Käytetyin kosmetiikkatuotteeni

Totesin tässä metalliroskista katsellessani että a) metalliroskista voisi ehkä tyhjentää useammin b) kuivashampoo on varmaan mun eniten käyttämäni kometiikkatuote.

Mun ihan ensimmäinen kuivashampookokeiluni oli noin kymmenen vuotta sitten. Olin kyllä haaveillut vastaavasta tuotteesta, koska oma tukka rasvoittuu tosi nopeasti. Ensimmäinen tuote tuota laatua oli label m -kuivashampoo. Tykkäsin ihan mielettömästi, vaikka hintaa oli yli 20 euroa pullolta. Sitten sain peräjälkeen kolme pulloa, jotka oli mahdollisesti huonosta erästä, koska tukka meni vain limaisemmaksi. Sain toki pullot vaihdettua, mutta en jäänyt odottelemaan milloin se toimiva erä tulisi.

Label m ja Tony&Guy on sisarmerkkejä ja keväällä otin kokeiluuni T&G:n texture-kuivashampoon. Täytyy myöntää ettei tää ollut soveltuva mitenkään superrasvaiselle tukalle. Lähillä tällä oli käyttöä puhtaassa tai melkein puhtaassa tukassa muotoilutuotteena.

Batiste jakaa vähän mun mielipiteitäni. Batiste on "puhdistusteholtaan" tosi hyvä eikä hyvin harjattuna jätä harmaata. Toisaalta tuoksut on pääsääntöisesti sellaisia vessanraikastimeen verrattavissa olevia, että ei meinaa pystyä. Nyt otin taas kokeeksi kun kirsikkaa kehuttiin ja blush oli lähikaupassa hyvän hintainen, 6,20 pullolta, Sokoksella 7,90 euroa. Muotoilutuotteena Batiste ei toimi, mutta eipä sitä kaikki haluakaan.

Hinta-laatusuhteeltaan huippu Klippoteket on tuote, joka tulee helppoudessaan valittua aina uudestaan. Hinta on helppo, 4,90 euroa ja tuoksu on mun mielestäni tosi ihana, vähän kirpeä omena. Toki, nää on makukysymyksiä! Yleensä jos minä sanon jotain tuoksua vessanraikastimeksi ja Klippoteketiä raikkaaksi omenaksi, on ihmisiä, jotka sanoo samoista tuotteista ihan päinvastaista. Tässä on myös tosi voimakas muotoilutuki, joka toisinaan on ihan kiva ja välillä ihan kaamea. Silloin kun mulla oli platinanvaalea tukka, huomasin että oma tukka oli jo niin "pitävä", että erillinen kuivashampoon pito oli ihan kamala asia. Toisaalta nyt kun mulla on hyvinkin luonnontilaista tukkaa varmaan 1/4 pituudesta, niin oma tukka on liukas ilman sitä kuivashampoon tekstuuria.

Myös Four Reasonsin kuivashampoo kuuluu kylpyhuoneen vakiovieraisiin. Perushyvä "puhdistus" pienellä muotoilutuella. Jättää helposti tummemman tyven harmaaksi, mutta kaverini ainakin käyttää tätä peittämään hennosti ruskeaa tyvikasvuaan. Hinta normaalikokoisella pullolla on suunnilleen 12 euroa. Hulluilta päiviltä onnistuin nappaamaan tuon 300 ml pullon samaan hintaan. Olispa noita erikoiskokoja muutenkin myynnissä! Tätä kun tulee käytettyä, niin perhekoko ei olis paha asia. :D

Mikäs siellä on käytetyin kosmetiikkatuote?

Italia Kuopiossa

Viime viikonlopulle on tässä matkan varrella ollut suunnitelma jos toinenkin. Viime hetkellä tuo suunnitelma kuitenkin muuttui niin, että lähdin perheeni matkassa Kuopioon, ihan vain katsomaan puhallustikan mm-kisoja. Isäni kun on edellisvuoden mestari ja veljeni on varsin kiinnostunut ja lajia harjoitellut. Palataan siihen kohta.

Päivän aikana piti luonnollisesti syödä ja ehdotin paikkaa, jossa olin saanut ihan uskomattoman hyvää pitsaa edellistalvena. Kuopion keskustasta löytyy pieni italialainen paikka, trattoria Sorrento.
Matkaseuraa ei tarvinut paljon suostutella, porukalle riitti kun kerroin, että omistaja ja kokki ovat italialaisia. Ihan suoraan sanottuna ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa!

