Harjako? - Foreo Luna Mini

Ostolakossa-blogissa otettiin esille Cliniquen uusi kasvojen puhdistusharja ja minulle tuli mieleen jotain vähän vastaavaa, mistä en olekaan kertonut. Tämä on nimittäin kasvojen puhdistukseen tarkoitettu harja, ulkomuoto tosin saattaa pettää.  Tai oikeastaan valmistaja ei sano laitteen olevan harja, mutta kilpailee kuitenkin puhdistusharjojen kanssa. 

Oon aina kärsinyt monenlaisista iho-ongelmista. Muistan jo viisivuotiaana katsoneeni päiväkodin peiliin ja miettineeni miksi minulla on aina ihossa näppyjä ja muilla ei. Ei ongelmat edes siihen loppuneet. Pahinta on kai ollut paha akne. Vaikka akne sinällään on selätetty, siitä on muistona kuoppa-arpia ja edelleen ihoon tulee ihonalaisia paiseita, tukkeutuneita huokosia, lautasenkokoisia ihohuokosia unohtamatta, joten kaikki mikä edes väittää auttavansa on jossain vaiheessa kuulostanut mielenkiintoiselta. 

En tiedä milloin kiinnostuin ajatuksena Clarisonic-puhdistusharjasta. Minua estämässä oli monta asiaa kuten hinta ja vaihdettavat harjat, jotka luonnollisesti nostaisivat hintaa käytön aikana. Löysin puolivahingossa ruotsalaisen (tuotteet, yllätys yllätys, valmistetaan Kiinassa) Foreo Luna Minin, joka on samantyyppinen kuin Clarisonic, mutta pestävänä ilman vaihdettavia harjoja. Mietin pitkään, luin blogeja, turrutin aivoja ostos-tv -tyyppisillä mainoksilla ja vaikka mitä. Lopulta viime talvena sain LookFantasticin alennuskoodin ja päätin kokeilla. Jos ei yritä niin ei voi tietää.

Mitä huomasin? Saatoin tietysti taas odottaa jotain samaa kuin vaikkapa kosmetologin ultraäänipuhdistuksen jälkeen, mutta tietenkin se odotus oli mahdoton. Tämähän ei kuitenkaan ole mikään ultraäänipuhdistin vaan sonicmikälie silikonipäällysteinen värisevä möhkäle. Sitä paitsi kosmetologin laitteet on hinnoiltaan ihan toisissa lukemissa kuin tämä noin satasen mötkylä, joten tietenkään samaa lopputulosta ei voi odottaa.

Olen kuitenkin huomannut tässä noin puolen vuoden aikana, että ihoni on puhdistunut ihan oikeasti paremmin kuin aiemmin pelkästään käsin hieroen. Olen myös havainnut, että niinä ajanjaksoina kun tämä on jäänyt peilikaappiin on ihoni "kukkinut" enemmän kuin niinä jaksoina kun tätä käytän.

Pehmeinkin harja hankaa aina jonkin verran, tällä ihoa ei hangata, joten mitään ärsytystä en ole tämän kanssa huomannut.

Kokonaisuudessaan tykkään tästä laitteesta, iho on kiistämättä puhtaampi. Ainoa miinuspuoli on kuitenkin se, että joku mainoksista taisi valehdella minulle. Foreo Luna Mini on kuulemma niin tyylikäs, että sitä voi pitää esillä. Njoo, onhan se tavallaan tyylikäs, mutta ensimmäinen mielikuva tästä nyt ei kuitenkaan ole mikään ihonhoitolaite...

Pitkän illan pelastajat

En juhli paljon, mutta olen sotkeutunut erääseen urheiluseuraan, joka pitää ehdottomasti parhaat bileet. Silloin kun niitä on, on melkein pakko olla paikalla. Pääsääntöisesti ilta loppuu aina kovaan tanssimiseen (tai "tamppaamiseen" riippuen dj:stä ja "oikeiden" tanssijoiden määrästä), jossa nykyisin meikki kestää pidempään kuin kampaus.

