Puuterirasian uusi elämä

Hamsteri täällä taas! Olen vuoden alusta tyhjentänyt puuterirasian jos toisenkin ja isoimmalle eli Sensain irtopuuterirasialle keksin uutta käyttöä.

Mulla on ollut jos jonkinlaista epämääräistä purkkia ja purnukkaa sivellinsaippualle, mutta ne on aina vähän ällöjä ja epäkäytännöllisiä. Puuterirasia on tarkoitukseen juuri sopiva! Sensain purkissa on iso tila puuterivipalle eli tässä tapauksessa saippualle ja reiät mahdollistaa saippuan kuivumisen kauttaaltaan ja pohja on helppo tarvittaessa pestä nostamalla annostelija pois. Kaiken lisäksi purkki on siistin näköinen ja pysyy pystyssä - toisin kuin se edellinen naamioshakerin kansi, joka toimitti saippua-alustan virkaa.

Liiketalouden pääsykokeet

Mennään vähän kauneusaiheiden ulkopuolelle tänään. Aloitin syksyllä liiketalouden opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja pääsykokeisiin valmistautuessani yritin etsiä jos jonkinlaista tärppiä valintakokeeseen. Nyt on se hetki vuodesta kun joku saattaa niitä tulevia valintakokeita stressata niin tässä vähän apuja.

Netissä kiertää aika sitkeä huhu, että liiketaloutta on tosi helppo päästä opiskelemaan ja lukemisia ei tarvita yhtään, mutta väitän että huhut on laittanut liikkeelle ihminen, joka ei ole koskaan yrittänytkään, sillä kokeessa tarvittiin aikamoista nippelitietoa tai ainakin ihan aidosti ennakkomateriaaleihin pohjautuvaa osaamista.

Viime keväänä valintakokeeseen kuului kolme ennakkomateriaalia. Yksi materiaaleista oli Fazerin toimintakertomus, toinen oli yrityksen perustamisopas ja kolmas oli lähes 100-sivuinen englanninkielinen teksti kaupankäynnistä Suomessa.

Materiaalit on kuulemma olleet samantyyppisiä joka vuosi, tosin keväällä 2013 englanniksi oli ollut tyyliin 15-sivuinen juttu.

Ihan ensiksi kannattaa tutustua Valmennuskeskuksen YouTube-videoihin, sain yhden videon katsomalla tosi tärkeää infoa esim. siitä, että kokeessa on aina esseekysymys ja se yleensä tulee englanninkielisestä materiaalista. Videoita täältä.

Sanasta sanaan ei juttuja missään nimessä tarvitse osata, mutta vaikkapa toimintakertomuksesta tulisi tietää pääpiirteissään myös olennaisia lukuja. Jonkinlainen toimintakertomus on kuulemani mukaan ollut ainakin viime vuosina varmasti mukana. Teksteissä on hyvä huomata myös se, että kokeisiin kysymykset tulevat nimenomaan ennakkomateriaalista, joten mitään asiaa ei välttämättä kannata pitää ihan itsestäänselvyytenä. Kesän 2014 pääsykokeissa mm. kysyttiin arvonlisäveroasioita ja itse vastasin todennäköisesti väärin, koska en vastannut kysymykseen aineiston perusteella. Perus alv-kantahan on tällä hetkellä 24, mutta yksi materiaaleista oli sen verran vanha tapaus, että siinä alv:stä puhuttiinkin 23 prosenttina.

Englanninkielinen ennakkomateriaali saattaa äkkiseltään tuntua pahalta. Joku suositteli, että suomentaa tekstin sanasta sanaan - mikä varmaan onnistuukin lyhyemmissä teksteissä - mutta pitkissä jutuissa tärkeämpää on oikeasti se, että osaa sisällön pääpirteissään. Viime vuonna esseekysymys oli tyyliin Suomen vientimahdollisuudet ja piti kertoa viisi mahdollisuutta. Koko tekstin tuli mahtua yhdelle rivitetylle A4-paperin puolelle. Eli ei siinä kauheen pikkutarkkoihin asioihin pääse. Mun tekniikkani lukiessa oli se, että kävin tekstit kokonaisuudessaan kolmeen kertaan läpi. Mullahan on lukihäiriö, joka ei varsinaisesti näissä auta. Eka lukukierros meni kutakuinkin näin: Tunsin kyllä ymmärtäväni jokaisen yksittäisen sanan, mutta tekstistä ei vaan saanut tolkkua, puskin silti tekstin läpi. Toisella kierroksella homma alkoi olla jo ihan selkeää tekstiä, joten lukiessani alleviivailin ja tein kuvallisia muistiinpanoja. Kolmannella kierroksella kävin läpi lähinnä alleviivaukset ja kertailin mielestäni tärkeimpiä juttuja. (Materiaalit oli muuten sähköisiä, mutt pdf-tiedostoihin voi yleensä tehdä yli- tai alleviivauksia niin kuin tavalliseenkin paperiin!)

