Pelleperuukki tai jotain muuta

Kampaajana mua välillä vähän surettaa kun ihmiset pettyvät hiustuotteisiinsa tai lyttäävät ne huonoina vaikka ovat tuotteesta kuulleet kehuja kavereiltaan, lehdistä tai blogeista. Totuushan on se, että jokaisen hiuksilla on omat tarpeensa ja jokaisella on toiveensa siitä, mitä hoitotuotteiltaan haluaa.

Olen muutamaan kertaan kertonut millaisia tuotteita käytän omaan tukkaani, mutta en ole koskaan tainnut oikeasti kertoa lähtökohtaani tai toiveitani asian suhteen. Tästä lähdetään.

Tukkaani on vaalenneltu rajusti, värjäilty jos jonkinlaisilla onnistuneilla ja epäonnistuneilla kokeiluilla. Viimeiset puoli vuotta hiusta on lähinnä raidoitettu. Huonokuntoinen hius imee vettä kuin sieni ja takkuuntuu. Koska omat hiukseni on käsittelyjen seurauksena vaurioituneet hurjasti niin ne kastuessaan muodostavat ison rastan. Eipä pidä unohtaa tuota kiharanpoikastakaan. Märkänä tukka on kuin naamiaiskaupan pelleperuukki - punainen väri vaan puuttuu.

Mitä sitten haluan tuotteiltani? Määrällisesti hiusta on sen verran, että lyhyt tukka näyttää ohentamattomana vähän turhan mummotuuhealta. En halua mitään lisävolyymia, en myöskään välitä siitä kiharasta, joten en käytä tuotteita, jotka varsinaisesti auttaisivat siinä kiharan pysymisessä. Myös suoraksi harjaaminen on mulle tärkeä hoitovaihe. Tahdon tuotteiltani sitä, että hiukseni näyttävät ja tuntuvat pehmeiltä, sileiltä ja kiiltäviltä.

Kun valitset itsellesi hoitotuotteita niin kannattaa pitää mielessä kysymykset: Missä kunnossa hiukseni aidosti ovat pari kaksihaaraista pitkissä hiuksissa ei ole merkki siitä, että tarvitsisit välttämättä superhoitavia tuotteita ja mitä tahdon hiustuotteiltani. Nyrkkisääntönä muuten kannattaa pitää mielessään, että shampoo valitaan hiuspohjan mukaan ja hoitoaine hiusten kunnon mukaan.

Goodie bagin yllättäjät

Kosmetiikkabloggaajien miitit on hassuja siinä mielessä, että ne on mitä ilmeisemmin usein sponssittomia, mutta silti niissä tunnutaan jakavan jättimäisiä goodie bageja.

Ilonan järjestämän miitin suurimmat yllätäjät löytyy tästä:

L'Oréalin sininen Miss Manga -ripsiväri. Tässä on tuote, jossa lähtökohtaisesti kaikki on pielessä.
- Vihaan isoja harjoja
- Tavalliset ripsivärit pysyy omissa ripsissäni noin kolme sekuntia (vedenkestävät jopa kolme minuuttia), käytän siis käytännössä vain "kolmekaseja"
- Sininen väri. Ripsiväri muinaisuudesta?

Kannatti kuitenkin kokeilla. Kesähelteillä tämä on kaikessa vedenkestämättömyydessään pysynyt paikallaan moitteettomasti. Sininen värikään ei ole ollut niin pelottavaa kuin kuvittelin. Sininen näkyy lähinnä läheltä katsottuna, normaalilta keskusteluetäisyydeltä väri näyttää kuulemma mustalta. Itse asiassa harjakaan ei ollut tavattoman kömpelö - väri meni ripsiin eikä silmään.

Laveran natural liquid -meikkivoide puolestaan jännitti värinsä suhteen (ivory 02). Sävy tuntui kauhistuttavan tummalta ja oranssilta. Koin kuitenkin vahinkoruskettumisen ja näytän stereotyyppiseltä blondilta vaaleilla hiuksillani ja oranssilla rusketuksellani. Laverasta sain itselleni kesämeikkivoiteenkin, tämä nimittäin pysyy paikallaan! Muistuttaa vähän JOIKin BB-voidetta, mutta on toki peittävämpi.