Olen löytänyt pari ihan korvaamatonta tuotetta tämäntyyppisille illoille. Saatan toistaa itseani, mutta enää ei ole mihinkään menemistä ilman Urban Decayn all nighteria tai näin kesäisin saman merkin de-slickiä. joka on tarkoitettu rasvoittuvammalle iholle.

Toisena illan pelastajana sattumalta jostain alennuspäiviltä tarttunut One-Step Facial Cleanser. Yleensä kotiin palatessa on niin väsy, että meikkien puhdistus tuntuu kammottavan raskaalta asialta. Tällä kaverilla saa kuitenkin pikapelastuksen. Poistaa samalla meikin ja jättää iholle mukavan raikkaan fiiliksen. Jättää jälkeensä myös pienen öljymäisen pinnan, mutta oljyisyys katoaa iholta muutamassa minuutissa. Tällä selviän ainakin tarkempaan aamupesuun asti!

Eroon asioiden haluamisesta

Olen tässä blogissa aika moneen otteeseen puhunut rahasta tai sen kuluttamisesta. Ihan ensimmäinen kirjoituksenikin käsitteli rahaa ja jopa melkein pakonomaista ostamista. En muista milloin ensimmäisen kerran luin esimerkiksi tyyli- tai lifestyleblogeja, mutta tiedän, että niiden lukeminen on saanut minut kuluttamaan enemmän. Halusin sitä tai en. Haluaisin uskoa olevani immuuni kaikelle mainostamiselle ja päättäisin täysin itse mitä ostan, mutta en tietenkään ole. Ei sitä nyt yksinkertaisesti halua myöntää. Enkä ihan oikeasti usko, että tämä on vaikuttanut vain minuun. Tiedostan toki itse kirjoittavani blogia, joka osaltaan ehkä kannustaa ostamaan, mutta olen silti sitä mieltä, että en kuitenkaan voi varsinaisesti syyttää blogeja. Houkutuksia on joka tapauksessa kaikkialla ja niitä on osattava oikeissa kohdissa vastustaa.

Minulle nettikauppojen selailu on ollut ajanvietettä, kohteet vain ovat kausittain muuttuneet. Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa. Ahdistus tuli monesta asiasta. Siihen vaikutti muun muassa se, että rahat alkoivat kulua ostoksiin, postinkantaja virnuili kiikuttaessaan ovelleni ehkä viikon viidettä pakettia tai vaikka se, että ei ollutkaan tehnyt vapaa-ajallaan mitään muistettavaa - nettikauppojen selaamista ei voi ajatella ainakaan kehittävänä tekemisenä eikä edes rentoutumisena jos se johtaa jonkinlaiseen tuskastumiseen.

Keväällä luin Helsingin Sanomien tiedeartikkelin addiktioista ja vähän äärimmäisestä esimerkeistä huolimatta jutussa tuntui olevan järkeä ja asia tuntui tutulta. Olin nimittäin aiemmin kavereideni kanssa aloittanut jonkinlaisen kuntokuurin ja koska vapaa-aikaani tuli jotain muuta sisältöä, en edes ollut kiinnostunut nettikaupoista tai ostamisesta. Tuntui paremmalta lähteä salille kuin istua koneella tekemässä ei mitään.

Toki olen tehnyt töitä asian eteen aiemminkin ja sitä on asian suhteen luvassa jatkossakin. Halusin kuitenkin jakaa muutaman ajatuksen, joista on ollut aika paljon hyötyä ostamisen hillitsemisessä.