Pidin ihan tuhottomasti jopa pitsassani olleesta munakoisosta, siitä raaka-aineesta, jonka ajattelin menua lukiessani vain napsivani pois. Sehän oli parasta koko pitsassa! Vieläkin parempaa kuin pitsa itse oli paikan fiilis. Meillä kävi tuuri ja meitä vastaanottamassa oli paikan omistaja, joka jutteli kaikesta mahdollista ja kaikilla mahdollisilla kielillä. Eikä toki ihmekään, Paco Nuccilla on maailmanmestaruus savon murteessa. Kilpailussa hän on savolaisten katsojien todistamana ns. pyyhkinyt pöytää vanhoilla, pesunkestävillä savolaisilla ukoilla. Ei paha suoritus. Vierailun aikana kävi selväksi, että Pacolta sujuu kieli kuin kieli. Heitin Pacolle, että mitä kieliä hän EI puhu. Kuulemma rauman murre on vielä työn alla.

Ihan uskomaton fiilis ja kokemus. Paco perheineen oli niin välitön, että se kruunasi koko reissun.

Tai siis joku voisi sanoa, että sen kruunasi joku muu seikka. Palataan siihen puhallustikkaan.

Minähän lähdin reissuun matkaan ihan vain katsomaan. No siinä kävi niin, että osallistuin kuitenkin karsintakierrokselle, sillä enhän voinut olla auton ainoa, joka ei edes kokeile. Se oli aikamoinen kokeilu se. Kävi nimittäin niin, että seitsemästäkymmenestä osallistujasta puhalsin päivän kolmanneksi parhaan tuloksen. Edelläni oli joku tuntemattomaksi jäänyt mies ja veljeni. Tiedossa oli, että tuo toiseksi parhaan tuloksen tekijä ei pääsisi finaaliin paikalle, joten naureskeltiin, että olisipa se aikamoinen finaalissa, jos taistossa olisi minä ja veljeni. Siinä jos missä voisi lopullisesti selvittää sisarusten paremmuuden. Nauroin asialle koko päivän. Nauroin hysteerisesti vielä siinä vaiheessa kun puhaltelin tikkoja finaalikierroksella. Joo, ihan oikeasti. Otin siis puhallustikan mm-kisoissa toisen sijan. Joo, tämäkin ihan oikeasti. Edelleen juttu vähän naurattaa, mutta eihän se nyt ihan huonostikaan mennyt, vaikka minä yritänkin vähän sanoa itselleni ettei tämä ollut iso juttu. :D

Eipä muuta, jos kaipaat italiaan, mene Kuopioon.

Mitä tehdä huonolle kynsilakalle?

Olen kynsien lakkaajana tosi nirso. Lakan pitää olla peittävää, mutta ei paksua, sen täytyy kuivua nopeasti ja sen tulee levittyä tasaisesti ilman merkkejä minkäänlaisista rannuista. Kaikki tämän vaatimuslistan ulkopuolelta jää yksinkertaisesti käyttämättä. Suosikkimerkkejä on OPI ja Essie. Kyllä näiltäkin merkeiltä löytyy huteja, mutta pääsääntöisesti lakkaa ostaessaan tietää mitä saa. Olen omalta osaltani todennut, että pidän laatikoissani mieluummin laatua kuin määrää, joten hintakaan ei siinä mielessä kammota ja säilössä ei ole satoja lakkoja kerralla.

Joskus kuitenkin tulee huteja itse valittuna tai saatuna. On lakkoja, jotka saa annettua eteenpäin, mutta on tuotteita, joita ei halua luovuttaa edes pahimmalle vihamiehelleen - jos siis edes tällainen vihamieskään niitä kelpuuttaisi. Ongelmana on, että kynsilakat on ongelmajätettä. Oikeastaan suurin ongelma on se, että ainakin Jyväskylän ainoa ongelmajätepiste on kymmenien kilometrien päässä kotoani ja vaatii autoa. 

Mikäs sitten avuksi? Kuivunut kynsilakka ei ole enää ongelmajätettä! Ihan onnettomimmat lakat valuttelen ulkona paksulle pahvilevylle, annan kuivahtaa ja jätän pullon jämineen auki kuivumaan. Pahvin ja pullon voi kuivuneella lakalla heittää roskiin.