Itse pääsykokeessa kannattaa ehkä vähän osata laskea. Oma kokeeni sisälsi esseen lisäksi vain monivalintakysymyksiä ja vääristä vastauksista sakotetaan. Luulen, että oman kokeeni pääsin läpi sillä, että matemaattisia taitoja testaavassa osuudessa vastasin vain niihin, joihin osasin varmasti vastata,  oikean vastauksen arpominen olisi todennäköisesti mennyt päin seiniä ja koko kokeen pistemäärä olisi tippunut. (Olinhan siis laskenut kerto/jakolaskua vaativampaa viimeksi yo-kirjoituksissa 2006...)

Ei muuta kuin onnea matkaan!

Väriä kasvoilla

Täällä blogissa ei juuri meikkailuja minun kasvoillani näy, mutta mainitsen aina työjutut. Tässä olisi taas yksi parin viikon takaa. Monestit työjutut on ihan yhtä tylsiä esitellä kuin ne omat meikit, koska se meikki harvoin on kuvan pääasia. Nyt sai taas vaihteeksi vähän irrotella.

Ihastuin uudestaan Urban Decayn 24/7 Glide-on eye pencil -kyniin. Nämä on kyllä nimensä arvoiset kapistukset.

Kuvat Liisa Salonen, malli Suvi E Fashion unitilta

Muuten käytössä olleet (luomi)värit löytyi Sleekin Ultra Matts V1 ja V2 -paleteista. Nää on ehkä kätevintä pitkään aikaan: Yhdessä paletissa on kaikki tarvittava neutraali (V2) ja toisessa paletissa kaikki muu tarvittava eli ne värit. Pienessä paketissa saa keikalle kuljetettua tarpeeksi ja mahdollisesti enemmänkin.

Huulilla on kokeiltu jotain mahdollisesti jännää. Huulet on kauttaaltaan värjätty Make Up Storen Maria Montazami -rajauskynällä ja ylähuulella on lisäksi rajauksen saman merkin pinkki Fluffy, jota ainakin pyrin liukuvärjäysmäisesti häivyttelemään toisen kynän kanssa.

Muotoiluraudan puhdistus

Ei tule ehkä ensimmäisenä mieleen, mutta muotoiluraudatkin kannattaa putsata silloin tällöin. Hiuksista ja hiustuotteista tulee yllättävät määrät moskaa rautoihin. Sen lisäksi, että se lika ei näytä kovin kivalta, se saattaa vaikeuttaa raudan käyttämistä, sillä rauta ei liu'ukaan enää kovin kätevästi.

Putsaus on ihan yksinkertainen operaatio, johon tarvitsee esim. vanulappuja/pehmeän mikrokuituliinan ja jonkinlaista alkoholipitoista puhdistusainetta. Alkoholi liuottaa lian nopeasti ja minkäänlaista raapimista ei tarvita.

Hippi-minä

Paljastin haastejutussa, että muhun tarttuu kaikki ilot ja surut. Se ei koske vain yksittäisiä henkilöitä vaan myös isompia asioita. Koenkin aika usein tuskaa maailmasta ja omista tekemisistäni. Eräänä unettomana iltana, tekemisiäni surressani sain kuitenkin taas yhden tavan omalta osaltani pelastaa maailmaa.

Tämä kaikki lähti niinkin arkisesta asiasta kuin vanulaput. Vessan roskapussiksi oli päätynyt läpinäkyvä pakkauspussi ja tyrmistyin katsoessani siinä viruvia vanulappuja, joita olin käyttänyt kasvoveden kanssa. Jäin ilmeisesti alitajuisesti miettimään vaihtoehtoja aiheelle, sillä mieleeni tuli viskoosikankaan palat, jotka olivat jääneet vuosien takaisista ompeluksista. Palat olivat niin pieniä, että ei niistä kukaan mitään järjellistä saa aikaiseksi, mutta niin isoja, ettei ole osannut heittää poiskaan. Nyt niille tuli kuitenkin käyttöä. Kestovanulaput! Ei tämä googlailun perusteella mikään uusi juttu ole, mutta eipä ole aiemmin tullut mieleen.