Poista kaikki uutiskirjetilaukset
Jos asia tuntuu vaikealta niin kannattaa miettiä miksi tilaa uutiskirjeitä. Alekoodien ja tarjousten takia?
Kun saat uutiskirjeen (sisälsipä se trenditietoutta tai alekoodeja) lähdetkö helposti selaamaan kirjeen lähettäjän nettikauppaa? Moni meistä ostaa jotain sanalla sanoen tarpeetonta, koska sen saa alennuksella tai löytää selailulla jonkin uuden mielenkiinnon kohteen tai vaikkapa laukun, jota on "halunnut jo ikuisuuden", niin kuin blogimaailmassa näköjään moni muukin. Olen huomannut, että silloin kun jotain tarvitsee niin niitä alekoodeja löytyy tosi usein ihan vaan googlettamalla.

Poista korttisi verkkokaupoista ja PayPalista
Kuinka usein on oikeasti niin kiire ettei kerkeäisi kortin tietoja naputella tilaushetkellä?
Mulle ainakin valmiiksi käytössä oleva kortti on huono juttu, koska sitä on liian helppo käyttää. Kortin tietoja naputtelemalla tulee ostostaan myös miettineeksi vähän pidemmälle ja jos korttitietojen kirjoittaminen tuntuu työläältä niin on hyvä miettiä onko ostoskaan sen arvoista.

Lakkaa selailemasta verkkokauppoja muuten vaan
Suosittelen myös miettimään miksi luet tiettyjä blogeja. Olen itse vähentänyt mielenkiinnon puutteesta tietynlaisten blogien lukemista ja olen keksinyt paljon vähemmän tuikitarpeellisia pakko saada -tuotteita. Samalla olen voinut keskittyä paremmin niihin blogeihin, joista olen oikeasti kiinnostunut.

Mieti ostoksiasi yön yli
Usein hetken miettimällä tajuaa, ettei jotain tarvitse ihan oikeasti ja rahat jää muuhun käyttöön
jos tuote on loppunut yön aikana voit miettiä omia fiiliksiäsi. Yleensä voi ajatella, että kohtalo puuttui peliin. ;)

Tutki omia varastojasi
Minulla ainakin on esimerkiksi kosmetiikkavarastoissa uskomattomia määriä tavaraa, jotka kannattaa käyttää pois ihan jo siksi, että eivät pilaantuisi. Kannattaa luonnollisesti käydä läpi myös vaatteet ja kengät ja vie kirpparille tai keräykseen ne, joita ei enää käytä tai jotka tuntuvat tyyliltään jo kaukaiselta.

Laatu ennen määrää
Opettele tuntemaan itsellesi sopivat ja sinulle sopiva laatu esimerkiksi vatteissa. Kun tietää mitä arvostaa ei tavaraa kasaannu niin helposti ja rahaakin säästyy jättäessä pilaantuvan kosmetiikan tai väriltään ihanan, mutta täysin epäsopivan vaatteen kauppaan. Haluan myös painottaa, että kallis merkkivaate ei aina ole laadukas ja edullinen halpahallivaate ei välttämättä ole kertakäyttöinen. Myöskään materiaaali (esim. puuvilla, kashmir) ei suoraan sano sitä, että tuote olisi laadukas. Kirpparit on aika loistavia paikkoja bongata laadukkaita tuotteita tai merkkejä. Käytetty vaate on kuitenkin käytetty. Silti en kuitenkaan usko, että minun vaatteista näkisi, että ne on ostettu käyttynä, koska ne ovat aidosti laadukkaita. Minulle laatu on sitä, että vaikkapa vaatteet näyttävät hyvältä, melkein uusilta vielä vuosien käytön jälkeen. Olen muutamia vuosia sitten ostanut talvitakin ja jokaisena kolmena käyttötalvena olen samoilta ihmisiltä kuullut kysymyksen onko takkini uusi.

Opettele jättämään asioita hyllyyn
Tämä on toki sukua yön yli miettimiselle, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla voi nopeasti päättää, että tämä jää jollekin muulle ostettavaksi. Kun päätöksen on tehnyt ei asiaa välttämättä edes myöhemmin muista.

Tuntuuko yhtään tutulta? Onko muita vinkkejä?