Viimeksi päädyin askartelemaan yhden onnettoman lakan avulla. Ostin Anttilan konkurssimyynnistä kympillä sovitusnuken. Se on jotain, mitä olen halunnut jo pitkään. Nukke ei kuitenkaan ole millään tasolla uusi, joten kankaan alta löytyi jos jonkinlaista koloa ja kraateria. Eipä hätää, onneksi on paakkuntuvia kynsilakkoja! Nappasin laatikostani käyttämättömäksi jääneen huonon lakan ja paklasin kolot nuken pinnasta, päälle vielä uusi kangaspäällinen ja nukke on kuin uusi! (Tosin kuvassa vielä vanhalla päällisellään.)

Vihreä on vastaus

Samalla kun tilasin itselleni kokeiluun Urban Decayn All Nighter -meikkivoiteen, ostin myös Naked skin -värikorjaajan vihreänä.

Make Up For Everin vihreä HD-primer on ollut mulla työkäytössä useita vuosia, se on ihan nerokas tuote. Tosin minulle itselleni se on ollut vähän liian vihreä. Toimii kyllä tehtävässään taittaa punertavuutta, mutta minun kasvojeni punakkuus on yleensä enemmän pinkkiä kuin rehellisen punaista. Siksi se on vaalealla, melkein pinkkipohjaisella ihollani ollut vähän liikaa. Kokeeksi ostin UD:n vastaavan tuotteen. Tosin harmikseni UD:n aine on puikkomuotoinen tuubin tai pumppupullon sijaan. Kuitenkin sisältö on ihan mahtavaa! Sävy on niin sopiva, että se sopii minun iholleni täydellisesti vaikka sellaisenaan, ilman meikkivoidetta.

Vasemmalla Urban Decayn Color Correcting fluid, oikealla Make Up For Everin HD-primer.

UD on vähän sinisempi ja minttuisempi kuin MUFE, jossa on enemmän keltaista ja näyttää minun makuuni vihreämmältä. UD on koostumukseltaan vähän kuivempi ja nihkeämpi, mutta kumpikin levittyy oikein hyvin. Hintaeroa tietysti muodostuu sillä, toisen pakkaus on 5ml ja toisessa on ainetta 30ml. MUFEn hinta on kolmen kympin tienoilla kun taas UD:n viidellä millilitralla on hintaa n. 25 euroa.

Onko muita vihreitä suosikkeja?

Meikkivoidetta metsästämässä

Voi ei! Mun suosikkimeikkivoiteeni valmistus on lopetettu. Tietysti. Aina kun löytyy joku superhyvä juttu, niin kohta se vaihtaa koostumusta tai lopetetaan. Make Up For Everin HD-meikkivoide on ollut jotain parasta ikinä. Mun ihoni on hyvin rasvainen, isoilla huokosilla ja talvisin pahimmillaan lisäksi hilseilevä. Tämä meikkivoide on ollut ihan pelastus. Fiilis iholla on tosi kevyt, mutta samalla peittävä ja vaikka kesto on tosi hyvä, tätä ei ole ollut vaikea saada iholta pois. Ihan huipputuote. Sitten toivat markkinoille vielä hienomman UHD-meikkivoiteen ja tämän valmistus loppui. Blogikokemusten perusteella UHD ei ole ehkä se mun juttu, joten en ole uskaltanut vielä satsata.

Toisaalta tässä lähivuosina yleistyneet, tunnultaan tosi kevyet meikkivoiteet on kiinnostavia. Mun ihoni ei ole niille ehkä otollisin, mutta päätin kokeilla BareMineralsin bareskin-meikkivoidetta. Vaikka kesto ei mun rasvaihollani olekaan kovin hyvä, niin tämä on tunnultaan iholla ihan mielettömän mukava. Harmi tosin on se, että vaaleinkin sävy on minulle vain kesäsävy, bare shell 02 on tummahko. Tosin pysyvyydenkin kannalta tämä on ollut pakko puuteroida ja puuterina olen itse asiassa käyttänyt toista BareMineralsin tuotetta, mineraalipohjaa. Tykkäsin suunnattomasti BM:n perusmineraalipohjasta, mutta nykyisin se näyttää ihollani yksinään jotenkin kakkumaiselta. Nämä kaksi on siis hyvät yhdessä, tosin aika työläs.

