Ihan kuin Strömsössä! Saippuaa tekemässä

 

Kerroin tammikuussa kuinka betasalpaajien aloittamisen jälkeen olen saanut viitseliäisyyteni takaisin. Olen aina ollut aikamoinen askartelija ja tekijätyyppi kaiken kaikkiaan. Yksi niistä asioista, joita olen tehnyt viime aikoina on saippua. 

Kun puhutaan saippuan tekemisestä niin se voi tarkoittaa valmiin massan sulattamista muotteihin kuten yllä oleva shampoopioni. Se voi tarkoittaa myös alusta asti tekemistä eli "vanhaa kunnon" lipeäsaippuaa. 

Melt and pour -nimellä kulkevat mikrossa sulatettavat valmismassat on ehdottomasti se helpoin kun haluaa itse tehdä saippuaa. Puolen kilon pakkaus maksaa noin kymmenen euroa ja massaa saa vaikka askartelutarvikeliikkeistä. Saippuaa voi sulattaa esimerkiksi tyhjiin jugurttirasioihin, jääpalamuotteihin tai saippualle tarkoitettuihin silikonimuotteihin. Pionin ostin Lahtisen vahavalimosta, mutta suomalaiset pienyrittäjien nettikaupat on näitä pullollaan ja esimerkiksi eBayssa voisi sanoa, että vain mielikuvitus on rajana, jos vain malttaa odottaa.

Mutta sitten päästäänkin siihen isompaa askartelua vaativampaan hommaan eli massan itse tekemiseen! Kaikessa yksinkertaisuudessaan saippuamassan tekoon vaaditaan aika vähän aineita: vettä, lipeää ja itse valittuja rasvoja. Lipeä saippuoi rasvat eikä lopullinen saippua enää sisällä syövyttäviä ainesosia, mutta koska lipeä sellaisenaan on oikeasti vaarallinen aine, on aiheeseen syvennyttävä ja ohjeita noudatettava. Onneksi pelottavuus vähän hälvenee siinä kohtaa kun voi todeta, että kaikkihan meni ihan hyvin.

Suomeksi kaikki löytämäni materiaali oli mun mielestä vaikeaselkoista tai hyvin ylätasolla liikkuvaa, mutta tuntien selvitystyön ja lukemisen jälkeen löysin tieni The Things We'll Make -blogiin ja sen englanninkielisiin saippuaohjeisiin ja lipeävaroituksiin. Homma oli lopulta hyvinkin yksinkertaista ja ensimmäiseksi eräksi oman saippuan tekeminen meni mielestäni hyvin.

Ei toki nyt puhuta siitä, että saippuan kovettuminen meni mun massallani vähän pidempään kuin ohjeessa kerrottu yksi päivä, joten ulkomuoto ei ole mikään onnistunein. Tämä johtunee siitä, että kauppaan lähtiessäni en katsonut tarvittavan oliiviöljyn määrää, vaan päädyin ostamaan liian pienen pullon. Jouduin sitten käyttämään lisäksi sitä, mitä kaapista löytyi eli auringonkukkaöljyä oliiviöljyn ja kookosöljyn lisäksi. Ihan äärimmäisen hyvä saippua kyllä! Pesee riittävästi ja vaahto on ihanan runsas.

Kaverit nimesivät mun saippuani leikkisästi Vanhaksi Kunnon Liisan Lipeäsaippuaksi. Tässä siis Vanha Kunnon Liisan Lipeäsaippua, meni niin kuin Strömsössä edition!

Alavasemmalla on erän ensimmäinen saippua, joka viimein viiden viikon jälkeen irtosi muotista. Onneton muoto johtuu siitä, että yritin aina viikkon aikana selvitellä muottia "avaamalla" missä mennään. Ylin on jo kuvioltaan ja muodoltaan ihan sinnepäin, vähän litistynyt tosin. Oikeanpuolimmaisena sen sijaan valmismassasta tehty saippua samalla muotilla. Sitä kohti mennään!

Onko siellä muita askartelijoita?

Kauniit kosmetiikkapakkaukset

 

Olen pitkään suosinut kosmetiikkaa, jonka pakkaukset on täysin tai vähintään osin kierrätettävissä. Esimerkiksi saippuoissa olen siirtynyt aika vahvasti vanhoihin kunnon palasaippuoihin. Ne kun yleensä pakataan pahvirasiaan ja pahvin voi hyvinkin helposti kierrättää. Samasta syystä en ole innostunut lasipakkauksista, koska suurinta osaa kosmetiikkalasipakkauksista ei vain voi heittää lasinkeräykseen.

Sitten on tietysti puu. Viime vuosien aikana puisia pakkauksia on tullut enemmän ja enemmän. Onhan ne kauniita. Olen helppo ja ihastus melkein mihin vain, mikä on pakattu puupakkaukseen. Jopa ne puulta näyttävät kosmetiikkapurkkien korkit on aika nättejä - vaikka en edes tiedä onko ne muovia vai oikeasti puuta.

Eräänä päivänä aloin kuitenkin pohtimaan, että eikö ole aika haaskausta tehdä puisia pakkauksia, jotka ovat kertakäyttöisiä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi puuvillaisen kassin hiilijalanjälki on niin kova, että se on itse asiassa pahempi kuin muovipussi ekologiselta näkökulmalta. Kangaskassia tulisikin käyttää tuhansia kertoja ennen kuin se on "edullisempi". Toki on parempi käyttää olemassa olevaa kangaskassia kuin ostaa uusia muovikasseja, mutta erikseen kangaskassin hankkiminen ei ole erityinen ekoteko. Miksei sama sitten pätisi puisissa kosmetiikkapakkauksissa. Ja mitä niille tapahtuu käytön jälkeen? Bioroskis ei taida olla oikea osoite mahdollisesti tuotejäämiä sisältävälle ja ehkä käsitellylle puulle. Eihän sille voi oikein mitään tehdä ellei sillä ole jatkokäyttöä esimerkiksi korurasiana, mutta huulipunahylsy ainakin on hyvin vaikea putsata, joten jatkokäyttö lienee enemmänkin kiva ajatus kuin oikea toimenpide. Sekajäte voi olla se ainoa vaihtoehto.

Tosi hyvä tietysti olisi jos puista pakkausta saisi käytettyä uudelleen ja uudelleen. Onhan meillä jo Guerlainin huulipunakotelot, joihin vaihdetaan vain varsinainen punan osuus tai Kjaer Weiss, jonka tuotteet taitaa öljyjä myöten olla sellaisia, jotka myydään täyttöpakkauksissa.