Pelleperuukki tai jotain muuta

Kampaajana mua välillä vähän surettaa kun ihmiset pettyvät hiustuotteisiinsa tai lyttäävät ne huonoina vaikka ovat tuotteesta kuulleet kehuja kavereiltaan, lehdistä tai blogeista. Totuushan on se, että jokaisen hiuksilla on omat tarpeensa ja jokaisella on toiveensa siitä, mitä hoitotuotteiltaan haluaa.

Olen muutamaan kertaan kertonut millaisia tuotteita käytän omaan tukkaani, mutta en ole koskaan tainnut oikeasti kertoa lähtökohtaani tai toiveitani asian suhteen. Tästä lähdetään.

Tukkaani on vaalenneltu rajusti, värjäilty jos jonkinlaisilla onnistuneilla ja epäonnistuneilla kokeiluilla. Viimeiset puoli vuotta hiusta on lähinnä raidoitettu. Huonokuntoinen hius imee vettä kuin sieni ja takkuuntuu. Koska omat hiukseni on käsittelyjen seurauksena vaurioituneet hurjasti niin ne kastuessaan muodostavat ison rastan. Eipä pidä unohtaa tuota kiharanpoikastakaan. Märkänä tukka on kuin naamiaiskaupan pelleperuukki - punainen väri vaan puuttuu.

Mitä sitten haluan tuotteiltani? Määrällisesti hiusta on sen verran, että lyhyt tukka näyttää ohentamattomana vähän turhan mummotuuhealta. En halua mitään lisävolyymia, en myöskään välitä siitä kiharasta, joten en käytä tuotteita, jotka varsinaisesti auttaisivat siinä kiharan pysymisessä. Myös suoraksi harjaaminen on mulle tärkeä hoitovaihe. Tahdon tuotteiltani sitä, että hiukseni näyttävät ja tuntuvat pehmeiltä, sileiltä ja kiiltäviltä.

Kun valitset itsellesi hoitotuotteita niin kannattaa pitää mielessä kysymykset: Missä kunnossa hiukseni aidosti ovat pari kaksihaaraista pitkissä hiuksissa ei ole merkki siitä, että tarvitsisit välttämättä superhoitavia tuotteita ja mitä tahdon hiustuotteiltani. Nyrkkisääntönä muuten kannattaa pitää mielessään, että shampoo valitaan hiuspohjan mukaan ja hoitoaine hiusten kunnon mukaan.

Goodie bagin yllättäjät

Kosmetiikkabloggaajien miitit on hassuja siinä mielessä, että ne on mitä ilmeisemmin usein sponssittomia, mutta silti niissä tunnutaan jakavan jättimäisiä goodie bageja.

Ilonan järjestämän miitin suurimmat yllätäjät löytyy tästä:

L'Oréalin sininen Miss Manga -ripsiväri. Tässä on tuote, jossa lähtökohtaisesti kaikki on pielessä.
- Vihaan isoja harjoja
- Tavalliset ripsivärit pysyy omissa ripsissäni noin kolme sekuntia (vedenkestävät jopa kolme minuuttia), käytän siis käytännössä vain "kolmekaseja"
- Sininen väri. Ripsiväri muinaisuudesta?

Kannatti kuitenkin kokeilla. Kesähelteillä tämä on kaikessa vedenkestämättömyydessään pysynyt paikallaan moitteettomasti. Sininen värikään ei ole ollut niin pelottavaa kuin kuvittelin. Sininen näkyy lähinnä läheltä katsottuna, normaalilta keskusteluetäisyydeltä väri näyttää kuulemma mustalta. Itse asiassa harjakaan ei ollut tavattoman kömpelö - väri meni ripsiin eikä silmään.

Laveran natural liquid -meikkivoide puolestaan jännitti värinsä suhteen (ivory 02). Sävy tuntui kauhistuttavan tummalta ja oranssilta. Koin kuitenkin vahinkoruskettumisen ja näytän stereotyyppiseltä blondilta vaaleilla hiuksillani ja oranssilla rusketuksellani. Laverasta sain itselleni kesämeikkivoiteenkin, tämä nimittäin pysyy paikallaan! Muistuttaa vähän JOIKin BB-voidetta, mutta on toki peittävämpi.