Muutama viikko sitten ilmestynyt Urban Decayn All Nighter -meikkivoide sai heti ilmestyessään suuria ylistyksiä blogeissa. All Nighter -suihke on yksi mun luottotuotteistani, joten myös meikkivoide sai odottamaan paljon. Sitä paitsi onhan tuo pakkaus superkaunis!

Meiltä kun ei täältä Jyväskylän Sokokselta löydy Urban Decayta ollenkaan ja nettikauppa myy sävyjä vain sävyistä 1.5 ylöspäin, turvauduin FeelUniqueen, josta vielä toistaiseksi saa merkkiä ostettua. Valitsin itse kokemuksen ja miljoonien swatchien jälkeen sävyn 0.5, joka osui ihan nappiin. 1.0 on käsittääkseni samaa tummuutta, mutta keltaisempi. Minun ihonihan on aika neutraali, joten usein keltapohjaiset on ihan liian keltaisia. Vaikka tässä on enemmän pinkki pohja, ei minusta sävy ole yhtäänn liian punainen.

Tässä vielä vertailun vuoksi sävyt MUFEn HD:sta ja UD:n All Nighterista. Vasemmalla on Urban Decayn All Nighter sävyssä 0.5, oikealla on Make Up For Everin HD sävyssä N117. Pahimmillaan tuo N117 tuntuu joskus liian keltaiselta, mutta kumpikin alla olevista sävyistä sulautuu minun ihooni.

UD:sta en uskalla antaa vielä lopullista lausuntoa. Kuulin kuitenkin, että UD hapettuu aika monen iholla ikävästi jopa 2 asteen verran. Minulle hapettumista ei ole käynyt. Toisaalta en ole vielä ihan niin vakuuttunut kuin moni muu bloggaaja, mutta kokemusta ei olekaan kuin muutaman päivän ajalta. Kaikki ajallaan! :)

Mikä on suosikkimeikkivoiteesi?

Tunnustan väriä

En ole koskaan ollut mikään erityinen jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo ja mitä näitä nyt on -fani. Tai olin noin kymmenvuotiaana kova formulatyttö, mutta sitä ei kai lasketa.

Muutamia vuosia sitten päädyin sellaiseen urheiluporukkaan mukaan, että olen löytänyt omat värini. Vaikka en lajia suoranaisesti itse harrastakaan, olen ollut aika aktiivisesti mukana mm. "propagandaa" tekemällä. Näin alkusyksystä meillä on yleensä vuoden isoimmat bileet eli gaala. Silloin on tietysti suurin tarve näyttää värinsä.

Ihmiset on se, joka tekee seuran tai lajin. Tässä seurassa ainakin porukka on sellaista, että mukaan on helppo tulla ja toisaalta helppo olla. Jos nyt ajatellaan vaikka niitä bileitä, joihin kuuluu aina disko. Tanssiminen on kivaa vaikken yhtään osaakaan muuta kuin fiilistellä, mutta jonnekin ulos tanssimaan lähteminen on aina vähän tylsää, monellakin tavalla. Tässä seurassa tanssilattialla on aina hyvä fiilis ja kenenkään ei tarvitse tutussa seurassa pelätä sitä, että joku tulee lääppimään.

Seuran väreinä on sininen ja valkoinen sekä tunnuksena punainen maltanristi. Maltanrististä nyt voi historiansa puolesta keksiä vaikka minkälaista tulkintaa, mutta tässä seurassa se tulee nimenomaan keskiaikaisesta ritaritunnuksesta ja siihen se jää.

Pukeutuminen täytyy tietysti tehdä gaalaan värien mukaan, mutta pitkästä aikaa jaksoin väsätä myös kynteni kuntoon. Monen vuoden ajan olen meinannut ostaa valkoisen lakan kynsiaskarteluihin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tällä kertaa päätin nyt vain marssia Kicksiin ja pyysin lakkaa, joka peitää ja kuivuu nopeasti. Minulle tarjottiin Viva La Divan mattalakkaa. Ihan kiva lakka, mutta ehkä mattaisuutensa takia vähän vaikeasti levittyvä ja sivellin oli omaan makuun liian lörppö ja liian pieni. Onneksi pienet ongelmakohdat peittyivät sinisinä lakkoja päälle töpöttelemällä. Mielessä oli liukuväri, mutta ihan niin vahvasti en jaksanut panostaa.