Bonuksena vielä kuvasta livahtanut IsaDoran twist-up eye gloss (02 brown sugar). Niin mikä oli? Silmäkiilto? Sävy sopii mainiosti tähän vahinkorusketukseen ja vähän huolitellumpaan "meikittömään" päivään. Ensimmäisellä kerralla sipaisin tätä luomilleni ihan kokeeksi sellaisenaan ilman mitään pohjusteita ja "kiilto" pysyi paikallaan sellaisenaan jokusen tunnin. Ei se nyt huppusuoritus ollut, mutta kun mitään ei odota niin voi yllättyä isostikin.

Kinuskia tukkaan

Blogimiitistä saadut Fudgen Make-a-mends -tuotteet oli mun tukalleni ihan nappivalinta. Reipas tyvi alkaa olla omaa, täysin käsittelemätöntä tukkaa, mutta raidat, aiemmat vaalennukset ja karkkiväritukan ylläpitäminen on saaneet erityisesti latvani niin kammottavaan kuntoon, että hiusten kastuessani päässäni on jättirasta. Tyvellä ja sillä blondilla osalla on aika reilusti eri tarpeet, mutta yritän pitää tukkani päässä, joten olen hoitanut sitä erityisesti vaalean vaatimalla tavalla. Tukka tarvitsee siis paljon hoitoa eli kosteutta ja pehmeyttä. Lisäjäntevyyttä ei sentään latvakaan enää tarvitse.

Make-a-mendsit tuoksuivat fudgemaisen miellyttäviltä. Tuoksuvat reilusti, mutta tuoksu ei jää mitenkään suunnattoman voimakkaana hiuksiin. Saan helposti päänsärkyä vahvoista tuoksuista, mutta tämä oli ihan hajunsa puolesta ok, päänsärkyjä ei ole näkynyt. Itse asiassa shampoon tuoksussa oli jotain kovin samaa kuin Fudgen suurimmassa lahjassa blondeille eli hopeashampoossa.

Shampoo pesee hyvin, mutta ei jätä tukkaa lähmäiseksi niin kuin moni käsitellyille hiuksille tarkoitettu sarja (=muut erityisen hoitavat shampoot). Hoitoaine puolestaan teki hiuksista uskomattoman pehmeät ja sen verran sileät, että en kaivannut jätettävää seerumia tai muita vippaskonsteja.

Parasta näissä kuitenkin on se, että shampoo ja hoitoaine ovat samankokoisia! Useimmat valmistajat kun kuvittelevat, että se 300ml shampoo ja 200ml hoitoaine ovat jotenkin hyvä pari. Eihän se ole, hoitoaine loppuu aina ensin. Vähän kun muroja söisi ja maito loppuu kesken...

Keveä lakka

Blogimiitissä oli arvontapalkintoina mm. OPIn Sheer tints -pakkaus. Kyseessä siis sävytetyt, läpinäkyvät päällyslakat. Arpaonni ei tämän pakkauksen kohdalla oikein suosinut, joten lähdin ilman näitä söpöjä lakkoja kotiin. Koska kaiken voi kuitenkin tavallaan saada, tilasin pikkupaketin näitä lakkoja itselleni.

Jotain tämäntyyppistä niillä voi saada aikaan. Kuva ei ihan tee oikeutta lakkaukselle, mutta siinä on mukavan keveä ja kesäinen fiilis. Yleensä kynsilakka tuntuu kesäisin jotenkin liian tunkkaiselta. Ei tunnu tällä kertaa.

Värit tietysti näkyisivät vähän paremmin valkoisella pohjalla, mutta koska en näköjään omista valkoista lakkaa, laitoin pohjalle Essien Ballet Slippersiä. Hieman kuultava nudelakka oikeastaan vaikuttaa tuohon keveään lopputulokseen kun kaikkea ei ole maalattu umpeen.

Muun muassa näin tähän blogiin otetaan tuotekuvat. Älkää välittäkö hiuksista, kaipaisivat pikaisesti siistimistä värinsä suhteen. :P Lasitettu parveke on näin kesäisin jotain ihan parasta kun valo siivilöityy maitolasin takaa. Valo siis näyttää aina pehmeän mukavalta, koska se suodattuu lasituksen läpi.

Purkkimafia pienempi kuin kolme

Olen hetken aikaa miettinyt miten tämä juttu pitäisi kirjoittaa tai tarvitseeko sitä tehdä ollenkaan. Äsken tajusin, että helpompaa tapaa ei olekaan ja onhan tämä kirjoitettava!