Bonuksena vielä kuvasta livahtanut IsaDoran twist-up eye gloss (02 brown sugar). Niin mikä oli? Silmäkiilto? Sävy sopii mainiosti tähän vahinkorusketukseen ja vähän huolitellumpaan "meikittömään" päivään. Ensimmäisellä kerralla sipaisin tätä luomilleni ihan kokeeksi sellaisenaan ilman mitään pohjusteita ja "kiilto" pysyi paikallaan sellaisenaan jokusen tunnin. Ei se nyt huppusuoritus ollut, mutta kun mitään ei odota niin voi yllättyä isostikin.

Kinuskia tukkaan

Blogimiitistä saadut Fudgen Make-a-mends -tuotteet oli mun tukalleni ihan nappivalinta. Reipas tyvi alkaa olla omaa, täysin käsittelemätöntä tukkaa, mutta raidat, aiemmat vaalennukset ja karkkiväritukan ylläpitäminen on saaneet erityisesti latvani niin kammottavaan kuntoon, että hiusten kastuessani päässäni on jättirasta. Tyvellä ja sillä blondilla osalla on aika reilusti eri tarpeet, mutta yritän pitää tukkani päässä, joten olen hoitanut sitä erityisesti vaalean vaatimalla tavalla. Tukka tarvitsee siis paljon hoitoa eli kosteutta ja pehmeyttä. Lisäjäntevyyttä ei sentään latvakaan enää tarvitse.

Make-a-mendsit tuoksuivat fudgemaisen miellyttäviltä. Tuoksuvat reilusti, mutta tuoksu ei jää mitenkään suunnattoman voimakkaana hiuksiin. Saan helposti päänsärkyä vahvoista tuoksuista, mutta tämä oli ihan hajunsa puolesta ok, päänsärkyjä ei ole näkynyt. Itse asiassa shampoon tuoksussa oli jotain kovin samaa kuin Fudgen suurimmassa lahjassa blondeille eli hopeashampoossa.

Shampoo pesee hyvin, mutta ei jätä tukkaa lähmäiseksi niin kuin moni käsitellyille hiuksille tarkoitettu sarja (=muut erityisen hoitavat shampoot). Hoitoaine puolestaan teki hiuksista uskomattoman pehmeät ja sen verran sileät, että en kaivannut jätettävää seerumia tai muita vippaskonsteja.

Parasta näissä kuitenkin on se, että shampoo ja hoitoaine ovat samankokoisia! Useimmat valmistajat kun kuvittelevat, että se 300ml shampoo ja 200ml hoitoaine ovat jotenkin hyvä pari. Eihän se ole, hoitoaine loppuu aina ensin. Vähän kun muroja söisi ja maito loppuu kesken...

Keveä lakka

Blogimiitissä oli arvontapalkintoina mm. OPIn Sheer tints -pakkaus. Kyseessä siis sävytetyt, läpinäkyvät päällyslakat. Arpaonni ei tämän pakkauksen kohdalla oikein suosinut, joten lähdin ilman näitä söpöjä lakkoja kotiin. Koska kaiken voi kuitenkin tavallaan saada, tilasin pikkupaketin näitä lakkoja itselleni.

Jotain tämäntyyppistä niillä voi saada aikaan. Kuva ei ihan tee oikeutta lakkaukselle, mutta siinä on mukavan keveä ja kesäinen fiilis. Yleensä kynsilakka tuntuu kesäisin jotenkin liian tunkkaiselta. Ei tunnu tällä kertaa.

Värit tietysti näkyisivät vähän paremmin valkoisella pohjalla, mutta koska en näköjään omista valkoista lakkaa, laitoin pohjalle Essien Ballet Slippersiä. Hieman kuultava nudelakka oikeastaan vaikuttaa tuohon keveään lopputulokseen kun kaikkea ei ole maalattu umpeen.