Tervetuloa takaisin

Huh, kesä meni blogin kannalta aika hiljaisesti. En ole yleensä koennut tarvetta selitellä pidempiä postausvälejä, mutta nyt tuntuu siltä että haluan kertoa. Mistään maata mullistavasta ei sinällään ole kyse, tein kesän aikana opintoja enemmän kuin mistä saan opintopisteitä, aloittene opinnäytetyötä ja aloitin uuden osa-aikaisen työn. Samalla olen miettinyt suhdettani bloggaamiseen. Energiaa ja ajatusta bloggaamiseen on ollut aika vähän.

Nyt olen palannut! Päätin lopettaa sivublogini Liisa blogimaassa Stoori.fi-portaalissa ja päätin keskittyä vain tähän yhteen. Jatkossa varmasti tulen julkaisemaan Stoorissa alunperin julkaistuja juttuja myös täällä.

Paluuni viiväistyi ainakin viikolla ihan siksi, että minusta tuntui kuinka universumi haluaa minun pitävän jonkinlaista "blogilomaa". Juuri kun päätin osallistua Instagram-meikkihaasteeseen, tuntui ettei mikään luonnistu. Kapuloita rattaisiin iski Urban Decayn Gwen Stefani -paletti. Ensin mustaan luomiväriin oli syntynyt kolo. Yritin siveltimellä siistiä ylimääräisiä puruja ja siinä samassa yksi nappi putoaa kokonaan pois. Meikistäkään ei tullut juuri mitään, kameran kautta katsottuna meikki oli niin laimea, että lähinnä nauratti. Ehkä se haastekin tulee jonain päivänä tehtyä. :D

Mutta täällä ollaan ja tästä jatketaan. Tervetuloa minulle ja tervetuloa takaisin Sinä!

Tilaa kenkiin ja pituutta sääriin

Näin viime syksynä Kicksissä vaaleanpunaisen pakkauksen, jonka sisältä löytyi kenkiin laitettavat sisäkorot. Koroilla saisi tavallisista tennareista saman pidentävän efektin kuin korkokengillä. Nauroin ja siirryin eteenpäin. Omistan muuten tennarit, joissa on jo valmiiksi rakennettu näkymätön sisäkorko. En siis tiedä miksi ajatus tuntui niin typerältä. Unohdin kuitenkin koko asian. Kunnes eräänä keväisenä päivänä tein ihan uskomattoman löydön: Sain aidot Minna Parikan Bunny Sneaksit niin superhyvään hintaan, että päätin kokeilla. Jos koko ei osuisi kohdalleen, saisin kyllä myytyä kengät eteenpäin.

Koko voisi olla oikea, mutta minulla on ongelmavarvas, joka hiersi kenkiä käytettäessä. Tässä kohtaa muistin ne sisäkorot. Korotettu kanta tarkoittaa tietysti vähän lisätilaa myös kengän kärjessä. Olin samoihin aikoihin tekemässä Eleveniin tilaukseen, joten nappasin myös Invisible heels -kantakorokkeet ostoskoriini. Samantyyppisiä tuotteita saa edullisestikin, kunhan vain malttaa odottaa pitkiäkin toimitusaikoja. Minä en malttanut, joten maksoin aika korkean 25 euron hinnan. Omani on korkeudeltaan 4 cm, mutta varmaan puolet tuosta olisi ollut ihan riittävä. Jalka kasvaa pituutta samalla kun kenkiin tulee tilaa, loistavaa!

Nahkakengät ei ehkä ole optimaalisimmat näiden kanssa, sillä kuten tunnettua, nahka elää. Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä jääkö kengän kantavahvikkeesta huolimatta kengän "varteen" jää kantapään muoto. Tähän mennessä kaikki on kuitenkin toiminut mallikkaasti!

Elämää ilman vanulappuja

Puolisentoista vuotta sitten kerroin kokeilevani kestovanulappuja, jotka tein pienistä roskatilkuista, joista ei rehellisyyden nimissä olisi mitään muuta saanutkaan. Sillä tiellä olen edelleen!

Tein pyöreitä, piparireunaisia leikkurilla ja pyöreitä käsin leikaten ja saumurilla viimeistellen. Kaikenlaisia on vielä käytössä, mutta muutamia, jo pahannäköisiksi värjäytyneitä olen heittänyt poiskin. Parhaiten säilyneet on tietysti niitä saumuroituja, mutta nuo piparireunaisetkin on varsin kestäviä.