Tällaisia pohdintoja tänään. Jos sulla on tietoa puupakkausten ekologisuudesta niin kerro ihmeessä. Jos tiedät lisää täyttöpakkausperiaatteella toimivia merkkejä, nekin kiinnostaa!

Vähemmän ja parempaa edullisesti

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kun joku sanoo, että hänellä ei ole varaa ostaa laadukkaita vaatteita, joten joutuu ostamaan halpavaatteita isoista ketjuista. Mikäli haluaa ostaa vatteita, jotka ovat todellakin viimeisintä trendiä ja äärimmäisen muodikkaita, niin halpakauppojen käyttäminen voi olla ihan oikeasti vaihtoehto. Harva meistä kuitenkaan haluaa nimenomaan kulkea trendien aallonharjalla ja oman tyylin löytäminen onkin se avain laadukkaaseen vaatekaappiin. 

Ei mulla ole syytä moralisoida, jokainen tekee omat valintansa. Sen sijaan mua aina suunnattomasti ihmetyttää tämä asenne ja halusin antaa vinkkejä omasta historiastani. Okei, henkkamaukan kaltaisista paikoista voi tehdä hyviä löytöjä ja jopa niitä vuosia hyvinä kestäviä vaatteita, mutta ne on valitettavasti pieni osa isojen ketjuliikkeiden tuotteista ja täysin sattuman kauppaa. Laadukas ja halpa voi kuitenkin olla ihan kaikille vaihtoehtokin, nimittäin käytettynä.

Vaatteiden ekologisuus on ollut mulle tärkeää aika pitkään. Mulle ekologisuus ei tarkoita itse kudotusta hamppukankaasta tehtyjä käsin ommeltuja vaatteita. Se on ihan next level -omistautumista. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että hankkimani vaatteet on tehty kestäviksi ja että niitä on sen verran vähän, että jokaiselle vaatteelle tulee käyttökertoja enemmän kuin vähemmän. Esimerkiksi en voi sietää "farkkuja", jotka kuluvat puhki parin kuukauden käytön jälkeen tai t-paitoja, joiden saumat menevät kieroon kun ne ovat edes nähneet pesukoneen. Puhumattakaan siitä, että materiaali nyppyyntyy ensimmäisten käyttöjen aikana. Ja ei, hienokaan materiaali ei nyppyynny jos vaate on tehty kestämään. Älkää uskoko kaikkea, mitä meille myyjät yrittävät tuputtaa. 

Siitäkin huolimatta että Hesari kehtasi vielä viime vuoden lopussa kirjoittaa second hand -muodista täysin vanhahtavan jutun, kierrätysmuoti tarkoittaa muutakin kuin taidelukiolaisia, nuhjuisia kirppareita ja erikoisia tyylejä. Parhaimmillaan "käytettynä" saa käyttämättömiä tai uudenveroisia laatuvaatteita murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, mutta käytetyissä tuotteissa se tuotteen laatu tai laaduttomuus vasta tulevatkin näkyville. Kun vaatetta on jo käytetty ja sitä on pesty monia kertoja, näkee todella mistä se on tehty. Parhaita vaatteita on käytetty jo vuosia eikä niitä silti erota mitenkään juuri käyttöön otetuista.

Opiskeluajoista lähtien näiden vaatteiden hankkiminen on tarkoittanut ostamista käytettynä. Halvalla ei saa hyvää - eikä tosin hinta ole laadun tae. Mitä pidemmälle olen vaatekaapin sisältöni kanssa päässyt, mukaan on päässyt myös uusia tuotteita, mutta sillä ajatuksella, että vähemmän ja parempaa on hyvä. Tämä on voinut tarkoittaa, että sadan euron tuotteen ostaakseni olen jättänyt kymmenen 10 euron löytöä hankkimatta.

Jos tykkää nimenomaan kiertelystä ja vaatteiden hypistelystä, niin kirpparit ja erilaiset second hand -liikkeet on äärimmäisen hyvä vaihtoehto, mutta löytämisen iloa löytää myös netistä. Toisaalta pienellä sinnikkyydellä voi löytää juuri sen viime kesänä loppuunmyydyn kesämekon seuraavana keväänä reippaasti pienemmällä hinnalla ja laput paikallaan. Tai jotain muuta todella rajattua.

Facebook-kirpparit on hyviä jos haluaa satunnaisia löytöjä, Tori.fi ja huuto.net on tietysti tuttuja jos etsii jotain hyvin rajattua tuotetta, mutta onneksi on muutakin! Vaihtoehtoja on varmaan loputtomasti, mutta perusjutuista isot valikoimat on esimerkiksi suomalaisilla Emmyllä ja Rekillä. Pienempi toimija Vestis on symppis, joka on erikoistunut Marimekkoon, mutta esimerkiksi vanhoja Minna Parikan mallejakin löytyy aika ajoin sopuhintaan. Kaikki kolme ovat yrityksiä, jolloin tuotteilla on palautusoikeus jos tuote ei nappaakaan kotona sovittaessa.

Tietysti paljon on olemassa myös kansainvälisiä sivustoja, joissa voi toiselta käyttäjältä ostaa tuotteita kuin vaikka Torissa. Maksu monesti tapahtuu mm. PayPalilla, jolloin ostaminen on kohtuullisen riskitöntä. Tällaisia esimerkiksi Zadaa app ja oma suosikkini Vestiaire Collective, josta tekee vaikka luksuslöytöjä omallekin kukkarolle sopivasti. Tai sitten ei, mutta merkittävästi edullisemmin kuin uutena ainakin. Lisäpalveluna Vestiaire Collective varmentaa tuotteen aitouden. Toinen vastaava on The Real Real, joka toimii tosin Yhdysvalloista käsin. The Real Real käyttää selvästi aikaa kuvien kuvaamiseen, joten tuotteita on ilo selata. Se likainen kirppisfiilis on kyllä kaukana! Hauska yksityiskohta useimpien tuotteiden kohdalla on laskuri kuinka paljon vettä säästää ostamalla kyseisen käytetyn tuotteen kuin jos uusi tuote tehtäisiin alusta asti. Jos olet ikinä googlannut jotain tuotetta ja toivonut löytäväsi sen käytettynä, olet todennäköisesti törmännyt Poshmarkiin. Poshmark on yhdysvaltalainen käytettyjen (merkki)tuotteiden myyntialusta, mutta valitettavasti sivustolle ei voi edes tehdä tunnusta Suomesta käsin. Tai voi, mutta se vaatii jumppailua eikä välttämättä kokonaisuus ole sen arvoinen. Ihan mahdotonta ei ostaminen kuitenkaan ole, hankalaa kylläkin.