Tein kokeeksi muutamia erilaisia, osa on leikattu ja saumuroitu, osa taas on leikattu askarteluun tarkoitetulla kuviostanssilla. Kuvioleikkurilla näitä tuli pienistäkin paloista nopeasti ja totesin, että niitä ei välttämättä tarvitse edes huolitella, vaikka takuuvarmasti nuo huolitellut kestävät pidempään. Idea kuoviostanssiin tuli äidiltäni (että jos olette koskaan ihmetelleet mun niksejä niin se niksipirkkameininki taitaa olla sukuvika, joka tulee tasaisesti kummaltakin puolelta).

Ei näistä ole edes lisävaivaa. Likaiset vanulaput vain heitän pesupussiin ja sopivan pyykkisatsin tullessa heitän pussin matkaan. Ja taas tulee vähän parempi mieli. En minäkään silti aio täysin luopua vanulapuista. Ei oikeastaan tulis mieleenkään tuhlata näitä vaikkapa kynsilakoille.

Purkista tuubiin

Matkahoitoaineen virkaa suorittanut Redkenin All Soft Heavy Cream näytetuubissaan. Tuubi on kieltämättä reilusti mukavampi käyttää kuin täysikokoisen tuotteen muovitörppö. Jos eläisin tv-shopelämää, voisin tässä mainostaa kuinka purkki ei aukea kosteilla käsillä, se luiskahtaa kädestä tai purkista tulee aina liian suuri määrä tuotetta. Sanon vaan, että täytin 30ml tuubin puhdasta lääkeruiskua hyödyntäen ja nyt on hyvä.

Lääkeruiskuja saa todennäköisesti ostettua apteekista, oma(t) on äidin askartelukätköistä, johon on joskus 90-luvulla päätynyt jonkun terveydenhoitajan vanhentuneita yksittäispakattuja ruiskuja.

Itse hoitoaineesta en enää luovu. Miedosti tuoksuva töhnä saa hiuksista ihan uskomattoman pehmeät.

Monta syytä blogata

Suomalaiset on kuulemma kauhean negatiivia. Mulla on aikeissa vastustaa tätä mielikuvaa, joten ajattelin nyt vähän kirjoittaa kauneudesta muuten kuin purnukoiden näkökulmasta. Olen aina tätä yrittänyt, mutta en ole koskaan juttua saanut viimeisteltyä. Nyt sain kuitenkin inspiraation oman pääni ulkopuolelta.

Luin jossain vaiheessa tyyliblogeja ihan urakalla ja oli tosi mielenkiintoista seurata tyylien kehittymistä. Musta tuntui, että olisi varmaan itsellekin tosi hyvä katsoa itseään tavallaan toisen näkökulmasta kuvien kautta. Tyylibloggaajaksi musta ei varmaan ole, mutta tässä itseä kuvatessa (tai siis kuvattavana ollessa) on päässyt katsomaan itseään ihan toisella tavalla. Peilistä itseään katsominen tuntuu ihan eri jutulta kuin kuvien katsominen.

Kosmetiikkabloggaajana olen kadehtinut muiden kauneusbloggaajien huulia. Kaikilla tuntuu olevan uskomattoman upeat huulet! Kadehdin tavallaan edelleenkin, mutta omat huuli(puna)kuvat ovat saaneet huomaamaan, että mullahan on kauniit huulet myös.

Kun viimein uskalsin julkaista kuvan itsestäni blogissani, tajusin, että minähän olen oikeasti ihan nätti. Eikä teidän kommentit yhtään ainakaan huonontaneet tuota fiilistä, kiitos!

Näitä kuvia katsoessani tajusin, että en näytäkään niin isolta kuin kuvittelen. Painoa on tullut mm. lääkkeiden takia puolessa vuodessa lähes kymmenen kiloa lisää, joten näin ylhäältä alaspäin itseä katsoessaan näkee tilanteen vähän karumpana kuin mitä se onkaan.

Hassuahan muuten tässä kokoasiassa on se, että muita katsoessa sillä ihmisen koolla ei ole minkäänlaista merkitystä! Osaan ihmisistä kiinnittää huomiota enemmän kuin toisiin ja sillä ei ole vähäisintäkään merkitystä onko henkilöllä painoa 50 vai 90 kiloa. Kiinnitän huomiota ihmisiin siksi, että he kantavat itseään tietyllä tavalla. Joskus näen ihmisessä Scarlett Johanssonin vaikka hän itse tuntisi itsensä näkymättömäksi.