Olen pienen elämäni aikana kokenut itseni aina vähän ulkopuoliseksi isommissa porukoissa ja tunne on ilmeisesti ollut molemminpuolinen sillä esimerkiksi illanviettoihin on ollut ihan turha odottaa kutsuja sen jälkeen kun ihmiset ovat tajunneet etten juurikaan juo (vaikka viihdyn kyllä paremmin kuin mainiosti colani kanssa päihtyneemmässäkin seurassa).

Olen vähän salaa hiipinyt kosmetiikkabloggaajien juttuihin mukaan ja olen löytänyt porukan, jossa ei ole tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Jännitin suunnattomasti ensimmäistä blogimiittiäni, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, olen hengissä ja ihmiset ottivat mukaan paremmin kuin hyvin. En tiedä olenko itse osannut näyttää innostukseni ihan oikeasti.

Ensimmäisessä miitissä puhuin Pumpulipupun kanssa. Esiteltiin itsemme ja kerroin omasta blogistani, johon Pumpulipupu innostuneena vastasi lukevani blogiani. Mielessäni hihkuin kuin pikkutyttö jotenkin näin: "Iik! Pumpulipupu lukee mun blogiani ja ihan oikeasti muistaa sen!". Ulospäin todennäköisesti näytin siltä kuinka tämä tieto olisi ollut yhtä tärkeä kuin edellisen viikon räntäsade.

Hauskaa on ollut huomata myös se kuinka blogin koolla ei ole ollut mitään merkitystä sen suhteen miten ihmisiin suhtaudutaan. Edelleenkin minusta tuntuu jotenkin oudolta kun joitain viikkoja miitin jälkeen Karkkipäivän Sanni moikkasi mua kuin vanhaa tuttua ohittaessaan minut kotikaupungissani. Ja taas jäädyin kuin mikäkin mörökölli vaikka olin ihan oikeasti otettu siitä, että minut oli muistettu.

Helenan puolestaan tapasin miittien ulkopuolella, mutta en osannut enää jännittää. Tiedätte varmaan sen jutun, että keskustelussa tulee taukoja noin 7 minuutin välein. No ei tullut Helenan kanssa! Ihan kuin vanhoja tuttuja oltaisiin oltu, meidät jopa ilmeisesti piti häätää kahvilasta ensitapaamisen jälkeen kun juttu vaan jatkui. :D

Voisin tietysti kirjoittaa tähän ihan jokaisesta tapaamastani tyypistä, mutta ihmisten määrän takia saattaisin naputella juttuani vielä ensi kuussa. Meinasin kirjoittaa ensi viikolla, mutta tajusin kellon olevan 22:11 sunnuntai-iltana, joten ajatus jäisi vähän vajaaksi...

Haluan kuitenkin mainita Eyeshadow and flame -blogin Ilonan, jonka kanssa olen kokenut jotain hengenheimolaisuutta. Johtuneeko siitä, että ollaan melkein päivälleen saman ikäiset vai mikä on saanut mielet kulkemaan jokseenkin samoja ratoja. En tiedä, mutta en miettinyt hetkeäkään lähtisinkö mukaan Ilonan tupareihin ja blogimiittiin. Tupareissa oli taas paljon porukkaa, jotka tuntuivat heti tutuilta, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan tai kerinnyt sen kummemin juttelemaankaan.

Mahtavaa kosmetiikkaihmiset Purkkimafia kun olette olemassa!

Jotta juttu ei jäisi ihan ilman kuvia, tässä "sponssittoman" blogimiitin tuliaiset ihan oikealla paikallaan - toissijaisena ja jutun lopussa.

Kiitos kuitenkin myös sponsoreille, tällaisena pikkubloggaajana on oikeasti mukava saada tuotteita kokeiltavaksi! Kuvasta melkein koko saalis. ;)

Huulipunaa dippikupista

Nyt on vuorossa tuote, jossa sisältö on ostopäätöstä tehdessä ollut melkein toissijainen asia, mutta aiheutti kyllä käytössä suunnattoman positiivisen yllätyksen. Tämä on siis NARSin vanha joulupakkaus, jolla hintaa oli aikanaan oma budjettini huomioon ottaen ihan käsittämätön summa. Pakkaus sattui kuitenkin löytymään outlet-nettiputiikista muutamilla kympeillä juuri tämän huulipunahurahdukseni aikaan. Nyt kaikki osui kohdilleen: hinta oli kohtuullinen, pakkaus on upea ja sävyt kiinnostavia, sivellinihmiselle tietysti sivellinkään ei voi olla huono juttu. ;)