Mitä sitten kannattaa etsiä? Oikeastaan mitä vain, mikä tuntuu omaan makuun ja kukkaroon sopivalta. Jos kaipaan jotain tiettyä vaatetta, yleensä lähden etsimään tuotteita brändeiltä, jotka ovat mielikuvaltaan ehkä tylsän tätimäisiä ja mitään sanomattomia, mutta ovat olleet bisneksessä iät ja ajat. Yksi esimerkki tällaisesta on italialainen Max Mara. Uutena tuotteiden hinnat ovat nykymittapuulla päätä huimaavia, mutta käytettyinä siedettäviä. Se mikä tekee niistä vielä siedettävämpiä on tieto siitä, että merkki yleensä tekee lähtökohtaisesti kestäviä vaatteita. Kotimaisista yksi ehdottomia suosikkejani on Holopaisen kutomon neuleet. Niissä huomaa aina, että yrityksellä on pitkä tausta ja haluavat tehdä hyvää. Sama firma valmistaa muuten ainakin Uhanan, Vestiariumin ja monen muun suomalaisen merkin neuleet.

Kiinnostaako käytetyt vaatteet?

Syy blogin hiljenemisen taustalla

Heipä hei! Pitkästä aikaa. Elämää smykkinä -blogi on aina ollut vähän epäsäännöllinen ja muutama vuosi takaperin päätinkin, että en stressaa kirjoittamisesta tai kirjoittamattomuudesta, joten tauot on olleet sitäkin isompia. Tällä kertaa musta tuntuu, että asiat muuttuu ja osaan oikeasti keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että olen mielessäni jo kirjoittanut kymmeniä juttuja ja ideoinut vieläkin useampia. Miksi mikään muuttuisi, uudenvuodenlupaus? Ei suinkaan. 

En ole blogissani koskaan antanut itsestäni ja elämästäni kovin paljon. Ammatillista osaamista toki, mutta olen aina jäänyt tarkoituksellakin taustalle. Esimerkiksi tyylijutut ja minun ajatukseni on aina kiinnostaneet teitä lukijamäärien perusteella, mutta en vain ole osannut kertoa kaikkea sellaiseen lifestyle-tyyliin. Nyt ajattelin vähän muuttaa asiaa ja kertoa missä mennään. 

Kesällä 2017 päätin opintoni ja ehkä sen jälkeen mulla ei ole oikein ollut kiinnostusta, energiaa tai oikeastaan mitään keskittymistä siihen vapaa-aikaan. Varsinkaan kun viimeiset 2-3 vuotta olen kärsinyt uskomattomista niska- ja pääkivuista, migreeneistäkin. Kokonaisuus on ollut sanalla sanoen lamauttava.

Alkutalvesta tapasin sellaisen neurologin, jonka luona oli helppo olla. Ei tuntunut tyhmältä valittaa kivuistaan ja oloistaan. Tuo neurologi teki myös sellaisen oivalluksen, jota kukaan muu ei ole koskaan tehnyt: mun hermostoni käy koko ajan ylikierroksilla. Ja on ilmeisesti tehnyt niin aina. Lääkäri lähestulkoon kauhistui kun näki mun verenpaineen heittelyn ja laski kaikki oireet yhteen: Syke on ollut sadassa heti herättyä, hikoilen helposti, itken helposti, mulla on yliaktiivinen rakko ja olen pienestä asti kärsinyt unettomuudesta. Siitä verenpaineesta nyt puhumattakaan. En muista että multa olisi ikinä saatu terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla verenpainetta mitattua. Reagoin fight or flight -hengessä kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu.

Sain beetasalpaajia laskemaan verenpainetta ja rauhoittamaan hermostoa, sekä migreenin estolääkkeeksi. Niskakivut osoittautui migreeniksi ja ne alkaa olla tavalla tai toisella kurissa, mutta jo muutaman viikon jälkeen huomasin olevani paljon viitseliäämpi kaikessa. Vanhat jutut, kuten kaikenlainen askartelu, tulivat takaisin elämään ja iltaisin oli kiinnostusta tehdä muutakin kuin lojua ja katsoa telkkaria. Fiilistä on vaikea kuvata, mutta ehkä viitseliäisyyden lisääntyminen on lähin ilmaisu. Olo alkaa tuntua siltä, että on kiva tehdä uusia ja vanhoja asioita, kirjoittaminen yksi niistä.

Mulla on niin paljon ajatuksia ja mielessä valmiiksi kirjoitettuja juttuja, että olen itse asiassa aika innoissani! Että tervetuloa vuosi 2021 myös tänne blogiin. Moi vaan!

Vähän erilainen kampaaja

 

TAAS mulle tuli se hassu tunne, että olen vähän tällainen valekampaaja. No miksi? Siitäkin huolimatta, että olen koulutettu parturi-kampaaja, en ole se perinteisin mahdollinen tekijä. Keväällä tulee kymmenen vuotta täyteen kun opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Tuolloin kymmenen vuotta sitten olin valokuvaaja ja monesti tuntui, että jotain puuttui. Pitäisi pystyä tekemään meikit ja laittaa hiuksia ainakin sen verran, että ei aina tarvitse 1-2 tyyppiä lisää kuvauksiin. En oikeastaan koskaan kuvitellutkaan tekeväni perinteistä parturin työtä. 

Opiskelin Jyväskylän ammattiopistossa - nykyinen Gradia - jossa meikkaus oli parturi-kampaajan koulutuksessa aika iso painotus, joten sain kerralla opin hiuksista ja meikeistä. Kumpikin toki vaati opintojen aikana ja sen jälkeen aikamoista harrastuneisuutta, mutta ei onneksi ennen opintoja.

Itse opiskelin linjalla, jonne tuli lukiopohjaiset tai jo ammatin itselleen opiskelleet, joten opinnot kestivät kokonaisuudessaan kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen näin ilmoituksen, että iso ketju etsii kesätyöntekijöitä. Hain kesätöihin. Mua jännitti ja pelotti, mutta totesin itselleni, että tottakai ensimmäinen työpaikka pelottaa aloittaisipa siellä milloin tahansa. Koetyön aikana mua jännitti niin paljon, että sormet ei meinanneet mennä kamman yli kun kädet tärisi. Lopputulos oli se, että arvioiva taho jaksoi vielä kuukausia myöhemmin kertoa kuinka näppärä olin ja otteet oli kuin vanhalla tekijällä! Eli sain kesätyöpaikan. Ketjuliikkeessä karttui erityisesti rutiini tekemiseen ja viikon jälkeen jokainen työ onnistui kirjattuun tavoiteaikaan, esim. max 30 minuuttia, max 45 minuuttia jne. Olisin saanut jatkaa pidempäänkin, mutta homma ei tuntunut omalta.