Muun muassa näin tähän blogiin otetaan tuotekuvat. Älkää välittäkö hiuksista, kaipaisivat pikaisesti siistimistä värinsä suhteen. :P Lasitettu parveke on näin kesäisin jotain ihan parasta kun valo siivilöityy maitolasin takaa. Valo siis näyttää aina pehmeän mukavalta, koska se suodattuu lasituksen läpi.

Purkkimafia pienempi kuin kolme

Olen hetken aikaa miettinyt miten tämä juttu pitäisi kirjoittaa tai tarvitseeko sitä tehdä ollenkaan. Äsken tajusin, että helpompaa tapaa ei olekaan ja onhan tämä kirjoitettava!

Olen pienen elämäni aikana kokenut itseni aina vähän ulkopuoliseksi isommissa porukoissa ja tunne on ilmeisesti ollut molemminpuolinen sillä esimerkiksi illanviettoihin on ollut ihan turha odottaa kutsuja sen jälkeen kun ihmiset ovat tajunneet etten juurikaan juo (vaikka viihdyn kyllä paremmin kuin mainiosti colani kanssa päihtyneemmässäkin seurassa).

Olen vähän salaa hiipinyt kosmetiikkabloggaajien juttuihin mukaan ja olen löytänyt porukan, jossa ei ole tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Jännitin suunnattomasti ensimmäistä blogimiittiäni, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, olen hengissä ja ihmiset ottivat mukaan paremmin kuin hyvin. En tiedä olenko itse osannut näyttää innostukseni ihan oikeasti.

Ensimmäisessä miitissä puhuin Pumpulipupun kanssa. Esiteltiin itsemme ja kerroin omasta blogistani, johon Pumpulipupu innostuneena vastasi lukevani blogiani. Mielessäni hihkuin kuin pikkutyttö jotenkin näin: "Iik! Pumpulipupu lukee mun blogiani ja ihan oikeasti muistaa sen!". Ulospäin todennäköisesti näytin siltä kuinka tämä tieto olisi ollut yhtä tärkeä kuin edellisen viikon räntäsade.

Hauskaa on ollut huomata myös se kuinka blogin koolla ei ole ollut mitään merkitystä sen suhteen miten ihmisiin suhtaudutaan. Edelleenkin minusta tuntuu jotenkin oudolta kun joitain viikkoja miitin jälkeen Karkkipäivän Sanni moikkasi mua kuin vanhaa tuttua ohittaessaan minut kotikaupungissani. Ja taas jäädyin kuin mikäkin mörökölli vaikka olin ihan oikeasti otettu siitä, että minut oli muistettu.

Helenan puolestaan tapasin miittien ulkopuolella, mutta en osannut enää jännittää. Tiedätte varmaan sen jutun, että keskustelussa tulee taukoja noin 7 minuutin välein. No ei tullut Helenan kanssa! Ihan kuin vanhoja tuttuja oltaisiin oltu, meidät jopa ilmeisesti piti häätää kahvilasta ensitapaamisen jälkeen kun juttu vaan jatkui. :D

Voisin tietysti kirjoittaa tähän ihan jokaisesta tapaamastani tyypistä, mutta ihmisten määrän takia saattaisin naputella juttuani vielä ensi kuussa. Meinasin kirjoittaa ensi viikolla, mutta tajusin kellon olevan 22:11 sunnuntai-iltana, joten ajatus jäisi vähän vajaaksi...

Haluan kuitenkin mainita Eyeshadow and flame -blogin Ilonan, jonka kanssa olen kokenut jotain hengenheimolaisuutta. Johtuneeko siitä, että ollaan melkein päivälleen saman ikäiset vai mikä on saanut mielet kulkemaan jokseenkin samoja ratoja. En tiedä, mutta en miettinyt hetkeäkään lähtisinkö mukaan Ilonan tupareihin ja blogimiittiin. Tupareissa oli taas paljon porukkaa, jotka tuntuivat heti tutuilta, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan tai kerinnyt sen kummemin juttelemaankaan.

