut reippaasti lisää, pääsiväthän tummimmatkin meikkivoidesävyt käyttöön! ;)

Lisää kuvia.

Hintahuijaus

Ostin keväällä jostain Sokoksen poistopöydästä Make Up Storen Cleansing powderin. Tuote on vähän samaa sarjaa suosikkini Dermalogican Daily microfoliantin kanssa, joten nappasin pakkauksen pois pyörimästä.

Tuote itsessään on uudistunut, joten en siitä sen kummemmin sano mitään. Juttu tässä kuitenkin oli se, että tänään siivoillessani löysin kaapin periltä tuon Cleansing powderin pakkauslaatikon. Hintalaput olivat paikallaan. Laatikossa oli kaksi samanlaista hintalappua, jossa lähtöhinta oli 33 euroa ja alennusta tulisi reilusti -50%.

Yhdessä nurkassa hintalappu oli toisen, alkuperäisen hintalapun päällä ja sopivan pitkään kylpyhuoneen vesihöyryissä majailtuaan alennushintalappu rapsahti pois ja alta paljstui alkuperäinen hinta.

Alkuperäinen hinta 24 euroa, alennushinta sen sijaan lasketaan 33 eurosta. Mitä ihmettä? Ei tämä nyt vahinkokaan voinut olla kun alennuslappu on lätkäisty alkuperäisen hinnan päälle. Tehdäänkö tätä usein?

Yksinkertaisia valaisutapoja kosmetiikkabloggaajille

Suomalaiset kosmetiikkabloggaajat alkavat olla taas astetta vakavampia, sillä yhä useampi miettii miten talven pimeydessä kykenee enää blogikuvia ottamaan. Pienten esineiden kuvaamiseen on monia kikkoja ja yksi loistava esimerkki löytyy Wasting lifestyle -blogista. Kasvojen kuvaaminen ei taas onnistu samaan tapaan. Tai onnistuisi jos valoteltta olisi tarpeeksi iso. On kuitenkin myös muita tapoja.

En aio nyt perehtyä itse valoon sen kummemmin, haluan vain esitellä teille muutaman yksinkertaisen valaisutavan kasvoille ainoastaan yhtä valonlähdettä (+heijastinta) käyttäen. Näitä käytän muotokuvauksessa ja valo voi tietysti olla kuvanottohetkellä välähtävä valo (salama) tai jokin jatkuvasti valoa tuottava laite tyyliin jalkalamppu. Kaksi edellä mainittua ovat tietenkin tehoiltaan täysin erilaisia, mutta saitte varmaan pointin.

Seuraavat kuvat on otettu irtosalamalla. Salaman valo on pehmennetty softboxilla.

Tässä ns. perusvalaisu yhdellä valolla. Softbox asetetaan hieman päätä korkeammalle ja valo laitetaan alaviistoon.

Jälki näyttää tältä: Valo on kiva, mutta meikkibloggaajan näkökulmasta kuvan vasen puoli jää turhan varjoon.

Ratkaisuna lisätään kasvojen varjopuolelle heijastin tai iso valkoinen pahvi tai miksei vaikka peili. Kokoontaittuvia heijastimia saa parhaimmillaan parilla kympillä. Heijastavan pinnan tulisi kuitenkin olla aika iso.

Ja jälki näyttää tältä:

Ero on selkeä. Aletaan päästä aika miellyttävään lopputulokseen kohtuullisilla varjoilla. Varjoja on niin, että kasvoille jää muotoa, mutta ne eivät häiritse.

Seuraavaksi ehkä mun suosikkivaloni. Eli yksi ainoa valo kameran yläpuolelle hieman alaviistoon.

Varjoja löytyy, mutta omaan makuuni ne vaan tuovat muotoa kasvoille.

Jos kuitenkin varjoa on liikaa niin voidaan lisätä se heijastin tai valkoinen paperi/pahvi kameran alapuolelle. Kamera siis jää heijastimen ja valon väliin.

 Ja tältä se näyttää. Nyt siis puhutaan jo hyvin klassisesta meikkikuvavalosta.

Yhdellä valolla ja heijastimella pääsee pitkälle, tässä vain muutama tapa. Toivottavasti näistä on iloa ja hyötyä! :)