Samana syksynä ryhdyin osuuskuntayrittäjäksi eli tein yrittäjänä, mutta takana oli osuuskunta, jolloin ei tarvinnut huolehtia kuin omista tekemisistään, byrokratiasta piti huolen muut. Tein keikkatöitä: kampauksia pienille ryhmille, laitoin hiuksia ja meikkejä kuvauksiin. Samalla pääsin myös kokeilemaan siipiäni kampaamoyrittäjänä koululta vuokratussa liiketilassa. Toisen vuoden kevät on varattu aika pitkälti opintojen viimeistelyyn eli näyttöihin ja työssäoppimiseen. Työssäoppimisen sain tehdä omassa "yrityksessäni" eli tein parturi-kampaamotöitä ja meikkailin porukkaa. 

Jossain kohtaa ryhdyin tekemään sitä osuuskuntamme byrokratiaa eli hoitamaan päivittäistä rahaliikennettä ja palkkojen maksua. Tämä oli vain lisä muuhun omaan työhön, mutta aloin miettiä, että voisin kaivata lisäeväitä yrittäjyyteen. Koska vuokrasopimukseni olisi kuitenkin loppumassa, hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi.

Opintojeni aikana tein edelleen paljon hiusten leikkauksia ja meikkauksia, yhdessä ja erikseen. Värit on aina kiinnostaneet ja vähän pelottaneet, mutta niitä on tosi hankala tehdä kotioloissa, joten tyytyin ihan mielelläni vähempään läträykseen. Alalla puhutaan alentuvaan sävyyn "vessakampaajista", jotka vievät koko alan tuhoon. Vessakampaaja olen kai siinä mielessä, että minulla ei syksyn 2014 jälkeen ole ollut vakinaista tilaa, mutta ei hätää, ihan olen tekemisistäni ottanut hinnan ja toiminut yrittäjänä edelleen. Osuuskunta vain vaihtui välissä.

Kesällä 2017 valmistuin tradenomiksi ja olen tehnyt alani töitä markkinointitoimistossa. Pääsääntöisesti päivätyökseni teen itse asiassa sitä byrokratian pyörittelyä. Huikeita on tietysti ne päivät kun pääsen olemaan mukana vaikkapa videokuvauksissa tai mainoksen teossa hiusten ja meikkien parissa. Kesäisin puolestaan voin tehdä häämeikkejä ja -kampauksia vain silloin kun tuntuu siltä. Siis siinä mielessä, että kaikki mitä teen (nykyisin laskutuspalvelun kautta) on bonusta eikä tarvitse täyttää päiväänsä jos ei halua. Voin halutessani tehdä kuvauspaketteja, joihin kuuluu meikki ja kampaus, mutta minulla on vapaus lähteä vain niihin projekteihin, jotka aidosti kiinnostaa.

Töissäkin projektit on saattaneet olla viisinumeroisen summan maksaneen videon meikkaus, pienen some-postauksen meikki tai ison artistin puuterointi keikkajulisteeseen. Se on voinut olla kuvapankkikuvissa mukana olemista isojen kansainvälisten firmojen kuvapankkeihin. Ja kaikkea tältä väliltä.

Että kyllä, minä olen vieläkin kampaaja. Olen vain vähän erilainen tekijä.

Vuoden paras Black Friday -tarjous

Nelisen vuotta sitten satuin olemaan San Franciscossa juuri Black Fridayna. Tosin päivän kulutin muissa jutuissa ja shoppailuille jäi aikaa vasta illasta. Mielenkiinnolla odotin millainen tämä tarunomainen tarjouspäivä olisi paikan päällä. Kaikki hohto ja mystiikka hävisi kun tajusin, että itse asiassa ihmisiä on liikkeellä niin, että kadulla kuljettiin kirjaimellisesti kylki kyljessä ja tarjoukset oli -20% luokkaa. Ilmeisesti suurimmat tarjoukset, tungokset ja tappelut(!) olisivat tapahtuneet heti aamuhämärässä kun edellisenä iltana paikalle majoittuneet jonottajat pääsivät sisälle ovien avautuessa. Black Friday on jo pitkään ollut Suomessakin juttu, mutta yhden päivän sijaan musta perjantai saattaa olla Black Friday -viikonloppu,-viikko ja varmaan kohta kuukausi. Kaikenlainen hohto ja kiinnostus on muuttunut lähinnä huvitukseksi.

Toisaalta samalla minusta on ehkä tullut äänekkäämpi tiedostava kuluttaja - turha ostaa vain hypen ja painostuksen takia - osta osta vain tänään ei vaan saa mitään ostoajatuksia liikkelle. Black Friday -tarjoukset on parhaimmillaan sitä, että löytää tuotteet edullisemmin, jotka muutenkin ostaisi.
Nyt kuitenkin osui sellainen Black Friday -kampanja, joka sai munkin mielen liikahtamaan: Ikea ostaa käytettyjä tuotteitaan takaisin hyvin hinnoin. Näin mainostaa Ikean #buybackfriday: 

“Tänä vuonna Black Friday on erilainen. Valtavien tarjousten sijaan aiomme edistää kiertotaloutta ja ostaa vanhat IKEA-huonekalusi!

Uskomme, että tekemällä pieniä kestäviä ratkaisuja jokainen meistä voi elää hieman ympäristöystävällisemmin. Haluamme auttaa sinua ja maapalloa, ja siksi annamme tuhansille huonekaluille toisen (tai kolmannen tai neljännen) elämän. Yhden kalusteen kierrättäminen voi tuntua pikkujutulta, mutta yhdessä voimme olla osa suurempaa muutosta.

Myy meille IKEA-huonekalut, joita et enää tarvitse, ja me etsimme niille uudet omistajat.”

No nyt ollaan Ikean kanssa samalla aaltopituudella! Multa löytyy yksi Ikea-tuoli, jota on vain 1kpl, mutta todellinen tarve olisi 2. Kerran jo ostin tuolille kaverin, mutta kyseisen tuotteen muotoilussa on aikojen saatossa tullut pieniä muutoksia, joten eri aikakauden tuolit ei enää olleetkaan pari. Tämä tuoli pitäisi laittaa kiertoon ja ostaa kaksi samanlaista kerralla tai löytää sille samanlainen kaveri. Tarjouksen aikana Ikea maksaisi tuolista - käytetyssä kunnossaan - arviolta 51 euroa, siis sehän on melkein puolet siitä hinnasta, jonka tuolista aikanaan maksoin! Harmikseni huomasin, että tuote on väärää korkeutta eikä olekaan kampanjan piirissä, mutta iloitsen silti joka kerta kun Black Friday valjastetaan muuhunkin kuin päättömään kuluttamiseen.