Mahtavaa kosmetiikkaihmiset Purkkimafia kun olette olemassa!

Jotta juttu ei jäisi ihan ilman kuvia, tässä "sponssittoman" blogimiitin tuliaiset ihan oikealla paikallaan - toissijaisena ja jutun lopussa.

Kiitos kuitenkin myös sponsoreille, tällaisena pikkubloggaajana on oikeasti mukava saada tuotteita kokeiltavaksi! Kuvasta melkein koko saalis. ;)

Huulipunaa dippikupista

Nyt on vuorossa tuote, jossa sisältö on ostopäätöstä tehdessä ollut melkein toissijainen asia, mutta aiheutti kyllä käytössä suunnattoman positiivisen yllätyksen. Tämä on siis NARSin vanha joulupakkaus, jolla hintaa oli aikanaan oma budjettini huomioon ottaen ihan käsittämätön summa. Pakkaus sattui kuitenkin löytymään outlet-nettiputiikista muutamilla kympeillä juuri tämän huulipunahurahdukseni aikaan. Nyt kaikki osui kohdilleen: hinta oli kohtuullinen, pakkaus on upea ja sävyt kiinnostavia, sivellinihmiselle tietysti sivellinkään ei voi olla huono juttu. ;)

Kun sain pakkauksen käsiini kuvittelin jo ostaneeni pelkkiä keraamisia purkkeja, joissa on japanislaistyylinen värillinen sisus. Jotenkin mikään tuossa kulhossa ei antanut ymmärtää, että siinä oikeasti olisi yhtään mitään väriä. Tökkäsin siveltimen kuitenkin väripintaan ja siinähän se väri oli, väri tosiaankin on joku millinen kerros kulhon pohjalla ja reunoilla.

Mukana tuli myös sivellin, joka osoittautui ehdottomasti mieluisimmaksi huulisiveltimeksi, jota olen koskaan kokeillut. Muodoltaan sivellin vastaa lähinnä silmänrajaussivellintä ja on siksi äärimmäisen tarkka. Sivellin on kyllä myös tosi jäykkä, joten sen saattaa tuntea huulillaan vielä levityksen jälkeenkin. Ei ehkä siis päivittäiseen käyttöön, mutta jälki on hienoa!

Koostumukseeltaan punat on aika kevyitä eikä yhtään tahmaisia, lopputulos jää siis aika hennoksi ja luonnolliseksi. Toki kerrostamalla saa intensiivisempääkin tulosta. Kuvissa punia on tosin levitetty aika reilulla kädellä.

Olen minä hölmömpäänkin rahani laittanut. ;)

Beauty Blender ja BeautyBay Blending Sponge

Paljon B-kirjaimia taas luvassa.

Beauty Blender on jo varmaan kaikille tuttu. Beauty Blender on siis meikkisieni. Perusajatuksena on, että sieni kastellaan, sieni turpoaa vedestä eikä ime niin paljon meikkivoidetta itseensä kuin muut sienet. Sientä voi käyttää voiteen levittämiseen tai häivyttämiseen. Maailma on jo täynnä vastaavia tuotteita ja miksi ei olisi, BB on ihan mahtava, mutta vähän tyyris 20 euron kappalehinnallaan. Yksi kiinnostavimpia tulokkaita olikin talvella ilmestynyt  BeautyBayn oma versio, jonka normaalihinta on maltillisesti alle seitsemän euron. Omastani maksoin muutaman euron, se nimittäin sattui olemaan Premier-näytteenä.

Violetti sieni on BeautyBayn Blending Sponge ja pinkki on Beauty Blender. Kummatkin ovat kuivina kooltaan melkein samankokoisia. Violetti on kuivana jokseenkin jämäkämpi ja tunnultaan enemmän stressilelumainen kun pinkki puolestaan on pehmeämpi ja joustavampi.