Kynsilakat poistan DIY-poistoainepurkkini avulla (varpaiden kynsillä en käytä lakkaa), meikit poistan näillä kestolapuilla, myös kasvovedet sivelen näillä. Ainoastaan kulmakarvojen väriaineen poistan perinteisillä vanulapuilla, koska se väri on tietysti tarkoitettu värjäämään, yritän pitää omat "vanulappuni" valkoisina. En ole mitannut kuinka paljon käytän kasvovettä tämän kanssa, mutta fiilis on se, että saman verran kuin perusvanulappujenkin kanssa.

Kerään kestolappuni pesupussiin ja heitän pussin aina sopivan likapyykkisatsin kanssa koneeseen. Pesussa kestovanulaput rullaantuvat. Kun ekan kerran asettelin lappujani kuivumaan, mies katsoin rullaantuneita lappuja ja epätoivoisena kysyi: "Mitä tamponeja sä oikein peset?!". Ihan niin eko en ole! Rullien avaaminen tietysti vaatii pientä työtä, mutta sekään ei ole pakollista, niin helposti nämä kuivuvat.

Ostin tammikuussa 2015 edellisen Shiseidon vanulappurasian ja se on mulla edelleenkin puolitäytenä!

Noita piparireunaisia mulla olisi vielä parinkymmen lapun satsi käyttämättömänä. Haluaako joku kokeilla?

Öljyhoidolla kuiva päänahka kuntoon

Aika ajoin ainakin mun päänahkani kutisee kuivuuttaan. Asiaan on olemassa tietysti kaikenlaisia hiusvesiä ja hoitoja, mutta ne on pääsääntöisesti kampaamotuotteita. Joskus päänahka vaan täytyy saada kuntoon ennemmin kuin myöhemmin, joten onneksi ruokakaupasta löytyy melkein aina apu.

XZ tyrniöljyhoito on ollut mulla käytössä vuosia! Hinta on n. viisi euroa, tuotetta saa ihan oikeasti pientenkin markettien hyllyiltä. Tuoksu on mieto ja ihan miellyttävä ja öljy on helppo pestä pois päänahkasta ja hiuksista. Juttu on siis siinä, että annetaan öljyn vaikuttaa päänahassa suunnilleen vartin verran ja huuhdotaan tai pestään öljy pois.

XZ myy kahta erilaista öljyhoitoa. Älä vaan koske siihen toiseen, haju on sanalla sanoen kamala! Käytin sitä yhden kerran ja sekin kerta oli nollattava muutamalla ylimääräisellä pesulla, koska haju oli inhottava. Ei sopinut mun nenääni.

Muita faneja?

Silikonilla hampaat puhtaaksi? - Tuomio

Toukokuussa esittelin uudenlaisen hammasharjan, Foreo Issan, jonka sain testiin eleveniltä. Nyt on varmaan tuomion aika.

Aloitetaan sillä, että kun puhutaan slowfoodista, downshiftaamisesta ja kaikenlaisesta hidastamisesta, niin tää on varmaan jotain siihen maailmankuvaan sopivaa. Perinteinen sähköhammasharja surruuttelee niin nopeaa vauhtia, että se suositeltu kahden minuutin harjaus tuntuu pitkältä ajalta. Nopean harjan takia tuntuu kuin harjaus olisi valmis jo puolessa minuutissa. Issa on vähän toista maata. Rauhallinen surina saa pesemään hampaita sellaisella tahdilla, että se kahden minuutin aikaraja tuntuu lyhyeltä! Tykkään tästä ominaisuudesta.

Mennään suoraan siihen väitteeseen, että tämän pitäisi valkaista hampaita. Olin tosi skeptinen asian suhteen ja totesin, niin niin, mitään valkaise. Viikon käytön jälkeen kuitenkin koin aikamoisen yllätyksen kun tajusin, että mun hampaani näyttivät oikeasti vähän valkoisemmilta. Saattoihan se olla vaan mun mieleni temppuja tai mitälie, mutta olin huomaavinani oikean eron vaikka en mitään odottanutkaan.