Mitä tunteita herättää Black Friday?

Parempaa valoa meikkaajalle

Meillä on kahden valokuvaajan kotona tiukka kuri ja järjestys mitä tulee valoihin. Kaikki lamput (eli polttimot) on jotain superhifejä päivänvalolamppuja, joita ei lähikaupasta saakaan. Eihän tätä tule ajateltua sen kummemmin arjessa. Autoin kesällä yhdessä muutossa ja kun avasin vessan oven ja löin valot päälle, meinasin pökertyä. Sen lisäksi, että edellinen asukas oli selvästi onneton siivoaja, vessa näytti suunnattoman synkältä ja yrmeältä. Tuntui että jotain hyökkää niskaan, kun astuu kelmeänkeltaisen valon alle ja laittaa oven kiinni. Tajusin, että tämä on normaalissa kodissa ihan oletusarvoinen tilanne.

Palataan vuosien takaiseen vinkkipostaukseeni, jonka avulla vessassa meikkaaminen lakkaa olemasta rikollista. Puhutaan siis kahdesta - jos ei maailmaa, niin ainakin - meikkiä parantavasta pienestä parannuksesta. Aloitetaan peilikaapista, joka monessa kodissa on useimmin Polarian "perusmalli", jossa varsinainen lamppu on muovisen kotelon alla. Muovi kellastuu aikojen saatossa ja lopputulos on tämä:

Näitä saa muutamalla eurolla varaosina rautakaupoista. Polarian omilta nettisivuilta selviää, että muovin nimi on "valonsuoja" ja sivuilta voi etsiä postinumeron mukaan lähimmän jälleenmyyjän. Itse löysin omani aikanaan hyllytavarana lähimmästä K-Raudasta. Ero on huomattava. Ei ihmekään että kellastunut muovi värjää kaiken valon vieläkin kelmeämmäksi. Itse asiassa suoja oli jotenkin käpristynyt kasaan eikä edes meinannut pysyä paikallaan. Vaihtoon!

Uudistetulla kuvulla tilanne muuttuu tällaiseksi: Valkoinen näyttää valkoiselta eikä enää tule huono olo pelkästään vessan väristä.

Perustilanne nollattu, mutta vielä on jotain, millä vessassa meikkaamisesta tulee laillista eikä kotoa lähtiessä tule yllätyksiä, että meikkivoide on ihan liian keltaista tai poskipuna jossain muualla kuin poskissa. Vaihdetaan tietysti ne varsinaiset loisteputket! Miten ne valitaan, kysyt. Minäpä kerron! 

Sen perusjutun lisäksi, että osaa valita oikean mittaisen ja oikealla kannalla kiinnityvän polttimon, niissä on kaksi huomattavaa ominaisuutta: Valon väri ja värien toistokyky. Valon väri määrittelee aika yksiselitteisesti onko väri keltainen, valkoinen tai jopa sinertävä. Puhutaan valon värilämpötilasta ja sitä lamppuostoksilla mitataan Kelvin-luvulla. Meillä suositaan sellaisia valoja, joissa värilämpötila on noin 5000 Kelvinin tienoilla. Näin väri ei juuri taita kumpaankaan epätoivottuun suuntaan. Lisäksi näissä lampuissa (oikeammin siis polttimoissa) on hyvä värintoisto eli meikkejä ajatellen sävyt erottuvat toisistaan hyvin. Tämä on tietysti toivottua jos ei halua yllätyksiä ovesta ulos lähtiessään, mutta tarkoittaa että omia sävyjä saattaa joutua katsomaan astetta kriittisemmin. 

Itse olemme tilanneet kodin loisteputket oululaisesta Valotornista ja lamput on olleet Philipsin Graphica-sarjaa, joissa värintoisto on äärimmäisen hyvä ja värilämpötila 5300K. Tämä voi tuntua jopa jäätävän kylmältä, mutta helpottaa pimeitä aamuja ja meikkaamista. Usko pois. Hinta ei ole halvimmasta päästä, mutta eipä näitä usein tarvitse vaihtaa - puhutaan vuosien vaihtovälistä. Toisaalta uskon, että sitä saa mistä maksaa: ostin lukuvaloon lamppuja, joista maksoin kahdesta kappaleesta kaksitoista euroa. Toinen lampuista pimeni kymmenen minuutin jälkeen. Ostin merkkituotteen, jonka hinta oli 12 euroa yhdeltä polttimolta. Ei ole tarvinnut katua.

Eikä tämä nyt tietenkään tarkoita, että jokainen kodin lamppu täytyy vaihtaa, mutta meikkauspaikassa olisi hyvä miettiä tätäkin asiaa. Tuleeko näitä valoasioita mietittyä meikatessa?

Olispa ollut last swab

Jos olet lukenut blogia pidemmän aikaa, niin tiedätkin jo, että minussa on vähän maailmaa parantavaa ekohippiä, mutta joskus tavallinen on parempi kuin zero waste ja joskus meitä vaan yritetään huijata viherpesulla.

Mutta mistä sitä aina tietää milloin joku on oikeasti ihan hyväksi tai milloin meitä yritetään sumuttaa? Eipä sitä aina tiedäkään kuin kokeilemalla. Viitisen vuotta sitten koin jotain maailmantuskaa kaikista kertakäyttöisistä vanulapuista. Tein jämäkankaista omani ja sen jälkeen en ole vanulappuja itselleni ostanut. Vanupuikot on vähän samaa sarjaa, mutta niitä ei noin vain vaihdetakaan.

Pitkään katselin jossain joukkorahoituspalvelussa Lastswabeja eli nimensä mukaisesti se viimeinen vanupuikko, jonka ostat. Kerran taisin jo olla tuotetta ostamassakin, mutta homma jäi kesken syystä tai toisesta. Aina välillä pieni maailmanparantaja minussa niitä jäi kaipailemaan. Viime talvena niitä kuitenkin löytyi Stockmannilta. Hinta tuntui aika isolta, 9,90 euroa kappaleelta. No kyllähän se hinta jonain päivänä tulee takaisin jos tuote toimii. Paino sanalla jos.

No olihan se kuitenkin otettava testiin. Tämä puikko on siis muovinen tikku, jonka kummassakin päässä on vanupuikkomaiset päät, mutta materiaali on silikonia eli pestävää. Ostin teräväkärkisen beauty-mallin, koska meikkien kanssa niitä vanupuikkoja eniten tulee ehkä käytettyä. 