Kun sain pakkauksen käsiini kuvittelin jo ostaneeni pelkkiä keraamisia purkkeja, joissa on japanislaistyylinen värillinen sisus. Jotenkin mikään tuossa kulhossa ei antanut ymmärtää, että siinä oikeasti olisi yhtään mitään väriä. Tökkäsin siveltimen kuitenkin väripintaan ja siinähän se väri oli, väri tosiaankin on joku millinen kerros kulhon pohjalla ja reunoilla.

Mukana tuli myös sivellin, joka osoittautui ehdottomasti mieluisimmaksi huulisiveltimeksi, jota olen koskaan kokeillut. Muodoltaan sivellin vastaa lähinnä silmänrajaussivellintä ja on siksi äärimmäisen tarkka. Sivellin on kyllä myös tosi jäykkä, joten sen saattaa tuntea huulillaan vielä levityksen jälkeenkin. Ei ehkä siis päivittäiseen käyttöön, mutta jälki on hienoa!

Koostumukseeltaan punat on aika kevyitä eikä yhtään tahmaisia, lopputulos jää siis aika hennoksi ja luonnolliseksi. Toki kerrostamalla saa intensiivisempääkin tulosta. Kuvissa punia on tosin levitetty aika reilulla kädellä.

Olen minä hölmömpäänkin rahani laittanut. ;)

Beauty Blender ja BeautyBay Blending Sponge

Paljon B-kirjaimia taas luvassa.

Beauty Blender on jo varmaan kaikille tuttu. Beauty Blender on siis meikkisieni. Perusajatuksena on, että sieni kastellaan, sieni turpoaa vedestä eikä ime niin paljon meikkivoidetta itseensä kuin muut sienet. Sientä voi käyttää voiteen levittämiseen tai häivyttämiseen. Maailma on jo täynnä vastaavia tuotteita ja miksi ei olisi, BB on ihan mahtava, mutta vähän tyyris 20 euron kappalehinnallaan. Yksi kiinnostavimpia tulokkaita olikin talvella ilmestynyt  BeautyBayn oma versio, jonka normaalihinta on maltillisesti alle seitsemän euron. Omastani maksoin muutaman euron, se nimittäin sattui olemaan Premier-näytteenä.

Violetti sieni on BeautyBayn Blending Sponge ja pinkki on Beauty Blender. Kummatkin ovat kuivina kooltaan melkein samankokoisia. Violetti on kuivana jokseenkin jämäkämpi ja tunnultaan enemmän stressilelumainen kun pinkki puolestaan on pehmeämpi ja joustavampi.

Sienet märkinä. Pinkki ja valkoinen ovat kummatkin Beauty Blendereitä. Valkoinen on uudempi ja vähän vähemmän kulunut, tämän huomaa esimerkiksi kärkiä vertailemalla, pinkin kärki on kulunut aavistuksen pyöreämmäksi. Beauty Blenderit eivät ime vettä yhtä hanakasti kuin Blending Sponge, mutta hanan alla kaikki kastuvat nopeasti. Beauty Blendereistä ylimääräisen veden saa puristettua kerralla eikä vesi jää tirkumaan sieneen. Blending sponge imee vettä helpommin, mutta se on myös vaikeampi puristaa ulos. Blendin spongeen meinaakin jäädä helposti liikaa vettä ja silloin sieni on vähän epämääräinen eikä palaudu muotoonsa helposti.

Olen tottunut Beauty Blenderiin, joten Blending sponge on minun makuuni vähän turhan jämäkkä ja pikkuisen pienempi kuin esikuvansa. Onhan nämä ajatukseltaan samanlaisia, mutta mun makuuni kaksi täysin eri tuotetta. Tämä on tietysti ennen kaikkea mielipideasia, mutta itse tykkään enemmän noista pehmeistä, joiden käytössä voi olla reilusti hellempi. Kummallekin on varmasti oma paikkansa, mutta kyllä mun suosikkini on edelleen Beauty Blender.