Seuraavaksi harjaspäät ja se varsinainen testi:

Sain testipaketissani mukana silikonisen peruspään (kuvassa alin) sekän aikuisten mallisen hybridipään. Kuvassa vertailun vuoksi myös perinteisen näköinen ja kokoinen hammasharja sekä ostamani lasten koko hybridipäästä. Päät muuten toimivat näiden kahden laitteen kanssa ristiin. Pienemmät, lapsille suunnatut päät käyvät siis myös täysikokoiseen Issaan. Värit ei vaan mene ihan kohdalleen, mutta se voi olla ihan hauska juttukin rohkeasti yhdisteltynä!

Ensimmäiset pari päivää käytin peruspäätä ja totesin, että se on auttamattomasti liian iso ainakin mun pieneen suuhuni. Tämän tosin osasin aavistellakin kun syksyllä näin laitteen tallinnalaisessa tavaratalossa. Peruskokoinen harjaspää Issassa on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin vanhanaikaisen harjan tai sähköhammasharjani pyöreä, pieni pää.

Kielellä tunnustellen puhdistusteho silikonipäällä oli samaa luokkaa perinteisen ei-sähköisen hammasharjan kanssa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui takahampaat sekä hampaan pinta ihan ikenen juuressa. Tällä harjaspäällä vaan ei päässyt niihin käsiksi. Hyvästä lankauksesta huolimatta ikenien rajoilla alkoi tuntua pientä kipua.

Seuraavaksi otin käyttöön ison hybridipään. Ekan kokeilun jälkeen tilasin itselleni lasten harjaspään. Hybridipää ei varsinaisesti tuonut valoa mun elämääni. Puhdistusteho on reippaasti parempi kuin pelkällä silikonipäällä tai itse asiassa hampaat tuntuvat liukkaammilta ja puhtaammilta kuin Oral-B:n käytön jälkeen (sensitive-harjalla). Silti, harjaspään koko on oikeasti ongelma. Harjakset ei pääse kovinkaan pieniin koloihin. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että lankauksen merkitys korostuu entisestään, mutta lanka ei välttämättä auta niissä kohdissa, joihin itse harjan tulisi ylettyä.

Viikon verran tämän käyttöä ja ikenet oli kammottavassa kunnossa. Siirryin ihan rehellisesti käyttämään pelkästään vanhaa tuttua sähköhammasharjaani. Halusin saada ikeneni kuntoon ennen jatkotestausta. Valitettavasti Foreo oli laukaissut mun ikenissäni jotain kamalaa. Juttelin hammaslääkärini kanssa asiasta, joka sanoi, että kipeät ja veriset ikenet sekä aftamaiset jäljet ikenissä vaikuttavat joltain viruspohjaiselta. Ongelmien synty voi olla kuulemma monen, normaalin asian summa, mutta huono harjaus on voinut olla se viimeinen, laukaiseva pisara.

Ikenet tuli kyllä kuntoon, mutta heivasin isot harjaspäät suosiolla minun kaapistani pois. Otin käyttöön pikkupään ja siitä en luovu. Pieni pää on mun suuhuni paljon oikeampi, vaikkakin silti muihin harjoihin nähden iso. Se mahtuu taipumaan paljon paremmin hampaiden takaosiin, harjakset on pienemmät, joten ne osuvat myös sinne ikenien juuriin, mutta en silti ole ihan vakuuttunut että tämä ulottuisi vieläkään hampaiden ympärille riittävän hyvin.

Olen päätynyt kompromissiin, jossa iltaisin harjaan perinteisellä sähköhammasharjalla ja aamuisin tällä. Välillä kuuriluonteisesti käytän muutaman päivän ajan vain Issaa. Ihan rehellisesti en ole uskaltanut ottaa pelkästään tätä käyttöön. Kaikki on kuitenkin hyvin ja silloin kun pidin tauon Issasta, huomasin että hampaat vaikuttivat ilkeän keltaisilta. Tässä on siis ihan oikeasti jotain taikaa ja Issa + perinteinen sähköhammasharja tuntuu toimivalta yhdistelmältä. Yhdistelmä on tietysti vähän kallis, mutta jos tämä valkaisuteho ei ole ihan päästä keksitty, niin voi olla rahansa arvoinen.

Mun tuomioni on, että voin ottaa tämän hyvän akunkestonsa takia viikonloppumatkoille mukaan, mutta en ihan rehellisesti ostaisi ainoaksi harjaksi.