Beautya kokeilin meikin kanssa. Koko luomiväri, jota yritin poistaa, levähti ympäriinsä. Eli puikko teki pahempaa jälkeä kuin, miltä meikki näytti näyttikään. Lopputulos: suttuisempi, ei siistimpi. Kokeilin uudemman kerran silmänrajausvärin kanssa. Ei tulosta. Rajausväri ei edes liikahtanut. Väri olisi ilmeisesti kaivannut kosteaa vanupuikkoa, mutta eihän silikonista päätä voi kostuttaa.

Mietit kuitenkin että mites se korvien kaivelu? Kaikkihan me tiedetään, että korvavaikkua ei saa kaivaa vanupuikoilla, mutta kuka sitä ei joskus tekisi?  Kokeilin sun puolestasi. Turhaa touhua. Silikonipintaan ei jää vaikut kiinni ollenkaan.

Jäin miettimään nystyräistä basic-puikkoa. Mitä sillä tehdään? Kaivetaan korvia, ehkä?  en keksi basic-mallille muuta käyttöä. Ostin sitten kuitenkin mielenkiinnosta myös basicin, ihan että tiedän onnistuuko sillä edes korvavaikun poisto. Ei ollut mukava kokemus sekään! Nystyrät tuntuivat korvakäytävää vasten todella kurjilta ja lopputulos oli aika laiha. Itse asiassa kuulemma paras tikku korvavaikun kaiveluun olisi Avrilin bambupuikko, joka ei työnnä vaikkua syvemmälle, vaan lusikoi sitä pois. 

Entäs pesu? Katso itse:

Ei ehkä ihan putkeen. Valkoinen silikoni värjääntyy ja kaikkea väriä ei vain saa pois. Tai sai sitä hieman valkoisemmaksi raaputtamalla. Ei varmaan tarvitsisi sanoa, mutta raaputtaminen ei tee silikonipinnalle pidemmän päälle hyvää. Samalla tuntui, että pää vähän nitkui ja saattaisi irrota jos useammin joutuisi hinkkaamaan. Sen sijaan korvavaikku kyllä irtosi helposti lämpimällä vedellä ja saippualla.

Tämä kaikki saa kyllä kysymään, että mitä näillä sitten oikeasti saisi tehtyä. Tästä otsikkokin, olisin halunnut näiden olevan viimeisiä, ettei vanupuikkoja tarvitsisi enää käyttää. Ehkä ne kertakäyttöiset paperivartiset vanupuikot on kuitenkin parempi vaihtoehto. Oletko saanut Lastswabin toimimaan jossain muussakin kuin korvankaivuussa?

Rikkinäinen puhelin -meikkihaaste

Ihana Elisa Miten niin liikaa? -blogista sai neronleimauksen rikkinäinen puhelin -tyyppisestä meikkihaasteesta eli rikkinäinen sivellin -haaste. Tämä tuli todella hyvään hetkeen. Olin nimittäin tammikuussa alkanut kasata itselleni meikkipakkia, jotta voisin taas alkaa tehdä kuvausmeikkejä ja muut hauskaa. Tietänette miksi tämä suunnitelma odottelee edelleenkin toteutusmahdollisuuksia. Todellakin siis olin mukana!

Meitä tuli kolmen ryhmän verran osallistujia. Jokaisen ryhmän ensimmäinen osallistuja sai tämän meikin kopioitavakseen:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Like an exotic little bird. Loved this look so much i had to post a #KJHcloseup for anyone who wants to recreate. The palette I used was the @katvondbeauty Pastel Goth (people said it’s been discontinued) @byterryofficial have a really similar one that i Just got yesterday. Finally note my crease, fold part of the eye, Hopefully it shows you how to play with that area of your eye if you also have a fold/hooded lid. Try blend with your eye open working with the fold. X

Henkilön KATIE JANE HUGHES (@katiejanehughes) jakama julkaisu Helmi 2, 2018 kello 12.23 PST

Itse sain sähköpostiini nämä kaksi kuvaa Marialta:

Tällaisen kopion tein. Eihän se nyt ihan sama ole, mutta sinnepäin. Näin uudemman kerran kun katsoo, niin onhan siinä paljon pielessä. Lähdin haasteeseen todella innoissani, mutta meikkiä tehdessä turhautuminen iski: Oma silmä on ihan väärän mallinen, liian syvällä, kulmaluu on haastava ja kuvistakaan ei tule yhtään mitään tai ainakin näyttää vaan kaikin puolin väärältä. Lopulta pyyhin koko meikin pois ja aloitin alusta. Tällä kertaa korjaten niitä virheitä, mitä näin ensimmäisessä. Lopputulos oli parhaimmillaankin sinnepäin, mutta oli kai hyväksyttävä, että oman silmän muoto nyt vaan vaikuttaa. Lopulta mustaa sitten tulikin, noh, vähän enemmän kuin piti kun halusin pitää tietyt linjat, jotka mielessäni olin katsonut tärkeiksi.

Mutta hei, katsokaas miten minua seuraava Nena Sofia lähti taas lähemmäs sitä kuvaa minkä olin itse saanut! Koko ryhmämme tuotokset näyttävät tältä:

Ryhmässä:1. mariaglow1  - 2. minä - 3. nenasofias - 4. mari.anniina - 5. Henna.vee - 6. Hannamaria

Kyllähän se muuttui matkan varrella edestakaisin, mutta ainakin värit on pysyneet tosi hyvin samoina.

Tässä vielä kahden muun ryhmän kuvat:

Mukana: 1. dioriina - 2. tiitu_gingerbiscuit - 3.  maskinani - 4. viilankantolupa - 5. lauraloukola - 6. marisalomeikkaa

Ryhmässä: 1. elisa_liiallisuuksia - 2.  charlottaeve - 3. missaria - 4. blingershimmer - 5. paletillaviivi - 6. mia_beautyhighlights

Ihan mielettömän hauska haaste ja kokonaisuuksia on tietysti tosi hauska verrata rikkinäinen sivellinen -hengessä. Vaikka vähän pitikin jo käydä potemassa omia silmiään ja osaamattomuuttaan tai taitojen ruostumista, oli huikeaa kun tällainen järjestettiin. Eipä tämä toisaalta hauskaa olisikaan jos kaikki olisivat lopulta tismalleen samanlaisia. Kai rikkinäisen puhelimenkin hauskuus on nimenomaan siinä miksi juttu matkalla muuttuu. Kiitos Elisa!

Kiinnostaako meikkikuvat yleisesti?