Sienet märkinä. Pinkki ja valkoinen ovat kummatkin Beauty Blendereitä. Valkoinen on uudempi ja vähän vähemmän kulunut, tämän huomaa esimerkiksi kärkiä vertailemalla, pinkin kärki on kulunut aavistuksen pyöreämmäksi. Beauty Blenderit eivät ime vettä yhtä hanakasti kuin Blending Sponge, mutta hanan alla kaikki kastuvat nopeasti. Beauty Blendereistä ylimääräisen veden saa puristettua kerralla eikä vesi jää tirkumaan sieneen. Blending sponge imee vettä helpommin, mutta se on myös vaikeampi puristaa ulos. Blendin spongeen meinaakin jäädä helposti liikaa vettä ja silloin sieni on vähän epämääräinen eikä palaudu muotoonsa helposti.

Olen tottunut Beauty Blenderiin, joten Blending sponge on minun makuuni vähän turhan jämäkkä ja pikkuisen pienempi kuin esikuvansa. Onhan nämä ajatukseltaan samanlaisia, mutta mun makuuni kaksi täysin eri tuotetta. Tämä on tietysti ennen kaikkea mielipideasia, mutta itse tykkään enemmän noista pehmeistä, joiden käytössä voi olla reilusti hellempi. Kummallekin on varmasti oma paikkansa, mutta kyllä mun suosikkini on edelleen Beauty Blender.

Ellis Red

Mua on kiinnostanut punainen huulipuna, mutta siinä on ollut aina se äärimmäinen ongelma ettei mikään sävy vaan sovi. Kuulin Ellis Faasista joitain viikkoja sitten ja innostuin. En innostunut pelkästään Ellis Faas -pakkauksista vaan myös siitä filosofiasta. Esimerkiksi punaisesta huulipunasta "Ellis redistä" sanotaan nettisivuilla näin: "Ellis Red is Ellis' signature colour: it is based on the natural colour of blood. That colour is the same in all of us, so therefore it doesn't clash with anyone's skin."

Tuotetta löytyy kolmessa eri koostumuksessa. "Perinteisenä" huulipunana (Creamy lips,) sävy L101, kevyempänä Milky lips -punana, sävy L201 ja Glazed lips -kiiltona, sävy L301. Jokaisessa koostumuksessa on muuten keskenään erilainen applikaattoripää, ostamassani milky lipsissä se on valokynistä tuttu sivellin.

Mukavana yksityiskohtana keskenään samanlaisissa pakkauksissa (alempi on peitevoide) on pakkauksen pääty, joka kertoo tuotteen sisällön.

Täytyy sanoa, että tuo mainosteksti oli ihan oikeassa! Omani ostin koostumuksessa milky, jonka sanotaan olevan kevyehko, stainimainen ja sellaisille ihmisille, jotka eivät tykkää huulipunan tunnusta. Minä! Kevyesti käytettynä tuote näyttää hyvin luonnolliselta, mutta huolitellulta. Tuote levittyy nätisti ja mielestäni sivellinannostelija on helppo ja jokseenkin huoleton käyttää.

Kevyt kerros

Tuhdimman kerroksen alta ei tietenkään oma väri kuulla läpi samoin kun ohuella kerroksella. Reilummin annosteltuna väri näyttää tummalta ja ihan oikeasti verenpunaiselta. Onnistuin sotkemaan tätä käsiini ja mietin hetken olinko saanut haavan sormeeni. Tämä on ihan oikeasti ensimmäinen puna, joka ei näytä silmissäni kauhean väärältä omilla huulillani - tottumus on tietysti asia erikseen.

Toki Ellis Faasilla on myös muita huulipunasävyjä, mutta mikä olisi parempi kokeilukohde kuin jokin näin perinteinen ja netissä reilusti kehuja saanut tuote.