Ellis Red

Mua on kiinnostanut punainen huulipuna, mutta siinä on ollut aina se äärimmäinen ongelma ettei mikään sävy vaan sovi. Kuulin Ellis Faasista joitain viikkoja sitten ja innostuin. En innostunut pelkästään Ellis Faas -pakkauksista vaan myös siitä filosofiasta. Esimerkiksi punaisesta huulipunasta "Ellis redistä" sanotaan nettisivuilla näin: "Ellis Red is Ellis' signature colour: it is based on the natural colour of blood. That colour is the same in all of us, so therefore it doesn't clash with anyone's skin."

Tuotetta löytyy kolmessa eri koostumuksessa. "Perinteisenä" huulipunana (Creamy lips,) sävy L101, kevyempänä Milky lips -punana, sävy L201 ja Glazed lips -kiiltona, sävy L301. Jokaisessa koostumuksessa on muuten keskenään erilainen applikaattoripää, ostamassani milky lipsissä se on valokynistä tuttu sivellin.

Mukavana yksityiskohtana keskenään samanlaisissa pakkauksissa (alempi on peitevoide) on pakkauksen pääty, joka kertoo tuotteen sisällön.

Täytyy sanoa, että tuo mainosteksti oli ihan oikeassa! Omani ostin koostumuksessa milky, jonka sanotaan olevan kevyehko, stainimainen ja sellaisille ihmisille, jotka eivät tykkää huulipunan tunnusta. Minä! Kevyesti käytettynä tuote näyttää hyvin luonnolliselta, mutta huolitellulta. Tuote levittyy nätisti ja mielestäni sivellinannostelija on helppo ja jokseenkin huoleton käyttää.

Kevyt kerros

Tuhdimman kerroksen alta ei tietenkään oma väri kuulla läpi samoin kun ohuella kerroksella. Reilummin annosteltuna väri näyttää tummalta ja ihan oikeasti verenpunaiselta. Onnistuin sotkemaan tätä käsiini ja mietin hetken olinko saanut haavan sormeeni. Tämä on ihan oikeasti ensimmäinen puna, joka ei näytä silmissäni kauhean väärältä omilla huulillani - tottumus on tietysti asia erikseen.

Toki Ellis Faasilla on myös muita huulipunasävyjä, mutta mikä olisi parempi kokeilukohde kuin jokin näin perinteinen ja netissä reilusti kehuja saanut tuote.

Perusnaku

Blogimaailmassa ei ole voinut välttyä Urban Decayn Naked-palettien hehkutuksesta. Kaikki se hehkutus on saanut mut kiinnostumaan noista kolmesta paletista yhdessä ja erikseen, mutta olen aina todennut, etten niitä kuitenkaan käyttäisi tai käyttäisin kahdentoista sävyn rivistä ehkä kolmea. Tykkään meikata muita erikoisillakin väreillä ja yhdistelmillä, mutta jos omilla kasvoilla on kovasti jotain ylimääräistä niin tunnen oloni epämukavaksi. Minulle riittää se, että saan itseni pienellä vaivalla vähän laitetumman näköiseksi. Olen siis tässä asiassa sanalla sanoen tylsä.

Olen kuitenkin etsinyt itselleni palettia, jossa olisi sopivia perussävyjä ja kaiken minun vaatimani silmämeikin saisi tehtyä samoilla tuotteilla. Onneksi on Urban Decay Naked Basics. Siinä ei ole mitään ylimääräistä eikä minulle tylsänä meikkaajana mitään liikaa. Paletissa ei ole edes niitä suunnattoman typeriä minisiveltimiä, jotka kuitenkin soveltuvat lähinnä roskikseen.

Pahoittelen, että en tajunnut kuvata palettia tuoreena. :D

Paletti sisältää sävyt mattasävyt Foxy, W.O.S, Naked 2, Faint ja Crave. Lisäksi mukana on hieman satiininen Venus. Näitä kaikkia voin jopa käyttää samassa meikissä. Esimerkiksi näin:

Foxy koko luomelle, W.O.S silmän sisänurkkaan, Venus edellisen päälle ja kevyesti kulmaluulle, Naked 2 vaaleammaksi varjostusväriksi, Faint tarvittaessa tuomaan lisätöpäkkyyttä varjostukseen. Kaksi viimeistä ovat sen verran neutraaleja, että niitä voi käyttää myös kulmissa. Vielä tuo "pelottava" musta Crave rajaukseksi ainakin yläluomelle ja tarvittaessa Faint vähän pehmentämään rajausta.