Hullujen päivien säästötärpit

Tein muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Hullujen Päivien vinkkipostauksen siitä lähtökohdasta, että kannattaa miettiä mitä sieltä insanity loss -päiviltä kannattaa hankkia tai jättää hankkimatta. Tässä jatkan samaa linjaa:

Kosmetiikan puolella on aina hyviä perustarjouksia. Lähes joka kerta nappaan Hulluilta Päiviltä Cliniquen Lash Powerin, jossa on pieni harja ja tuote lähtee helposti lämpimällä vedellä. Normaalihinta on lähes tuplaten HP-hinta, joten mikäpä ettei jos lämpimällä vedellä lähtevät maskarat kiinnostaa!

Saman firman kasvojenpuhdistusgeeli 400 ml pakkauksessa 24,90. Tämä on hyvä perusputsari, joka pesee pahimmankin rasvanaaman ihon ilman natisevaa tunnetta. Kuivalle iholle saattaa olla liian tuju. Näitä olen paatuneena rasvoittujana käyttänyt enemmän pulloja kuin olen osannut laskea. Varma perustuote.

Urban Decayn All Nighter -meikinkiinnityssuihke on parasta, mitä meikkimaailmassa on tapahtunut meille rasvoittuvan ihon omaaville. Tämä on kuin hiuslakka meikille, parhaimmillaan meikki kestää kellon ympäri.

Samaa lupailee myös Beautyblenderin meikinkiinnityssuihke.  BB:n suihke on äärimmäisen hienojakoinen, mutta itselleni täysin riittämätön. Ehkä tästä olisi kuivaihoiselle kiinnittäjä?

Sitten yksi tuote, jota en ymmärtänyt yhtään. Oman kokemukseni perusteella ehdottaisinkin kiertämään kaukaa: Foreo Iris. Tämä on jonkinlainen silmänympärysten hierontalaite, jonka on tarkoitus virkistää ilmettä. Löysin tämän jostain alelaarista sellaisella -80%-hintalapulla, että pakkohan se ostaa kokeeksi. En ymmärtänyt yhtään mitä tämän pitäisi tehdä. Jos oikein tarkasti katsoo tuloksia, niin silmät näyttivät aina jotenkin entistä väsyneemmiltä. En suosittele ostamaan ainakaan hetken mielijohteesta.

Sen sijaan näitä suosittelen lämpimästi! Tonymolyn keveä geelimäinen päivävoide, joka kuitenkin kosteuttaa enemmän kuin tarpeeksi. Normaali hinta on 26 euron tuntumassa. Viime keväänä taisin hamstrata näitä kolme ja kaikki käytin. Selvää säästöä kun tietää mitä ostaa. Tai vaihtoehtoisesti haluaa kokeilla.

Joulun jälkeen kaverini kertoi, että haluaisi opetella meikkaamaan, mutta oli katsonut YouTube-videoita aiheesta ja oli huolissaan paljonko meikkihin ja välineisiin täytyisi laittaa. Kuulemma eräälläkin videolla oli listattu tuotteita ja jos ne kaikki ostaisi, rahaa menisi helposti yli 200 euroa.
Meinasin vähän tukehtua pelkästään ajatuksesta. Tokihan rahaa saa käytettyä, mutta lopulta aika vähällä pääsee alkuun! Sivellinihmisenä olen vankasti sitä mieltä, että pelkästään hyvillä välineillä saa meikkauksen alkuun, loppu on harjoittelua. Rahaa saatiin lopulta kulumaan ihan riittävästi sellaista "mukava olla" -tuotteiden muodossa, mutta perusjutuissa päästiin edullisesti. Siveltimiksi valittiin Eco Toolsin meikkisivellinsetti, tämä sama, joka on nyt Hulluilla Päivillä. Siinä on silmämeikkiin perussiveltimet, rajaussivellin luomivärirajauksiin ja pullealla siveltimellä saa vielä muutaman korostusraidan sinne tänne. Setti on tekokuituinen, mutta silti niin laadukas, että kehtaan suositella toisenkin kerran.

Lisäksi luomiväripaletti, joka sopii moneen kokeiluun ja tilanteeseen on hyvä olla. Päädyimme joulun jälkeen johonkin Maybellinen pakettiin, joka ei ollut parasta ikinä, mutta sillä oli hyvä lähteä alkuun. Näin Hullujen Päivien alla uskallan kuitenkin suositella NYXin palettia. NYXin luomivärejä käytän itsekin osin työpakissani ja hinta ei ole huimaava.

Lisäksi otettiin iholle sopiva meikkivoide, mutta sitä en missään nimessä suosittele ostamaan netistä. Beautyblender on kuitenkin loistava väline meikkivoiteen levitykseen. Hulluilla Päivillä näiden hinta on "perus alehinta" 13,90 kun normaalihinta on 19,90 euroa. Sokokselta saatavat We care iconin sienet on muuten toiminnallisesti ihan samoja kuin Beautyblenderit, mutta hinta on alle kympin kappaleelta! We care iconin sienet on samalla tavalla vedessä turpoavia ja kosteana käytettäviä.

Tähän settiin kun lisää vielä esimerkiksi tuon Lash Power -ripsivärin ja itseään kiinnostavan huulipunasävyn tai vaikka huulirasvan, niin ollaan tosi pitkällä perusteissa!

Vielä näin edullisten meikkituotteiden lisäksi haluan esitellä tuotteen, jota ei juuri alennusprosenteilla koskaan näe: Dysonin hiustenkuivain. Normaalihinta tälle kuivaajalle on pöyristyttävät 399 euroa, mutta Hullujen Päivien tarjouksessa 339 euroa. Olen kirjoittanut tästä ja miettinyt onko se hintansa väärti. Oman lopputulokseni pääset lukemaan täältä. Ei tästä taas ihan heräteostokseksi ole, mutta parempi niin. Jos olet ajatellut hankkivasi Dysonin föönin, niin tässä hyvä tilaisuus.

Sitten kosmetiikkamaailmasta kotiin, koska olen aika kotikissa. Aloitetaan tämä osa yhdellä mun suosikilla, eli monikäyttöinen, Ranskassa valmistettu valurautapata, joka mainostaa elinikäistä takuuta. Pataleipä nousi ihan uudelle tasolle valurautaisessa padassa. Verrattuna siis siihen teräskattilaan, jota olen aiemmin käyttänyt. Le Creuset -patoja Hulluilla Päivillä hintaan 165 euroa/kpl. Samat padat ovat Suomessa myynnissä suunnilleen 270 euron kappalehintaan. Jos valurautapata on ollut mielessä, niin kannattaa napata kiinni!