Meinasin tähän vielä linkata upeita naisia blogimaailmasta, mutta ymmärtänette, että lista olisi loppumaton. Jos susta tuntuu pahalta niin minä kehun sinua, olet nimittäin kaunis!

Päivän niksipirkka

Hengettömät pinnit. Niitä on kaikkialla, vaikka niitä ei kukaan koskaan kotona käytä.

No nyt niille on jotain käyttöäkin kampaamon ulkopuolella.
Laitoin teipillä pinnin yöpöytääni kiinni, ettei puhelimen laturin pää aina karkaa.

Laturin pää sujautetaan sivuttain pinnin sisälle ja käännetään. Johan löytyy laturi eikä tarvitse kömpiä lattialla!

Huulilla

Hyvää naistenpäivää!

Tällaiset vahvat punat täytyy melkein tehdä rajauksen kanssa, mutta se rajaus tuntuu mun kasvoillani usein niin maskimaiselta, että pehmennän rajauksen sipaisemalla sitä sormella huulien kulmista. Huulilla tänään Joe Blasco True Red*

*Tuotteet saatu

Käsirasvaa hiekkapaperikäsille

Vaikka en enää päivittäin kampaamotöitä teekään - eli en lutraa koko päivää veden ja shampoon kanssa - mun kädet on toisinaan ihan uskomattoman karheat ja tuntuu ettei mikään auta.

Taisin edellisestä blogimiitistä saada 3kpl käsirasvoja ja yhdet käsinaamiohanskat. En ollut kovin vakuuttunut, joten osa rasvoista lähti eteenpäin. Yksi tuote kuitenkin yllätti ja jäi. Dr. Scheller Calendula* käsirasva ei varsinaisesti loista ulkomuodollaan, mutta jos olet yhtään taipuvainen karheisiin käsiin, niin tässä on jotain taikaa. Tuote tuoksuu samalta kuin tuubi näyttää, mutta tätä jos laittaa illaksi käsiinsä, niin voin luvata, että kädet tuntuu ja näyttää siltä kuin ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Koostumus on jähmeä ja yliannosteltuna tuntu on käsissä vähän tahmainen. Tosin pieneen karheuteen riittää ehkä nuppineulanpään kokoinen nökäre. 

*Tuote saatu blogin kautta

Plus miinus nolla

Lähdin vuoden alusta kokeilemaan kuinka pitkään selviän tarvitsematta yhtäkään kosmetiikkatuotetta. Tammikuu meni ehkä vähän heikosti, ostin Muradin setin (josta on ollut suunnaton apu!) ja sen lisäksi ostin Korresin kosteusvoiteen. Tai jos tarkkoja ollaan, mieshän sen osti, koska ei kestänyt enää katsoa mun tuskaani kuivasta nenän ja suun ympäryksestä. Eli kaksi sortumista tammikuussa.

Toisaalta tammikuussa sain myös kulutettua kaksi ikuisuustuotetta. Goldwellin Magic Finish -lakan, joka on kyllä nimestään huolimatta enemmän työstölakka kuin viimeistelylakka. Toinen on viimein kulutettu Guerlainin puuteri, joka on aikanaan ostettu lähinnä pakkauksensa takia. Minun ihollani puuteri tuntui liian, noh, puuteriselta enkä oikein tykännyt sävytyksestäkään, vaikka se sopiva muuten olikin. Käytin tämän hätävarahiuspuuterina.

Helmikuun aikana olen saanut huomata, että hiuspuuteria minulta puuttuu ja kuluu. Kun hiukset näyttää rasvoittuneilta heti pesusta seuraavana aamuna, ei olo ole kauhean mukava ilman apukeinoja. Aion kuitenkin vielä kuluttaa hutiputeerit ennen kuin menen kuivashampoo-ostoksille. ;) Helmikuun aikana sain muuten kulutettua myös toisen hiuslakan. Aika hiuspainotteista siis! Toinen hiuslakka on mun melkein päivittäin käyttämäni KC:n No Nothing -sarjan hajusteeton lakka valkoisella korkilla eli strong. Sopivan tuju, ei mikään työstölakka, mutta ei myöskään mikään kypärämäinen kampauslakka.