Tällä reseptillä tulee hyvin luonnollinen, mutta samalla äärettömän huoliteltu nudemeikki.

Vahvuus tietysti maun mukaan, mutta voihan tällaisella yhdistelmällä tehdä paljon muutakin. Mikään ei myöskään estä myöskään yhdistämästä niitä mielenkiintoisempia sävyjä näiden kanssa!

Huulipunahulluus

En ole ollut mikään huulipunatyttö kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on sävyjen valinta, aina tuntuu ettei mikään sovi. Kaikki sävyt on olleet liian kylmiä tai liian lämpimiä ja muutenkin liian rohkeita omaan äärimmäisen luonnolliseen meikkityyliini. Rehellisesti sanottuna en oikein edes tiedä miten kaupan testereitä uskaltaisi kokeilla, joten sokkona ja fiiliksen perusteella on täytynyt mennä. Toinen ja hyvin suuri syy on ollut huulipunien koostumus. Mun fiilis huulipunasta on se, että joku rasvakerros lilluu huulien päällä eikä juuri pysy siellä missä pitäisi.

Olen kuitenkin pikkuhiljaa löytänyt kaikenlaisia vaihtoehtoja, erilaiset stainit on olleet ehdottomasti omia suosikkeja tai ihan peruspunat stainimaisen kevyesti käytettynä. Nyt olen sitten kerralla hurahtanut ja jopa vähän erikoisempiinkin sävyihin, oranssikin löytyy. :D

Viimeisin ostos on NARSin vanha kausituote, johon ihastuin erityisesti ulkomuotonsa takia. Pieniä söpöjä keraamisia kulhoja ja japanilaistyyppinen sivellin puulaatikossa. Tällainen mielettömän suloinen vesiväriboksi! Alkuperäinen hinta oli muistaakseni jotain yli sadan euron luokkaa ja se on sellainen raha ettei sitä huvikseen käytetä pelkästään söpön näköisiin asioihin. Nyt hurahdukseni aikaan paketti sattui löytymään muutamilla kympeillä, joten en kauaa miettinyt.

Toinen ihastukseni oli Ellis Faasin punainen huulipuna. En voi kieltää etteikö pakkaus olisi taas vaikuttanut ostopäätökseen.

Voihan se kuulostaa hölmöltä, että pakkaus vaikuttaa näinkin suuresti ostopäätökseeni, mutta toisaalta maailma on niin täynnä tuotteita, että miksi ei voisi valita sellaista, joka on samalla hyvä ja miellyttävä myös pakkaukseltaan. Okei näiden hyvyydestä en tietenkään tiennyt kuin googlailun perusteella, mutta silti koskaan ei voi tietää ennen kun on itse kokeillut, en minä niitä kaupan testereitä edelleenkään kokeile.

Näistä tuotteista myöhemmin lisää.

Mitä ihmettä MUFE? - osa 3

Saatiinhan tämä homma viimein päätökseen. Jos et ole kärryillä missä mennään niin voit katsoa ensimmäisen osan täältä ja toisen osan täältä. Kysymys on kuitenkin siitä, että kaksi muka saman sävyistä meikkivoidetta näyttivät täysin erilaisilta.

Huomasin ongelman helmikuussa, jolloin kyselin aiheesta Suomen MUFElta. Maaliskuun aikana sain lähetettyä uuden, minulle vääränvärisen meikkivoiteen Guru Makeup Emporiumille, jossa luvattiin verrata sävyä muihin liikkeessä oleviin ja tarvittaessa lähettää Ranskaan tutkittavaksi. Olin jo melkein unohtanut koko asian kunnes se viime viikolla tuli Kahvia ja kosmetiikkaa -blogin Eikon kanssa ohimennen puheeksi. Tänään päätin kysellä onko mitään selvinnyt.

Mun kannaltani uutinen oli tavallaan inhottavaa kuultavaa. Näyttää siltä, että minun uusi sävyni on sellainen kuin sen kuuluukin olla. Vanhaan purkkiini on mitä ilmeisimmin laitettu väärät leimat ja väärä pahvipakkaus. Lupasivat kuitenkin lähettää purkin minulle takaisin. Tuskin sillä kuitenkaan mitään teen, saa nähdä viitsinkö enää etsiä oikeatakaan sävyä. Hieno tuote edelleen, mutta pitäisi ensin lähteä Helsinkiin sitä etsimään...