Jos taas haluaa Suomessa valmistetun vaihtoehdon, niin Fiskarsin Norden-pata on myös saatavilla kahdessa koossa. Normaalihinta pyöreälle padalle Fiskarsilla on 170 euroa ja kulmikkaalla 180 euroa. Edullisimmillaan pyöreän padan saa n. 130 euron normaalihintaan. HP-tarjous on siis varsin kilpailukykyinen.

Italialaisen Smegin leivänpaahdin ja vedenkeitin löytyy hienoissa metallivärissä. Nämä on muuten tehty Kiinassa, ei Italiassa. Kumpikin mulla on ollut jo useamman vuoden enkä löydä mitään valittamista. En tietysti tiedä leivänpaahtimista, mutta uskoisin että niistä löytyy laatutuotteita myös edullisempaan hintaan. Omasta paahtimestani olen maksanut reippaasti vähemmän kuin näistäerikoisversioista. Sen sijaan vedenkeitin on sellainen, johon kannattaa panostaa, mikäli tarvitsee eri lämpötiloja, niin Smeg-keitin on ihan loistava - kunhan valitset sen version, jossa on lämmönsäätö, ja on itse asiassa Hulluilla Päivillä edullisempikin kuin tämä. Veden kun saa pelkästään kiehuvaksi vaikka kattilassa tai parin kympin laitteella.

Normaalihinta näille erikoismalleille: leivänpaahdin alk. 140 euroa (perusvärit n. 120 euroa), vedenkeitin 149 euroa.

Kas tässä lämpötilansäädöllä:

Lämpötilat ovat esisäätöjä 50, 60, 70, 80, 90, 95 ja 100 asteeseen. Laite pitää myös pienen merkkiäänen, jota en ole osannut saada pois, mutta sen kuulemma saa pois. Ääni on kuitenkin aika sympaattinen ja hetken päästä sitä alkaa kaivata. Normaalihinta 160 euroa.

Yamazakin kenkäteline on yksinkertainen ja kaunis. Multa löytyy tämä mustana omasta kaapista. Kaappiin piiloon olin tämän itse suunnitellutkin, mutta kaappi on sille ihan oikea paikka. Laitos on nimittäin todella hutera! Kaapissa huteruutta ei huomaa, sillä se nojaa kuitenkin kaapin taka- ja sivuseinään, mutta en todella haluaisi tätä nitkumaan kaapin ulkopuolelle. Mieti siis etukäteen minne olit ajatellut hyllyn sijoittaa. Normaalihinta 149 euroa.

Iittalan erikoisväri ametisti on tosi kaunis! Sen hienous on siinä, että väri "vaihtuu" valaistuksen mukaan. Ongelmaksi voi koitua, että väri vaihtuu valaistuksen mukaan. Kotonani Iittalan ametistinvärinen maljakko näytti ainoastaan siniseltä, ei yhtään odottamaltani violetilta. Hyvät puolet on tässä huonot puolet. Pidä tämä mielessä. Bonuksena muuten tieto siitä, että Iittalan lasitavara tehdään edelleen Suomessa!

Tässä omat esikarsintani. Mitään en tällä erää tarvitse, enkä oikeastaan haluakaan, mutta jos tilanne olisi toinen, näitä katselisin.

Löytyikö näistä vinkkejä tai aiotko nettishoppailla Hulluilla Päivillä?

Rapea ja helppo pataleipä

Nyt kun kotona oleminen on useimmille vähintään väistämätöntä, on hyvä keksiä tekemistä, jota muuten ei välttämättä olisi aikaa tehdä. Miten olisi vaikka leipominen ja pitkät kohotusajat?

En ole koskaan ollut mikään kotona leivottujen leipien tai pullien ystävä. Ongelma lienee siinä, että rapeus häviää välittömästi ja jäähdyttyään leivät ja pullat muuttuvat rakenteeltaan liian tiiviiksi. Pahimmillaan makukin muuttuu yön aikana. Muutamia vuosia sitten löysin kuitenkin sämpylöiden ja pitsataikinan tekemisen. Näissä taika on armoton vaivaus ja vatkaus vatkaimen taikinakoukuilla.

Hetki sitten ymmärsin, että oikeastaan kaikki vaiva on ollut ihan turhaa! Löysin pataleivän ohjeen ja lopputulos on enemmän tai vähemmän sama, mutta hyvin pienellä määrällä vatkaamisen vaivasta. Tässä juttu on hyvin pitkä kohotusaika. Viidessä minuutissa ainekset on kevyesti vatkattu keskenään ja jätetty noin 20 tunniksi odottamaan. Lopulta kaadetaan koko hoito esilämmitettyyn pataan/kattilaan ja noin 45 minuutiksi uuniin. Leipä on tietysti parhaimmillaan hieman lämpimänä, mutta pysyy rapeana vielä levättyäänkin eikä muutu liian tiiviiksi. Eihän tämä nyt mikään terveystuote ole, mutta ihan äärettömän hyvää!

Näin se tapahtuu:

n. 1/5 teelusikallista kuivahiivaa
-> Mitä pidempi kohotus, sen vähemmän tarvitsee hiivaa, jotta leipä ei ala maistua käyneeltä.
n. 2 tl suolaa
-> Suola toimii sokerin tavoin hiivan "aktivaattorina"
n. 4 dl vettä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

1) Sekoitetaan suola, hiiva ja osa jauhoista kevyesti keskenään
2) Vesi lämmitetään 42-asteiseksi
3) Sekoitetaan jauho-hiiva-suolaseos veteen, lisätään loput jauhot ja sekoitetaan ainekset keskenään. Taikina saa jäädä tällaiseksi löysäksi, jotta lopullinen leipä ei ole liian tiivisrakenteinen.
4) Siirretään kannen alle sivuun ja jätetään pöydälle odottamaan kohoamista.

Kun taikina on kohonnut riittävästi ja on sopiva hetki odotella uunin ääressä, on aika lämmittää uuni 225 asteeseen. Samalla myös pata/kattila laitetaan lämpiämään uuniin, kansineen kaikkineen (kunhan niissä ei ole muoviosia). Kun uuni on lämmin, sivellään pata kevyesti öljyllä ja ronskisti kaadetaan taikina pataan. Kansi kiinni ja uuniin! Taikinan annetaan kypsyä kannen alla noin 30-40 minuuttia, jonka jälkeen otetaan kansi pois ja jätetään leipä ruskistumaan noin 15 minuutiksi. Kun pata otetaan uunista, leipä kannattaa heti irroittaa padasta ja siirtää leivinliinan sisään. Annetaan hieman viilentyä ja ei kun syömään!

Tämä "no-knead-bread" eli leipä, jota ei tarvitse vatkata, on aika idioottivarma. Onnistuu meiltä ei-ammattitason leipureilta, kunhan vain jaksaa odottaa.